T
Tinkerbell
Vieras
Eli joo, jos ihan alusta lähdetään liikkeelle niin tutustuimme poikaystäväni kanssa viime syksynä ja ihastuin häneen aivan korviani myöten. Tapailimme ja vietimme aikaa yhdessä ja tämä jätkä kertoi että on kiinnostunut vain minusta eikä hänellä ole ketään muita. Silti ihmettelin kun häntä oli todella vaikea tavoittaa puhelimitse, hän teki kerran oharitkin ja odottelin häntä turhaan melkein tunnin juna-asemalla ym. Sitten selvisi että hän oli viettänyt aikaa myös toisen tytön kanssa, ja oli ylistänyt tätä tyttöä yhteiselle kaverillemme joka sitten lopulta kertoi minulle kun ei voinut vain vierestä katsella. Tuosta loukkaantuneena emme muutamaan viikkoon olleet väleissä mutta päätin kuitenkin jatkaa juttua, koska tuo jätkä vannoi että haluaa vain minut (toinen muija oli kuulemma niin vaikea tapaus, mistä jäi tunne että mies halusi minut vain siksi koska olin "helpompi"). Hän on myös moneen otteeseen sanonut, että tuo oli varmasti ikävää, mutta koska emme olleet virallisesti yhdessä niin se ei ollut pettämistä eikä siitä tarvitse pahoittaa mieltään. Kuukausia kului ja vieläkin mies katoili oudosti ja häntä oli edelleenkin todella vaikea tavoittaa, puheluihin vastasi aniharvoin eikä soittanut takaisin ikinä, sekä tekstareihin vastaili vasta tuntien päästä jos edes silloinkaan. Olin aivan loppu, itkin töissä ja kotona, en saanut nukuttua ja kerroin siitä useasti poikaystävälleni joka lupasi aina muuttaa tapojaan mutta muutos tuli vasta kuukausien päästä. Tuon syksyn aikana tapasin muutaman kerran eräitä poikapuolisia kavereitani joilta hain seuraa, siis vain yhteistä ajanviettoa ym eikä mitään sänkyseuraa koska olin niin yksinäinen. Silti saan nykyään kuulla että pyöritin kolmea jätkää hänen lisäkseen ja varmasti olen pannut heitä ym..
Kaiken aikaa mukana pyöri yhteinen miespuolinen kaverimme joka yritti olla hyvä ystävä minulle ja lohdutti vaikeassa tilanteessa. Hän kiinnostui minusta jossain vaiheessa ja minä hänestä, mutta mitään ei tapahtunut koska rakastin poikaystävääni. Sitten tilanne vain kehittyi omille teilleen ja rupesimme hengaamaan enemmän yhdessä ja olin pari kertaa yötäkin tuon kaverin luona (emme harrastaneet seksiä ja hän nukkui sohvalla). Poikaystäväni raivostui tästä minkä kyllä ymmärsin, ja vaati minua lopettamaan kaiken yhteydenpidon tuohon mieheen (olimme myös samassa työpaikassa). Lupasin että teen näin mutta se oli vaikeaa koska näin miestä päivittäin töissä ja tämäkin jatkuvasti kertoi kuinka ei halua ystävyyttämme menettää jne. Sitten erään riitaisan päivän päätteeksi, jolloin poikaystäväni hoki tuntitolkulla ettei halua enää ikinä nähdä minua tai kuulla minusta mitään, ja että kaikki on "ihan sama" mikä minuun liittyy, murruin ja menin saman illan aikana sänkyyn tuon kaverijätkän kanssa melkoisessa humalassa.
Seuraavana päivänä poikaystäväni oli raivoissaan kun en ollut vastannut hänen lukuisiin kiukkuisiin viesteihinsä joita hän illalla lähetteli vielä perääni. Viikko tästä eteenpäin, poikaystäväni sai tietää missä vietin yöni tuolloin ja minä sitten kerroin mitä oli tapahtunut. Hän murtui täysin tuosta ja itkimme yhdessä ja minullakin oli todella paha olo tapahtuneesta. Lupasin että nyt tuo juttu on lopullisesti ohi enkä olekaan enää ollut yhteyksissä tuohon mieheen. Ensimmäinen kuukausi meni katsellessa poikaystäväni vaihtelevaa käytöstä ja se oli ihan ymmärrettävää ja yritin häntä tukea, koska hänkin hoki kokoajan että haluaa tosissaan olla kanssani ja yrittää vielä ym. Sitten tuli tasaisempaa ja kaikki rupesi menemään hyvin, kunnes noin kuukausi sitten poikaystäväni muuttui. Hänen mielessään rupesi jatkuvasti pyörimään tuo pettämisepisodi ja hän oli todella ilkeä minulle, raivosi ja riehui. Tämä oli joka viikkoista, melkein joka päiväistä. Koska olen itsekin tempperamenttinen niin pahoja riitojahan siitä seurasi. Silti olen aina pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja koittanut jatkaa yrittämistä vaikka tuntuu että mies halveksii minua. Hän on monet kerrat tonkinut puhelintani salaa, ja kun ei löydä mitään epäilyttävää alkaa haastaa riitaa aiheen vierestä. Kerran näin myös hänen puhelimessaan viestin joka oli lähetetty hänen hyvälle naispuoliselle kaverilleen, joka oli hänen tukenaan tuon pettämisen aikana, joka pahoitti mieleni todella. Poikaystäväni sanoi tälle kaverilleen, että hän on maailman ihanin ihminen sekä paras ihminen jonka hän tuntee ym. Ja tuo nainen oli aikasemmin lähettänyt erittäin pitkän viestin poikaystävälleni facebookissa missä ylisti mieheni maasta taivaaseen (kehui ääntä, ulkonäköä, kommentoi seksikkääksi ym ym) ja tiedän että hän on ollut jätkästäni kiinnostunut jo vuosia, ja suhtautui minuun todella koleasti kun ensi kerran hänet näimme.
