Pettämisen arkea lapsen silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tympääntynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
oma syntisi elämässä ihan tarinan muodossa ja puidaan sitä vähän. Korotat nyt itsesi ja naisesi kaikkien muiden yläpuolelle.

Puidaan ihan puolueettomasti vain sitä asiaa sitten ja pysytään aiheessa: katsotaan millaisia vastauksia saat. Ihan mielenkiinnosta. Nyt puidaan isäsi syntejä, joista jokainen voi vastauksistasi päätellen todeta, että et tule toistamaan.

Mitä syntejä sinä siis olet elämässäsi tehnyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt:
Vai niin. Onko se niin tavattoman vaikeaa keskustella pettämisestä, ja sen seurauksista? Tämä alkaa jo olemaan aidosti huvittavaa. Jatkuva hyökkäily persoonaani kohtaan, koska ei itse asiasta osata puhua.

Jo sekin on paha, että kirjoitan rakastavani naistani, ja olen uskollinen...että pidän häntä hyvin kauniina, ja olen onnellinen hänen kanssaan.

Miksi se kirpoo täällä että kutsun naista, joka rikkoi lapsuuden perheeni, hutsuksi? Ehkä sen takia että täällä on paljon noita kakkosnaisia, jotka hakevat arvostusta ja kunnioitusta asemalleen, ja minä muiden muassa en sitä anna.

No jos ei pystytä keskustelemaan itse aiheesta, sitten ei kun rahkeet ei riitä.

Pata kattilaa soimaa, itse epäilet täällä toisia kakkosnaisiksi tai pettäjiksi, jos mielipide ei miellytä ja sitten ihmettelet kun omaa persoonaasi kohtaan hyökätään.

P.S. Ketään naista ei saisi kutsua hutsuksi, korkeintaan ammattihuoraa. Hutsu-nimitys on niin yleismaailmallisesti naiseutta loukkaava sana.
 
Aikamoista vääntöä täällä. Musta tuntuu että sellaisten kakkosnaisten on helppo ajatella että ne on jotenkin parempia kuin ne vaimot siellä arjessa, mutta sitten niin niitä ehkä pelottaa ne lapset, etenkin teinit. Kun nehän sanoo ja tekee just kun haluaa. Niiltä lapsilta kun ei arvostusta tipu, ja lapsethan ei nää sitä toista naista uhkana niiden seksuaalisuudelle, ainoastaan perheelle. Siis mä luulen että osa ihan oikeasti haluaa olla vaan parempia, ainakin jos näitä juttuja lukee miten täälläki kakkosnaiset saa kerman päältä. Aika sellaista, tulee paha mieli. En mä mun äidin kohdalle toivoisi tuollaisia naisia. Onneksi oma faija on ollu uskollinen.
 
Haahkalintu levittää siipensä ja kyselee nuoremmalta uskollisuudesta.

Muuta ei voi päätellä kuin että täällä kirjoittelee moni keski-ikäinen, katkera kakkosnainen omaa tuotantoaan ja näkemystään roolistaan tässä maailmassa ja elämässä. Heidän kolkossa todellisuudessa ei ole olemassa rakkautta ja uskollisuutta, ja siksi he haluavat muidenkin uskovan sen sanoman. Sillä toisen onnen näkeminen on heille sitä pahinta myrkkyä.

Minni: sulla on kivempaa aikaa sun kavereiden kanssa, kuin täällä netissä näiden keski-ikäisten ja katkerien.
 
kaikki ellit myrkyttyneitä ja katkeria haaskalintuja ja korppikotkia. Mene nyt "tympääntynyt" sen onnesi kanssa ja lopeta ruikuttaminen täällä. Mitä täällä vielä pyörit, onnesi kutsuu jo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hohhoijaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Hohhoijaa:
Miten sinä sitten haluaisit keskustella aiheesta? Mitä haluaisit muiden sanovan? Että oikeassa olet? Minusta sinä vain haastat riitaa.

Vastaisitko vielä tähän.

Ei hää mitään vastaa, luultavasti "tumputtaa" sen onnensa kanssa. On yksi ainoa näkemys ja se on hänen näkemys.

