Pieni vauva ja parisuhde kuihtumassa..

[Ennustan, tunnustan]

otti esille juuri niitä asioita, jotka täydensivät minun vastaustani. Olen aivan varma, että ap sai ohjeita, jotka kantavat häntä ja hänen miestään pitkälle. Apua kannattaa pyytää sinne kotiin pahimmaksi ajaksi.

Tämäkin sairasta, että ottaa muiden kirjoituksista kunnian!!!

 

[no]

Tämäkin sairasta, että ottaa muiden kirjoituksista kunnian!!!

Millaisilla lasilla oikein tutkit vastauksia? Minun vastaukseni ei ollut täydellinen, mutta hänen oli. Nolaat kyllä nyt itsesi aivan kybällä. Aletaan keskustelemaan sinusta ja ongelmistasi? Mitään järkevää et saa vastattua; näet vain minun ärsyttävän nikkini ja se laukaisee primitiivisen reaktion sinulla, ok, ketju on jo pilalla, anna tulla skeidaa, jonka osaat. Me muut sitten luetaan mitä keksit ja otetaan osaa.

 

[Elämä on tuolla jossain]

Ketkä "me muut"? Määräätkö -tai yritätkö määräillä, jo muiden ajatuksetkin ja osan otot?
Ihan mielenkiinnosta katson, miten pitkälle tyhmyys ja narsismi voivat käsi kädessä johtaa. Olet jo pitkällä loppusuoran päässä. Kysymys kuuluukin , mitä on tien päässä: pimahdatko kokonaan, menetkö psykoosiin vai pääsetkö elleistä irti. Versus tuohon kolme vuotta sitten kirjoittamaasi avunpyyntöön,kuinka päästä palstasta eroon.

Kuinka kukaan jaksaa? Olen ollut noin puoli vuotta silloin tällöin täällä vierailemassa ja nyt alkaa jo riittämään. On täällä paljon ihan normaalejakin ihmisiäkin, mutta nämä sairaat valtaavat kaikki ketjut ja aiheuttavat lukijoissa tyrmistyneen epäuskon. Kuinka kellään voi olla non suuret luulot itsestään ja kuinka siinä samalla on niin huono itsetunto. Viittaa tiettyyn sairauteen.

 

[no]

Ketkä "me muut"? Määräätkö -tai yritätkö määräillä, jo muiden ajatuksetkin ja osan otot?
Ihan mielenkiinnosta katson, miten pitkälle tyhmyys ja narsismi voivat käsi kädessä johtaa. Olet jo pitkällä loppusuoran päässä. Kysymys kuuluukin , mitä on tien päässä: pimahdatko kokonaan, menetkö psykoosiin vai pääsetkö elleistä irti. Versus tuohon kolme vuotta sitten kirjoittamaasi avunpyyntöön,kuinka päästä palstasta eroon.

Kuinka kukaan jaksaa? Olen ollut noin puoli vuotta silloin tällöin täällä vierailemassa ja nyt alkaa jo riittämään. On täällä paljon ihan normaalejakin ihmisiäkin, mutta nämä sairaat valtaavat kaikki ketjut ja aiheuttavat lukijoissa tyrmistyneen epäuskon. Kuinka kellään voi olla non suuret luulot itsestään ja kuinka siinä samalla on niin huono itsetunto. Viittaa tiettyyn sairauteen.

Jos sinulla ei ole mitään muuta annettavaa palstalle, kuin haukkua muita kirjoittajia, niin poistu, et osaa keskustella asiasta, vaan alat aukomaan päätäsi muille. tekisit todellakin palveluksen, jos lähtisit muualle rääpimään.

 

[kepa]

Luin ap:n viestit ja heti tuli elävästi mieleen oma parisuhde! Silloin olin niin väsynyt ja kaikki takkusi ja tuntui, että miestä ärsyttää kaikki ja mua kanssa. Varmaan pari kuukautta meni vauvasumussa ja sitten kun siitä heräsi, niin huomasi millä tolalla suhde onkaan...

