Uskoton vai avoin suhde?

[Ymmärtääkö joku]

Kun uskottomuus ja avoin suhde tuntuu olevan pinnalla oleva puheenaihe, ajattelin että joku voisi ottaa kantaa ongelmaani. Olen 26 vuotias, mieheni on 28.
Mieheni on pettänyt minua siten että käyttätyi tavallaan kuin suhteemme olisi avoin, mutta unohti kuitenkin kertoa minulle että suhteemme on muuttunut avoimeksi. ja sanoo syyksi stressin ja sanoo, että se oli hänen hätähuutonsa meidän parisuhteessamme. Se on kuulemma ohi.
Kuitenkin hän myös sanoo, että parisuhteessamme ei ole mitään vikaa. Kuitenkin jälleen vioiksi hän nimeää lähinnä sen, että käsken hänen tehdä esim. kotitöitä, jolloin hänestä tuntuu että minä en hyväksy häntä.
Lisäksi mustasukkaisuuteni, joka johtuu uskottomuudesta, kuulemma aiheuttaa hänen tarpeensa mennä kännykällä wapdeittiin.
Se on kuulemma "luonnollisen ihmisen elämisentarpeen estämistä", että kyseenalaistaa toisen tekemiset deittimaailmassa. Mitä nyt ikinä sellainen tarkoittaa. Että hän ei kuulemma aio harrastaa seksiä kenenkään kanssa, joten minun on turha nostaa meteliä jos hän jutustelee naisten kanssa netissä.

Olen sitä mieltä että mikä tahansa aktiviteetti joka loukkaa toista osapuolta pitää lopettaa, tai jos ei halua lopettaa niin lopettaa suhde. Hän ratkaisi asian niin että tekee sen kaiken nykyään salaa. Mikä on mielestäni väärin, koska salaa tekeminen on pettämistä.

Nyt saimme asiat puhuttua, mutta lopputulos oli taas kannaltani aika laiha. Oli tosi vaikea edes aloittaa keskustelu, koska se on käyty niin monta kertaa, on vain pakko yrittää niin kauan että saan selvyyden.Vaikka miehen mukaan se on jo keskusteltu, niin mielestäni ei ole koska mihinkään tulokseen ei olla tultu, sama kuin ei olisi keskusteltu ollenkaan.

Mies ei luvannut lopettaa deittailua, eli hän aina väisti suoran kysymykseni "aiotko", siten että hän ei vastannut siihen mitään, vain alkoi puhua siitä kuinka on kaiken aikaa "yrittänyt parhaansa ja aikoo yrittää vastakin parhaansa että minulla olisi hyvä" ja hän lisäksi on edelleen sitä mieltä että jos stressaa, niin on ok tehdä kaikki mitä ikinä tarvitseekaan oman olon parantamiseksi. Ja kysyin että pitääkö mun hyväksyä pettäminen. Hän sanoi että hyväksy se että hän EI ole ylpeä siitä mitä on tehnyt, ja että siitä ei saisi enään puhua. Mutta ei luvannut lopettaa tätä asiaa mitä hän kuulemma häpeää.

Sanoin että aion pettää häntä ensimmäisen tilaisuuden tullen, ja hänen kannattaa tietää se että en aio enää esim. vastustaa kiusausta jos ihastun johonkin mieheen.

Hän sanoi ettei halua riidellä, ja että voin tehdä kuten huvittaa jos siitä tulee parempi mieli. Ja että yhteisiä vuosiamme en voi häneltä riistää, hän vaalii niitä kuulemma rakkaudella.

Eli onko meillä nyt avoin suhde, eli koska olen kauan aikaa taistellut ihastumista erästä työpaikallani olevaa miestä kohtaan, niin annanko nyt mennä sen ihastuksen kanssa loppuun asti?