Poikaystäväni myös tulee äärimmäisen mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kun olen menossa tapaamaan kavereitani (tämä pettämisen toinen osapuoli on myös kavereideni tuttu, muttei vapaa-ajalla pyöri heidän kanssaan) ja luulee että tuo jätkä on myös joka kerta mukana. Vaikka olen varmistellut noita tapaamisia moneen kertaan että onko se nyt varmasti ok että menen istumaan iltaa ja hän sanoo että on, niin heti illalla alkaa viestejä sadella ja jos en heti vastaa niin olen taas pettämässä häntä ja hänkin uhkailee että menee pettämään minua jos en vastaa. Hän on pilannut jokaisen illan, joita olen yrittänyt viettää kavereideni kanssa että saisin hieman tuulettua tämän kaiken keskellä. Samaan aikaan hän itsekin hengaa omien kavereidensa kanssa. Hän tutkii puhelintani, naamakirjaani ja lokitietojani ja syyttää valehtelusta jos olen unohtanut mainita että olen tekstaillut naispuolisten kavereideni kanssa ja vaatii saada tietää puhunko hänestä pahaa. Hän nimittelee parhaimmat tyttökaverini huoriksi ja poikapuoliset kusipäiksi koska nämä antoivat pettämisen tapahtua eivätkä välittäneet hänen tunteistaan. Olemme poikaystäväni kanssa nykyään myös samassa työpaikassa, mutten uskalla tutustua kehenkään koska pelkään siitä seuraavia syytöksiä. Kerran kun eräs miespuolinen työkaveri kysyi minulta töihin liittyvää asiaa ja koko tilanne kesti alle puoli minuuttia, niin sain heti osakseni syyttelyä ja epäluuloa koska poikaystäväni oli nähnyt että tuo jätkä puhui minulle jotain. Hän väitti, että ainakin 10 minuuttia tuo jätkä norkoili lähistölläni eikä suostunut uskomaan kun sanoin etten puhunut kuin pikaisesti työasiaa tämän kanssa. Sama homma silloin, kun olin tuon entisen kaveripoikani kanssa samassa työssä. Kerran poikaystäväni väitti kivenkovaan että kuuli, kuinka tämä sanotaan vaikka "Mika", muka puhui minulle jotain vaikka olin yksin sillä hetkellä.
Tälläkin viikolla hän on ollut todella raivoissaan minulle, ja taas löytänyt jonkun uuden naispuolisen ihmisen jolle avautuu huoraamisestani, ja sitten ylpeänä kertoo kuinka hänen "hyvä ystävänsä" on kertonut etten ansaitse häntä. Aikaisemminkin hän on pyörinyt muutaman naispuolisen ihmisen kanssa jotka olivat uusia tuttavuuksia ja joihin liittyi myös outoja yhteensattumia ja salailua, kuten keskustelujen piilottelua ja poistelua, valehtelua olinpaikasta jne jne. En ole niistä jaksanut enää jauhaa vaan jättänyt asiat siihen koska poikaystäväni ei myönnä mitään. Olen ollut todella pahoilla mielin koska olen tosissani yrittänyt näyttää että olen luottamuksen arvoinen enkä ole edes vilkaissut muihin miehiin päin koska minua ei kiinnosta kukaan muu. Nyt on menossa hirveä sota kavereideni huomisista synttäreistä, koska en kertonut että sinne tulee joku minullekin vieras miespuolinen henkilö. Ja kun illalla oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta, niin poikaystäväni tosissaan luulee että soittaja oli tuo outo synttärivieras ja että minulla on suhde häneen. Ja lisäksi eksääni, joka välillä kokeilee onneaan ja tekstailee minulle vaikka olen sanonut ettei minua kiinnosta enkä ole antanut mitään aihetta epäillä suhdetta tähän mieheen.
