Pettämisen arkea lapsen silmin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tympääntynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
Hutsu rikkoi perheeni kun olin lapsi. Piste. Minä en ole se ihminen joka hänen päätään silittää ja ymmärtää. Mutta hän kyllä muovasi mielipiteitäni, arvostan ihmisissä suoraselkäisyyttä, rehellisyyttä, toisen kunnioitusta. Ja siitä en aio "parantua"...:)

On helpompaa syyttää ulkopuolista `hutsua` kuin nähdä oma isä inhimillisenä ja virheitä tekevänä ihmisenä. Eiköhän se ole kuitenkin niin, että ISÄSI rikkoi perheenne?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaihtopäivä:
Alkuperäinen kirjoittaja Ensimmäinen mies:
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
olet varmaan hyvin yksinäinen ja sisältä vielä rikki. Toivon, että pääset tasapainoon tavalla tai toisella eikä sinun tarvitse täällä tuomita muiden elämiä.

Se, mitä sanot iltapäivälehdestä pitää paikkaansa ja se kuvastaa nykypäivää. Se on vain kuitenkin osa todellisuutta eikä siis kaikkien elämää. He, joista kirjoitetaan, ovat valinneet tuon elämän.

Toivon sinulle todella hyviä, onnellisia, auringonpaisteisia päiviä tulevassa elämässäsi ... sitten kun olet käynyt tuon tuskasi/katkeruutesi ym läpi.

Tuosta kaikesta voi parantua ilman, että katselee elämää vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Oi miten ihanan halimussuliinin vaaleanpunaiseen jeesusteluun verhottua suolahappoa! Tämmöistä kertyy ihmiseen, jonka koko "rakkauselämä" perustuu petokselle ja viattomien satuttamiselle. Kuollut omatunto nimittäin muuttuu mädäntyessään hapoksi.

Valmiutesi lähteä repostelemaan jonkun toisen tuskaa valitsemallasi tyylillä kertoo sinusta paljon. Virnaileva pyhimys kivineen olet sinä ja se mitä kivität on peili johon et kestä katsoa.

Onnea valitsemallasi tiellä ja pitkää vanhuutta.


Jahas, nyt tympääntynyt vaihtoi nickiä...

Itseasiassa sinä taidat itse olla "Tympääntynyt" koska kukaan ei voi oikeasti olla noin stereotyyppisen moraaliton kuin sinä olet. Tunnut esimerkiltä.
 
Kauheasti täällä taas parjataan kakkosnaisia. Onko ne naimisissa olevat miesparat niin kikkelinsä vietävissä ettei niillä ole mitään vastuuta perheensä hajottamisesta ja toisen naisen paneskelemisesta? Kaikki on vain ja ainoastaan sen naisen syytä? Herätkää 2000-luvulle kivikautiset ääliöt ja laittakaa vastuu sinne minne se kuuluu.

Miksi perheellinen mies yleensä lähtee toisen naisen kelkkaan, hä? Jos olette ikinä olleet missään bailaamassa, niin herra jumala kyllä niitä ukkomiehiä riittää joiden vaimo ei ymmärrä ja joiden mielestä olet ihana pelastava enkeli - mutta sekin on tietysti sen toisen naisen syy. Mistä te kukaan tiedätte mitä satuja isänne on uudelle naiselleen kertonut avioliitostaan. Ai niin mutta isänne valheetkin ovat tietysti kakkosnaisen syytä. Mikäänhän ei tietenkään voi ikinä olla isukin omaa syytä.

En ole pettänyt miestäni enkä ole ollut kakkosnainen ikinä - siis tietääkseni. Jos minulle on joskus muinoin valehdeltu aviosäädystä, en tasan tarkkaan ota sitä vastuulleni - se on miehen syy ja miehen valhe.
 
Kuten joskus joku historiassa on sanonut: ensin nainen on mitä ihanin "pelastava enkeli" ja kun vaikeudet alkavat tässä suhteessa, niin sitten kaikki on naisen syytä. Eihän nainen osaa sen jälkeen enää edes "kävellä kunnolla, vaan kävelee ihan väärin" saati, että sitten olisi muuten arvostettava olio. Heh ja hah.
 