Mielestäni minulla ei mieheni kanssa ole toivoa niin kauan, kuin hän väittää että oli oikeutettua huonon elämäntilanteen takia loukata ja pettää minua. toisaalta hän ilmeisesti haluaa että meillä on avoin suhde, eli hän deittailee ja minulla on romanssi. Koska ei hän sanonut että hänellä olisi mitään sitä vastaan että pettäisin häntä.

Kirjoitan nyt tahallani näin "tyhmänä" ja jätän raadin ratkaistavaksi että jaksaisitteko itse katsella moista. Mitä teissä herättää mieheni sanomiset??Itse olen tavallaan syyllisyyden tuntoinen koska olen niin ehdoton tuon deittailun suhteen, ja eroamisen kannalla aika vahvasti. Olen aina tunnustanut jos minulla on käyyt ihastuksia mielessä, mutta tätä viimeisintä en ole tunnustanut koska sain selville että mieskin deittailee salaa. Haluan pitää jotain omaakin, enkä antaa kaikkea pettävälle miehelle.

Minusta mieheni tekee nyt sitä, että perustelee jatkuvasti itselleen oikeutta olla avoimessa suhteessa yksipuolisella päätöksellä, eli en tule ikinä luottamaan häneen niin kauan kuin hän pitää millään tavalla oikeutettuna omaa käytöstään. Joka kerran kun suutun, hän pitää suuttumistani oikeutettuna mutta kuitekin samalla perustelee minulle, miksi teki mitä teki: tyyliiin "en päivääkään vaihtaisi pois, sano mitä sanot"
Minusta hänen pitäisi katua ja olla pahoillaan, ja myöntää että on väärässä jotta suhteemme voisi jatkua. Kuitenkin olen jo tavallaan ihastunut toiseen, joten tiedän että oma sydämeni on jo puoleksi ovesta ulkona. Harmittaa vain kaikki yhteiset vuodet heittää ikkunasta ulos. Olisin voinut vielä taistella ja nohtaa ihastukseni.

 

[paheksuja]

Tulihan tekstissäsi se perimmäinenkin tarkoitus esille.....joskin viiveellä.

 

[apppp]

Kiitos mielipiteestäsi, kritiikki on myös tervetullutta. onko muita?

 

[Sininen luola]

On selvää, että täytyy tajuta mitä pyytää anteeksi, pitää pyytää anteeksi ja pitää saada anteeksi. Näiden kolmen asian pitää toteutua, ennen kuin voit jatkaa puhtaalta pöydältä.
Minun mielestäsi miehesi aliarvioi ja manipuloi.

Ehdotan, että lakkaat neuvottelemasta, katoat vain joksikin aikaa yhteisestä kodista ilman mitään selitystä.Tarvitaan toimintaa ja sitä vastaan on vaikeampi hyökätä ja sitä on hankala mitätöidä. Kyllä muutaman kuukauden kuluessa tulet näkemään mitä sinun tulee tehdä jatkossa. Pallo on miehellä.

Muuten saat jatkaa kurjuuttasi niin kauan, ettei sinulla ole enää mahdollisuuksia lähtemiseen.Tilanne syö suhdettanne sisältäpäin kuin syöpä. Vaihtoeehto on myös terapiaan hakeutuminen, mutta toisaalta: et sinä terapiaa tarvitse. Tarvitset itsekunnioituksesi takaisin.

 

[bleak]

Sinullahan on teoriassa mahdollisuus pettää, koska tajuat itsekin, että suhteenne on joka tapauksessa ohi eikä sinulla näinollen ole mitään pelkoa kärähtämisestä tai siitä, että pettäminen aiheuttaisi eronne. Kuitenkin oleellista on se, miten itse jälkikäteen kokisit tilanteen. Vaikka miehesi on pettänyt sinua useasti, sinun ei todellakaan tarvitse ryhtyä samaan. Uskon, että sinä kuten myös tuleva miesystäväsi (olipa se sitten tämä nykyinen ihastuksesi tai joku muu) arvostaisi ihan älyttömän paljon sitä, että olet kyennyt hoitamaan eronne asianmukaisella tavalla. Minusta joku fiksu on sanonut äärettömän hyvin, että kannattaa elää elämänsä siten, että milloin tahansa jos pysähtyy ja katsoo taakseen, niin löytää takaansa vain sellaisia asioita, jotka kestävät päivänvalon ja joista voi olla ylpeä.

