Pidätkö yh-äitejä selviytyjinä ja arjen sankareina?

Itse en kokenut itseäni miksikään arjen sankariksi. Nautin siitä kun ei ollut paskaa miestä tekemässä illoista paskamaisia, hengittämässä niskaan ja painostamassa. Ehkä olen väärällä tavalla ollut äiti, tai ehkä minulla ei vain ole kokemusta siitä millainen kunnollinen parisuhde ja jaettu vanhemmuus voisi olla parhaimmillaan. Ainoa asia jossa oli sumplimista oli lapsen hoitoonviennit ja työn yhteensovittaminen, mutta onneksi mummu asui lähellä, ilman häntä olisi ollut vaikeampaa. Siitä huolimatta oli paljon helpompaa, vapaat viikonloput ym

 

Jännä jako, en pidä heitä arjen sankareina enkä luusereina.

Yksinhuoltajat tekevät kyllä varmasti paljon enemmän töitä perheen kanssa ja joutuvat luopumaan paljosta. En kuitenkaan sanoisi, että jokainen yksinhuoltajaäiti on arjen sankari sen enempää kuin parisuhteessa oleva äitikään. Mielestäni jokainen äiti on oman arkensa sankari, jos pystyy arkensa hallitsemaan siten, että oma ja perheen hyvinvointi säilyy.

Viimeinen lause on mahtava ja niin totta!

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

 

Todellakin arvostan. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä omakin suhde kariutuis..? Ei pidä pitää asioita itsestäänselvyytenä..

Mitä SÄ siinä menetät, päinvastoin SAAT! Saat vapaita sinkkuiltoja, tukia Kelalta ja sossusta ja kaikenkukkuraksi marttyyrin leiman että mä oon yh-äiti! Mitä hittoa siinä menettää??!

justiinsa joo. Mun lasten isä ei ole nähnyt esikoistytärtään heinäkuun jälkeen eikä toista lastaan, vauvaa, ikinä. Mulla on viimeksi ollut sinkkuilta kesäkuussa, mutta ei mua edes harmita.
Enkä koe olevani marttyyri, mä voin sanoa että mulle tää yksin lasten kanssa oleminen on ollut helpotus kun vertaa millaista oli vaikean miehen kanssa. Ja mä en nyt jaksais kyllä ketään miestä ottaakaan.

 

Todellakin arvostan. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä omakin suhde kariutuis..? Ei pidä pitää asioita itsestäänselvyytenä..

Mitä SÄ siinä menetät, päinvastoin SAAT! Saat vapaita sinkkuiltoja, tukia Kelalta ja sossusta ja kaikenkukkuraksi marttyyrin leiman että mä oon yh-äiti! Mitä hittoa siinä menettää??!

Ai koska niitä sinkkuiltoja saa? Oon ollut 1.5v yh-äitinä eikä ole sinkkuiltoja tullut Eikä kyllä sossulta tukiakaan, kelalta saan elatustukea 139,40e, kun rakas ex-mieheni ei mielestään kuulu maksaa pojastaan. Mielellään olisin ilman tota ruhtinaallista elatustukea, jos sen voisi vaihtaa toiseen aikuiseen tässä perheessä... Ei tarvitsisi kantaa vastuuta aina yksin, olisi joku joka voisi katsoa lasta kun kävisin vaikka suihkussa ja puhumattakaan toisen ihmisen palkasta, joka todella helpottaisi meidän arkea

 

Vai ovatko he silmissäsi luusereita?

Tähän vastatkoon vain parisuhteessa olevat äidit.

Heissä on mielestäni monenlaisia ihmisiä.

Pidn vähän luuserina näitä ninatt:n kaltaisia, jotka hankkivat itselleen toimeentulon tekemällä lapsen. (yleensä vielä katsotttu että se nuori mies on varakasta sukua, eli vaikka ei olisi lapsen elämssä niin rahaa on tulossa ja niin pois päin) Hankitaan nuoren lähes vaipoissa olevan kakaran kanssa lapsi ja sitten oma toimeentulo on kasassa loppuelämäksi. eletään tuilla ja yhteiskunta maksaa opiskelut jne. kun jos opiskelisi ilman lasta joutuisi tulla toimeen 200 eurolla. nyt tulee kaikki ilmaiseksi, asumiset, elannot jne.

