petin ja kadun sitä syvästi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton...

Vieras
Mulla on pakko kirjoittaa tänne koska en pysty enää keskustelaan tyttöystäväni kanssa. no aloitetaanpa ihan alusta. ihastuin häneen noin 1,5v sitten ja onneksi hänkin vastasi myöntävästi seurustelu pyyntööni. no sen jälkeen ollaan oltu yhdessä ja hyvin nopesti rakastuin häneen, koska huomasin kuinka ihana ihminen hän on. no kaikki on mennyt ihan hyvin mut onhan riitojakin toki ollut. varmaan ihan normaalia? rakkaallani on ollut alusta asti vaikea luottaa minuun vaikka en ole pettänyt hänen luottamustaan. vasta viimeisen 1-2kk aikana hän on pystynyt luottamaan minuun ja elämä on ollut todella ihanaa. luottamus on antanut aivan uuden "ulottuvuuden" suhteellemme. mutta sitten minä teen jotain aivan hirveää...! ollaan kavereiden kanssa viettämässä iltaa ja tietysti tähänkin tarinaan pitää saada sotkettua vielä se alkoholi..!!! no asia meni näin. oltiin ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes päätimme lähteä käymään yhden tuttavani luona kavereiden kansssa. sielläkin oli ihan lystiä ja kuppi kaatui aika tiuhaan tahtiin. sitten sinne tuli joku tuntematon tyttö joka alkoi keskutella kanssani... hän kysyi minulta että seurustelenko minä ja vastasin myöntävästi. tuntuu kuin hänen mielenkiinto minua kohtaan olisin siitä vain lisääntynyt. siinä ilta kului aivan rattoisasti kunnes sanoin jotain loukkaavaa ja hän suuttui minulle... yritin saada häntä leppymään ja halasin häntä ja pyysin anteeksi. en teidä mistä se johtui, alkoholista, tunnelmasta vai hetkestä niin minä pussasin häntä... kesken sen tajusin mitä olin tekemäss ja työnsin hänet pois ja lähdin ulos... olin ollut jonkin aikaa ulkona kun tyttö tuli myös ulos ja sanoi että oli lähdössä... yhtäkkiä hän tuli ja pussasi minua ja lähti ja hävisi yöhön... lähdin nukkumaan humalaani pois... seuraava päivä meni hyvin ja tekstailin oman kultani kanssa.<3 en muistanut mitään edellisen yön tapahtumista, mutta seuraavana päivänä alkoi muisti yhtäkkiä palautua... muistin lopulta kaiken mitä olin tehnyt ja tuska sisälläni oli hirveä... miten saatoin tehdä niin? pilasin tärkeimmän asian elämässäni.!!! en olisi pystynyt valehtelemaan rakkaalleni sellaista asiaa vaan kerroin totuuden. kultani ei reagoinut siihen oikein hyvin vaan sanoi minulle että miten sä voit tehdä minulle jotain sellaista... hän sanoi ettei ikinä, ikinä enää pysty luottamaan muhun... hän sanoi että miten saatoin tehdä sellaista kun lopultakin oli oppinut luottamaan minuun... en tiedä itsekkään... tekisin mitä vain jotta kelloja voisi siirtää. se ei merkinnyt minulle mitään mutta rakkaalleni sitäkin enemmän. hän sanoi että ei halua enää jatkaa yhteistä taivalta, tämän jälkeen kaikki on tuntunut niin vaikealta... miten saatoin pilata elämäni ja siinä samalla tyttöystäväni elämän. olen tehnyt itse itselleni sellaisen päätöksen että aion muuttaa elämän tapojani. juopottelu jää minimiin ja roskaruoka pois. minä kyllä opin kerralla... en tee enää ikinä niin. se ei ole sen arvoista. olen sanonut etten enää koskaan petä hänen luottamustaan tällä tavalla mutta ei hän enää usko minua vaikka minä olenkin enemmän kuin tosissani. arvostan häntä todella paljon ihmisenä enkä tahdo menettää häntä. hakisin hänelle vaikka kuun taivaalta jos se saisi hänen mielensä muuttumaan. minä itse uskon että pääsisimme tämän yli... olemme olleet vahvoja yhdessä. tukeneet toinen toisiamme hädän hetkellä. sanoin hänellekkin kaiken tämän mutta hän vain sanoo että myöhäistä se enää on... olisit ajatellut sitä ennen ku teit niin!!! auttakaa minua hyvät ihmiset. en halua menettää rakkaintani. rakastan häntä sydämmeni pohjasta<3
 