 

[Ymmärtääkö joku]

Kiitos hirveästi vastauksistanne!
Mä mietin nyt, että joku pohja tässä pahassa olossa on, kun vähän aikaa sitten ajattelin että joku muu nainen ehkä unohtaisi, ja "antaisi anteeksi"...tajuan sen vain nyt että voisin kyllä antaa anteeksi, mutta vaikeapa se on antaa anteeksi jos toinen ei edes pyydä anteeksi...eli yksipuolista touhua.
Mies istuu tuolla tv:n ääressä...minulla on itselläni nyt tosi paha olo sisälläni. Tuntuu siltä, että pitäisi ilmoittaa hänelle että haluan erota. Miten teen sen keskellä yötä...pitäisikö ensin etsiä asunto.
Pahinta on se että vielä noin viikko sitten näin mieheni vielä mahdollisena kumppanina...nyt viimeisen keskustelun jälkeen näin sellaisia painajaisia ja ajattelin sellaisia ajatuksia, että kun katsonkaan häntä niin tunnen vain että en enää rakasta.
Eli vaikka hän nyt katuisi, nämä 2 vuotta jotka hän on välillä pettänyt, välillä myöntänyt, välillä kieltänyt...välillä suuttunut, niin en vain enää edes välitä vaikka hän nyt tekisi täyskäännöksen ja kosisi minua polvillaan uskollisuutta vannoen. En voi enää.

 

[Ymmärtääkö joku]

Toinen juttu mitä mietin, on se että vaikka nyt aloittaisinkin "romanssin" jonkun miehen kanssa, se ei ikinä tulisi toimimaan. Tulen olemaan ns. varattu nainen ainakin niin kauan että asunto vaihtuu. Ei olisi reilua kenellekään ihmiselle, alkaa juttuun tältä pohjalta. Ihastuksen tunteenikin voivat olla lopulta vain epätoivoinen puolustusmekanismi että pääsisin miehestäni eroon.

 

[Rafaltor]

Totesin itseni kykenemättömäksi normaaliin parisuhteeseen. Joten lähdin etsimään avointa suhdetta. Nyt näyttää siltä että sellaisen voisin saada. Avoin suhde toimii vain silloin kun pelisäännöt ovat kummallekin selkeät. Hyvät avoimen suhteen pääperiaatteet löytyvät täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001941&posting=22000000031062504

Myös muualta tuon linkin läheisyydestä löytyy hyvää keskustelua aiheesta. Kuten ns. normaalissakin suhteessa, pitää avoimessa asioiden olla selkeästi kummankin hyväksymiä. Olen ns. sivusuhteessa avoimessa suhteessa olevan naisen kanssa ja taas etsin itselleni sitä omaa rakasta kumppania. Ja olen sen saattanut jo löytää!

On varmaa etta avoin suhde ei toimi kaikille. Se toimii ainoastaan silloin kun ihmiset eivät täysin halua omistaa toista. Ja haluavat antaa liikkumavaran. Mutta kuitenkin säilyttää sen oikean rakkaan. Avoimessa suhteessa voi toki käydä niin, ja varmasti usein käykin, että rakastuu johonkin kolmanteen. Tämäkään ei haittaa jos pelisäännöt ovat riittävän selkeät ja ihminen pystyy analysoimaan itseään hyvin. Eli pitämään sen varsinaisen kumppanin tunneaalloista välittämättä. Ihmisen on myös mahdollista rakastaa useita ihmisiä. Useimmat rakastavat vanhempiaan, sisaruksiaan ja lapsiaan. Myös suhteissa ihminen kykenee jakamaan tunteitaan moneen suuntaan. Avoin suhde vaatii erinomaista roolinhallintaa. Eli eri tilanteissa toimimisen pitää olla järkevää.