Meillä tenava nukkui noin 2tunnin pätkissä, yöllä oli yksi 4-5tunnin jakso, muuten mentiin lyhyemmissä pätkissä. Lisäksi oli todella herkkäuninen, heräsi pienimpäänkin kolinaan, tiskien kolistelu oli takuuvarma herättäjä. Vaikka itse nukuinkin samat minkä vauva, olin ihan loppu ja puhki. Mies ei ihan aina tätä käsittänyt, näki asian niin, että minähän nukun kadehdittavasti kokoajan... Myös häntä ärsytti, että töistä tullessaan joutui ekana kotihommiin, mulla kun oli koko päivä aikaa tehdä asioita. Totta tavallaan se olikin, aika vain meni tenavan tissittämiseen ja normi touhuihin. Ratkaisimme asian niin, että miehen hommana oli ekana töistä tullessaan olla tenavan kansa. En puuttunut laatuajan laatuun, katsoivat teksti-tv:tä sylikäin, selasivat lehteä, ihan sama mulle. Sillä aikaa laitoin ruoan alulle, siistin keittiön yms. Kun ruoka oli uunissa/hautumassa/perunat kypsymässä kävin suihkussa. Kun tulin suihkusta, tunsin itseni ihmiseksi, ruoka oli valmista ja mies paremmalla tuulella, kun oli saanut sylitellä beibeä...
Eihän toi nyt mikään taikaiskutyyppinen ratkaisu ollut, mutta ratkaisi meillä isoimman ärsytyksen,
syödessä sitten suunniteltin illan kuviot.

Kaiken muutti meillä mun sairaus, jonka takia olin poissa kotoa reilun 2viikkoa, lisäksi kotona vuoteessa vielä noin viikon. Hupsista, kun murmeli ymmärti sitten, etten ihan vain nukukaan kokoaikaa... =)

Ketjussa oli loistavia neuvoja, komppaan muita kun sanon, että elä tee mitään hätiköityä, uskomatttomalta tuntuu, mutta kuukausien kuluessa ne asiat vaan ratkeaa. Tietysti joku ulkopuolinen apu on hyvä vaihtoehto, se on kumma kun tarvitaan vieras sanomaan, että oletteko ajatelleet tälläista.. = )

Tulipa juuri muuten mieleen, että mies tuli silloin vauva-aikana jostain juhlista hiprakassa kotiin, melko aikaisin, olin hereillä vielä ja silloin hän kertoi syvemmin ja tarkemmin kaiken mikä häntä ahdisti, mm se, ettei kaikki ollutkaan mennyt niinkuin oli kuvitellut...

 

[Sana]

Jos sinulla ei ole mitään muuta annettavaa palstalle, kuin haukkua muita kirjoittajia, niin poistu, et osaa keskustella asiasta, vaan alat aukomaan päätäsi muille. tekisit todellakin palveluksen, jos lähtisit muualle rääpimään.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki molemmilla :/

Ps. ärsyä toi toisten määräileminen mitä saa kirjoittaa mitä ei! Onneks kaikki kirjoittaa kuitenkin ihan mitä tahtoo.

 

[solmussa]

Eikö kiinnosta. Pyh. Seli seli.
Et näe, vaan LUULET näkeväsi. Auta itseäsi näkyjesi mukaan. Tuo oli hyvä pointti, että millä resusseilla luulee auttavansa muita kun oma elämä aivan sekaisin. Hae itsellesi apua. Et ole terve!!!!

Minä aloitin ketjun saadakseni vinkkejä hankalaan tilanteeseeni ja nimimerkki "NO" antoi hyviä neuvoja ja näin ollen siis auttoi minua. Että älkäähän nyt räyhätkö siellä. Ei ole kovin tervettä sekään, että kyttäilee netissä toisten vastauksia odottaen vain jotain, mistä pääsisi arvostelemaan. Itse kukin täällä voisi hakea apua itselleen. Minua nimierkki "NO" auttoi ja se oli koko ketjun tärkein pointti. Sinä sitä vastoin tuolla räyhäämiselläsi et auta ketään. Pahan mielen vaan saat muille aikaiseksi.