Miten ihmeessä selviän tästä?
Rakastan poikaystävääni, mutta itsekin nykyään romahtelen ja saan kovia raivareita itkun saattelemana kun mikään ei kelpaa enää miehelleni. Ei ero, ei yhdessä olo ja se että yritän kaikkeni, ja että olen jopa ollut melkein kuukauden ilman ystäviäni koska heidänkin näkemisestään tulee aina niin kauhea show. Olen aivan hermoraunio ja stressaantunut, en pysty menemään töihinkään pahan oloni takia. Miksi mies ei voi vain erota, jos olen noin kamala? Anteeksi pitkä vuodatus, tuntuu vain että menetän järkeni kohta tässä tilanteessa. Pahinta tässä on se, ettei poikaystäväni mielestään tee mitään väärää koskaan, vaan kaikki on aina minun vikani koska petin häntä, eikä minulla ole oikeutta suuttua tai pahoittaa mieltäni tuon pettämisen takia ym .
Kaiken aikaa mukana pyöri yhteinen miespuolinen kaverimme joka yritti olla hyvä ystävä minulle ja lohdutti vaikeassa tilanteessa. Hän kiinnostui minusta jossain vaiheessa ja minä hänestä, mutta mitään ei tapahtunut koska rakastin poikaystävääni. Sitten tilanne vain kehittyi omille teilleen ja rupesimme hengaamaan enemmän yhdessä ja olin pari kertaa yötäkin tuon kaverin luona (emme harrastaneet seksiä ja hän nukkui sohvalla). Poikaystäväni raivostui tästä minkä kyllä ymmärsin, ja vaati minua lopettamaan kaiken yhteydenpidon tuohon mieheen (olimme myös samassa työpaikassa). Lupasin että teen näin mutta se oli vaikeaa koska näin miestä päivittäin töissä ja tämäkin jatkuvasti kertoi kuinka ei halua ystävyyttämme menettää jne. Sitten erään riitaisan päivän päätteeksi, jolloin poikaystäväni hoki tuntitolkulla ettei halua enää ikinä nähdä minua tai kuulla minusta mitään, ja että kaikki on "ihan sama" mikä minuun liittyy, murruin ja menin saman illan aikana sänkyyn tuon kaverijätkän kanssa melkoisessa humalassa.
Seuraavana päivänä poikaystäväni oli raivoissaan kun en ollut vastannut hänen lukuisiin kiukkuisiin viesteihinsä joita hän illalla lähetteli vielä perääni. Viikko tästä eteenpäin, poikaystäväni sai tietää missä vietin yöni tuolloin ja minä sitten kerroin mitä oli tapahtunut. Hän murtui täysin tuosta ja itkimme yhdessä ja minullakin oli todella paha olo tapahtuneesta. Lupasin että nyt tuo juttu on lopullisesti ohi enkä olekaan enää ollut yhteyksissä tuohon mieheen. Ensimmäinen kuukausi meni katsellessa poikaystäväni vaihtelevaa käytöstä ja se oli ihan ymmärrettävää ja yritin häntä tukea, koska hänkin hoki kokoajan että haluaa tosissaan olla kanssani ja yrittää vielä ym. Sitten tuli tasaisempaa ja kaikki rupesi menemään hyvin, kunnes noin kuukausi sitten poikaystäväni muuttui. Hänen mielessään rupesi jatkuvasti pyörimään tuo pettämisepisodi ja hän oli todella ilkeä minulle, raivosi ja riehui. Tämä oli joka viikkoista, melkein joka päiväistä. Koska olen itsekin tempperamenttinen niin pahoja riitojahan siitä seurasi. Silti olen aina pyytänyt anteeksi omaa käytöstäni ja koittanut jatkaa yrittämistä vaikka tuntuu että mies halveksii minua. Hän on monet kerrat tonkinut puhelintani salaa, ja kun ei löydä mitään epäilyttävää alkaa haastaa riitaa aiheen vierestä. Kerran näin myös hänen puhelimessaan viestin joka oli lähetetty hänen hyvälle naispuoliselle kaverilleen, joka oli hänen tukenaan tuon pettämisen aikana, joka pahoitti mieleni todella. Poikaystäväni sanoi tälle kaverilleen, että hän on maailman ihanin ihminen sekä paras ihminen jonka hän tuntee ym. Ja tuo nainen oli aikasemmin lähettänyt erittäin pitkän viestin poikaystävälleni facebookissa missä ylisti mieheni maasta taivaaseen (kehui ääntä, ulkonäköä, kommentoi seksikkääksi ym ym) ja tiedän että hän on ollut jätkästäni kiinnostunut jo vuosia, ja suhtautui minuun todella koleasti kun ensi kerran hänet näimme.