Mitä taas kysymykseen tulee...

Ei tuo ei kuulosta avoimen suhteen kaltaiselta ollenkaan. Kostaminen lienee viimeisiä asioita mitä voi suhteessa tehdä. Silloin ollaan todella heikoilla jäillä. Parempi olisi joko a) aidosti hyväksyä toisen tekemiset, mutta tässä tapauksessa petos suhteen pääperiaatteita kohtaan on tapahtunut jo useasti. Perustan korjaaminen voi olla mahdotonta. b) lopettaa suhde.

Suhde voi olla myös yhteen suuntaan avoin. Mutta itse en sellaista haluaisi. Sotii minun tasa-arvoperiaatettani vastaan. Mutta on sellaisia ihmisiä, jotka nauttivat toisen tekemisistä vieraan kanssa. Tällöin avoin suhde voi toimia myös vain yhdensuuntaisesti.

Mutta tässä tapauksessa juna taisi mennä jo. Perusta on kaatunut.

 

[Säätöä..]

Minusta tuntuu että mies pitää sinua itsestäänselvyytenä...
"voin minä mennä ja tehdä salaa, jos jään kiinni, niin ei se kuitenkaan minua jätä."
Naiset elävät tunteilla, miehet elimellä... niin se vaan menee...
Ikävä mies sellainen johon ei voi luottaa...

Itse olen vissiin jonkinlaisen avoimen- ja seurustelusuhteen välissä.. kumpikaan osapuoli ei tiedä mitä haluaa, molemmat on ihastuneita toiseen, ja sitoutuneet toiseen näin Suomessa... mies on kuitenkin pian lähdössä ulkomaille ja tuntuu kovasti keksivän syitä jotta saisi vähintäänkin siellä olonsa aikana tavata muita... se sattuu paljon, vaikka en voikaan vaatia häntä sitoutumaan minuun yli vuodeksi kun hän on kaukana poissa... koska emme varsinaisesti seurustele..
Silti tuntuu, että minä en riitä, ja minä en ole hyvä, jos hän edes haluaa olla toisen kanssa. Itse jäisin rannalle odottamaan kunnes hän palaa, ehkä käydä hänen luonaan kesällä... En tahdo olla muiden kanssa, vaikka hänestä se olisi ok hänen poissaollessaan... (kuulostaa vähän selittelyltä joka ajaa omaa etua...)

Nythän minä harhauduin aivan omiin murheisiini... anteeksi...

 

[Näin täällä taas]

Kieltämättä tuli tunne, että uusi sisustus. Vaikka matto, verhot ja mies, mutta ainakin heitä pois se mies. Hanki tilalle vaikka pari värikästä sohvatyynyä. Muun kanssa en hättäilis, eli anna tilanteen tasaantua ja olla kaikkineen ohi ja surtu jne - ja sitten jossain muussa tilanteessa vasta ota seuraava sählinki kehiin... Sellainen siitä nimittäin tuppaa tulemaan, jos kiskaistaan keskelle edellisestä suhteesta yhä vellovia tunnekuohuja, loukkaantumisia, kostomentaliteettejä ja suremisia. Kaikki ajallaan, eikä minkään korvikkeeksi. Korkeintaan korvikkeeksi ne sohvatyynyt!