sen sijaan kunnioitan yksinhuoltajia, jotka ovat lähteneet esim. väkivaltaisesta suhteesta ja varsinkin jos ei ole suvun turvaverkkoa kuten näillä ninatt:lla niin onhan siinä tekemistä. Kunnioitan sellaista joka elättää lapsensa ja hoitaa oli se sitten parisuhteessa tai yh.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

näimpä... ja on tosiaan monia monia yksinhuoltajia joilla on helpompi elämäntilanne kuin parisuhteessa olevilla, saadaan lapset hoitoon aina kun halutaan, on omaa aikaa ja harrastuksia ja vielä edut kuten mun kaverillani, kun opiskelee, niin hoitomaksut ja monet muut asiat täysin ilmaisia, tai paljon löyhemmät kriteerit saada tietyt tuet jne.

*muoks vielä* mutta on siis todellakin mullaki tuttavapiirissä niitä yksinhuoltajia joilla on oikeasti hirveän iso työ hoitaa kaikki yksin, palkkatyössä käydä ja pienellä palkalla elättää se perhe ja pyörittää arkea. Että sinne menee ne hatunnostot multa.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

 

Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä mutta kyllä minä pidän nykyaikana kunnioitettavampana sitä että kykenee taistelemaan parisuhteessaan läpi vaikeuksien eikä eroa.
Tietenkään siihen ei voi aina itse vaikuttaa, eli riippuu tilanteesta.

Ei sille aina itse mitään voi, jos toinen ei halua enää taistella, ei halua perhe-elämää vaan mennä vapaasti : Musta on kamalaa miten toiset äidit kehtaa haukkua yh-äitejä luusereiksi... Ettekö tajua miten raskasta on aina kantaa kaikki vastuu yksin? Ei ole miehen tuloja helpottamassa arkea jne...

 

Itse en kokenut itseäni miksikään arjen sankariksi. Nautin siitä kun ei ollut paskaa miestä tekemässä illoista paskamaisia, hengittämässä niskaan ja painostamassa. Ehkä olen väärällä tavalla ollut äiti, tai ehkä minulla ei vain ole kokemusta siitä millainen kunnollinen parisuhde ja jaettu vanhemmuus voisi olla parhaimmillaan. Ainoa asia jossa oli sumplimista oli lapsen hoitoonviennit ja työn yhteensovittaminen, mutta onneksi mummu asui lähellä, ilman häntä olisi ollut vaikeampaa. Siitä huolimatta oli paljon helpompaa, vapaat viikonloput ym

Yksi lapsi ja mummu lähellä auttamassa? eikai siinä sen ihmeempää sankaruutta olekaan..

Kuten moni on sanonut, on niin monenlaisia yksinhuoltajia (tai lähivanhempia).

 

siis oli sitten parisuhteeessa tai ei, niin joidenkin ei tarvitse kantaa taloudellista vastuuta itse, vaan lasgten isovanhemmat hoitavat lapset ja auttavat rahallisesti.

Onhan se helppo elämä silloin ja näitä on varmasti molemmassa porukassa. yksinhuoltajissa ja parisuhteessa elävissä.

automaattisesti ei voi sanoa että toinen olisi toista luuserimpi tai kunnioitettavampi. riippuu tapauksesta.

 

siis oli sitten parisuhteeessa tai ei, niin joidenkin ei tarvitse kantaa taloudellista vastuuta itse, vaan lasgten isovanhemmat hoitavat lapset ja auttavat rahallisesti.

Onhan se helppo elämä silloin ja näitä on varmasti molemmassa porukassa. yksinhuoltajissa ja parisuhteessa elävissä.

automaattisesti ei voi sanoa että toinen olisi toista luuserimpi tai kunnioitettavampi. riippuu tapauksesta.

tälle peesi :flower:

 

Minä ainakin arvostan yh-äitejä ja paljon. Rankkaa kantaa yksin kaikki vastuu.

 

Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisestä mutta kyllä minä pidän nykyaikana kunnioitettavampana sitä että kykenee taistelemaan parisuhteessaan läpi vaikeuksien eikä eroa.
Tietenkään siihen ei voi aina itse vaikuttaa, eli riippuu tilanteesta.