En minäkään siitä pitäisi, että aviomieheni "pussaisi" jotakin tuntematonta, mutta en kyllä varsinaisesti pikaista pusua edes pettämiseksi kutsuisi. Olisit kärsinyt huonon omatuntosi ihan itseksesi, etkä olisi kertonut ja pahoittanut tyttöystäväsikin mieltä, jos kyse ei tosiaan ollut mistään muusta ja jos tiesit, että tyttöystäväsi kuitenkin pahoittaa siitäkin mielensä.
 
En minäkään siitä pitäisi, että aviomieheni "pussaisi" jotakin tuntematonta, mutta en kyllä varsinaisesti pikaista pusua edes pettämiseksi kutsuisi. Olisit kärsinyt huonon omatuntosi ihan itseksesi, etkä olisi kertonut ja pahoittanut tyttöystäväsikin mieltä, jos kyse ei tosiaan ollut mistään muusta ja jos tiesit, että tyttöystäväsi kuitenkin pahoittaa siitäkin mielensä.
 
Pusun olisit saanut kärsiä yksin omissa nahoissasi, pahoittamatta tyttöystäväsi mieltä. Olisipa saattanut toimia herätteenä sinulle vahtia paremmin omia impulssejasi, olipa alkoholia kuvioissa tai ei, se ei ole koskaan mikään selitys millekään....

Rikoit luottamuksen jonka rakentamiseen olit nähnyt vaivaa. Oli hiukan "tyhmästi tehty" sinulta kertominen. Toisaalta joku olisi kuitenkin voinut tekosestasi tytöllesi kertoa ja se olisi ollut vielä pahempi juttu... Jos palaatte yhteen, tyttösi epäilee sinua piiiiitkäään aikaa ja saat tehdä työtä kaksin verroin luottamuksen palauttamiseksi. Jos olet niin onnekas.
 
Voit yrittää saada anteeksi, mutta on selvää, että tyttöystäväsi tuntee olonsa ihan kauheaksi, koska hänen on ollut vaikea luottaa sinuun ja kun hän on niin tehnyt, niin sitten petät hänen luottamuksensa.

Minusta voit ottaa tästä tapauksesta opiksesi. Moni riita, pettäminen ja sekoilu olisi jäänyt tekemättä, kun alkoholia osattaisi ottaa kohtuudella. Minusta on hienoa, jos onnistuisit vähän aikaa vaikka olemaan ihan kokonaan ilman viinaa ja tosiaan ryhdistäytyisit ja yrittäisit olla sanojesi mittainen mies. Jotkut osaavat "viisasten juomaa" ottaa kohtuudella, osa ei opi sitä ikinä, vaan heille ainoa tapa on joko juoda kaatokännit tai olla kokonaan ilman viinaa.

Et voi pakottaa naistasi antamaan sinulle anteeksi. Sen sijaan voit teoillasi osoittaa, että kaikki tapahtunut on vaikuttanut sinuunkin niin paljon, että olet halunnut muuttaa elämääsi parempaan suuntaan. Rakastaminen ei ole vain pelkkää rakkauden sanomista, vaan se on juuri tekoja, että tekee toisen puolesta asioita, vaikkei itseä niin huvittaisikaan. Kun aika kuluu eteenpäin, hän ehkä haluaa ottaa sinut takaisin ja voitte yrittää yhdessä uudestaan.

Hienoa, että et vähättele tekemisiäsi, vaan oikeasti kadut. Jos palaatte yhteen, pidä lupauksistasi kiinni ja keksikää vaikka yhdessä joku kiva harrastus kännäämisen tilalle. Kavereita on kiva nähdä, mutta heillekään ei olisi pahitteeksi olla joskus selvinpäin ja vaikka koko porukalla tehdä jotain fiksumpaa. Jos kavereita ei kiinnosta muu kuin juominen, niin voit miettiä, onko sellaisella kaveriporukalla sinulle mitään muuta annettavaa kuin kimpassa alkoholistiksi ajautuminen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton...:
siinä ilta kului aivan rattoisasti kunnes sanoin jotain loukkaavaa ja hän suuttui minulle... yritin saada häntä leppymään ja halasin häntä ja pyysin anteeksi.

