Perhepedistä pinnasänkyyn ja imetyksen lopettaminen, auttakaa, en jaksa :/

Ongelma on silloin äidin, ei vauvan ja äidin kuuluu silloin puuttua omaan toimintaansa, eikä vauvan.

Äiti ei väsy, jos menee illalla nukkumaan vauvan kanssa, koska silloin vauvan ja äidin uni tahdistuu toisiinsa. Toi vaan ei itsekkäiltä ihmisiltä suju vaikka kuinka väsyttäis, koska MINÄ tarviin omaa aikaa ja MINÄ tarviin parisuhdeaikaa ja minä, minä, minä. Vauvaa on helpompi kiusata, ku uhrata se "oma aika".

Kyllä voi väsyä. Ihmiset väsyvät.

Ja mitä sitten, kun väsyttää? Miksi äidin ongelma on vähäpätöinen vaikka hän on varmaan sinunkin mielestä tärkeä ihminen vauvalle ja tästä kovasti vastuussa?

 

Minä en voi elää täysin vauvan rytmissä, kun minulla on muitakin lapsia. Vauva nukahtaa illalla kello 19. Isommat lapset pitää vielä sen jälkeen laittaa nukkumaan. Ok, isä voisi tietysti hoitaa tämän yksinään, mutta kun minä haluan olla muidenkin lasten kanssa ja hekin minua tarvitsevat. Sitä paitsi, vauvakin kyllä saa sopeutua. Ei tietenkään ihan vastasyntyneenä, mutta kyllä jo parin-kolme kuukauden iässä voi rytmittämistä aloittaa...

 

Tätä ketjua kun lukee,niin kiitän kyllä luojaani ettei koskaan ole tuon sortin ongelmia ollut. Onneks molemmat on olleet hyviä nukkujia ja laitokselta asti heränneet syömään max. 2 kertaa yössä. Mutta mä taidankin olla paska ihminen kun molemmat lapset on nukkuneet alusta asti pinnasängyssään meidän sängyn vieressä..

 

Mun mielestä vauvan itkettäminen yksin pinnasängyssä ON pahoinpitelyä.

Ja jos mun kuvitteellinen tytär joskus väsyis vauvaansa, menisin avuks.

Mun äiti ei valitettavasti päässyt koska hän asui sadan kilometrin päässä ja mun kaksosveljet oli silloin vuoden ikäisiä kun sain esikoiseni

 

meillä ihan samanlaista 10kk ikäisen vauvan kanssa. Herää 2h välein yöllä syömään tissiä. Vieressä nukkuu ja syliin nukahtaa. yritettiin kuukausi sitten omaan sänkyyn, mutta huusi tosiaan pää punaisena. Tuttia ei huoli ( enkä enää tämän ikäiselle tuttia annakaan ) pulloa ei myöskään huoli ( eikä ole järkeä edes sellaiseen tässä vaiheessa totuttaa )

En ala huudattamaan lasta, joka selvästi saa paniikkikohtauksen kun ei pääse viereeni. Päätin sitten, että saa olla vieressä ja tissillä niin pitkään kun haluaa. Ei varmaan enää koululaisena halua vieressä nukkua

 

Ongelma on silloin äidin, ei vauvan ja äidin kuuluu silloin puuttua omaan toimintaansa, eikä vauvan.

Äiti ei väsy, jos menee illalla nukkumaan vauvan kanssa, koska silloin vauvan ja äidin uni tahdistuu toisiinsa. Toi vaan ei itsekkäiltä ihmisiltä suju vaikka kuinka väsyttäis, koska MINÄ tarviin omaa aikaa ja MINÄ tarviin parisuhdeaikaa ja minä, minä, minä. Vauvaa on helpompi kiusata, ku uhrata se "oma aika".

Käsittämättömän itsekäs, monia äitejä halventava kirjoitus. MINÄ olen väsynyt niin väsynyt, olen heräillyt monta kk keskimäärin tunnin välein. Olen hyvä nukkumaan ja pitkään jaksoin sillä, että sain nopeasti unen päästä kiinni. Nykyään en saa. En vaikka lapsi nukkuu jo paremmin. Väsymys on mennyt niin yli.