Ei sille aina itse mitään voi, jos toinen ei halua enää taistella, ei halua perhe-elämää vaan mennä vapaasti : Musta on kamalaa miten toiset äidit kehtaa haukkua yh-äitejä luusereiksi... Ettekö tajua miten raskasta on aina kantaa kaikki vastuu yksin? Ei ole miehen tuloja helpottamassa arkea jne...

Mutta kun osa on oikeasti luusereita, maataan kotona, haetaan sossusta rahat ja viikonlopuksi lapset menevät hoitoon että äiti saa rauhassa riekkua baareissa. On näitä nähty. Ihan niinkuin osa parisuhteessa olevistakin vanhemmista on luusereita.

 

Vai ovatko he silmissäsi luusereita?

Tähän vastatkoon vain parisuhteessa olevat äidit.

Heissä on mielestäni monenlaisia ihmisiä.

Pidn vähän luuserina näitä ninatt:n kaltaisia, jotka hankkivat itselleen toimeentulon tekemällä lapsen. (yleensä vielä katsotttu että se nuori mies on varakasta sukua, eli vaikka ei olisi lapsen elämssä niin rahaa on tulossa ja niin pois päin) Hankitaan nuoren lähes vaipoissa olevan kakaran kanssa lapsi ja sitten oma toimeentulo on kasassa loppuelämäksi. eletään tuilla ja yhteiskunta maksaa opiskelut jne. kun jos opiskelisi ilman lasta joutuisi tulla toimeen 200 eurolla. nyt tulee kaikki ilmaiseksi, asumiset, elannot jne.

sen sijaan kunnioitan yksinhuoltajia, jotka ovat lähteneet esim. väkivaltaisesta suhteesta ja varsinkin jos ei ole suvun turvaverkkoa kuten näillä ninatt:lla niin onhan siinä tekemistä. Kunnioitan sellaista joka elättää lapsensa ja hoitaa oli se sitten parisuhteessa tai yh.

NinaTT:hän on ollut itse kovin nuori lasta hankkiessaan. Enkä usko että kukaan tekee lasta saadakseen sitten rahaa. Lapsen hoitaminen on kokopäivätyötä. Ja NinaTT hoitaa sen työn vieläpä erittäin tunnollisesti. Mä tunnen NinaTT:n jollain tapaa irl ja mun mielestä hän on ehdottomasti reippain yh-äiti ketä tunnen, joka todella Rakastaa lastaan ja hoitaa tunnollisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.

Haluan vielä lisätä, että en ymmärrä miten se vähentää kenenkään kunnioitusta, jos ihmisellä on turvaverkko ympärillään. Siis sehän on vaan hienoa ja sitä toivois meistä jokaiselle.

 

Minä ainakin arvostan yh-äitejä ja paljon. Rankkaa kantaa yksin kaikki vastuu.

on se kyllä. Meidän eron aikana en itsekään saanut vauvaa hoitoon ja olin ne kuukaudet 24/7 silmät kiinni vauvassa. Kyllä se aika raskaaksi kävi. Varsinkin kun oli elämänmuutoksen ja kaiken sen hässäkän takia orastavaa masennusta, ja häiritsevät naapurit.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

no ei meillä ainakaan yleensä tee :/ toki lapsen kans viettää aikaa.

 

No itse olen yh.
Mä lähinnä näen meidät tavallisena perheenä, jossa vaan ei ole miestä.
Enkä kyllä tykkää kun ihmiset tulevat päivittelemään että mulla on varmaan rankkaa.. eiköhän kaikilla lapsi perheillä välillä ole?
Rankkaa kantaa vastuu? No ei ole, pitäähän sitä parisuhteessakin vastuu kantaa.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

en mä tiedä. aika paljon olen palstalta lukenut miehistä jotka ovat vaan yksi kakara lisää taloudessa, heidän mielestään jos he käyvät töissä, ei muuta tarvitse tehdä.

eli jos se äijä käy töissä ja maksaa sillä asumisen ja laskut, niin kotihoidontuella olevalle yh:lle yhteiskunta maksaa asumisen ja laskut ja kyllä todellakin minusta on eri asia kuoria perunaa porkkanaa, raastaa salaattia useammalle kuin itselleni ja pienelle lapselle.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

en mä tiedä. aika paljon olen palstalta lukenut miehistä jotka ovat vaan yksi kakara lisää taloudessa, heidän mielestään jos he käyvät töissä, ei muuta tarvitse tehdä.

eli jos se äijä käy töissä ja maksaa sillä asumisen ja laskut, niin kotihoidontuella olevalle yh:lle yhteiskunta maksaa asumisen ja laskut ja kyllä todellakin minusta on eri asia kuoria perunaa porkkanaa, raastaa salaattia useammalle kuin itselleni ja pienelle lapselle.