Mitä väliä sillä on jos joku outo nainen suuttuu sinulle? Miksi sitä pitäisi lepytellä ja halata?
 
tiedän että olisin voinut salata asian mutta en ole salannut tyttöystävältäni ennenkään mitään. minä halusin olla rehellinen... en olisi jaksanut sitä tuskaa minkä valehtelu minulle olisi tuonut. tiedän että tein todella törkeästi ja ymmärrän että kultani on minulle vihainen... hänellä on täysi oikeus siihen. minä olen luvannut itselleni että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. kun vain saisin rakkaanikin uskomaan minua... tällä hetkellä se on tietysti vaikeaa koska luottamusta ei ole. mutta jospa hän vielä antaisi minulle mahdollisuuden. tiedän että hänen ei tarvitse sitä päätöstä katua.<3
 
-K-... Mitä väliä sillä on jos joku outo nainen suuttuu sinulle? Miksi sitä pitäisi lepytellä ja halata?

sanoppa muuta... mä en tiedä sitä ehkä koskaan humalassa kun olin... selvinpäin olisin toiminut aivan toisin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton...:
en olisi jaksanut sitä tuskaa minkä valehtelu minulle olisi tuonut. tiedän että tein todella törkeästi ja ymmärrän että kultani on minulle vihainen...

Olisit vain kärsinyt nahoissasi tuskasi. Valehteluksi se olisi muuttunut, jos naisesi olisi kysynyt, että mitä tapahtui tms. ja olisit valehdellut. Olisit ottanut opiksesi ja kärsinyt itseksesi, miksi pahoittaa täysin syyttömän ihmisen mieli?
 
Olisit vain kärsinyt nahoissasi tuskasi. Valehteluksi se olisi muuttunut, jos naisesi olisi kysynyt, että mitä tapahtui tms. ja olisit valehdellut. Olisit ottanut opiksesi ja kärsinyt itseksesi, miksi pahoittaa täysin syyttömän ihmisen mieli?

minä olen pyrkinyt olemaan aina rehellinen ihminen, tietenkään en ole toisten asioihin puuttunut vaikka olisinkin tiennyt jotain. kyllä se olisi ilmi tullut jotakin kautta kuitenkin ja se vasta kultaani olisin satuttanut kun olisi saanut tietää että olin valehdellut koko ajan. en halua enää valehtelijan leimaa otsaani koristamaan...
 
en muistanut mitään edellisen yön tapahtumista"

perussuomalainen käytös/ilmiö,eli juoda itsensä tajuttomiin ( muka)
ja sitten seuraava aamu ei muisteta mitään ..(MUKA.)
ja joopa joo ,sanon minä.
Inhoa tuollaisia juoppoja jotka ensin rällää,tappelee tai pettää,ja sitten kehtaavat sanoa jollekin päin naamaa ' en muista eilisestä mitään! ja sitten sorry sorry!!! uaghhhhh!!! ja muka muisti meni,valehtelijat!

Mä en usko tuollaista ,tekosyy vain!

 
"Rikos" oli suht lievä. Vähän sama, jos ajaisi ylinopeutta hetkellisesti ja kipittäisi poliisille kertomaan rikkeestään, vaikkei mitään pahempaa sattunutkaan, koska jarrut meni ajoissa päälle.

Nuorena asiat otetaan vakvammin ja ollaan ehdottomampia. Elämä opettaa ja ehkä tämän opetus sinulle oli se, että pahanolon tuottamista itselleen ja läheisilleen voi välttää. Kyllä se siitä.
 
No eihän tuossa nyt mitään tapahtunut, miksi menit moisen kertomaan? Olisit vaan ottanut opiksesi ja jatkanut elämääsi. Olet vissiin aikas nuori vielä? Ei tuo mielestäni ole mitään pettämistä, normi kännisekoilua vaan.
 
vanha ja viisas

No eihän tuossa nyt mitään tapahtunut, miksi menit moisen kertomaan? Olisit vaan ottanut opiksesi ja jatkanut elämääsi. Olet vissiin aikas nuori vielä? Ei tuo mielestäni ole mitään pettämistä, normi kännisekoilua vaan.

ikä 17v... sais silti jättää nuo kännäilyt ja ennenkaikkea sekoilut pois...
 
