Pino alkuraskauden hermoilijoille

Sini: paljon kiitoksia tiedoista, just tuota tietoa kaipasinkin, että gefiluskapselit tepsisivät. Ja hyvä kun tulee kokemuksen syvältä rintaääneltä vinkkiä esim,. tuollaisesta antibioottien syömisestä, jota ei muuten välttämättä tulisi ajatelleeksi! =)

 

Lentoemo, hyvä kuulla, vähän rauhoittaa mieltä. Eipä tässä paljon pääse lepäilemään 4-ja 2vuotiaiden poikien kanssa... Nyt kyllä oon lepäillyt kun pojat oli viime yön mummulla ja papalla yökylässä. :heart:

Mä en tiennytkään tuosta gefiluksesta, että auttaa hiivaan. pitääkin ostaa. Mulla kanssa hiiva vaivasi koko raskauden ajan kun odotin esikoista. Toisen kohdalla join päivittäin ison lasillisen hapanta karpalo mehua (hapan auttaa kanssa hiivaan) ja hiiva pysyi poissa koko raskauden. Pitääkin nyt taas aloittaa että pysyisi riesa poissa. *kopkop*

 

sade80, välillä kyllä tuntuu, että tää on vain yleistä italialaista hysteriaa tää lepopakko, tiesin jo entuudestaan, että täällä ollaan kaikissa raskausasioissa tarkempia kuin Suomessa. Suomessa ei kuulemma mitenkään erityisesti kehoteta ees makaamaan, kun noi vihlonnat ja juilinnat on niin yleisiä.

On ollut pakko ettiä tietoa, kun itse jo ehdin säikähtää, ja jos näitä itskuja kuuntelee, niin hermot menee...

 

Lentoemo, mulla on kanssa valkkaria runsaasti. On kuulemma normaalia, liittyy jotenkin solujen normaalia nopeampaan uusiutumiseen. Ja voi jatkua koko raskausajan!
Ikävä tunne kyllä juuri nuo "hulahtamiset" , pitää heti päästä tarkastamaan, ettei vaan ole verta.

Tuo maitohappobakteeriasia on minustakin mielenkiintoinen. Eikös kaikissa hapanmaitotuotteissa ole sitä? Miellummin nauttisin sitä jugurttina, kuin pillerinä.

Tervetuloa uudet hermoiljat ja onnea!
Bantsku

 

[/b]Lentoemo Tuo kielten sekoittaminen tietyssä iässä on normaalia. Lapsien oppiessa sanoja ovat emootiot tärkeitä. (esim. kissa-sana voidaan oppia, kun ollaan suomenkielisessä mummolassa. näin ollen lapsi kutsuisi kissaa yleensä suomenkielen sanalla..). Tämä sekoittaminen loppuu kuitenkin aikanaan ja lapsi oppii melko nuorena sen, kenen kanssa puhutaan mitäkin kieltä. Kielen oppiminenhan lähtee äänteistä, tavuista, kieliopista. Huomaa, että esim. englantilaiset lapset oppivat yleensä kirjoittamaan myöhemmin kuin suomalaiset lapset johtuen äännetyn ja kirjoitetun kielen suurista eroista.
Joissakin tutkimuksissa on mitattu sanamäärillä kielten kehitystä. Tällöin kaksikielisillä lapsilla on sanamäärä ollut sama kuin yksikielisilläkin. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, tapahtuuko kahden kielen oppiminen yhtä aikaa vai erikseen. Taitaa siis tulkintoja ja teorioita olla yhtä paljon kuin tutkijoitakin. =)
Minä itse uskon, että lapsi voi oppia täysin kaksikieliseksi, jos sen kehitystä tuetaan oikein. Eli kielen pienet vivahde-erotkin on opittavissa, mikäli ympäristö tätä tukee.
Meillä on siinä mielessä eri tilanne, että mies kyllä ymmärtää suomea ja puhuukin jonkun verran, mutta englantia puhuisi lapselle. Minun englanti on taas huomattavasti parempaa kuin hänen suomensa (meidän kotikieli), onneksi kuitenkin olemme Suomessa, jolloin minun suomen puhuminen lapselle on luontevaa.