^Katsokaas Tympääntynyt pohjustelee täällä jo tulevaa omaa pettämistään, voi sitten myöhemmin vedota siihen, että paha nainen vietteli, ihan niinkuin isukinkin aikoinaan...

Totta puhuen on se minustakin hassua, että miehiä harvemmin näistä kakkoskuvioista syytetään, vaikka yleensä se on ollut juuri mies kuka on vietellyt ja valehdellut olevansa vapaa. Ja vielä vähemmän puhutaan naisten sivusuhteista kakkosmiesten kanssa, vaikka eikös esim. mies1:lle käynyt niin, että vaimolla oli kakkosmies, vai oliko silläkin kakkosnainen... Onko kakkosmiehet yhtä pahoja kuin kakkosnaiset? Ja mikähän nimitys sopisi kakkosmiehille, pukki? Vai onko nimitys KAKKOSmies jo tarpeeksi kova isku miehiselle itsetunnolle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tympääntynyt:
Avasin täällä keskustelun kakkosnaisista. Het alkuun minulta kysyttiin olenko itse kakkonen vai petetty vaimo. En ole kumpaakaan.

Mutta olen sellaisen perheen lapsi, jossa isä petti äitiä. Kun tämä ilmi, he yrittivät vielä hetken aikaa rakentaa luottamusta toisiinsa, yrittivät pitää perheen koossa. Tämä ei sopinut sille isän kakkosnaiselle, joka tuli sitten meidän lastenkin elämään hiljalleen mm. puhelinsoittojen kautta.

Heidän ero oli rankka. Me kärsimme siitä. Me näimme tuon toisen naisen lopulta. Muistan miten kavahdin häntä. Sitä omahyväistä katsetta minkä hän loi äitiini ja meihin. Hän tuntui nauttivan tuskasta minkä sai aikaan.

Isä oli jo mokannut. Luottamus oli mennyt häneen. Emme tienneet ketä hän todella rakasti, rakastiko edes meitä. Paljon hän viihtyi muualla. Mutta isä ei koskaan kuitenkaan suhtautunut lapsiinsa omahyväisesti, ehkä enemmän häpeillen itseään.

Tuo nainen suhtautui meihin aina kuin välttämättömään pahaan, ja emme halunneet nähdä häntä, vaikka isä yritti hänen kanssaan suhdetta eron jälkeen. Välit isään lientyivät, hän muuttui kaukaisemmaksi. Olin lähestymässä teini-ikää, ja näin naikkosen lähinnä lutkana. Kerran tapasin hänet ulkona ravintolassa, missä hän oli jonkun kaverinsa kanssa juomassa. Hän oli keski-ikäinen, nuoruuttaan kaipaava hutsu minulle. Kun hän tuli puhumaan, sopertelemaan jotain siitä miten muistutan isääni ja kehtasi yrittää flirttiä, sanoin mitä olin kauan halunnut sanoa: " Pienisieluinen hutsu, nyt sinun aikasi on mennyt. Luuletko todella että koskisin yhdelläkään sormella tuollaiseen ämmään kuin sinä?"

Ei kaduttanut. Kun tapahtumat lähtivät käyntiin, olin napero. Täynnä pelkoa ja ihmetystä, miten elämä muuttui. En halunnut vanhempieni eroavan. Vanhempana, jo täysikäisenä, minä pystyin jo vastaamaan siihen ylenkatseeseen mitä tuo nainen elämääni silloin toi. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Mitä tuo horo nykyään tekee se ei enää kiinnosta. Mutta sen nuo tapahtumat tekivät että näen kakkosnaiset vähän eri valossa kuin useimmat.

AIKUINEN YMMÄRTÄÄ, ETTÄ IHMISET OVAT VAILLINAISIA JA EREHTYVÄISIÄ (myös omat vanhemmat) JA OSAA ANTAA JA PYYTÄÄ ANTEEKSI. AIKUINEN ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄNSÄ SYYTTELEMÄTTÄ KETÄÄN.
 