 

Todellakin arvostan. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä omakin suhde kariutuis..? Ei pidä pitää asioita itsestäänselvyytenä..

Mitä SÄ siinä menetät, päinvastoin SAAT! Saat vapaita sinkkuiltoja, tukia Kelalta ja sossusta ja kaikenkukkuraksi marttyyrin leiman että mä oon yh-äiti! Mitä hittoa siinä menettää??!

Sähän hauska olet... mä olen kolmen pojan yh ollut kohta jo vuoden ja mun ainoat vapaat on tän vuoden aikana ollut siinä että kodinhoitaja käy kerran viikossa muutaman tunnin päivällä olemassa

Ja mä todella arvostan että saan edes sen muutaman tunnin viikossa omaa aikaa, koska ei sitä todellakaan kaikilla ole

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

no ei meillä ainakaan yleensä tee :/ toki lapsen kans viettää aikaa.

ISo apu on kuule siitäkin... Vaikkakin ymmärrän et ärsyttää, kun ei tee mitään . Itsellä se tilanne etten pääse ikinä suihkuun yksin, ei puhettakaan että kävisin kaupassa tai lenkillä yksin...

 

Todellakin arvostan. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä omakin suhde kariutuis..? Ei pidä pitää asioita itsestäänselvyytenä..

Mitä SÄ siinä menetät, päinvastoin SAAT! Saat vapaita sinkkuiltoja, tukia Kelalta ja sossusta ja kaikenkukkuraksi marttyyrin leiman että mä oon yh-äiti! Mitä hittoa siinä menettää??!

Sähän hauska olet... mä olen kolmen pojan yh ollut kohta jo vuoden ja mun ainoat vapaat on tän vuoden aikana ollut siinä että kodinhoitaja käy kerran viikossa muutaman tunnin päivällä olemassa

Ja mä todella arvostan että saan edes sen muutaman tunnin viikossa omaa aikaa, koska ei sitä todellakaan kaikilla ole

jotenkin tasaisemmin pitäis saada jaettua nuo kodinhoitajat ym. Tällä kaverilla jota nyt esimerkkinä käytän, käy myös kodinhoitaja. Musta se on vähän outoa, kun se kuitenkin pitää lapsia hoidossa muutenkin lähes koko ajan. Käyvät kotona vaan nukkumassa. Että ihan hyvin se kodinhoitaja vois sen 3h olla jossain toisessa perheessä joka oikeasti sitä tarvii. Ei tuo sentään joka viikko käy, taitaa olla 1-2 kertaa kuussa jos en ihan väärin muista.

 

No en automaattisesti kumpanakaan. Jotkut ovat sankareita, esim. totaaliyh:t jotka onnistuvat kasvattamaan lapset kunnolla, hoitamaan kodin ja käymään töissä... Ja jotkut taas ovat luusereita. Ihan samalla tavalla kuin parisuhteessa olevissakin on näitä molempia. Ei mun mielestä yh oo lähtökohtaisesti mikään parisuhteessa elävää parempi.

no just näin. Vaikka parisuhteessa olevalla on se toinen puolisko niin onhan sitä työtäkin vastaavasti enemmän. ruoanlaittoa jne on sitä enemmän mitä enemmän taloudessa on henkilöitä.

Se aikuinenhan ei tee mitään näiden hommien lisäksi... ei koskaan käy kaupassa, ei hae lapsia päiväkodista, kuskaa harrastuksiin, ei tee kotihommia jne... Hirveä erohan on tehdä esim 3lle ruokaa eikä kahdelle Salli mun nauraa

no ei meillä ainakaan yleensä tee :/ toki lapsen kans viettää aikaa.

ISo apu on kuule siitäkin... Vaikkakin ymmärrän et ärsyttää, kun ei tee mitään . Itsellä se tilanne etten pääse ikinä suihkuun yksin, ei puhettakaan että kävisin kaupassa tai lenkillä yksin...

oli mullakin silloin joskus sama tilanne, ja se on kyllä tosi inhottavaa.