 

[saman tilanteen takia]

Me olemme menossa pariterapiaan selvittelemään syitä, miksi mies kayttäytyy noin. Minä en häntä ymmärrä. Ihan samat selittelyt täälläkin. Jos jatkuaa, haluan erota, hän ei. Kummallista, en vain jaksa arvostaa toista tuollaisen käytoksen pohjalta. Minä haluan enemmän. En edes ymmärrä mikä saa ihmisen käyttäytymään noin, jos kerta tietää, että loukkaa toista. Jos loukkaa, niin en ymmärrä kuinka voi rakastaa. Ei oikein loogista. Avointa suhdetta mieheni ei halua, koska silloinhan minullekkin olisi samat asiat ok ja hän on mustasukkainen. Loputtomien keskustelujen jälkeen, hän jäi kiinni taas nettideittailuista ja sanoin, että seuraavalla kerralla kun harrastat muista, että ensimmäinen kohtaamani haluttava mies ja en sano ei, päinvastoin. Että aletaan kumpikin sitten loukkaamaan toisiamme. Niinhän siinä sitten kävi. Nyt se itkee sitä täällä, kuinka hän on oikeastaan aiheuttanut kaiken tapahtuneen itselleen. Niin, siis itkee minun pettämistäni. Siksi tilasi ajan pariterapiaan.

On tää elämää, yhtä kidutusta.

 

[Haloo naiset!]

ap ja ed. Keksittekö yhtäkään HYVÄÄ syytä elää tuollaisessa suhteessa?

Kostojen tms. lapsellisuuksien miettimisellä ja/tai toteuttamisella ei tule onnelliseksi. Eikä marttyyriudella. Tietysti jos ei halua olla onnellinen, voi olla fiksua jäädä kärsimään sitä kidutusta.

 

[versatile]

Minusta tuntuu, että miehesi ei aio muuttua, koska hän on pohjimmiltaan niin itsekäs, että hän kokee oikeudekseen tyydyttää tarpeensa riippumatta siitä mitä sinä haluat. Yleensä tuollainen ihminen ei kykene empaattisuuteen eikä osaa arvostaa toisia ihmisiä riittävästi, vaan hän kokee, että muut ihmiset ovat hänen tarpeiden palvelemista varten.

Jos haluat jatkaa suhteessa miehen kanssa, niin ainoa tapa olisi se, että ryhdytte avoimeen suhteeseen, jolloin olisitte kuin kämppikset (miksei myös toisiinne rakastuneet), mutta kumpikin olisi oikeutettu käyttämään aikaa ja energiaa myös "sivuhoitoihin". Tällöin ei tarvitse miettiä, mitä toinen tekee, koska toiminta on avointa. Voidaan sopia, ettei asioista puhuta. Tietysti silloinkin pitää olla pelisäännöt (esim. käytetään ehkäisyä ja kuinka usein saa olla vieraissa) ja yhteiset kulut pitää kustantaa tarkasti (esim. enemmän ansaitsevan ei tarvitse kustantaa toisen biletystä).

Kannattaa miettiä, että onko suhde enimmäkseen pahaa mieltä aiheuttavaa vai onko se enimmäkseen kuitenkin sellaista, josta tulee hyvä mieli. Minusta suhdetta ei kannata jatkaa, jos joka viikko on tilanteita, että saa hirvittävän pahan mielen puolison käytöksestä tai sanomisesta. Oleellista on myös se, että kykeneekö se puoliso tekemään asioita juuri minun hyväkseni. Jos itse aina vain joustaa, mutta toinen ei koskaan, niin eikö jo siinä vaiheessa tyhmempikin tajua, että ei sellainen suhde kannata pidemmän päälle. Entisaikoina oli tavallista, että perheen pää (mies) toi ruoan pöytään ja naisella ei ollut siihen nokan koputtamista. Minusta nykyään ei siinäkään tilanteessa, että vaimo hoitaisi esim. lapsia kotona, ole hyväksyttävää, että mies olisi jotenkin niskan päällä ja oikeutettu tekemään mitä haluaa.

