parempi ihminen
On niin helppoa erota, ei ole kykyä yhteistyöhön vaan erotaan heti kun pieninkin vastus tulee.
oooo
Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä mutta kyllä minä pidän nykyaikana kunnioitettavampana sitä että kykenee taistelemaan parisuhteessaan läpi vaikeuksien eikä eroa.
Tietenkään siihen ei voi aina itse vaikuttaa, eli riippuu tilanteesta.
Tietenkään siihen ei voi aina itse vaikuttaa, eli riippuu tilanteesta.
Oma mielipiteeni riippuu ihmisestä, jos on tyyliin viiden lapsen äiti jonka mies on päättänyt kyllästyä ja vaihtaa eukon 20-vuotiaaseen, äiti kuitenkin on kaikkien lapsien kanssa selvinnyt ja itse hoitanut niin silloin on todellinen arjen sankari.
Mutta kuten eräs tuntemani henkilö on kolmen lapsen yh, tosin omasta tyhmyydestään, välittömästi kun on paksuksi pamahtanut ja lapsen saanut on vaihtunut kuviot, jokaisella lapsella on eri isä jne. pelkästään sen takia että kys henkilö ei osaa koipiaan pitää yhdessä, lapsia tehdään ihan random-henkilöiden kanssa, niin tälläiset eivät todellakaan ole mitään sankareita.
Mutta kuten eräs tuntemani henkilö on kolmen lapsen yh, tosin omasta tyhmyydestään, välittömästi kun on paksuksi pamahtanut ja lapsen saanut on vaihtunut kuviot, jokaisella lapsella on eri isä jne. pelkästään sen takia että kys henkilö ei osaa koipiaan pitää yhdessä, lapsia tehdään ihan random-henkilöiden kanssa, niin tälläiset eivät todellakaan ole mitään sankareita.
Ei kumpaakaan.
En pidä heitä mitenkään sankareina, sillä mielestäni ei todellakaan ole ns. ylivoimaista kasvattaa ja hoitaa lasta yksin. Siinä jopa on ihan niitä hyviäkin puolia. Ei ole miestä mäkättämässä ja jäkättämässä vaan saa ihan itse elää kuten haluaa ja kasvattaa lapsensa juuri siten, miten parhaaksi katsoo. Toki se aamukahvin juonti ja päivän lehden luku rauhassa saattaa olla haastavaa, jos ei jopa mahdotonta, mutta eipähän ainakaan ole yh:lla parisuhderiitoja lapsen isän kanssa.
Mutta ei yh:t mitään luusereitakaan ole. Hehän nimenomaan ovat täysipäisiä sen suhteen, että sitoutuvat siihen lapsen kasvatukseen ja hoitoon, vaikka se lapsen toinen vanhempi ei välttämättä näin teekkään.
Yh:t ovat siis mielestäni ihan tavallisia ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin.
En pidä heitä mitenkään sankareina, sillä mielestäni ei todellakaan ole ns. ylivoimaista kasvattaa ja hoitaa lasta yksin. Siinä jopa on ihan niitä hyviäkin puolia. Ei ole miestä mäkättämässä ja jäkättämässä vaan saa ihan itse elää kuten haluaa ja kasvattaa lapsensa juuri siten, miten parhaaksi katsoo. Toki se aamukahvin juonti ja päivän lehden luku rauhassa saattaa olla haastavaa, jos ei jopa mahdotonta, mutta eipähän ainakaan ole yh:lla parisuhderiitoja lapsen isän kanssa.
Mutta ei yh:t mitään luusereitakaan ole. Hehän nimenomaan ovat täysipäisiä sen suhteen, että sitoutuvat siihen lapsen kasvatukseen ja hoitoon, vaikka se lapsen toinen vanhempi ei välttämättä näin teekkään.
Yh:t ovat siis mielestäni ihan tavallisia ihmisiä siinä missä kuka tahansa muukin.
vieras
Vaikka olen yh vastaan kuitenkin, ole ole mikään sankari enkä luuseri. Jäin yksinhuoltajaksi puoli vuotta sitten, ja olen kahden pienen lapsen kotiäiti, ja rahaa en sossusta saa, lasten isä kyllä maksaa elatusmaksut ajallaan, mutta ei ole kuin yhden kerran hoitanut lapsia tämän puolen vuoden aikana. Ainoa oma aika mitä minulla on, on iltaisin kun lapset nukkuu, mutta silloinkin joudun aina alkaa tiskaamaan tai tehdä muita kotitöitä, mutta olen kumminkin ihan tavallinen ihminen.