Älkää nyt ottako Tympääntyneen tekstejä niin kauhean vakavasti. Hänhän vain selvästi haluaa haukkua täällä kaikkia, kenenkään vastaus ei kelpaa. Kaikki ovat vain kakkosnaisia tai pettäjiä (ja vieläpä keski-ikäisiä... kaikista pahin loukkaus...) Vaikka luulen kyllä, että täälläkin on enemmän petettyjä kun pettäjiä... Mitä lie pahaa oloansa purkamassa täällä poika parka.
 
Kummankin osapuolen tapa heittää vastuu pettämisestä tai kakkostamisesta jonkun toisen harteille on omituinen. Joko se vastuu on vaimon, joka ei ymmärrä tai sitten se on varatun miehen, jolloin kakkosen ei tarvitse asiaa miettiä. Kumpikaan ei tunnusta sitä omaa puolikastaan vastuusta.

Jos olisin euron saanut joka kerta, kun joku varattu mies tulee firman pikkujouluissa tai muissa yhteyksissä tekemään tiettäväksi kiinnostustaan, olisi kiva potti jo kasassa. Voin hyvinkin tunnustaa, että moneen olen tuntenut viehtymystäkin ja jotain flirttailuakin on ollut ilmassa. Flirtissä ei ole mitään pahaa. Se mikä minut pysäyttää, vaikka jonkun kerran olisi mieli tehnyt, on oma vastuuni. Vaikka varattu mies olisi valmis etenemään eikä itse ota vastuuta, voin minä sen tehdä. Vapaata seksiä saisi niin monelta ihmiseltä halutessaan, enkä minä halua omaani tunnontuskilla maustettuna. Irtoseksiä saa siitä vierestä mukavalta vapaalta mieheltä ihan yhtä kätevästi, eikä se mies ole sen enempää roikkumassa tai kosimassa kuin olisi ukkomieskään, jos molemmilla on yhteiset intressit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koirat veräjästä:
Ai niin mutta isänne valheetkin ovat tietysti kakkosnaisen syytä. Mikäänhän ei tietenkään voi ikinä olla isukin omaa syytä.

En ole pettänyt miestäni enkä ole ollut kakkosnainen ikinä - siis tietääkseni. Jos minulle on joskus muinoin valehdeltu aviosäädystä, en tasan tarkkaan ota sitä vastuulleni - se on miehen syy ja miehen valhe.

Aika hassua väittää, että ap:n mainitsema kakkosnainen ei olisi tiennyt olevansa ukkomiehen kanssa tekemisissä.
On tietysti ap:n isälläkin vastuunsa, mutta ei se poista kakkosnaisen vastuuta. Vai voiko joku väittää, että hänellä ei ole tilanteessa mitään vastuuta?

On aivan selvää, että nainen saa tyydytystä viedessään toiselta naiselta miehen ja se on valitettavasti tosiasia. Vapaissa miehissä ei ole haastetta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Alkuperäinen kirjoittaja Koirat veräjästä:
Ai niin mutta isänne valheetkin ovat tietysti kakkosnaisen syytä. Mikäänhän ei tietenkään voi ikinä olla isukin omaa syytä.

En ole pettänyt miestäni enkä ole ollut kakkosnainen ikinä - siis tietääkseni. Jos minulle on joskus muinoin valehdeltu aviosäädystä, en tasan tarkkaan ota sitä vastuulleni - se on miehen syy ja miehen valhe.

Aika hassua väittää, että ap:n mainitsema kakkosnainen ei olisi tiennyt olevansa ukkomiehen kanssa tekemisissä.
On tietysti ap:n isälläkin vastuunsa, mutta ei se poista kakkosnaisen vastuuta. Vai voiko joku väittää, että hänellä ei ole tilanteessa mitään vastuuta?

On aivan selvää, että nainen saa tyydytystä viedessään toiselta naiselta miehen ja se on valitettavasti tosiasia. Vapaissa miehissä ei ole haastetta.


Vastuukaavio:


Vaimo 50 % <------> 50 % Mies

Mies 50 % <-------> 50 % Parisuhteen ulkopuolinen hlö


Ihmissuhteessa on aina kaksi päätä ja jos suhteessa ollaan, niin nämä ovat vastuuprosentit. Muut ovat suhteen ulkopuolisia ihmisiä.