 
Minä ymmärrän ap:ta täysin.
Lapsen edusta oli nyt kysymys , eikä vanhempien itsekkäistä tavoitteista. Ei täällä haluta keskustella siitä miten pettäminen rikkoo lasten elämän. Nykynaisilla on sellainen käsitys, että lapset sopeutuu, meni miehiä kuin stokan ovissa, mutta ei sitä heiltä kysytä.
Uskomatonta, että lapsii suhtaudutaan kuin ylijäämään. Mutta arvostan sitä, että ap on mies ja tuntee vastuunsa.
Minä olen myös surullinen lasten kohtalosta eroissa ja petoksissa.
 
nykymiehillä sitten ole??? Miksei samalla, kun puhutaan kakkosnaisista niin voisi sitten puhua vähemmän provosoivasti kakkoshenkilöistä tai suhteen ulkopuolisesta henkilöstä, joka vaikuttaa myös parisuhteeseen ja lapsiin? Nyt Tympääntynyt haastaa vaan provosoiden riitaa "hyökkäävyydellään ja hutsuillaan".

Silloin ei syyllistetä kumpaakaan sukupuolta. Nyt Tympääntynyt puhuu vaan kakkosnaisista ja huorista. Missä ladon seinällä hän on oikein kasvanut?

Ei ole yhtään ihme, jos vastaajat täällä saavat herneen nenään Tympääntyneen sanavalinnoista. Hän itse kohottaa itsensä ja naisensa pyhimyksiksi toisten ihmisten rinnalla. Miksi teet näin? Yritätkö jotenkin kiillottaa omaa sädekehääsi ja saat helpotusta siihen, kun alennat naisen arvoa?
 
minusta kysymys oli siitä, että ap kertoi kakkosnaisen suhtautuneen halveksuvasti äitiin ja lapsiin. Eikä kakkosnaiselle ollut tuottanut mitään tuskaa heidän tilanteensa. Silloin voi aivan syystä kysyä, että miten nainen on valmis menemään tilanteeseen, joss tietää aiheuttavansa tuskaa ja traumoja. Miksi nainen voi sulkea silmänsä tuollaisilta asioilta, itsekkyyttäänkö?
 
parisuhteen ulkopuolinen henkilö tuo ongelmia myös lapsille ja erot ovat ikäviä asioita. Onnellisinta olisi, jos parit, joilla on lapsia kykenisivät olemaan rakastaen yhdessä ainakin siihen asti, kun lapset ovat aikuisia eli ihmislapsi n. 18 v. Tietysti lapset toivovat, että vanhemmat eivät koskaan eroaisi jotta lapsenlapsilla olisi ehjät "mummolat". Joskus vaan vanhemmat eroavat ja tämä ero pitäisi tehdä niin, että lapset siitä kärsisivät mahdollisimman vähän. Erota voi siis myös mahdollisimman sivistyneesti, vaikka se ei olisikaan ollenkaan lasten kannalta toivottavaa.

Jos tätä Tympääntynyt tarkoittaa, niin olen prikulleen samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
olet varmaan hyvin yksinäinen ja sisältä vielä rikki. Toivon, että pääset tasapainoon tavalla tai toisella eikä sinun tarvitse täällä tuomita muiden elämiä.

Se, mitä sanot iltapäivälehdestä pitää paikkaansa ja se kuvastaa nykypäivää. Se on vain kuitenkin osa todellisuutta eikä siis kaikkien elämää. He, joista kirjoitetaan, ovat valinneet tuon elämän.

Toivon sinulle todella hyviä, onnellisia, auringonpaisteisia päiviä tulevassa elämässäsi ... sitten kun olet käynyt tuon tuskasi/katkeruutesi ym läpi.

Tuosta kaikesta voi parantua ilman, että katselee elämää vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Oi miten ihanan halimussuliinin vaaleanpunaiseen jeesusteluun verhottua suolahappoa! Tämmöistä kertyy ihmiseen, jonka koko "rakkauselämä" perustuu petokselle ja viattomien satuttamiselle. Kuollut omatunto nimittäin muuttuu mädäntyessään hapoksi.

Valmiutesi lähteä repostelemaan jonkun toisen tuskaa valitsemallasi tyylillä kertoo sinusta paljon. Virnaileva pyhimys kivineen olet sinä ja se mitä kivität on peili johon et kestä katsoa.

Onnea valitsemallasi tiellä ja pitkää vanhuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
minusta kysymys oli siitä, että ap kertoi kakkosnaisen suhtautuneen halveksuvasti äitiin ja lapsiin. Eikä kakkosnaiselle ollut tuottanut mitään tuskaa heidän tilanteensa. Silloin voi aivan syystä kysyä, että miten nainen on valmis menemään tilanteeseen, joss tietää aiheuttavansa tuskaa ja traumoja. Miksi nainen voi sulkea silmänsä tuollaisilta asioilta, itsekkyyttäänkö?