Mutta jokainen tavallaan. Pääasiahan on, että lapsi hallitsee ainakin yhden kielen äidinkielen veroisesti. Muu kaikki on plussaa kuten sanoit.

Jos kiinnostaa, voit vilkaista esim. tätä tutkimusta, jonka löysin netistä: http://herkules.oulu.fi/isbn951426648X/isbn951426648X.pdf

Niin ja nämä on vain minun ajatuksia, joita olen pohtinut opintojeni yhteydessä ja keskustellessani sukulaiseni kanssa, jolla kaksikielisiä lapsia.. En yritä tyrkyttää. Ja saattaapa minunkin mietteet muuttua kokemuksen myötä sitten.
=) Millä kaksikielisten sivuilla muuten kävit?

 

Taas heitti kaiken mustaksi. Sorry.

 

Soitin äsken neuvolaan. eka neuvola olisi nyt sitten 28.7. silloin rv 10+0. :heart:

 

Mitenkäs kauan tuo eka neuvolakäynti muuten yleensä kestää? Unohdin eilen sitä tädiltä kysäistä...

 

Tuttemui Mulla niihin vuotoihin liittyi yleensä sellaista kuukautiskipua alavatsassa ja -selässä. Gyne sanoi, että niin kauan on ok, kun ei tule "klönttejä". No tulihan niitäkin sit ja siks olin moneen kertaan jo aivan varma keskenmenosta. Vuoto oli usein tummaa ja se taas johtui siitä, että se oli ikäänkuin sitä "vanhaa" hyytynyttä verta, joka sit tuli ulos, siks toisinaan myös klöntteinä. Se vuodon määrä oli vaan jotain järkyttävää. Ykskin päivä (vk ennen km:a rv 12) alkoi kesken kotimatkan (autolla). Ryntäsin sisään lähimmästä ovesta suoraan kodinhoitohuoneeseen. Olin verestä aivan läpimärkä; housut ja talvisaappaatkin oli kastunu. Sitä vaan valui aivan hulluna. Silti samana päivänä ultrattiin ja vauveli kasvoi ja voi hyvin. Todettiin se etinen istukka. Voiskohan sullakin olla se? Ootko kyselly neuvolasta? Mitä sanoivat?

Sanoit, että sulla on jo 7. raskaus ja olet suurperheellinen =) Ajattele, että mullakin on jo 6.raskaus, mutta vain kaksi lasta. Neuvolakorttiin merkittiin jo viimeksikin 2/5 (syntyneet lapset/raskaudet). Nyt olis merkinnät 2/6. No, nyt elän tätä päivä ja nautin tästä raskaudesta niin kauan ku sitä kestää :heart:

Tosin edelleen olen melko epäileväinen, ku ei sitä kuvotusta kuulu...

Sadee80 Mullakin oli ekan raskauden aikana toistuvia hiivatulehduksia. Ne oli kyllä tosi tylsiä! Toisen raskauden aikana ei ollu muistaakseni yhtäkään. Hapan auttaa ja vastaavasti sit pitäis makeaa välttää ainakin suurina kerta-annoksina (esim. suklaalevy tm. ).

Luulin käyväni täällä koneella vähän väliä, mutta kummasti oli taas aamun aikana tullut tekstiä. Kivaa =) =) =)

 

Nimiko Täällä meilläpäin eka neuvolakäynti on vieny n.1,5h. Täytellään monenlaisia lappuja, otetaan verikokeita (joskus vasta myöhemmin) ja annetaan kaikenlaisia ohjeita. Kannattaa siis varata hyvin aikaa. Toiskertalaisenakin siellä on viipynyt. Tietty riippuu myös siitä neuvolan tätsystä. Jos sattuu olemaan puheliasta sorttia, saa kaksikin tuntia helposti kulumaan.