Ihmissuhteessa on myös olemassa usein oma kaavionsa: suhteessa on suhteen nousu (alku), kukoistus ja tuho (loppu). MITÄÄN NÄISTÄ osa-alueista EI VOI ohittaa ja jos leikkiin lähtee, niin leikin kestäköön eli kaikki osa-alueet on läpikäytävä ... on sitten kysymyksessä mikä tahansa ihmissuhde.

Kun ihminen lähtee kakkossuhteeseen, niin hän ottaa silloin vastuun myös omasta parisuhteestaan. Eikä näin ollen voi syyttää ketään muuta tästäkään suhteesta tai vaatia muita ottamaan vastuun tästä suhteesta. Se on hänen omalla vastuullaan, kuten kaaviossa näkyy.



 
Jos parisuhteessa on lapsia, niin parisuhteen ulkopuolelle lähtevä on vastuussa lapsista ja suhteestaan heihin.

Tässä esimerkkitapauksessa:

vaimo 50 % <-----> mies 50 %
lapsi <-----> isä
lapsi <-----> isä
....


Mies 50 % <-------> 50 % ulkopuolinen hlö
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies1:
Tuo selittääkin sen, että ihmisillä ei ole kokonaisvastuuta, jos oma vastuu loppuu 50 %:iin

Näin on mies1 eli vastuu jaetaan ihmissuhteessa tasan eli ihmissuhteessa ei ole varsinaisia syyllisiä vaan on syitä, jotka johtavat johonkin ja ongelmia, jotka täytyy ratkaista.

Syy --> seuraus

Syyllisen etsiminen tapahtumiin on siis turhaa vaan etsitään syitä ja korjataan niitä sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksi keski-ikäinen elli:
Älkää nyt ottako Tympääntyneen tekstejä niin kauhean vakavasti. Hänhän vain selvästi haluaa haukkua täällä kaikkia, kenenkään vastaus ei kelpaa. Kaikki ovat vain kakkosnaisia tai pettäjiä (ja vieläpä keski-ikäisiä... kaikista pahin loukkaus...) Vaikka luulen kyllä, että täälläkin on enemmän petettyjä kun pettäjiä... Mitä lie pahaa oloansa purkamassa täällä poika parka.

Netti on hyvä paikka purkaa pahaa oloaan. Ap. kirjoittaa ihan viisaita.
Minäkin olin aiemmin äärimmäisen mustavalkoinen ajatusmaailmaltani.
Avioerossa naistuomari heilutti nuijaa ja neuvoi opettelemaan elämässäni suvaitsevaisuutta.

Sen jälkeen Suomessa on tapahtunut paljon avioliittorintamalla.
Moni julkku on esittänyt koreaa kulissia ja sitten paljastunut petturiksi.

Me olemme vain ihmisiä ja erehtyminen on inhimillistä.
Tänä viikonloppuna ei lue lööpissä ERO kissankorkuisilla kirjaimilla.
Riitta on laihtunut ja ihmeissään vaihdevuosistaan.

Mitä elämä olisi, jos naisilla ei olisi vaihdevuosia. Elämä oli paljon harmaampaa.

En osaa kuvitella elämää huippukunnollisen miehen rinnalla.
Kiitän joka päivä Luojaani siitä, että hän antoi minulle aviomieheksi ja lastemme isäksi erehtyvän ja virheitä tekevän ihmisen.
Minäkin olen saanut kasvaa ihmisenä rinnalla ja sitten myöhemmin yksineläjänä. En vaihtaisi osaani mihinkään.
 
Minunkin isälläni oli näitä kakkos-naisia vaikka kuin paljon. Erohan siitä tuli ja olin oikeudessa todistamassa eropäätöstä. Mutta yhtään katkera en ole isälleni? paitsi että säälin kyllä äitiäni. En tietenkään pitänyt siitä, kun isäni toi erään naisen kotiini keskellä yötä. Äitini ei saanut sanaa suusta, joten minä yritin sanoa isälleni että tälle naiselle, että vieraluaika on aika myöhäinen? Ja kyllä nämä kakkos-naiset olivat sinnikkäitä järjestämään kepposia varsinkin isälleni. En viitsi kertoa enempää, kun ne tuntuvat niin lapsellisilta. Minä katselin sivusta isäni touhuja vuosikaudet. En mitään näistä oppinut enkä muistele mitenkään, enkä tiedä miten näihin pitäisi suhtautua?
 