Jokaisella ihmisellä, niin naisella kuin miehelläkin - olkoon sitten kakkonen tai ykkönen tai vaikka NOLLA tai vitonen - on omat näkemyksensä asioista. Ei voi siis sanoa, että joku toimii sen ja sen tähden itsekkäästi, vaikka se ulkopuolisen katsottuna näyttäisikin siltä. Mieskin on voinut aiheuttaa naisen elämään helvetillisiä ongelmia eikä selvitä niitä, onko esim. itsekkäästi itsekkyyttäkö?

Siihen voi vaan jokainen henkilökohtaisesti vastata. Ei siinä tuppaa toisten arvailla niin miehen kuin naisen päätäkään ja sanella näkemyksiään.

Perusperiaate on kuitenkin, että toinen parisuhde pitää olla purettu, kun toinen alkaa. Eli "ei koskaan rinnakkain, peräkkäin, jos on tullakseen".

 
Onneksi pystyin salamaan mieheni seikkailut naisten kanssa. Olen sitä tyyppiä, että suren mitä suren, mutta en kaada sitä toisten niskaan. Rakastin lapsiani yli kaiken, enkä olisi heille halunnut mitään pahaa. Oli sitten pakko erota kun oma psyyke ei enää kestänyt ja luottamus oli mennyt.

Vieläkään jo aikuiset lapset eivät tiedä todellista syytä miksi erosimme. Vaikka lasten isä ei ollut kelpo aviomies oli hän kuitenkin hyvä isä lapsilleen, enkä nähnyt mitään syytä miksi olisin avioeron syyn heille kertonut. Se oli kahden aikuisen ihmisen välinen asia hoidettavaksi ja se siitä.

Myöskään emme setvineet hänen syrjähyppyjään ja muita toilauksiaan lasteni nähden, joten säästyivätpä rakkaani ihan turhilta huolilta, joka ei heidän kannettavakseen kuulunut.
 
siis lopulta. Eli aikuiset kykenivät selvittämään sotkunsa itse ilman, että lapset siihen sotkuun joutuivat, vaikka sitten ero tulikin.

Keski-iässä sitten lapset antavat oman palautteensa, kuinka vanhemmat siinä lopulta onnistuivat. Tai viimeistään perinnönjako tilaisuudessa selvittävät tuntemuksiaan sisarukset keskenään ilman vanhempaa/vanhempia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäinen mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
olet varmaan hyvin yksinäinen ja sisältä vielä rikki. Toivon, että pääset tasapainoon tavalla tai toisella eikä sinun tarvitse täällä tuomita muiden elämiä.

Se, mitä sanot iltapäivälehdestä pitää paikkaansa ja se kuvastaa nykypäivää. Se on vain kuitenkin osa todellisuutta eikä siis kaikkien elämää. He, joista kirjoitetaan, ovat valinneet tuon elämän.

Toivon sinulle todella hyviä, onnellisia, auringonpaisteisia päiviä tulevassa elämässäsi ... sitten kun olet käynyt tuon tuskasi/katkeruutesi ym läpi.

Tuosta kaikesta voi parantua ilman, että katselee elämää vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Oi miten ihanan halimussuliinin vaaleanpunaiseen jeesusteluun verhottua suolahappoa! Tämmöistä kertyy ihmiseen, jonka koko "rakkauselämä" perustuu petokselle ja viattomien satuttamiselle. Kuollut omatunto nimittäin muuttuu mädäntyessään hapoksi.

Valmiutesi lähteä repostelemaan jonkun toisen tuskaa valitsemallasi tyylillä kertoo sinusta paljon. Virnaileva pyhimys kivineen olet sinä ja se mitä kivität on peili johon et kestä katsoa.

Onnea valitsemallasi tiellä ja pitkää vanhuutta.


Jahas, nyt tympääntynyt vaihtoi nickiä...
 
Tämä ketju tuo keskusteluun "kakkosnaisista" uuden näkökulman. Ikävää vain, että pettämiseen useimmiten (tässäkin) liitetään panettelu, korostuneella otsikolla: KAKKOSNAINEN. Mutta jostain syystä se lienee jo ajan historiassa arkkityyppiseksi muodostunut käsite.