Suzyanne
Ei voi yleistää tässäkään asiassa, ihmisiä on niin erilaisia, ei siis vain yhtä lajia. Osa yksinhuoltajista on juurikin näitä "arjen sankareita", ja osa valittavia marttyyreitä.
Tiedän yhden neljän lapsen yksinhuoltajaisän joka on maailman rennoin, leppoisin ja positiivisin ihminen, vaikkei elämä lasten kanssa ole todellakaan helppoa. Sitten tiedän joitakin yhen lapsen yksinhuoltajia jotka ei osaa puhua oikeastaan mistään muusta kuin valittaa siitä kuinka rankkaa heillä on.
On siis NIIN ihmisestä kiinni. Itse taitaisin kuulua noihin valittajiin, jos yksinhuoltaja olisin. Olen monta kertaa sanonut miehelle etten pärjäisi ilman häntä millään tuon unihäiriöisen vauvan kanssa, enkä olisi pärjännyt varsinkaan kun vauva oli pieni, ja kärsi 4 kk koliikista. Ihan ilman muuta olisin yksinhuoltajana ylistressaantunut jo nyt. Toivonkin että miehen kanssa pysymme yhdessä. :heart:
Tiedän yhden neljän lapsen yksinhuoltajaisän joka on maailman rennoin, leppoisin ja positiivisin ihminen, vaikkei elämä lasten kanssa ole todellakaan helppoa. Sitten tiedän joitakin yhen lapsen yksinhuoltajia jotka ei osaa puhua oikeastaan mistään muusta kuin valittaa siitä kuinka rankkaa heillä on.
On siis NIIN ihmisestä kiinni. Itse taitaisin kuulua noihin valittajiin, jos yksinhuoltaja olisin. Olen monta kertaa sanonut miehelle etten pärjäisi ilman häntä millään tuon unihäiriöisen vauvan kanssa, enkä olisi pärjännyt varsinkaan kun vauva oli pieni, ja kärsi 4 kk koliikista. Ihan ilman muuta olisin yksinhuoltajana ylistressaantunut jo nyt. Toivonkin että miehen kanssa pysymme yhdessä. :heart:
Peipponen
En pidä kumpanakaan...
Olen 2 lapsen kanssa ollut yksin pian 8 vuotta. Lasten isä ei tapaa heitä koskaan, anoppi joskus. Ainoat vapaat saan mummolan avustuksella, harvakseltaan. Mutta lasten kanssa sit harrastetaan ja liikutaan, en elä pelkkien omien vapaa-iltojen toivossa.
Ainoa ylimääräinen etuus minulle on lapsilisän yh-korotus, vajaa 50e/lapsi. Minimielarin saan myös, 139e/lapsi. Käyn osa-aikatöissä, joten pärjätään tavallisessa arkielämässä ihan OK, vaikka ei voida etelänmatkoista haaveillakaan. Sossussa en ole käynyt koskaan.
Olen 2 lapsen kanssa ollut yksin pian 8 vuotta. Lasten isä ei tapaa heitä koskaan, anoppi joskus. Ainoat vapaat saan mummolan avustuksella, harvakseltaan. Mutta lasten kanssa sit harrastetaan ja liikutaan, en elä pelkkien omien vapaa-iltojen toivossa.
Ainoa ylimääräinen etuus minulle on lapsilisän yh-korotus, vajaa 50e/lapsi. Minimielarin saan myös, 139e/lapsi. Käyn osa-aikatöissä, joten pärjätään tavallisessa arkielämässä ihan OK, vaikka ei voida etelänmatkoista haaveillakaan. Sossussa en ole käynyt koskaan.
vieras
En mä niputa yh-äitejä samaan nippuun. Jotkut heistä ovat selviytyjiä, toiset eivät. Samoin kuin parisuhteessa elävät äidit. Jokainen yh-äiti on omanlaisensa ja tilanteet erilaisia.
ihan OT
Paljonko teet töitä/paljonko saat palkkaa? Itsellä myös harkinnassa töitten vähennys, koska pärjäisimme vähemmälläkin rahalla ja olen todella uupunut töihin/arkeen. Niinä viikkoina kun teen 30h töitä, jaksan lasten kanssa paljon paremmin (itsekin kahden lapsen yh).Alkuperäinen kirjoittaja Peipponen:
(Anteeksi kun kysyn tässä ketjussa
)
juu
En pidä.
