Avoin suhde harkinnassa

[Myllerö]

Mulla on tälläinen päänvaivaa aiheuttava tilanne. Elikkä olen seurustellu nyt lähes 2 vuotta avomieheni kanssa. Suhteessamme on kaikki perushyvin ja rakastan miestäni.
Ongelmani on se, että mieheni ei ole petipuuhissa kovinkaan kokeilunhaluinen ja kokee monet minun mielestä kiinnostavat asiat todella kiusallisiksi. Olen tajunnut että tämän miehen kanssa en tule kokemaan puoliakaan niistä seikkailuista mitä ehkä haluaisin/olisin halunnut.
Olen sitä mieltä että olen tavannut elämäni miehen, sen jonka kanssa haluan talon ja lapset. Tapasin hänet vain liian aikaisin. En siis haluaisi millään erota, mutta kokemattomat kokemukset kaihertavat mieltä, onhan minulla vain tämä yksi nuoruus milloin elää villisti.
Olen ajatellut että ehkä avoin suhde olisi ratkaisu tähän ongelmaan. Pelottaa vain ottaa asia esille miehen kanssa.. loukkantuukohan hän pahasti? Uskooko hän että rakastan häntä vaikka haluaisinkin seikkailla muiden kanssa? Ehdottaisin tietysti suhdetta jossa hänellä olisi oikeus kaikkeen samaan kuin minullakin, mutta mieheni on sellainen luonteeltaan että epäilen hänen kiinnostuvan..onko minunkaan silloin reilua tehdä näin?
Jos joku haluaisi kertoa omasta avoimesta suhteestaan, nykyisestä tai entisestä, tai ajatuksia samanlaisesta tilanteestaan olisin hyvin kiitollinen!

 

[luovu]

Luovu joko miehestä tai seksihaaveista.

 

[eräsperäs.]

Jos on tarve vielä "elää nuoruutta villisti", niin kannattaa laittaa ne talo -ja lapsihaaveet jähin joka tapauksessa.

Itse varovaisena ihmisenä ajattelin ennen kaikkea muutenkin ihan terveydellisiä syitä, miksi en ryhtyisi avoimeen suhteeseen.

Mutta minä en enää olekaan nuori, villistä puhumattakaan. Alapään tykytys ja villit fantasiat eivät millään jaksa kiehtoa yhtään niin paljon kuin varmuus siitä, etten saa mitään tarttuvia tauteja omilta tai kumppanin kumppaneilta. Vielä vähemmän kiinnostaisi mahdollisuus, että itse tulisi raskaaksi tai kumppaini tekisi jonkun raskaaksi vahingossa.

Täytyy todellakin myöntää, että libidoni on sen verran matala, että kylmä realismi riittää tappamaan halut villistä seksielämästä, jossa kaikki olisivat kaiken aikaa kaikkien kaa.

 

[lupunen]

Ehdottaisin tietysti suhdetta jossa hänellä olisi oikeus kaikkeen samaan kuin minullakin, mutta mieheni on sellainen luonteeltaan että epäilen hänen kiinnostuvan..onko minunkaan silloin reilua tehdä näin?
Jos joku haluaisi kertoa omasta avoimesta suhteestaan, nykyisestä tai entisestä, tai ajatuksia samanlaisesta tilanteestaan olisin hyvin kiitollinen!

Jos molemmat eivät yhtä paljon halua avointa suhdetta, se ei ole sellainen. Ja koska miehesi kuulostaa seksuaalisesti passiiviselta tai ei ainakaan tunnu kaipaavan uusia kokemuksia, hän tuskin on kiinnostunut ehdotuksestasi.

Muutenkin kuulostaa siltä, että talohaaveet kannattaisi haudata muutamaksi vuodeksi.

Itselläni on ollut muutama avoin suhde, sellaisia jotka on yhteistuumin aloitettu avoimina. Ei toiminut. Tasapaino vapauden ja toiselle/suhteelle omistautumisen välillä on liian vaikea löytää. Jos toista rakastaa, ei halua satuttaa eikä silloin ole kiva lähteä uuteen syliin kun toinen suree ja on mustis. Ja toisinpäin se on ihan kamalaa, suret ja mietit ja pohdit... En suosittele kenellekään.