 

[no]

Minä aloitin ketjun saadakseni vinkkejä hankalaan tilanteeseeni ja nimimerkki "NO" antoi hyviä neuvoja ja näin ollen siis auttoi minua. Että älkäähän nyt räyhätkö siellä. Ei ole kovin tervettä sekään, että kyttäilee netissä toisten vastauksia odottaen vain jotain, mistä pääsisi arvostelemaan. Itse kukin täällä voisi hakea apua itselleen. Minua nimierkki "NO" auttoi ja se oli koko ketjun tärkein pointti. Sinä sitä vastoin tuolla räyhäämiselläsi et auta ketään. Pahan mielen vaan saat muille aikaiseksi.

kiitos, tuntuu tosi hyvältä, kun sait apua. No, olin vain yksi vastaajista, upeita vastauksia sait.

Älä välitä siitä, että minua seuraa tietyt tyypit täällä, he ovat tehneet sitä jo vuosikaudet. Tietysti ketjut menee pilalle, mutta aina siinä ehditään vaihtaa tärkeimmät viestit. Oli hyvä, että kysyit apua. Käy vilkaisemassa myös "omat ruokaohjeet" palstaa, sieltä saa hyviä vinkkejä myös ja kysyäkin voi.

Aina ei kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä, minä olen kokenut "pitkän oppimäärän parisuhteesta" , joskus tuntuu, että liiankin pitkän. rakastava parisuhde on vielä toivekirjeessä joulupukille

 

[....]

Voi apua. voimia.

 

[hhhhh]

Ja taas yksi tavallinen tarina. Kyllä se lastenteko kannattaa!

 

[Vilpittömästi]

Minkä ihmeen takia teidän täytyy tulla haukkumaan tänne jotakuta, joka oikeasti yrittää auttaa? Sitäpaitsi, hän tekee sen rakentavasti. Jatkakaa vuorokeskustelua, nuori äiti tarvitsee sitä!

Olisin itsekin valmis puuhaan, mutta huomaan, jotta täällä on jo pari niin hyvää ja empaattista ihmistä auttamassa, jotta minulla ei ole suurempaa viisautta eikä enempää annettavaa.

Sen verran muistutan minäkin ja kokemuksella, jotta vauvavaihe on raskas, eikä miehet yleensä tajua sitä väsymystä ja tekemisen paljoutta, joka siihen liittyy. Onneksi se aika on lyhyt. Erota ei todellakaan kannata.

Palstahäiriköt, menkää muualle tympeine kommentteinenne.

 

[TAhdon asia]

Ap:ltä kysyisin, että miten usein hän itse lähestyy miestään ilman vaatimuksia, vaan halatakseen, suikatakseen pusun poskelle hymyn kera, silittää selkää, rutistaa ohimennessään?

Hellyyden jakaminen on molempien osapuolien velvollisuus. Jos toinen ei sitä tee, toinen voi opettaa omalla esimerkillään toisen, se tarttuu, usko pois. Rakkaus on tahdon asia, ei siinä lasketa kumpi on panostanut enemmän tai tehdä tilastoja siitä, kuka on sijoittanut mitäkin.

 

[no]

Minkä ihmeen takia teidän täytyy tulla haukkumaan tänne jotakuta, joka oikeasti yrittää auttaa? Sitäpaitsi, hän tekee sen rakentavasti. Jatkakaa vuorokeskustelua, nuori äiti tarvitsee sitä!

Olisin itsekin valmis puuhaan, mutta huomaan, jotta täällä on jo pari niin hyvää ja empaattista ihmistä auttamassa, jotta minulla ei ole suurempaa viisautta eikä enempää annettavaa.

Sen verran muistutan minäkin ja kokemuksella, jotta vauvavaihe on raskas, eikä miehet yleensä tajua sitä väsymystä ja tekemisen paljoutta, joka siihen liittyy. Onneksi se aika on lyhyt. Erota ei todellakaan kannata.

Palstahäiriköt, menkää muualle tympeine kommentteinenne.

Kaikista mielipiteistä on apua, ei palsta voi mitenkään olla muutaman ihmisen varassa. Ja toisaalta aivan kyllästynytkin mielipide voi olla tärkeä, minusta parisuhde on juuri tällaista missä joku on myös kaatopaikkana ja ottaa vastaan toisen pahan olon. Mutta elämä jatkuu.