Poikaystäväni myös tulee äärimmäisen mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kun olen menossa tapaamaan kavereitani (tämä pettämisen toinen osapuoli on myös kavereideni tuttu, muttei vapaa-ajalla pyöri heidän kanssaan) ja luulee että tuo jätkä on myös joka kerta mukana. Vaikka olen varmistellut noita tapaamisia moneen kertaan että onko se nyt varmasti ok että menen istumaan iltaa ja hän sanoo että on, niin heti illalla alkaa viestejä sadella ja jos en heti vastaa niin olen taas pettämässä häntä ja hänkin uhkailee että menee pettämään minua jos en vastaa. Hän on pilannut jokaisen illan, joita olen yrittänyt viettää kavereideni kanssa että saisin hieman tuulettua tämän kaiken keskellä. Samaan aikaan hän itsekin hengaa omien kavereidensa kanssa. Hän tutkii puhelintani, naamakirjaani ja lokitietojani ja syyttää valehtelusta jos olen unohtanut mainita että olen tekstaillut naispuolisten kavereideni kanssa ja vaatii saada tietää puhunko hänestä pahaa. Hän nimittelee parhaimmat tyttökaverini huoriksi ja poikapuoliset kusipäiksi koska nämä antoivat pettämisen tapahtua eivätkä välittäneet hänen tunteistaan. Olemme poikaystäväni kanssa nykyään myös samassa työpaikassa, mutten uskalla tutustua kehenkään koska pelkään siitä seuraavia syytöksiä. Kerran kun eräs miespuolinen työkaveri kysyi minulta töihin liittyvää asiaa ja koko tilanne kesti alle puoli minuuttia, niin sain heti osakseni syyttelyä ja epäluuloa koska poikaystäväni oli nähnyt että tuo jätkä puhui minulle jotain. Hän väitti, että ainakin 10 minuuttia tuo jätkä norkoili lähistölläni eikä suostunut uskomaan kun sanoin etten puhunut kuin pikaisesti työasiaa tämän kanssa. Sama homma silloin, kun olin tuon entisen kaveripoikani kanssa samassa työssä. Kerran poikaystäväni väitti kivenkovaan että kuuli, kuinka tämä sanotaan vaikka "Mika", muka puhui minulle jotain vaikka olin yksin sillä hetkellä.
Tälläkin viikolla hän on ollut todella raivoissaan minulle, ja taas löytänyt jonkun uuden naispuolisen ihmisen jolle avautuu huoraamisestani, ja sitten ylpeänä kertoo kuinka hänen "hyvä ystävänsä" on kertonut etten ansaitse häntä. Aikaisemminkin hän on pyörinyt muutaman naispuolisen ihmisen kanssa jotka olivat uusia tuttavuuksia ja joihin liittyi myös outoja yhteensattumia ja salailua, kuten keskustelujen piilottelua ja poistelua, valehtelua olinpaikasta jne jne. En ole niistä jaksanut enää jauhaa vaan jättänyt asiat siihen koska poikaystäväni ei myönnä mitään. Olen ollut todella pahoilla mielin koska olen tosissani yrittänyt näyttää että olen luottamuksen arvoinen enkä ole edes vilkaissut muihin miehiin päin koska minua ei kiinnosta kukaan muu. Nyt on menossa hirveä sota kavereideni huomisista synttäreistä, koska en kertonut että sinne tulee joku minullekin vieras miespuolinen henkilö. Ja kun illalla oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta, niin poikaystäväni tosissaan luulee että soittaja oli tuo outo synttärivieras ja että minulla on suhde häneen. Ja lisäksi eksääni, joka välillä kokeilee onneaan ja tekstailee minulle vaikka olen sanonut ettei minua kiinnosta enkä ole antanut mitään aihetta epäillä suhdetta tähän mieheen.
Miten ihmeessä selviän tästä?
Rakastan poikaystävääni, mutta itsekin nykyään romahtelen ja saan kovia raivareita itkun saattelemana kun mikään ei kelpaa enää miehelleni. Ei ero, ei yhdessä olo ja se että yritän kaikkeni, ja että olen jopa ollut melkein kuukauden ilman ystäviäni koska heidänkin näkemisestään tulee aina niin kauhea show. Olen aivan hermoraunio ja stressaantunut, en pysty menemään töihinkään pahan oloni takia. Miksi mies ei voi vain erota, jos olen noin kamala? Anteeksi pitkä vuodatus, tuntuu vain että menetän järkeni kohta tässä tilanteessa. Pahinta tässä on se, ettei poikaystäväni mielestään tee mitään väärää koskaan, vaan kaikki on aina minun vikani koska petin häntä, eikä minulla ole oikeutta suuttua tai pahoittaa mieltäni tuon pettämisen takia ym .