Päivällä esikoinen vaati huomiota, eikä nuku päiväunia.

Vauva saa yhä tissiä n.2x yössä ja nukkuu alkuyön pinniksessä vieressäni, loppuyön vieressäni. Uskon että unikoulu oli sinut vaihtoehto, jolla pystyin pitämään itseni elävien kirjoissa. Nyt olinkin, että olen huono, laiska ja itsekäs äiti.

Kiitos siitä.

 

[QUOTE="bbb";25902095]Käsittämättömän itsekäs, monia äitejä halventava kirjoitus. MINÄ olen väsynyt niin väsynyt, olen heräillyt monta kk keskimäärin tunnin välein. Olen hyvä nukkumaan ja pitkään jaksoin sillä, että sain nopeasti unen päästä kiinni. Nykyään en saa. En vaikka lapsi nukkuu jo paremmin. Väsymys on mennyt niin yli.

Päivällä esikoinen vaati huomiota, eikä nuku päiväunia.

Vauva saa yhä tissiä n.2x yössä ja nukkuu alkuyön pinniksessä vieressäni, loppuyön vieressäni. Uskon että unikoulu oli sinut vaihtoehto, jolla pystyin pitämään itseni elävien kirjoissa. Nyt olinkin, että olen huono, laiska ja itsekäs äiti.

Kiitos siitä.[/QUOTE]

Anteeksi kirjoitusvirheet. On vähän väsy.

 

no eipä minullakaan oikein ole käsitystä.
esikoinen nukkui omassa sängyssään pääosin, ekat 4kk tms vieressä ja palasi perhepetiin siskonsynnyttyä
keskimmäinen kiljui yöt 6kk ikään saakka kun allergiat selvisi, perhepedissä alkoi nukkua yönsä 8kk ikäisenä ihan itsekseen ja 3vnä passitettiin omaan sänkyyn pari kuukautta ennen pikkusiskon syntymään- oma sänky hommattiin kun oli 1½v ikäinen muttei suosiolla halunnut nukkua siellä - eikä pakotettu.
kuopus on nukkunut sairaalasta saakka noin 7h pätkän yössä, eli eka "yösyöttö" oli seiskalta aamulla jonka jälkeen unet jatkui vaihtelevasti 3-5h. Nukkuu vieressä, ikää kohta 1v ja se vika aamusyöttökin jäi ööö.. 2kk tms iässä. Toki välillä herää ja annan maitoa jos on päivällä huonosti maistunut ruoka. Usein kun herää, annan tutin käteen ja uni jatkuu alle minuutissa.

ja muoks.
se pinniksessä nukkunut esikoinen on ainoa joka söi öisin vielä yli 1vnä satunnaisesti ja oli korvikelapsi

 

Mielestäni tuon ikäisen lapsen voi hyvin jo laittaa unikouluun, ja tätä samaa sanovat asiantuntijatkin.
Tärkeintä on tarkastella sitä kokonaiskuvaa, eli mikä on parasta koko teidän perheen kannalta. Jos sinusta tuntuu, että olet yksinkertaisesti liian väsynyt, niin toteuta kunnon unikoulu, jolloin lapsi oppii nukkumaan kunnolla.

Mitä tulee noihin kommentteihin, joissa kiellettään unikoulut, niin kannattaa miettiä, että nukkuminen on taito siinä missä esim. syöminenkin tai käveleminen. Eli se pitää opettaa lapselle. Lapsissa on suuria eroja, mutta monet lapset eivät yksinkertaisesti osaa tai ymmärrä, miten pitäisi itse nukuttaa itsensä, eli se pitää heille jotenkin opettaa, jossain vaiheessa.

 

Tää todellakin näköjään ON tulenarka aihe.
Mä just luin noi kaikki mun viestit ja mun mielestä ne ei mitenkään erikoisia olleet.
Kerroin oman kantani ja lähes jokaisessa viestissä vieläpä mainitsin ihmisten yksilöllisyyden ja jotain "jokainen tavallaan"-juttuakin sinne aina heittelin, mutta silti tää provosoitumisen määrä on aika suurta.