Joskus toisaalta huvittaa, kun puidaan jotakin aivan mitätöntä asiaa vuositolkulla, toisaalta toinen voi kokea fyysistä tai henkistä väkivaltaa ja hän ei edes pyydä apua. Kaikki on niin suhteellista. Sekin on kyllä totta, että joskus aivan mitättömän tuntuinen asia on aivan jäävuoren huippu ja seuraavassa hetkessä kaikki sortuu.

 

[solmussa]

Ja taas yksi tavallinen tarina. Kyllä se lastenteko kannattaa!

Se, että parisuhteemme on nyt kriisissä, ei millään lailla vähennä kummankaan meidän rakkautta tätä lasta kohtaan. Kumpikin meistä rakastaa lasta aivan mielettömästi ja oleemme suorastaan haltioituneita tästä pienestä ihmeestä päivittäin! Lapsi on kauneinta, mitä kummankaan meidän elämässä on koskaan ollut. Joten voin totisesti sanoa, että kyllä kannatti lapsenteko! Parisuhde on sitten asia erikseen.... Pyysin täällä apua parisuhdeongelmiin, lapsen kanssa ei ole ongelmia.

 

[turhaa vinkumista]

Se, että parisuhteemme on nyt kriisissä, ei millään lailla vähennä kummankaan meidän rakkautta tätä lasta kohtaan. Kumpikin meistä rakastaa lasta aivan mielettömästi ja oleemme suorastaan haltioituneita tästä pienestä ihmeestä päivittäin! Lapsi on kauneinta, mitä kummankaan meidän elämässä on koskaan ollut. Joten voin totisesti sanoa, että kyllä kannatti lapsenteko! Parisuhde on sitten asia erikseen.... Pyysin täällä apua parisuhdeongelmiin, lapsen kanssa ei ole ongelmia.

No mitä sitten vikiset siinä? Iloitse kakarastasi ja sano miehellesi heipat. Asetit ja asetat selvästi lapsesi kirkkaasti parissuhteen edelle. Hauskoja hetkiä vauvanpuklujen kuurailuun ja myöhemmin uhmaikäisen kanssa taisteluun, on varmasti paljon antoisampaa kuin aikuisten välinen keskustelu, läheisyys tai seksi...

 

[solmussa]

No mitä sitten vikiset siinä? Iloitse kakarastasi ja sano miehellesi heipat. Asetit ja asetat selvästi lapsesi kirkkaasti parissuhteen edelle. Hauskoja hetkiä vauvanpuklujen kuurailuun ja myöhemmin uhmaikäisen kanssa taisteluun, on varmasti paljon antoisampaa kuin aikuisten välinen keskustelu, läheisyys tai seksi...

No olipas siinä kapeakatseinen ja lapsellinen neuvo. Tämä mies ei ole pelkästään minun mieheni, vaan hän on myös lapsen isä. Joten ihan niin vaan en häntä voi elämästäni deletoida. Ja kun tämä lapsi on nyt minulle kaikki kaikessa, minun on myös mietittävä asioita lapsen kannalta, en voi itsekkäästi lyödä hanskoja tiskiin ja rikkoa perhettä pelkästään siksi, että itseäni laiskottaisi, enkä jaksaisi tehdä töitä suhteemme pelastamisen eteen, kun se onnistuessaan olisi pohja lapseni perheelle. Jos nyt olen kärsimätön ja sanon heipat miehelle, silloin sanoisin myös, että lapselleni ei tule ehjää perhettä, koska minä en jaksa tehdä töitä sen eteen. Lapseni on minulle kaikki kaikessa ja jos muutaman kuukauden kärsivällyydellä ja työllä voin saada parisuhteen kuntoon ja sen myötä lapselleni onnellisen perheen, mielestäni työ kannattaa. Tässä ei ole kyse pelkästään siitä, mikä olisi minulle parasta tai antoisinta, vaan yritän miettiä myös lasta. Minulle mies on parisuhdekumppani ja voisin ajatella, etten häntä tarvitse, mutta lapselle mies on isä ja lapselle meidän parisuhde on perhe. Sen puolesta yritän tehdä töitä.

