Olen aina ihmettelyt miksi näille palstoille kirjoitellaan, mutta nyt olen itse niin totaalisen solmussa, että tarvitsen ainakin kuuntelijan. Sain juuri tietää, että mieheni on pettänyt minua melko pian vauvan syntymän jälkeen eikä kyse ole ollut vaan yhdestä kerrasta. Olen aina luottanut mieheeni vaikka alkoholi on ollut kuvioissa, siis hänen kuvioissaan, mukana jo vuosia. Lähes jokailtaista ryyppäämistä, välillä katoamisia pariksi päiväksi. Joo, älkää kysykö miksi tässä vielä olen. Olemme kumpikin jo enemmän kuin teinejä, ainakin ikämme puolesta, lapsiakin on muutama ja yhteistä taivalta takana jo 15 vuotta. Pettäminen on vaan sellainen juttu, että sitä en sulata, en pysty antamaan anteeksi. Erityisen loukkaavaa se mielestäni on naiseudelle, kun on vasta toipumassa synnytyksestä.
Nyt on ristiäiset tulossa, mielestäni ihmiselämän yksi tärkeimmistä juhlista, vaikka uskonnollinen en olekaan. Mitä ihmettä teen, viskaanko miehen heti pellolle ja evään pääsyn ristiäisiin? Jos tulee niihin, kuinka voin kuunnella papin elämän eväitä parisuhteen ja toisen kunnioittamisen tärkeydestä? Kerronko papille tilanteesta? Kuinka paljon pienille alle 10 vuotiaille lapsille voi kertoa tilantesta?
Sitten vielä, nainen on ilmeisesti mennyt juuri kihloihin (!), ensimmäinen ajatukseni on soittaa tälle miehelle ja kertoa tilanteesta, minulla on kyllä mm. naisen puhelinnumero muttei miehen. Olenko lapsellinen, jos soitan miehelle? Entä tälle naiselle?
Ja tärkein: kuinka ihmeessä saisin nukuttua, etten pyörittele asiaa jatkuvasti mielessäni ja jaksaisin hoitaa vauvan ja isommat lapset??
Nyt on ristiäiset tulossa, mielestäni ihmiselämän yksi tärkeimmistä juhlista, vaikka uskonnollinen en olekaan. Mitä ihmettä teen, viskaanko miehen heti pellolle ja evään pääsyn ristiäisiin? Jos tulee niihin, kuinka voin kuunnella papin elämän eväitä parisuhteen ja toisen kunnioittamisen tärkeydestä? Kerronko papille tilanteesta? Kuinka paljon pienille alle 10 vuotiaille lapsille voi kertoa tilantesta?
Sitten vielä, nainen on ilmeisesti mennyt juuri kihloihin (!), ensimmäinen ajatukseni on soittaa tälle miehelle ja kertoa tilanteesta, minulla on kyllä mm. naisen puhelinnumero muttei miehen. Olenko lapsellinen, jos soitan miehelle? Entä tälle naiselle?
Ja tärkein: kuinka ihmeessä saisin nukuttua, etten pyörittele asiaa jatkuvasti mielessäni ja jaksaisin hoitaa vauvan ja isommat lapset??
. Soitin tälle naiselle ja huomasin, että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla ottaa. Lisäksi kuulin, että on mua vanhempi ja toistaiseksi varsin hyvin olen ikäisilleni pärjännyt ulkonäöllisesti, joten en ota paineita senkään suhteen. Itsetunto ainakin on mulla kohdallaan 
. Niin, ja sen kihloihin menokin on ilmeisesti tapahtunut parin päivän tuttavuuden jälkeen...Kertoo mielestäni aika paljon ihmisestä...
. Kyllä tietysti jonain päivänä on tullut takapakkiakin, mutta mä olen ottanut sen linjan, ja kertonut miehellekin, että aion sanoa kaikki kamalimmat ja kipeimmätkin asiat, jotka mieleeni tulee ja vaadin niihin vastauksen, ettei mikään jää mielen pohjalle kaivertamaan.