 

Tuomenmarja: no hyvä tietää, varaudunpa sitten vähän pidempään käyntiin

Oottekos jo kovasti lueskelleet "alan" kirjallisuutta? Itse tykkään etsiä tietoa myös kirjoista näin internetin kulta-aikoinakin. Olen hieman uskaltautunut kurkkimaan tällasta, hyvältä vaikuttavaa opusta: Odotus päivä päivältä. Siinä kerrotaan - kuten nimikin jo sanoo - raskauden etenemisestä päivittäin. Mukava seurata, että mitä juuri tänään mahdollisesti tapahtuu. Varsinkin, kun on itsellä niin epätodellinen olo vielä. Eilen tosin vihloi jonkin aikaa vasenta nivusta. Alkaa jo melkein naurattaa tämä itsensä tarkkailu, kun jokaista nippasua tulee mietittyä.

 

Bantsku, kiitos rauhoittavista tiedoista. :heart:

Kat, ihanaa, kaikki tiedot kaksikielisyydestä ovat tervetulleita, ja linkit kanssa! =)

siitä tulikin mieleen nimiko: mua kanssa kiinnostaa kaikki raskauteen ja lapsiin liittyvä, tosi kiitollisena otan kaikkia tietoja vastaan! Mähän ostin ekat raskaus/vauva-kirjat heti, kun ruvettiin yrittämään. Oon muutenkin kauhea lukutoukka, niin että tästä aiheesta luen tosi mielelläni

. Vauva-lehden ehdin muuten tilata kaksi päivää ennen plussatestiä, vaikka oon sitä ja 2+:aa irtonumeroin aostanut muutenkin aina Suomessa käydessä

 

lentoemo-76: minä olen muuten syntymästäni asti kaksikielinen, en suomenruotsalainen vaan vähän erikoisempi ja olen oppinut molemmat äidinkielen tasolle. et jos kiinnostaa jutella, on jotain kysyttävää tmv, mulle saa laittaa yv:tä.

Anteeksi tuppautuminen pinoon kaikille! Mut onnea kovasti plussasta ja voimia alkuraskauden stressaaviin viikkoihin, se on todella hämmentävää kamppailua onnensekaisen pelon kanssa.

DD ja pieni potkuri 14+3 :heart:

 

Kiitos DayLightDancer, varmasti kiinnostaa! =) Toivottavasti voin ottaa yhteyttä vielä tässä myöhemminkin, kun tästä alkuraskauden hermoilusta selvitään ja sitä alkaa orientoitua hiukan rauhallisemmin lapsen tulooon. Vai rauhoittuuko sitä koskaan?

 

lenttis: Tottakai, kiva vaan jos musta ois jotain apua Kyllä siitä hivenen rauhottuu, mulla nyt varhais- ja np-ultrat takana ja muutenkin on kaikki edennyt vuodotta ja hyvin tähän asti. Nyt on oikeestaan aika vahva usko siitä, et kaikki menee hyvin. Toki vielä pelottaa, mutta ei läheskään niin paljon kun alussa. Kyl se siitä, jokainen päivä on pieni askel lähemmäs hartaasti toivottua unelmaa, josta tulee hetki hetkeltä vain todellisempaa :heart:

 

Hei, olettekos vielä huomanneet raskausoireita odottavilla isillä =) ?? Meidän tulevalla isukilla on melkein kaikki samat ku mullakin: poikkeuksellisen väsy, koko ajan nälättää, välillä kipristelee masua... jos sen rinnat alkaa vielä turpoilla niin jo on

 

Hermoilu ei ainakaan mulla mennyt ohi edellisissä raskauksissa. Ehkä vähän laantui alkuhuolestumisista, mutta jos vaikka myöhemmin potkuissa oli väliä muutama tunti, niin kyllä asia iskeytyi heti tajuntaan. Kaikki sanoivat, että "odotas kun vauva syntyy, sitten se hermoilu vasta alkaakin", mutta mulla se ei kyllä mennyt niin. Lapsen kanssa kun on kuitenkin vähän paha hermoilla seuraavat +18 vuotta, mutta sen sijaan 9 kk:n päivittäinen hermoilu onnistuu ihan mainiosti... En siis ajattele joka päivä, että voi kauhea, jos/kun lapsille sattuu jotain. Ei sillä tavalla voi elää.