Sanoit, että iloitse kakarastasi, mutta täytyy muistaa, että tässä ei ole kyse pelkästään minun iloistani, vaan myös tämän lapsen elämästä, tulevaisuudesta ja onnesta. Minä iloitsen kyllä kakarastani, mutta yritän samalla tehdä kaikkeni, jotta saisin hänelle onnellisen perheen yhdessä isän ja äidin kanssa. Ja siihen haen täältä neuvoja. Onko se sinusta todella turhaa vinkumista? Minun mielestäni sinun kommenttisi oli huomattavasti turhempi, kuin minun "vinkumiseni".

 

[no]

Elämää kannattaa miettiä kokonaisuutena. Kun parisuhdetta korjataan, niin se ei suinkaan ole kahden ihmisen varassa, vaan suhteeseen voi vaikuttaa hyvinkin moni seikka, vaikka kuvittelisikin, että ongelma on miehellä, niin ongelma voi ollakin miehen työssä, terveydessä, miehen lähipiirissä, kärjistetysti vaikka miehen autossa. Ongelma voi olla rutiineissa, uniongelmissa, masennuksessa, väsymyksessä. Pelkästään muutos arjessa voi olla ongelma.

Pidin siitä, että sanoit suhteen korjaamisen kestävän kuukausia. Jos rutiineja tai käyttäytymismalleja muutetaan, niin se kestää ainakin sen verran, muutos pitää aina hyväksyä henkilökohtaisesti ja siitä voi tulla jopa "vieroitusoireita".

Ruoka on erittäin olennainen osa myös parisuhdetta. Siitä johtuu monta asiaa; terveys, jaksaminen, nautinto. Ruuanvalmistaminen yhdistää, opettaa, Ruuan ääressä pysähdytään juttelemaan , tapaamaan ystäviä. Ruuan valmistaminen on luovuutta ja onnistumiset antavat itseluottamusta. Ruoka ei ole välttämätön paha, vaan avain moneen asiaan, jos niin vain haluaa.

 

[solmussa]

Ei siis ole todellista DDDD Uteliaisuus on aivan pohjaton kuilu! Vink.vink. Ei sinun tarvitse ajatella tuntemattomien ihmisten tilannetta. Vapauta pääsi omalle tilanteellesi.

Tämä viesti oli kirjoitettu numerkille "NO", koska hän kysyi lisätitoja tilanteestani. Viestin kirjoittajalta haluaisin kysyä, että miksi luulet minun kirjoittavan tänne ja kyselevän neuvoa tuntemattomilta ihmisiltä? Juurikin siksi, että toivon heidän ajattelevan tilannettani, jotta he voisivat mahdollisesti auttaa minua.

 

[Luin hetki sitten]

Olin muistaakseni iltasanomien palstoilla ja siellä etten tuli artikkeli tuoreiden isien masennuksesta ja sen ilmenemismuodoista. Oli muistaakseni perhepalstalla. Etsipä se ja lue. Siellä saattaa olla sinulle tilannettanne valaisevia asioita.

Nämä teidän parisuhdeongelmanne mitä suurimmalla todennäköisyydellä ratkeavat parhain päin, kun vielä vähän aikaa kuluu. Sinäkin lakkaat stressaamasta tätä vanhemmuutta ja luovut monista "turhista" tekemisistä ja täydellisyyden tavoittelusta. Opitte molemmat puolisot koko ajan. Kyseessä on suuri mullistus elämässä, ei siihen ole valmistavaa oppilaitosta, vaan se opitaan kantapään kautta.

Kovin hyvin muistan vielä nyt ikämuorina ne väsymyksen, riittämättömyyden, toivottomuuden ja marttyyriuden tunteet, joita tuli podettua. Nyt "täyden oppimäärän" suoritettuani lapsenkasvatuksessa osaisin luovia paljon paremmin. Surku, jotta tämä kokemus ja viisaus tulee iltajunassa, kun sitä tarvittaisiin aamujunalta!

Älä hättäile, ota iisisti - tuo ohje passaa tässäkin tilanteessa.