Anteeksi nyt jos olen joidenkin mielen pahoittanut, se ei ollut tarkoitukseni ja mielipiteeni on minun omani (jota tietysti pidän "oikeana" ainakin omassa elämässä) enkä ajattele, että kaikki jotka eivät ole prikulleen samaa mieltä olisivat jotenkin huonoja saati että itse olisin jotenkin hyvä.
Noista tämän ketjun ensimmäisistä viesteistä mä kyllä kauhistuin.

Samaa mieltä aiheen tulenarkuudesta. Näissä ja kaikissa muissa vastaavissa keskusteluissa on juurikin se ongelma, että ihmiset tuovat omat mielipiteensä julki aivan kuin ne olisivat jotain tieteellisesti todistettuja faktoja ("lapsi traumatisoituu unikoulusta", "lapsi ei traumatisoidu unikoulusta" " äiti jaksaa jos nukkuu lapsentahtisesti", "lapsi ei tarvitse ruokaa yöllä" "lapsi tarvitsee ruokaa yöllä") ilman, että niille oikeasti on mitään yleismaailmallisesti pätevää näyttöä. Koska eihän näissä asioissa ole yhtä ja ainutta totuutta, vaikka joku yksittäinen "tutkimus" aiheesta olisikin julkaistu.

Ja se, mikä mua ihmetyttää, on tämä mammojen joukkohyökkäys silloin jos joku, kuten nyt ketjun ap, kysyy väsyneenä ja tilanteeseen turhautuneena neuvoja. Kun kerran aihe on sellainen joka jakaa mielipiteitä, niin miksi ihmeessä ei voi olla vastaamatta viestiin jos ainoa mitä ap:lle on antaa on piikikäs kritiikki hänen äitiyttä kohtaan. Jos kysymys olisi, että mitä mieltä olette unikoulusta (yösyötöstä, päivähoidosta, kotihoidosta jne jne) niin silloin keskustelu on vapaa mielipiteille. Jos aloittaja kaipaa neuvoja ja kokemuksia vastaavasta tilanteesta, niin miksi sille pitää alkaa kärkkäästi sanelemaan miten äiti kyllä jaksaa jos vain tahtoo ja että vauvan pitää antaa roikkua tississä silloin kun se haluaa? Sen sijaan että sanotaan mikä on oikein (ja omasta mielestä ainoa tapa), niin voisi koittaa harjoittaa toisen asemaan asettumista ja koittaa antaa vinkkejä tilanteeseen vaikkei sitä itse "hyväksyisi".

Tulipa sepustus, mutta rupes jo ärsyttämään tämä "faktoihin" nojautuva keskustelu.

 

Ongelma on silloin äidin, ei vauvan ja äidin kuuluu silloin puuttua omaan toimintaansa, eikä vauvan.

Äiti ei väsy, jos menee illalla nukkumaan vauvan kanssa, koska silloin vauvan ja äidin uni tahdistuu toisiinsa. Toi vaan ei itsekkäiltä ihmisiltä suju vaikka kuinka väsyttäis, koska MINÄ tarviin omaa aikaa ja MINÄ tarviin parisuhdeaikaa ja minä, minä, minä. Vauvaa on helpompi kiusata, ku uhrata se "oma aika".

Tämä on kyllä niiiiin tätä palstaa: palstamammat kuvittelevat tietävänsä milloin toiset ihmiset voivat olla väsyneitä ja milloin eivät. Voi jestas sentään, mitä typeryksiä täällä roikkuu.

Mitä se auttaa, vaikka äiti menisi silloin kahdeksalta nukkumaan vauvan kanssa, jos vauva heräilee alle tunnin välein koko yön?
Aikuisen ihmisen unirytmi on täysin erilainen kuin pienen vauvan, ja syystä. Äidin unirytmi sopeutuu kyllä vauvan unirytmiin, mutta tiedätkö sillä unirytmillä AIKUINEN ihminen ei kovin kauaa selviä täyspäisenä (tämän ehkä olet huomannutkin).

Ensimmäiset puoli vuotta äidin hormonit auttavat tuohon väsymykseen, mutta sen jälkeen niiden teho nopeasti heikkenee, jolloin pitäisi saada unirytmi entiselleen.

