Allusmamma ja Blondie, tosiaan 100km suuntaansa. Junalla 50 minuuttia + matkat assalle molemmissa päissä. Onneksi junassa voi nukkua, lukea, virkata, neuloa, what ever...Olen päättänyt selvitä tästä työrupeamasta siihen asti kunnes jään äitiysvapaalle, eli toivon mukaan johonkin heinä-elokuuhun ensi kesänä. Pahinta aikaa tulee olemaan nämä ekat kuukaudet kun kaikki on vielä uutta ja etenkin kun päivät lyhenee ja valosuus vähenee. Sitten jo varmaan helpottaa kun alkaa osata hommansa ja joulusta alkaa päivät taas pidetä. Että joulua odotellessa, todellakin =)
Työ on ma-pe klo 8-20 välillä. Toivon, että voisin tehdä mahdollisimman paljon aamuvuoroja 8-16, jolloin olisin kotona pikkukakkosen aikaan ja jäisi aikaa perheelle. Toisaalta päivä/iltavuorossa on se hyvä puoli, että ehdin viemään lapsen tarhaan aamulla, ja se merkkaa hänelle paljon. Silloin olen tosin vasta kotona joskus klo 21 jälkeen...
On syvältä, todellakin...ei täältä omasta kaupungista löydy oman alan töitä. Mutta täällä on koti, täällä on miehen vakkarityö, lapsen tarha, tukiverkosta jne...Ei haluta muuttaa lähemmäs mun työtä, sillä sillä alueella hinnat on taivaissa (vaikea varmaan arvata missä!) ja muutenkin.