Josko nyt sais aikaseks kirjotella..
Kesis Mulla noi hapankorput on ollu ihan ehdottomia kans!!
Vieläkin niitä tulee syötyä, vaikka periaattees jo välillä maistuis joku muukin. Ne on vaan niin hyviä. Viime odotuksessa söin vaan paahtoleipää ja päällä ei voinu olla muuta ku margariinia. Mehukeittoja vedin pahimpien olojen aikaan. Mut muuten esim. erilaiset salaatit uppos suht hyvin. Tälläkin kertaa oon kyllä sitten vaan syöny aika ohkasesti, niin kun viimekskin. Ja nyt kun tuli vielä noi r.diabetes-rajotukset ni vähissä on ruoat, joita pystyy syömään.
Iitukka Sä puhuit joskus himoitsevas täytettyjä patonkeja, mulla on kans sama juttu! En vaan oo vielä löytäny semmosta unelmapatonkia, eli joudun elämään haaveessa edelleen. Kun en osaa päättää, mitä siellä kuuluisi olla täytteenä, jotta se olis täydellinen. Mut joka tapauksessa semmonen muhkea ja pullea patonki.... Aaaaaaa, mulle heti tänne!
Noista peloista, mulla kans ollu tämä raskaus silleen epävarmempi ja elän enemmän pelossa kun viimeks. Ei sillon vaan osannu mitään pelätä.. Olis kyllä ihanaa, kun osais vaan nauttia tästä siunatusta tilasta.. Toivottavasti ainakin sulla onnistuu. :heart:
Latte Meilläkin puhutaan esikoiselle vauvasta vasta sitten lähempänä la:ta. On kanssa niin pieni vielä, et menisi varmasti yli ymmärryksen vielä. Ajatuksena on kyllä alkaa jutella jossain muodossa asiasta etukäteen, ettei ihan yllätyksenä kotiin tuoda. Jostain luin vertauksen lapsen ajatuksista sisaruksen kotiutumisesta: jos itse kuvittelee puolisonsa jonain päivänä tuovan uuden naisen (tai miehen) yhteiseen kotiinne ja kertovan sinulle, että hän rakastaa tätä uutta ihmistä ihan yhtä paljon kuin sinuakin, toivoo sinunkin rakastavan tätä yhtä lailla ja että teille varmasti tulee mukavaa yhdessä. Hurja vertaus ja kamala aatella, et jos lapsesta oikeesti tuntuu siltä. Mut oishan se tavallaan ihan ymmärrettävää, kun lapsi on tottunut siihen, että vanhemmat ovat kokonaan hänen.
Kiva tosiaan lueskella noita mukavia kokemuksia, joita olikos se nyt
Poni ja Tirpiäinen meille jakoi. Ite ei oo tullu sillai kovin tarkkaan vielä tullu mietiskeltyä, että miten pärjätään kahden kanssa, varmaan tulee sitten myöhemmin semmonen todentuntusempi "tuskanhiki" otsalle..
Nyt on vaan semmonen olo, et hyvin se varmasti menee ja kyllä me pärjätään.
Mä olin tänään eläinlääkärillä meiän toisen kissan kanssa ja meinasin sitte pyörtyä sinne, ku tippaa laitettaessa tirskahteli verta siihen pöydälle. :ashamed: Pikkasen hävetti ku tipahdin yhtäkkiä sinne lattialle istualleni. Huomasin kyllä pahan olon, tuskanhien ja huteran olon, mutten nyt sentään arvannu et oisin voinu pyörtyä. Siellä mä sitten lattianrajasta selittelin, et kun mulla on tätä raskauspahoinvointia ja en mä nyt normaalisti näin herkkä ole..
Voi, voi.. No, onneks kisun ongelmat selvis ja nyt toivotaan et lähtee paranemaan.
Nyt iltapesulle ja unille, väsyttää valtavasti!
Pilkkis 15+4