 

[Deittailu netissä]

Miten netissä deittailemin voi olla uskottomuutta. kuinka siinä pääsee toisen kanssa sukupuolisuhteeseen. Kai sitä voi jokainen deittailla netissä vaikka missä. Siellähän ihmiset on nimimerkkeijä ja Voi olla että se deittailukaveri "kuuma Gimma" onki ylipainoinen, kalju, ukkomies. Itse pidän uskottomuutenna sitä että mies tai nainen pettää rakastumalla toiseen henkilöön ja on tämän kanssa sukupuolisuhteessa. Syrjähypyt voin suvaita, mutta rakastuminen toiseen on vakavaa. Ja jos samalla itse on jo ihastuntu toiseen ja jättämässä niin millä ihmeen perusteella toiselta voi vaatia yhtään mitään.

 

[pixx]

Eikö jokainen pariskunta joudu miettimään keskenään, että mikä on uskottomuutta ja mikä ei? Jos mies esimerkiksi joka ikinen päivä käyttää pari tuntia nettiseksin tai -erotiikan parissa, niin minusta se jo tuntuisi siltä, että mies suhtautuu harrastukseensa paljon innokkaammin kuin minun kanssani olemiseen, sillä ei mieheni ole arki-iltaisin minun kanssani intensiivisesti kahta tuntia päivässä, vaan yhdessäolo on aika paljon kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa jne.

Olen joskus kokeillut nettideittejä ja oman kokemukseni mukaan todella herkästi suhde menee sille linjalle, että mies ehdottaa webkameran käyttöä, mesettämistä kimpparunkkaamisen merkeissä, tuhmien puhumista jne.

Minun mielestäni pelkkien kuvien katselu esim. lehdistä tai porno-DVD:n ostaminen ei ole pettämistä, mutta jos osapuolena on Suomessa asuva oikea ihminen, joka on mahdollista tavata, niin minun mittapuuni mukaan kyseessä on pettäminen. Maksulliset huohotuslinjat puhelimitse on siinä ja siinä, että saattaisin sellaisen joskus hyväksyä, mutta esim. miehen käyntiä strippauspaikassa en hyväksyisi.

Samaa voi miettiä toisinkin päin. Hyväksyykö oma mies sen, että esim. nainen tanssii hitaita toisen miehen kanssa samalla, kun mies yrittää suudella ja käpälöidä naisen takapuolta? Tai hyväksyykö mies sen, että tyttöjen baari-illan jälkeen joku mies soittelee naiselle perään "ihan vaan ystävinä ilman taka-ajatuksia"? Minusta näitä rajoja ei kannata asettaa liian löyhälle, koska se tarjoaa hirmuisesti mahdollisuuksia pettää. Nykyään kun on kännykät, autot, liukuvat työajat jne, niin tilaisuuksia pettää tulee hirveästi.

 

[samaa täällä]

Me olemme menossa pariterapiaan selvittelemään syitä, miksi mies kayttäytyy noin. Minä en häntä ymmärrä. Ihan samat selittelyt täälläkin. Jos jatkuaa, haluan erota, hän ei. Kummallista, en vain jaksa arvostaa toista tuollaisen käytoksen pohjalta. Minä haluan enemmän. En edes ymmärrä mikä saa ihmisen käyttäytymään noin, jos kerta tietää, että loukkaa toista. Jos loukkaa, niin en ymmärrä kuinka voi rakastaa. Ei oikein loogista. Avointa suhdetta mieheni ei halua, koska silloinhan minullekkin olisi samat asiat ok ja hän on mustasukkainen. Loputtomien keskustelujen jälkeen, hän jäi kiinni taas nettideittailuista ja sanoin, että seuraavalla kerralla kun harrastat muista, että ensimmäinen kohtaamani haluttava mies ja en sano ei, päinvastoin. Että aletaan kumpikin sitten loukkaamaan toisiamme. Niinhän siinä sitten kävi. Nyt se itkee sitä täällä, kuinka hän on oikeastaan aiheuttanut kaiken tapahtuneen itselleen. Niin, siis itkee minun pettämistäni. Siksi tilasi ajan pariterapiaan.