Jos olet oikeasti vasta 17-vuotias, en taida osata ottaakaan kantaa, voisin olla äitisi enkä taida osata asennoitua siihen, millaiselta elämä tuntui silloin nuorena. Sen tiedän kuitenkin, että nykyinen mieheni ei ole se, kenen kanssa seurustelin tuon ikäisenä, joten kyllä sinäkin sen oikean löydät jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton...:
tiedän että olisin voinut salata asian mutta en ole salannut tyttöystävältäni ennenkään mitään. minä halusin olla rehellinen... en olisi jaksanut sitä tuskaa minkä valehtelu minulle olisi tuonut. tiedän että tein todella törkeästi ja ymmärrän että kultani on minulle vihainen... hänellä on täysi oikeus siihen. minä olen luvannut itselleni että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. kun vain saisin rakkaanikin uskomaan minua... tällä hetkellä se on tietysti vaikeaa koska luottamusta ei ole. mutta jospa hän vielä antaisi minulle mahdollisuuden. tiedän että hänen ei tarvitse sitä päätöstä katua.<3

Älä kadu sitä että olit rehellinen, mutta anna tyttöystäväsi mennä jos hän ei tuon vertaa kestä.

Vertaa: minun mieheni petti, valehteli, solmi treffejä naisten kanssa, tekstaili lemmenviestejä eikä meinannut myöntää vaikka jäi kiinni.

Olen siitä huolimatta hänen kanssaan. Olisin edes kuullutkin jotain niin runollista kuin sinä olet tyttökaverillesi puhunut, mutta ei: jopa pettäminenkin on kuulemma minun syyni.

tyttöystäväsi tekee oikein jos jättää sinut kun tietää ettei voi koskaan oppia luottamaan.

Niin minunkin olisi pitänyt tehdä, mutta jäin roikkumaan ja edelleen muistelen tapahtunutta ja piikittelen miestäni aina kännissä ollessani.
 
Nainen vaikuttaa sitäpaitsi hallitsevalta ja kostonhimoiselta luonteelta kun sanoo että "olisit ajatellut sitä aiemin". Minä ainakin antaisin anteeksi vähemmästäkin, näyttää siis siltä että tyttö on muutenkin etsinyt syitä jättää sut. Ja mitä enemmän tyhjästä on mustasukkainen, sitä paremmin tuntee konstit ja pettää itsekin.
 
Antaisin mitä tahansa että mieheni olisi yhtä rehellinen kuin sinä.
Kun tietää mitä elämä on valehtelijan kanssa, osaa arvostaa rehellisyyttä.
Aivan sama vaikka harrastaisi parinvaihtoa ja yhdenillanjuttuja ja kertoisi niistä rehdisti, mieluummin kuin suhailee seläntakana ja valehtelee, kiemurtelee kuin mikäkin mato.
 
womans got to do


mulle on opetettu että pitää olla rehellinen, sitähän toitotetaan joka paikassa...mulla on periaate et valehtelu ei kannata. mä valehtelen aniharvoin ja sillonkin yleensä kun en halua sotkeutua muiden asioihin. jos mulla on sattunut jokin vahinko tai jotain vastaavaa niin mä oon aina kertonu siitä. silti mua katsotaan jotenkin alas päin... kumpi siis olis parempi vaihtoehto rehellisyys vai valehtelu?!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja onneton...:
womans got to do


mulle on opetettu että pitää olla rehellinen, sitähän toitotetaan joka paikassa...mulla on periaate et valehtelu ei kannata. mä valehtelen aniharvoin ja sillonkin yleensä kun en halua sotkeutua muiden asioihin. jos mulla on sattunut jokin vahinko tai jotain vastaavaa niin mä oon aina kertonu siitä. silti mua katsotaan jotenkin alas päin... kumpi siis olis parempi vaihtoehto rehellisyys vai valehtelu?!?

Olet nuori vielä.

Opin sen tässä eläessäni, että moni katsoo rehtiä ihmistä alaspäin.

Mutta katsopa missä he ovat 10 vuoden päästä. Se on vaikeaa koska et voi nähdä tulevaisuuteen.

Oikea tie ei ole koskaan se helpoin tie, mutta maksaa itsensä takaisin. Kuten karma: kun teet pahaa, se tulee vielä vastaan. jos ei muuten niin omatunto laittaa sut kärsimään, ja sitten mokaat jotain lisää.

Sama asia, kun koulussa nauretaan nörteille jotka lukevat vain eivätkä saa kouluaikana tyttöystävää.