Kuitenkin yleisesti ottaen puhutaan petollisuudesta. Pettäjä on tavallisemmin mies, isä ja toinen nainen on ulkoa tuleva, yleensä vieras ja tuntematon uhka. Yhtä hyvin pettämistä seuraava uhka voisi olla toinen mies tai perheeseen tuleva "uusi isä".

Paljon on maailmassa tarinoita pahasta äitipuolestä, joka on itsekäs, ilkeä ja omahyväinen. Myös todellissuudessa voi monesti olla näin. Uudetkin parisuhteet voidaan solmia vain oman edun toivossa. Raha tai ns. "hyvä elämä" kiehtoo ja motivoi monenlaiseen yritykseen. Eivätkä jutut isäpuolista välttämättä ole yhtään parempia. Väkivaltaa, lasten hyljeksimistä ja hyväksikäyttöä. Todella karmeita juttuja. Salattua elämää.

Kun tympääntynyt kuvaa ihan omia ajatuksiaan, miksi niitä pitäisi yrittää väkisin muuttaa. Se on hänen elämänsä kokemusta. Jos ihminen ei voi ylistää historiaansa, niin ei voi. Tunteiden tuska ei noin vain häviä, vaikka ajatuksia voisikin rationaalisella tasolla analysoiden muuttaa, ja hakea pettymyksistäkin jotain hyvää, kuten ap on tehnytkin. Hän on pystynyt löytämään oman arvomaailmansa.

On ihan turha mollata ihmistä, joka on elämässään kokenut suuren menetyksen ja pettymuksiä. Valitettavasti Tympääntyneen isä petti vaimoaan, lastensa äitiä ja samlla lapsensa. Ei varmaankaan ole ihmistä, joka nauttisi petetyksi tulemisesta, hylkäämisestä ja menetyksistä. Perheen rikkoutuminen on lapsille menetys, joka vaikuttaa heidän elämäänsä myös aikuisuudessa. Onko helpompi tuntea myötätuntoa orvoksi jäänyttä kohtaan, vaikka eroissa tapahtuu monesti aivan sama. Turvallisuus ja jatkuvuus menetetään. Suhteet läheisisin katkeavat.

Lisäksi ap:n tarinassa tulee esiin myös jonkinlainen häpeäntunne, jota lapset sisimmässään tuntevat vanhempiensa ratkaisuista, epämääräisistä ihmissuhteista ja alkoholisoitumisesta. Myös syyllisyys, paha olo ja suru eronneiden vanhempien yksinäisyydestä ja elämän valumisesta hukkaan on lasten mielessä. ne ovat inhimillisiä ajatuksia ja tunteita, joita ei ole syytä sysätä myöskään tietoisuuden ulkopuolelle.

Aika moni joutuu "elämästä pitenpään hengissä selvitäkseen" kuitenkin niin tekemään. Voi elää elämäänsä kuin muovinukke, vaillaa todellisia tunteita. Malli vanhempien erosta ja perheeen rikkinäisyydestä jää kuitenkin mieleen ja voi ohjata ratkaisuja samaan suuntaan. Eronneiden vanhempien lapset eroavat ja heidän lapsensa pitävät sitä jo aivan normaalinan tapana elää. Kaikkihan erovat, ei siinä ole mitään ihmeellistä!
 
eronneiden vanhempien lapset myös voittavat ongelmansa omassa avioliitossaan eivätkä eroakaan, vaan oppivat ja kasvavat.

Kaiken kaikkiaan surullinen tuo ap. tarina mutta onneksi hänellä nyt kaikki siis hyvin oman elämänsä kanssa.

Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole hutsuja, vaikka hänen isänsä nainen hänen mielestään oli.
 
Voi kiitos. Minä vain olen niin surullinen siitä miten rikki ihmiset ovat, niin lapset kuin vanhemmatkin. Yhteiskunta on aivan hirveän epäoikeudenmukainen, varallisuus kasaantuu tietyille ja toiset ovat väliinputoajia. Äiti voi hoitaa masentuneena yksin lapsiaan ja putoaa kaiken ulkopuolelle, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa eikä voimia osallistua. Sitten tähän samaan draamaan kuuluu rusinat pullasta-ihmiset, jotka ensin pettävät äidin ja sitten toiset käyttävät hyväkseen hänen hellyydenkaipuutaan. Tämä ap:n äiti on voinut hammasta purren taistella lapsensa elämään mukaan itseään säästämättä.

Kyllä tämä on edelleen keskiaikaa, voimia kaikille, jotka tuntevat vastuuta.
 

Uusimmat

Yhteistyössä