Täällä uusi ilmottautuu!
Meillä pikkuinen poju syntyi 9/08 eli pian tulee 8 kk. Oli ajateltu, et kävisin ekaksi koulun loppuun, jota siis 3 vuotta jäljellä. Ja on hyvin rankka ja koulumainen koulu, en tiedä miten sen klaaraan tämän yhdenkään kanssa, kun se jatkuu taas syksyllä.
Mutta, nyt on jo pari kuukautta ollut pientä riskiä raskautumisen suhteen. Olemme muuttuneet hyvin välinpitämättömiksi asian suhteen kumpikin. Ehkä molemmat toivomme pienelle kaveria suht pienellä ikäerolla. Toisaalta pelottaa ihan sikana, jos olisinkin raskaana. Edellinenkin raskaus oli rankka ja synnytyskin traumaattinen. Tuntuu, että nyt alan vasta palautua, vaikka kroppa nyt ei ole enää entisensä. Mutta en ihan tosissaan tiedä, miten jaksaisin taas. Ensin 4-5 kk päivittäistä oksentelua pahimmillaan kuusikin kertaa ja heti niiden loppuessa alkoivatkin supistelut. Ja niitä piti sitten hyssytellä loppuodotus.
En jaksanut selata koko ketjua läpi. Mitä olette miettineet ikäerosta? Onko muilla samanlaisia huolia keskeneräisistä opinnoista ym.?
Meillä MIES ihan ohimennen tänäänkin sanoi, että jos nyt tulis jo toka, niin olisihan se rankkaa nyt muutama vuosi, mutta sitten se jo helpottaisi. Eikö kuulostakin siltä, että on vähän kuumetta ilmassa? Toissa päivänä sanoi, että olisihan se kiva, että pienellä olisi malkeen saman ikäinen kaveri..
Mitä niistä ikäeroista sanotaan? Oliko niin, että yli 4 v -> lapset kasvavat erillisinä ja leikkivät omia leikkejään? Jos kävisin ekaksi nyt tän koulun loppuun, ikäeroksi tulisi se 4 v. Tosin sitten pitäisi vielä mennä puoleksi vuodeksi ainakin töihin, että saisi hyvät rahat. Mutta sitten muksut eivät leikkisi niin paljon yhdessä. Ja pitäisi toimia koko ajan kahden lapsen virikekeskuksena monen monen vuoden ajan!!
Mielipiteitä kaivataan!! Ja rohkaisua, suuntaan jos toiseen..
Meillä pikkuinen poju syntyi 9/08 eli pian tulee 8 kk. Oli ajateltu, et kävisin ekaksi koulun loppuun, jota siis 3 vuotta jäljellä. Ja on hyvin rankka ja koulumainen koulu, en tiedä miten sen klaaraan tämän yhdenkään kanssa, kun se jatkuu taas syksyllä.
Mutta, nyt on jo pari kuukautta ollut pientä riskiä raskautumisen suhteen. Olemme muuttuneet hyvin välinpitämättömiksi asian suhteen kumpikin. Ehkä molemmat toivomme pienelle kaveria suht pienellä ikäerolla. Toisaalta pelottaa ihan sikana, jos olisinkin raskaana. Edellinenkin raskaus oli rankka ja synnytyskin traumaattinen. Tuntuu, että nyt alan vasta palautua, vaikka kroppa nyt ei ole enää entisensä. Mutta en ihan tosissaan tiedä, miten jaksaisin taas. Ensin 4-5 kk päivittäistä oksentelua pahimmillaan kuusikin kertaa ja heti niiden loppuessa alkoivatkin supistelut. Ja niitä piti sitten hyssytellä loppuodotus.
En jaksanut selata koko ketjua läpi. Mitä olette miettineet ikäerosta? Onko muilla samanlaisia huolia keskeneräisistä opinnoista ym.?
Meillä MIES ihan ohimennen tänäänkin sanoi, että jos nyt tulis jo toka, niin olisihan se rankkaa nyt muutama vuosi, mutta sitten se jo helpottaisi. Eikö kuulostakin siltä, että on vähän kuumetta ilmassa? Toissa päivänä sanoi, että olisihan se kiva, että pienellä olisi malkeen saman ikäinen kaveri..
Mitä niistä ikäeroista sanotaan? Oliko niin, että yli 4 v -> lapset kasvavat erillisinä ja leikkivät omia leikkejään? Jos kävisin ekaksi nyt tän koulun loppuun, ikäeroksi tulisi se 4 v. Tosin sitten pitäisi vielä mennä puoleksi vuodeksi ainakin töihin, että saisi hyvät rahat. Mutta sitten muksut eivät leikkisi niin paljon yhdessä. Ja pitäisi toimia koko ajan kahden lapsen virikekeskuksena monen monen vuoden ajan!!
Mielipiteitä kaivataan!! Ja rohkaisua, suuntaan jos toiseen..