 

Siirrä vauva omaan sänkyyn ja ota syliin rauhoittumaan jos itkee yöllä. Kun on rauhoittunut,laita takaisin sänkyyn. Illalla iltatoimet rutiininomaisesti,pesut,yöpuku,iltalaulut/lorut/kirja,iltatissi ja nukkumaan omaan sänkyyn.

En usko että vauva on nälkä- tai janokuoleman partaalla vaikka ei 45min välein saisikaan imeä rintaa. Oisko kyse ennemmin tavasta ja siitäkin että vieressä nukkuva vauva haistaa sen maidon jatkuvasti ja imee tissiä "siksi koska se on siinä". Eli huvikseen. Joku muu keino nyt rauhoittumiseen,eli se syli. Et ole huono ihminen,ei kukaan jaksa pätkäunta loputtomiin.

 

[QUOTE="...";25902180]
Mitä tulee noihin kommentteihin, joissa kiellettään unikoulut, niin kannattaa miettiä, että nukkuminen on taito siinä missä esim. syöminenkin tai käveleminen. Eli se pitää opettaa lapselle. Lapsissa on suuria eroja, mutta monet lapset eivät yksinkertaisesti osaa tai ymmärrä, miten pitäisi itse nukuttaa itsensä, eli se pitää heille jotenkin opettaa, jossain vaiheessa.[/QUOTE]

No ei todellakaan tarvitse mitään noista opettaa lapselle. Purkissako oot eläny ja kasvanu?

 

No ei todellakaan tarvitse mitään noista opettaa lapselle. Purkissako oot eläny ja kasvanu?

No ei suoranaisesti opettaa, mutta kyllähän lapsi oppii nuo taidot seuraamalla ja havainnoimalla vanhempiaan ja ympäristöään. Vai miten luulet heidän ne oppivan? Samaan tapaan lapsi oppii nukkumaan havainnoimalla vanhempiaan, eli yöllä nukutaan ja päivällä leikitään ja jos tämän oppiminen ei jostain syystä onnistu, niin silloin on vanhempien tehtävä se opettaa.

 

[QUOTE="vieras";25903272]No ei suoranaisesti opettaa, mutta kyllähän lapsi oppii nuo taidot seuraamalla ja havainnoimalla vanhempiaan ja ympäristöään. Vai miten luulet heidän ne oppivan? Samaan tapaan lapsi oppii nukkumaan havainnoimalla vanhempiaan, eli yöllä nukutaan ja päivällä leikitään ja jos tämän oppiminen ei jostain syystä onnistu, niin silloin on vanhempien tehtävä se opettaa.[/QUOTE]

Lapsi osaa nukkua jo syntyessään. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, ku vanhemmat (äiti lähinnä) ei sopeudu uuteen elämäntilanteeseen ja kampee väkisin vauvan luonnollisia tarpeita vastaan. Jokanen lapsi myös sopeutuu perheensä/ympäristönsä elämänrytmiin JOSSAIN vaiheessa, ongelma tässäKIN on vanhempien malttamattomuus.

 

Tässä tuo Duodecimin artikkeli, se ei auennut linkistä. Itse en koskaan huudattaisi vauvaa(eikä ole tarvinnut edes unikouluja pitää, mutta jos olisi ollut pakko pitää, olisin pitänyt tassutusunikoulun ja yli 6 kk ikäiselle)

Uusi kirja: Unikouluista ei ole lapselle haittaa
11.08.2011 10:01

Lapsi ei nuku vaan vaatii öisin vähän väliä maitoa, syliä tai tuttia. Vanhemmat ajautuvat unenpuutteen takia hulluuden partaalle mutta eivät tiedä mitä tehdä. Lääkäri Anna Keski-Rahkosen ja toimittaja Minna Nalbantoglun uusi kirja Unihiekkaa etsimässä – Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin esittelee useita erilaisia unikoulumenetelmiä, joiden avulla yöheräilyistä voi päästä eroon lasta mitenkään vaurioittamatta. Lapsen yöunien parantaminen lisää koko perheen hyvinvointia.

”Unikouluja pelätään turhaan. