Vau, täällähän on todella monikulttuurista sakkia! Upeaa! Saa kaikenlaista vinkkiä!
Leidi: just noin KAIKISSA mun italo-suomalaisissa ystäväperheissäkin on: vaikka lapset ymmärtää kyllä suomea, puhuvat he sitten loppujen lopuksi vain italiaa. Sen sijaan enkku-italialaisessa perheessä perheen yhteinen kieli on englanti, ja 3-vuotiaalla lapsella ei sitten italia sujunutkaan lainkaan. Olivat oikein tarhasta valittaneet, kun lapsi ei ymmärrä italiaa
Kovasti siinä siten riittää tasapainottelemista, ja kyllähän sekin on myönnettävä, että riippuu myös lapsen omista verbaalisista taipumuksista, että kuinka nuo kielet oppii. Joillain voi olla muita lahjoja, mutta kielellinen lahjakkuus ei ole aivan huomiotaherättävää edes yksikielisillä, ja jollekin toiselle kolmen kielen oppiminen on todella helppoa. Mutta itse pidän tosi tärkeänä korostaa kuitenkin lapselle sitä, että hänellä on geenejä kahdesta maasta, ja että suomalaisuudesta voi olla ylpeä.
Yhdellä ystävättärelläni kävi sitten niin, että lapsi jossain vaiheessa sanoi, ettei enää halunnut puhua suomea, vain ainoastaan italiaa. Mitäs sitten? Voiko lasta "pakottaa" puhumaan suomea, vai pitääkö vain hyväksyä, ettei lapsi halua?
Alexandra-85: Asuin melkein 8 vuotta Roomassa, mutta viimeiset kolme vuotta olemme asuneet maaseudulla Rooman pohjoispuolella. Tuppukylään tottuminen miljoonakaupungin jälkeen oli ensin aika kova paukku, mutta nykyään arvostan maaseudun rauhaa. Merikin on vain 20km päässä, ja siis sellainen meri, jossa uskaltaa uidakin.
Rooman rannat on täynnä kaikenlaista sotkua :x
Ja
leidi, joo, nyt pitää rentoutua ja nauttia!
Mäkin haluan ultraan... Muuten, käydäänkö Suomessa noissa ultrissa oikein ultraekspertillä, vai voiko normaali gyne tehdä rakenneultrat sun mut?