Oman isäni kakkosnainen ei meitä kohdellut huonosti ja piti matalaa profiilia. Ero siinä äidille ja isälle tuli. Isä on edelleen 14 vuotta myöhemmin saman naisen kanssa. Myöhemmin olen ymmärtänyt paremmin äidin ja isän eron taustat. Isän tyyli lähteä oli vain väärä, ero olisi tullut joka tapauksessa. Tuota naista en hutsuksi kutsu, koska se nimitys ei hänelle sovi. Mutta tunnen naisia joita todella voi hutsuksi kutsua, eräskin täsä taannoin kertoili juttuja rakkaasta harrastuksestaan: varattujen miesten pokaamisesta kun vaimo on vieressä. Ja ne jutut oli karmeita.
 
Edelleenkin nainen, joka haluaa mennä sänkyyn, viettää helliä hetkiä miehen kanssa, joka on naimisissa ja jolla on lapsia kotona, ei ole normaali. Kukaan normaalilla itsetunnolla varustettu, normaalin psyykeen ja moraalitajun omaava ihminen ei halua lähteä tuollaiseen peliin. Kyllä se on niin, että ei normaali ihminen halua koskea tällaiseen mieheen, joka on näin sika ja pelle.

En tiedä, mikä saa jonkun naisen ryhtymään tällaiseen, mutta edelleen minusta ammattiauttajan juttusille meneminen olisi kohdillaan.

Samoin tällainen ihminen, jolla on perhe ja lapsia, eikä voi ajatella kuin itseään. Ei ole normaalia nostaa itsensä niin kaiken yläpuolelle, että kykenee satuttamaan lapsiaan, vaimoaan/miestään ja laittaa kaikki yhdessä rakennetut menemään.

Näin se täällä on. Lapsilla on traumoja. Menkää huviksenne lukemaan nuorten keskustelufoorumeja. Esim. demiin. Olen usein miltein itkenyt siitä, miten rikkinäisiä sydämiä meidän nuorilla on. Siellä voi lukea miltä nuoresta tuntuu, kun isällä on joku toinen. Miten se on vaikuttanut nuoreen ja hänen elämäänsä.

Sieltä voi lukea miltä tuntuu kun isä ja äiti juovat.

Miltä tuntuu kun isä ja äiti arvostelevat ulkonäköä. Haukkuvat huoraksi, lehmäksi ja läskiksi.

Ihan hirveää. Aikuisilla on aina viimekäden vastuu ja tässä näkee millainen se joidenkin kohdalla on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juoppo ja läski huora:
Nii-in, mihin tämä maailma onkaan menossa. Huoria, horoja, huoripukkeja, juoppoja, läskejä ja lehmiä koko maailma täynnä...

Kyllä päästään vialla olevia on paljon. Yhä useammat ihmiset ovat rikki ja joudutaan luomaan uusia diagnoosiluokkia, jotta voitaisisin paremmin hahmotta ihmisten mielen rikkinäisyys. Masennustakin on monenlaista. Epävakaat persoonallisuushäiriöt ja narsismi yleistyvät. Rakkaudettomuutta on liian paljon, ja se heijastuu lapsiin ja nuoriin, vaikuttaa heidän kehitykseensä.

Ei tarvita kuin yksi heikolla moraalilla varustettu, joka saattaa sotkea lukuisten ihmisten elämän vuosiksi ja lasten elämän täysin. Eikä oikeastaan tarvita muuta kuin, että aikuinen ihminen on ajattelematon, välinpitämätön ja antaa halujensa viedä. Ihminen, joka ei ole tuntenut lapsena rakkautta, ei ehkä osaa kokea sitä myöhemminkään. Sitten on helppo sanoa aikuisena, ettei rakasta, suhde on kuollut tai väjlähtänyt, ei ole (enää) mitään tunteita puolisoa kohtaan. Sillä perustella on sitten oikeus, helppoa pettää ja mennä vieraisin.