Tuomenmarja: Mulla on molemmat tyttöjä.. =) -01 & -03.

Vauva-aiheista tietoutta... Netistä löytyy raskauskalenteri www.pregnancycalendar.com joka vaatii tosin rekisteröitymisen iVillageen. Mutta sieltä voi sitten lukea joka päivälle jotain. Muuten ei oo kyllä raskausaiheisia kirjoja tullut luettua, nettiä on selattu sitten sitäkin enemmän.

Juuh, jos hyödyntäisi tämän vapaapäivänsä maksimaalisesti menemällä päikkäreille
Voikaa paksusti.

KössiKenguru

 

uusioäippä: miehelle tuli vain se klassinen pesänrakennusvietti, eli kiire saada remppa valmiiksi ennen LA:ta Ja tietty se metsästäjä-vietti, eli kauhea tuumailu, että kuinka sitten selvitään jos joutuu työttömäksi tai työn perässä joutuu muuttamaan toiseen maahan. Usein kuulemma miehet reagoi juuri silleen, että alkaa miettiä, että mistä saa metsästettyä lisää mammutinlihaa uudelle tulokkaalle

Sen sijaan mies on koko ajan kyselemässä mun oireistani ja huolehtii, että syönkö tarpeeksi. Taas tuli syötyä 1/2 kiloa lasagnea lounaaksi, niin että ei tartte huolehtia

 

Nimiko & Lenttis Mä oon kans kirjahamsteri. Hyllystä löytyi muutama kirja esikoisen odotusajalta (99-00), en tiedä onko ne jo tänä päivänä korvattu muilla, mutta laitanpa kuitenkin nimet tähän. 1. KaksPlus/WSOY: Suuri vauvakirja. Elämän ensimmäiset vuodet. 2. Sheila Kitzinger & Vicky Bailey: Odotusajan 280 päivää. 3. Miriam Stoppard: Hedelmöitys - raskaus - syntymä. Neuvolasta saa myös monenmoisia opasvihkosia/-kirjasia, joissa on hyvää tietoa (esim. Meille tulee vauva jne.). Esikoista odottaessa niitä tuli luettua paljon, seuraavalla vähän vähemmän jne.

Jos tykkäätte vähän laittaa tuntojanne ylös kirjallisessa muodossa, niin pyytäkää neuvolasta sellanen pieni (onkohan Liberon) vihkonen, jonne sai kirjoittaa tuntemuksia/ajatuksia raskausajasta 3-4 vkon jaksoissa. Kaivoin taas edellisten raskauksien vihkoset ja sieltä on mukava katsoa, milloin minkäkinlaiset oireet ilmestyivät/loppuivat jne. Voi sitten ainakin itseensä verrata ellei aina ole näin hyvää vertaistukea tarjolla

Tosin nythän tuntuu siltä, että muistan kyllä ikuisesti, että rv 5 tapahtui sitä ja rv 6 tapahtui tota. Vaikka pidän omaa muistia hyvänä, niin unohtumaanhan ovat nuo asiat päässeet...

 

Tuomenmarja: joo, mäkin oon aatellut, että olisi hyvä pitää raskauspäiväkirjaa... Toisaalta kun kirjoittelee tänne ja lisäksi odotusblogia, niin ei enä jaksaisi päiväkirjaa pitää

Mulla on kanssa toi 2+:n Suuri vauvakirja, sitten mulla on raskaudesta italiaksi sellainen oikein hyvä, jossa on lähestytty aihetta kysymysten avulla, siinä käydään kaikki läpi hedelmöityshoidosta raskauden aikaisiin seksiasentoihin! Ja sitten on ihan vaan vauva-ajasta kertovia kirjoja, kun aattelin, että ehkä tästä raskausajasta saa hyvin tietoa jo netistä+ tuosta yhdest opuksesta, joka mulla on.