Olin itsekin joskus vähän aikaa yh.
Lapseni olen hankkinut aina sillä periaatteella, että pärjään yksinkin heidän kanssaan jos tarvs on.
Olin itsekin joskus vähän aikaa yh.
Lapseni olen hankkinut aina sillä periaatteella, että pärjään yksinkin heidän kanssaan jos tarvs on.
Mä pidän arjen selviytyjinä ja sankareina heitä jotka rämpivät läpi vaikean elämän. Se onko yh vai ei, ei aina vaikuta asiaan. Yksinhuoltajiakin on laidasta laitaan, mutta pääasiassa jos ajatellaan että kyse on yh´sta jolla ei ole sitä tukiverkkoa eikä lapsilla isää jonka luona lapset ovat suhta paljon. Niin kyllä varmasti elämästä selviäminen vaatii paljon.
d
En oikeastaan kumpaakaan. Ihmisiä siinä missä muutkin. Eivät erityisen sankarillisia, mutta eivät luusereitakaan.
pohjantähdenalla
Pistän piruuttani lusikkani soppaanAlkuperäinen kirjoittaja joopajoo:
Mulla ns. vapaa sinkkuilta ollut viimeksi elokuussa 09,tosin olin silloinkin raskaana,nyt seuraava vapaa sinkkuilta tulee varmaan sit enskuussa,ehkä,kun tää nuorimmainen lähtee isän matkaan yhdeksi päiväksi(illalla hakee ja seuraavana päivänä tuo) josko sitten malttaisin kysyä kolmea muuta hoitoon,saisin olla ihan yksin kotona ja katsoa vaikka elokuvaa
.
Jännä jako, en pidä heitä arjen sankareina enkä luusereina.
Yksinhuoltajat tekevät kyllä varmasti paljon enemmän töitä perheen kanssa ja joutuvat luopumaan paljosta. En kuitenkaan sanoisi, että jokainen yksinhuoltajaäiti on arjen sankari sen enempää kuin parisuhteessa oleva äitikään. Mielestäni jokainen äiti on oman arkensa sankari, jos pystyy arkensa hallitsemaan siten, että oma ja perheen hyvinvointi säilyy.
Yksinhuoltajat tekevät kyllä varmasti paljon enemmän töitä perheen kanssa ja joutuvat luopumaan paljosta. En kuitenkaan sanoisi, että jokainen yksinhuoltajaäiti on arjen sankari sen enempää kuin parisuhteessa oleva äitikään. Mielestäni jokainen äiti on oman arkensa sankari, jos pystyy arkensa hallitsemaan siten, että oma ja perheen hyvinvointi säilyy.
useimpia kyllä pidän selviytyjinä ja nostan hattua heille.
Kaveria en pidä, kun opiskelee jo kolmatta ammattia peräkkäin, ei mitään mielenkiintoa mennä töihin joten tuilla elelee, ja arvosteli mua kotiäitiaikanani kun elin miehen siivellä. Lapsena ovat arkisin 8-16 päiväkodissa, ja sieltä menevät joka päivä mummilaan valmiiseen ruokapöytään, ja tämän lisäksi muksut (3) on joka toinen viikonloppu, joskus monta viikonloppua peräkkäin mummilassa yötä... + kaikki kaverin shoppailureissut ym.
Kaveria en pidä, kun opiskelee jo kolmatta ammattia peräkkäin, ei mitään mielenkiintoa mennä töihin joten tuilla elelee, ja arvosteli mua kotiäitiaikanani kun elin miehen siivellä. Lapsena ovat arkisin 8-16 päiväkodissa, ja sieltä menevät joka päivä mummilaan valmiiseen ruokapöytään, ja tämän lisäksi muksut (3) on joka toinen viikonloppu, joskus monta viikonloppua peräkkäin mummilassa yötä... + kaikki kaverin shoppailureissut ym.