Pettäminen ja pieni vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja piima
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

piima

Uusi jäsen
22.07.2007
5
0
1
Olen aina ihmettelyt miksi näille palstoille kirjoitellaan, mutta nyt olen itse niin totaalisen solmussa, että tarvitsen ainakin kuuntelijan. Sain juuri tietää, että mieheni on pettänyt minua melko pian vauvan syntymän jälkeen eikä kyse ole ollut vaan yhdestä kerrasta. Olen aina luottanut mieheeni vaikka alkoholi on ollut kuvioissa, siis hänen kuvioissaan, mukana jo vuosia. Lähes jokailtaista ryyppäämistä, välillä katoamisia pariksi päiväksi. Joo, älkää kysykö miksi tässä vielä olen. Olemme kumpikin jo enemmän kuin teinejä, ainakin ikämme puolesta, lapsiakin on muutama ja yhteistä taivalta takana jo 15 vuotta. Pettäminen on vaan sellainen juttu, että sitä en sulata, en pysty antamaan anteeksi. Erityisen loukkaavaa se mielestäni on naiseudelle, kun on vasta toipumassa synnytyksestä.

Nyt on ristiäiset tulossa, mielestäni ihmiselämän yksi tärkeimmistä juhlista, vaikka uskonnollinen en olekaan. Mitä ihmettä teen, viskaanko miehen heti pellolle ja evään pääsyn ristiäisiin? Jos tulee niihin, kuinka voin kuunnella papin elämän eväitä parisuhteen ja toisen kunnioittamisen tärkeydestä? Kerronko papille tilanteesta? Kuinka paljon pienille alle 10 vuotiaille lapsille voi kertoa tilantesta?

Sitten vielä, nainen on ilmeisesti mennyt juuri kihloihin (!), ensimmäinen ajatukseni on soittaa tälle miehelle ja kertoa tilanteesta, minulla on kyllä mm. naisen puhelinnumero muttei miehen. Olenko lapsellinen, jos soitan miehelle? Entä tälle naiselle?

Ja tärkein: kuinka ihmeessä saisin nukuttua, etten pyörittele asiaa jatkuvasti mielessäni ja jaksaisin hoitaa vauvan ja isommat lapset??
 
mä saattaisin sanoa papille tilanteesta kyllä... ja varmaan kertoisin tälle toisellekin petetylle... kyl mäkin toivoisin et mulle sanottais, muta ennen sitä ehkä miettisin jotain asumuseroa/ vakavaa keskustelua tilanteesta sen oman ukon kanssa... :hug: jotain kandee tehdä, että jaksat tosiaan lasten kanssa...
Mutta tästä olen AIVAN samaa mieltä:
Pettäminen on vaan sellainen juttu, että sitä en sulata, en pysty antamaan anteeksi. Erityisen loukkaavaa se mielestäni on naiseudelle, kun on vasta toipumassa synnytyksestä. Ei paljon pahempaa vois äijä tehdä...

Tsemppiä ! siis todella
:hug:
 
Saman tien pihalle, miksi pitkittää jos olet näin jo päättänyt tekeväsi. Päästä mies ristiäisiin (selvin päin) koska on kuitenkin lapsen isä. Mutta kerro suoraan papille tilanne jottei parisuhteen onnesta yms. rupea puhumaan.
Toiselle petetylle kannattaisi soittaa ja kertoa. Toteat vaan että sen täytyis yks juttu tietää sen kummemmin puuttumatta heidän elämään. Päättäköön itse uskooko tai miten suhtautuu. Kerrot vaan faktat faktoina.
Hirveästi voimia sinulle tulevaan!!! Mitä sitten ikinä päätätkin..
 
tosi inhottava tilanne. älä ainakaan ota turhaa stressiä ristiäisistä enää tuohon päälle. papille kannattaa toki kertoa missä mennään teit minkälaisen ratkaisun tahansa.
ota ensin aikaa ihan itsellesi ja vauvallesi, isommat lapset saat toivottavasti päiväksi tai pariksi esim. mummolaan. Jaksamista!
 
Mä kertoisin sille toiselle osapuolelle, jota on pepetty myös. Mua on petetty ja tää nainen, jonka kanssa mun ex mua petti aikanaan, soitti mulle. Aavistus oli jo olemassa, ja tää nainen sitten sai ne todistetuksi toteen. Exä vielä siinäkin vaiheessa kielsi koko homman. Mä oon tosi kiitollinen tälle naiselle vieläkin soitosta, vaikka pieni inho tottakai ihmistä kohtaan onkin. :hug:
Mä kertoisin tosta tilanteesta papille, ainakin pappi tietäisi mistä on kyse, jos on kireetä ilmapiiriä jne. Mä olisin varmaan myös niin v...mäinen, että kertoisin kaikille muillekin, jotta ei tulisi mitään onnentoivotteluja onnelliselle perheelle jne. Kuitenkin ne lapsen ristiäiset on niin herkkä juhla, että jos mies vaan toivon mukaan on selvinpäin, niin tajuais tekojaan. Nää on mun höpötyksiä ja ajatuksia... :heart:
 
Edellisiin vielä lisäksi...