 

Huomenta!
Heti pitää pistää nokkansa mukaan kielikeskusteluun; mä opin kakarana 3 kieltä samanaikaisesti, mitään kielistä en osaa vieläkään täydellisesti, mutta kaikilla pärjään vallan mainiosti; se kait on kuitenkin tärkeintä! Suomessa olin töissä kielikylpypäikkärissä, ja silloin myös opiskelin hiukan monikielisyyttä ja didaktiikkaa, ja sen kyllä opin, miten paljon helpompaa lapsella on, kun saa oppia toisen kielen ihan siinä huomaamatta, melkein vahingossa (vrt. koulun penkillä tuskan hiki päässä yrittää opetella kielioppia).

Me puhutaan lapsille suomea, mutta kyllä ne nykyään vastaa aina englanniksi. Tää tapahtui sen jäkeen, kun vanhin meni kouluun. Harmi, mutta ei sille mitään voi. Toivottavasti päästään jossain vaiheesa Suomeen pidemmäksikin aikaa, sitten varmasti suomen kieli vahvistuu taas. Niin se oli mullakin lapsena - sitä kieltä puhuttiin, missä asuttiin. En mä siitä ota stressiä, kunhan nyt jottain puhhuu!

Tuttemui, pidetäänkö teitäkin hulluina? Musta välillä tuntuu, että me ollaan varsinainen nähtävyys, ihmiset tuijottaa perään, vaikka meillä on VASTA 4 lasta! Mulla tämä on 6.raskaus, km oli toukokuussa.

Eilen piti miehelle hokea moneen kertan, että "tiiätkö, meille tulee VIIDES vauva?!" Ostinpa vauvalle tutinkin. Jotenkin se oli sellainen symboolinen juttu, en enää halua elää pelossa, varautuen pahimpaan, vaan haluan nauttia tästä hetkestä, sisällä kasvaa pikkuinen ihme! Huomista päiväähän meille ei ole kenellekään luvattu, joten miksi elää pelkojen kanssa?

Nyt äkkiä piste, etten vie ihan kaikkea palstatilaa!

 

Jep. Huomista emme tiedä, emmekä eiliseen voi palata. Haluan myös uskoa, ettei kaikki "eilisen" tapahtumat toista itseään (km:t)...

Ihanaa, kun on iso perhe!!! Siitä mäkin oon haaveillu, mut ku ei niin vaan onnistu tämä raskaaksi tuleminen/oleminen meidän perheessä ja ikääkin tulee koko ajan lisää...

Mutta, jos nyt tämä kolmas ja sit neljäs kaveriksi haaveilla kuitenkin saa =)

 

Täällähän on mielenkiintoinen kielikeskustelu meneillään
Olen itse suomeruotsalaisen äidin ja italialaisen isän kasvatti, joten minulle on pienestä pitäen puhuttu ja opetettu kolmea kieltä - suomea, ruotsia ja italiaa. Hallitsen edelleen nämä kielet äidinkielen tasoisesti. Myös muiden kielien oppiminen on ollut mielestäni helpompaa, kun on jo "valmis perusta".
Olen todella onnellinen ja kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat puhuneet ja korostaneet kotikieliemme tärkeyttä. Ja aion ehdottomasti siirtää tämän perintönä esikoisellemme, mieheni on ruotsinkielinen, ja olemme yhteisesti sopineet, että lapsemmekin oppii kaikki kolme kieltä.
Oikein kiva huomata, että täällä on muitakin samanlaisia odottajia

Huomenna pääsen ekaan neuvolaan Kävin vielä tänään ostamassa yhden testin varmistuakseni vielä kerran, että masussani kasvaa uusi elämä.
Plussahan siihen tuli :heart:

Ai niin, onko joku jo joutunut ostamaan isommat rintsikat? :ashamed:
Mä kävin tänään vihdoin ostamassa, koska mulla on tissit "kasvanut" koosta C80 kokoon D80, ja ihan muutamassa viikossa
Tuntuu siksikin hassulta, kun oon muuten aika pienikokoinen tyttö 158/56 ...