Ne pilkkaajat näet seuraavaksi paikallisen baarin portsarina, nuorina yh-äiteinä joiden poikaystävä on huumeiden käyttäjä ja niin edespäin. Niillä nirppanokilla joista ne jullit kilpailivat koulussa, on 40-vuotiaana pelkkä leveä takamus, ja koska olivat niin koviksia niin maksavat jotain vahingonkorvausmaksuja edelleen, heillä on mustat hampaat ja ruma lärvi.

Se nörtti nostaa hyvästä ammatista hyvää palkkaa, kiltillä koululaisella on hyvä perhe ja asiat kunnossa.

Epärehellinen ihminen nauraa rehelliselle, koska hänen juonensa ei onnistu ellei muutkin ole samassa liassa. Kun ihminen on turha ja läpimätä, hänellä ei miellytä se juttu että jollain on parempi itsekuri. Koska se muistuttaa heitä siitä että he kykenisivät samaan itsekin jos viitsisivät.

Mikään ei ole niin helppoa kuin olla paska, sinäkin sen osaat jos lakkaat yrittämästä..

Olen joskus sortunut kateellisten takia alentumaan samalle tasolle, ja siitä ei ole tähän päivään seurannut vielä mitään hyvää. ero on täysin silminhavaittava.
 
Olit bileissä, pussasit jota kuta - kysyikö tyttöystäväsi, että pussasitko bileissä jota kuta? Jos kysyi ja vastasit, että en, valehtelit. Jos asiasta ei tullut puheeksi, et valehdellut. Nyt kertomalla pussaamisesta rauhoitit omaa omatuntoasi ja pahoitit tyttöystäväsi mielen. Miten esitit asian? "Hei kulta, ai niin eilen siellä bileissä kännipäissäni pussasin jotakuta ventovierasta pikaisesti"?

Vanha sanonta toteaa, että niin makaa kuin petaa. Eli sinuna yhdestä pienestä viattomasta pususta olisin pitänyt suuni kiinni, ottanut opikseni, nuollut haavani eli huonon omatuntoni yksin ja ollut enää koskaan tekemättä mitään vastaavaa, pahemmasta nyt puhumattakaan, ja jättänyt samalla pahoittamatta kumppanin mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rehellisyys maan perii:
Olit bileissä, pussasit jota kuta - kysyikö tyttöystäväsi, että pussasitko bileissä jota kuta? Jos kysyi ja vastasit, että en, valehtelit. Jos asiasta ei tullut puheeksi, et valehdellut. Nyt kertomalla pussaamisesta rauhoitit omaa omatuntoasi ja pahoitit tyttöystäväsi mielen. Miten esitit asian? "Hei kulta, ai niin eilen siellä bileissä kännipäissäni pussasin jotakuta ventovierasta pikaisesti"?

Vanha sanonta toteaa, että niin makaa kuin petaa. Eli sinuna yhdestä pienestä viattomasta pususta olisin pitänyt suuni kiinni, ottanut opikseni, nuollut haavani eli huonon omatuntoni yksin ja ollut enää koskaan tekemättä mitään vastaavaa, pahemmasta nyt puhumattakaan, ja jättänyt samalla pahoittamatta kumppanin mieltä.

Niin tässä puhuu sellainen esimerkkitapaus: Jos suhde ei kestä rehellisyyttä niin ei se ole sen arvoinen muutenkaan.
Valehtele jotain, tulee seuraava ja sitä seuraava valhe heti perään.
 
Sinä et ole pettänyt tyttöystävääsi, vaan ollut rehellinen.
Saat tuosta hyvin pisteitä seuraavalta naiselta: kyllä minä sulaisin jos mies kertoisi että ex-tyttöystävä jätti koska mies oli rehellinen.
 
Pointtini oli se, että alkuperäinen yritti mielestäni pääasiassa keventää omaa omatuntoaan ja loukkasi sillä toista ihmistä verisesti. Oliko se sen arvoista? Hän olisi voinut kärsiä tekemisensä nahoissaan, ottaa opiksi ja olla toistamatta virhettään. Nyt kertomalla aloittajan omatunto puhdistui, mutta syytön osapuoli joutuu ottamaan kärsimyksen itselleen.

Pitää elää niin, ettei tule sellaista tilannetta edes eteen, jolla voisi loukata puolisoaan.
 

Yhteistyössä