On tää elämää, yhtä kidutusta.

Luin edellä olevat. Ajattelen, että pettämisen raja kulkee siinä, mitä yhdessä sovitaan. Ei toisten parien mukaan. Jos puolisoni tuottaa minulle jatkuvaa mielipahaa tekemisillään, joska minä pidän tuota pettämisenä ja sanoo ymmärtävänsä kantani ja lopettavansa, koska nyt tietää loukkaavansa. pettämistä on se, että ylittää saman rajan uudelleen ja uudelleen, salassa. Selän takana. Jos hänen mielestään pettämisen raja, joka aiheuttaisi siis samoja tunteita hänelle, olisi se, että minä menen vieraan miehen kanssa sänkyyn, tulkitsen sen niin, että hänen puuhatessa tuota, minulle on sallittua sitten tuo hänelle pahaa tuottava asia. Tuohan tavallaan epäkunnioittaa kummankin omia rajoja. Itse en saa mitään jännää tuosta netistä, enkä näin ollen ole kiinnostunut siitä. Kun kokeilin olla kiinnostunut, siksi, että kokemattomana ajattelin, että joo, kokeillaan, ehkä siinä on jotakin jännää, eikä puolisoni pidä sitä pahana, niin voidaan harrastaa sitä sitten kumpikin. En vain näe siinä mitään järkeä ja toisekseen se meni niin, että puolisoni alkoikin jahdata minun profiileja ja lukea niitä ja taivastalle minun kirjoituksiani, vaikka olivat saman suuntaisia kuin hänen. Mutta kun profiilin luo nainen, voitte arvata, että minä sain yli 100 ehdotusta viikossa ja puolisoni vastaavasti yhden, joten riitaahan siitäkin syntyi. Niin.....en tiedä. Typerää koko touhu, jos kerran on parisuhdekkin. Omalla teollani halusin hänen ymmärtävän miten paljon tuo loukkaa ja satuttaa. Maistaa omaa lääkettään, sitten voidaan keskustella uudelleen miltä tuntuu. Sanoin, että joskus nettideittailu voi vai luistahtaa sellaiseksi, mikä alun perin onkin alkanut kohtuullisen viattomasti. Näin minulle, mitäs opetit nettideittaamaan. Ilman häntä en olisi sinne edes koskaan mennyt. Että sellaista. Ei tuommoinen ihminen tajua koskaan, ennen kuin itse satuttaa itsenssä. Empatianko puutetta, ymmärtämyyttä vai silkkaa itsekeskeisyyttä?

 

[Hems]

Toinen juttu mitä mietin, on se että vaikka nyt aloittaisinkin "romanssin" jonkun miehen kanssa, se ei ikinä tulisi toimimaan. Tulen olemaan ns. varattu nainen ainakin niin kauan että asunto vaihtuu. Ei olisi reilua kenellekään ihmiselle, alkaa juttuun tältä pohjalta. Ihastuksen tunteenikin voivat olla lopulta vain epätoivoinen puolustusmekanismi että pääsisin miehestäni eroon.

Hienoa, että pystyt noin rohkeasti ja rehellisesti tarkastelemaan omia motiivejasi tuossa romanssiasiassa. Vaikutat älykkäältä ihmiseltä, joka ei tallo muita vain "siksi kun haluan ja musta tuntuu hyvältä". Ikävä kyllä miehesi taas vaikuttaa juuri tällaiselta "mulla on oikeus, koska mä tahdon"-tyypiltä .

Niin kauan kun hän ei oikeasti koe tehneensä väärin, ei osaa olla pahoillaan tai muuttaa käytöstään, niin kauan hän ei myöskään ole kykenevä kahden aikuisen ihmisen syvään, luottamukselliseen parisuhteeseen.