Lentoemo saako kysyä missä päin Italiaa asustat?

 

Vau, täällähän on todella monikulttuurista sakkia! Upeaa! Saa kaikenlaista vinkkiä!

Leidi: just noin KAIKISSA mun italo-suomalaisissa ystäväperheissäkin on: vaikka lapset ymmärtää kyllä suomea, puhuvat he sitten loppujen lopuksi vain italiaa. Sen sijaan enkku-italialaisessa perheessä perheen yhteinen kieli on englanti, ja 3-vuotiaalla lapsella ei sitten italia sujunutkaan lainkaan. Olivat oikein tarhasta valittaneet, kun lapsi ei ymmärrä italiaa Kovasti siinä siten riittää tasapainottelemista, ja kyllähän sekin on myönnettävä, että riippuu myös lapsen omista verbaalisista taipumuksista, että kuinka nuo kielet oppii. Joillain voi olla muita lahjoja, mutta kielellinen lahjakkuus ei ole aivan huomiotaherättävää edes yksikielisillä, ja jollekin toiselle kolmen kielen oppiminen on todella helppoa. Mutta itse pidän tosi tärkeänä korostaa kuitenkin lapselle sitä, että hänellä on geenejä kahdesta maasta, ja että suomalaisuudesta voi olla ylpeä.

Yhdellä ystävättärelläni kävi sitten niin, että lapsi jossain vaiheessa sanoi, ettei enää halunnut puhua suomea, vain ainoastaan italiaa. Mitäs sitten? Voiko lasta "pakottaa" puhumaan suomea, vai pitääkö vain hyväksyä, ettei lapsi halua?

Alexandra-85: Asuin melkein 8 vuotta Roomassa, mutta viimeiset kolme vuotta olemme asuneet maaseudulla Rooman pohjoispuolella. Tuppukylään tottuminen miljoonakaupungin jälkeen oli ensin aika kova paukku, mutta nykyään arvostan maaseudun rauhaa. Merikin on vain 20km päässä, ja siis sellainen meri, jossa uskaltaa uidakin. Rooman rannat on täynnä kaikenlaista sotkua :x

Ja leidi, joo, nyt pitää rentoutua ja nauttia!

Mäkin haluan ultraan... Muuten, käydäänkö Suomessa noissa ultrissa oikein ultraekspertillä, vai voiko normaali gyne tehdä rakenneultrat sun mut?

 

Lentis, mää ainakin käyn gynellä, joka on erikoistunut ultriin. Mutta kyllä täällä käydään tavallisillakin gyneillä (esim. sillä omalla, tutulla, jolla käy aina)

Tosi mielenkiintoista kuulla, että täällä on näin kansainvälistä porukkaa. Ja kiva kuulla hyviä kokemuksia. En usko, että ketään lasta voi / saa pakottaa puhumaan jotain kieltä.. mutta jotenkin tuntuisi, että jos kumpikin vanhempi aina puhuisi omaa kieltänsä lapselle, tulisi lapselle kuva, että tuon kanssa nyt sit puhutaan vaan tuota kieltä. Mut ken tietää. Toki jos lapsi oppii siihen, et toi nyt vastailee mulle aina sillä kielellä, mitä sille satun puhumaan, niin eihän se ainakaan edesauta.

Jostain olen lukenut, että osa niistä suomalaisista, jotka muutti aikoinaan Ruotsiin, alkoivat puhua lapsilleen ruotsia, koska asuivat siellä. No, heidän äidinkielensä kun ei ollut ruotsi, ei lapsi oppinut sitten mitään kieltä täydellisesti. Eli mää kyllä pidättäytyisin kotona aina niissä vanhempien äidinkielissä, vaikka asuisin maassa, jossa puhuttais jotain ihan muuta kieltä.