Jotkut vielä valehtelevat tai antavat ymmärtää olevansa vapaita, vailla sitoumuksia, eronneita, vaikka ovat edelleenkin pearisuhteessa ja perheellisä. Ehkäpä se on tavallisempaa miehille kuin naisille. Kuitenkin on kyse puolison ja lasten pettämisestä. Syntyy epäselviä tilanteita, on kakkosia ja kolmosia. Ja kun siinä tilanteessa sitten ruvetaan perheasioista selvittelemään, niin on ymmärrettävää, millainen kaaos siitä seuraa yhdelle ja toiselle.

Kakkoset ja kolmoset soittelevat, ovat sitä mieltä, että juuri he ovat rakastetuimpia, eikä kukaan oikeastaan tiedä asemaansa. Sen kaiken keskellä ovat lapset, pahimmassa tapauksessa monen eri perheen lapset, jotka myöskin hakevat paikkaansa ja vanhempiensa rakkautta. Turvallisuuden tunteesta lienee siinä tilanteessa turha puhua, vaikka huulilla soisi: "Kaikki hyvin, kaikki, hyvin...".

Yhteiskunta on sairas, koska on niin paljon "sairaita" ja rikki menneitä ihmisiä. Masennusta on kaikkialla ja sen vastapainona tunteeton ja keinotekoisella iloisuudella kehystetty narsismi. Mutta narsismi ei siedä läskejä, ei sairaita eikä heikkoja, avun tarpeessa olevia, ellei heistä sitten ole jotain hyötyä. No, onhan toki plastiikkakirurgiaa, terapiaa ja new agea yms. jotka voivat rahastaa näillä ihmisten vaikeuksilla. Niin saadaan ongelmat jotenkin pyyhkäistyä maton alle, pois näkyviltä. Ja kaikki on paremmin kuin koskaan!
 
Uskon että pettäminen vaikuttaa negatiivisesti lapsii. Aiheesta puhutaan kyllä kovin vähän. Tänään Ilta-Sanomissa kerrotaan kuuluisan näyttelijättären Angelina Jolien vaikeasta isäsuhteesta:

"Voight oli naimisissa Marcheline Bertrandin kanssa 70-luvulla vajaat seitsemän vuotta. Heillä on kaksi lasta, Angelina ja tämän näyttelijäveli James Haven. Pariskunnan erotessa Angelina oli parivuotias. Voight petti vaimoaan avioliiton aikana. Angelina on myöntänyt sen olevan eräs niistä syistä, miksei suhde isään ole ollut koskaan hyvä."

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1415763
 
Lähes puolet suomalaisista tuomitsee pettämisen
25.7.2007 6:38
Miltei puolet suomalaisista paheksuu pettämistä niin paljon, ettei voisi antaa sitä anteeksi.

Helsingin Uutisten mukaan 46 prosenttia suomalaisista kieltäytyisi antamasta anteeksi uskottomalle kumppanilleen.

Miehet suhtautuvat pettämiseen hieman suopeammin kuin naiset. Miehistä vain 42 prosentilta saisi pyytää anteeksi turhaan. Naisista 49 prosenttia kieltäytyisi sovinnosta.

Nuoret tuomitsevat pettämisen kaikkein jyrkimmin. Nuorista 15-24-vuotiaista naisista jopa 61 prosenttia tuomitsee uskottomuuden.

Suuri osa suomalaisista ei odota myöskään puolisonsa hyväksyvän syrjähyppyään. Miltei puolet arvioi, ettei saisi vieraissakäyntiä anteeksi. Puolison anteeksiantoon pettämisen jälkeen luottaa vain vajaa kolmasosa suomalaisista.

Suomessa vain harvalla on vakituinen toinen suhde. Kahdessa suhteessa elää psykoterapeutti Annikki Kaikkosen mukaan vain 5 prosenttia suomalaisista.

Tiedot selviävät Helsingin Uutisten Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, johon vastasi kesäkuun lopulla reilu tuhat 15-79-vuotiasta suomalaista eri puolilta maata.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200707256392910_uu.shtml


Mielenkiintoista oli että nuoret suhtautuvat pettämiseen jyrkemmin kuin vanhemmat ihmiset. Johtuisiko tämä nykyajan nuorten kokemuksista omien vanhempien pettämisestä?
 

Yhteistyössä