Heippa kaikki!
Mahtuisiko yksi pikkukakkosta toivova joukkoonne? Olen 33-vuotias ja mies 37-vuotias. Meillä on yksi poika syntynyt heinäkuussa 2010 lapsettomuushoidoilla. Yhteistä taivalta takana 15-vuotta.
Minulla on pco ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Vajaatoiminta on todettu jo lapsena ja arvoja seurataan vuosittain. Kuukautiset eivät koskaan ole toimineet luomusti, että terolut lääkitystä olen teinivuosista asti käyttänyt. Lapsi alkoi olla tervetullut vuonna 2005, mutta koska mulla ei mitään kiertoa ollut, niin luomuihmettä ei kuulunut.
Keväällä 2008 hakeuduimme lapsettomuushoitoihin Tyksiin ja ensikäynti oli kesäkuussa 2008. Aluksi otettiin verikokeita ja mieheltä simppanäyte. Miehen osalta kaikki ok, itsellä prolaktiiniarvo tosi koholla eikä ovulaatiota.
Aluksi otettiin magneettikuvat aivolisäkkeestä, ettei prolaktiinin kohoamisen syynä olisi ollut kasvain. Sitä ei kuitenkaan löytynyt ja lääkekokeilut alkoivat. Suunkautta otettavat ja pistokset sitten perään. Vastetta hoidolle ei löytynyt usean yrityksen jälkeen. Päätettiin hoitaa prolaktiini arvo alemmas lääkityksellä. Ja vihdoin keväällä 2009 onnistui eka hoito. Lääkkeinä oli tamofen, puregon pistokset, metforem ja irroituspiikki. Lopulta neljäs tällainen lääkecocktail tuotti positiivisen tuloksen marraskuussa 2009.
Minulla oli ja on nytkin ylipainoa noin 20kiloa. Viimeksi pudotin hoitojen aikana noin 7kiloa ja nyt olen tässä kevään mittaan pudotellut painoa muutaman kilon. Tuossa viime vuonna kun painoa oli melkein 10 kiloa enemmän. Kuvittelin tässä jo hieman elimistöni raskauden myötä heränneen, kun yhdet luomumenkatkin tulivat, mutta ovulointia edelleenkään ei tapahdu, ainakaan kovin usein. Ja tosiaan niin ovistestit, kuin raskaustestitkin näyttää vähät väliä virheellisiä haamuja.
Vasta oikeastaan tämän vuoden alussa mies alkoi lämmetä pikkukakkosen hankintaan. Aiemman hoidot kun stressasivat suhdettamme ja pitkään mies sanoi, että hänelle riittää tuo yksikin lapsi.Meillä molemmilla on kuitenkin sisaruksia, niin ajatus siitä, että poika jäisi ainokaiseksi raastaa mieltä. Ja haluan ainakin yrittää, josko se toinen sieltä tulisi. Luomusti, kun mahdollisuus on mitättömän pieni. Olen innoissani siitä, että mieskin on ajatukselle lämmennyt. Syynä tosin voi olla, että hänen veljelleen on lyhyessä ajassa tulossa jo kolmas lapsi.
Maaliskuussa kävin yksityislääkärillä hakemassa lähetettä kunnallisiin hoitoihin. Ja nyt tällä viikolla olikin hoitojen aloituskäynti. Yllätyksekseni prolaktiini arvo oli nyt verikokeiden mukaan normaali, joten sitä ei tarvitse sitten tällä kertaa lääkitä.
Nyt siis aloitettiin jälleen metforem- lääkitys ja ennen kesätaukoa ei vielä muuta tehdäkään. Painosta ei onneksi tullut suurempaa valitusta, mutta yritän vielä muutamia kiloja pudottaa elokuulle. Silloin sitten alkaa tositoimet. Eli samalla lääkecoctaililla aloitetaan kuin vuonna 2009 hoidossa. Miehen terveydessä ei ole tapahtunut muutoksia, joten hänelle ei mitään tutkimuksia tarvitse tähän hätään tehdä. Viimeksi kun simppanäytekin oli ok.
Nyt siis odottelen innolla elokuuta. Onneksi kesäaikana on kaikkea kivaa puuhaa, niin eiköhän aika mene nopeaan. Mielelläni tulisin joukkoonne turisemaan ja jakamaan kokemuksia. Taustoihinne yritän myös tässä tutustua kun ehdin.
Anteeksi tämä pitkä sepustus! Ja plussarikasta kesää kaikille
Terv. Miukula