Pienille lapsille ei varmaankaan kannata kertoa ihan koko totuutta. Ei lasten tarvitse tietää kuin, että vanhemmat eivät enää tulleet toimeen keskenään. Muuten menee helposti syyttelyksi. Tämä minun mielipide.

Papille kyllä kertoisin ja myös toisen naisen miehelle. Samaa mieltä olen myös tuskun kanssa, vieraille olisi varmaan ihan hyvä kertoa edes jotain ettei tosiaan tule niitä kipeiltä tuntuvia onnentoivotuksia "onnelliselle perheelle".

Jaksamista :hug:
 
ainakin kertoisin papille asiasta sekä sille toiselle petetylle. miksi ihmeessä sen toisen pettäjän pitäs päässä kuin koira veräjästä ( jos ei ole aikomusta kertoa sille pettämälleen miehelle petoksestaan. ) kun sun ja perheesi elämä meni rikki ja mahdollisesti eroatte. ei ole mielestäni oikein että onnellisena pettäjä jatkaa elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
lapsille ei varmaankaan kannata kertoa asioista ennen kuin tiedätte mitä teette ja eikä petämisestä kannata kertoa vaikka eroaisittekin. sen voi kertoa kun lapset ovat jo isoja. kaikkea hyvää teille ja jaksamista :hug:
 
Kiitos kysymästä Tiukutuulikki. Ei varmaan pitäisi ääneen sanoa, mutta menee uskomattoman hyvin :) . Soitin tälle naiselle ja huomasin, että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla ottaa. Lisäksi kuulin, että on mua vanhempi ja toistaiseksi varsin hyvin olen ikäisilleni pärjännyt ulkonäöllisesti, joten en ota paineita senkään suhteen. Itsetunto ainakin on mulla kohdallaan :p. Niin, ja sen kihloihin menokin on ilmeisesti tapahtunut parin päivän tuttavuuden jälkeen...Kertoo mielestäni aika paljon ihmisestä...

Pidettiin miehen kanssa viikon mietintätauko ja sitten juteltiin ja taas juteltiin. Lähinnä meidän parisuhteesta ja tapahtumista, jotka johtivat tähän kertomaani. Toki pettämistäkin käsiteltiin, mutta yksityiskohdat ei mua kiinnosta. Kyse siis oli yhdenillan jutusta ja mies on ihan oikeasti katuvainen. Ja se on paljon tuolta ukolta! Keskusteluiden päätteeksi päätettiin vielä yrittää. Mä sanelin varsin selvät ehdot, joilla mennään eteenpäin eli esimerkiksi yhtään ainutta häipymistä en enää sulata tai sitten ei enää tarvitse edes keskustella. Jouduin toki myöskin tarkastelemaan omia toimintatapojani, kyllä niissäkin on paljon parantamisen varaa. Yhdessä yritetään nyt keikkua samassa veneessä eteenpäin, toivotaan, että tuuli on myötäinen. Viimeisen viikon aikana olen saanut mieheltä sellaista kohtelua ja huomiota, jota ei ole vuosiin enää löytynyt!

Ristiäiset sujuivat siis hyvässä hengessä ja vauvakin sai isänsä sukunimen :D . Kyllä tietysti jonain päivänä on tullut takapakkiakin, mutta mä olen ottanut sen linjan, ja kertonut miehellekin, että aion sanoa kaikki kamalimmat ja kipeimmätkin asiat, jotka mieleeni tulee ja vaadin niihin vastauksen, ettei mikään jää mielen pohjalle kaivertamaan.

Enpä olisi alkuperäistä kirjoitusta näpytellessäni uskonut, että palaan tälle palstalle näin positiivisissa ajatuksissa, mutta totta se taitaa olla, että elämä on =) . Harmi, että joskus kaiken on tapahduttava rankimman kautta.
 
Kyllä täytyy itsekin sanoa, että olen yllättynyt siitä kuinka kykenin keskittymään olennaiseen, parisuhteeseen, enkä niinkään itse tapahtumaan. Mites se olikaan tässä maanantaisarjassa, kun Lymin roolihenkilö sanoo kaverilleen, että "se on tahdon asia..." :D . Näillä eväillä eteenpäin, huomisesta ei voi koskaan tietää, joten keskitytään tähän päivään! Ja kiitos kaikille , jotka kommentoivat kirjoitustani, muiden ajatukset auttavat aina selkeyttämään omia pohdintoja :hug: .
 

Yhteistyössä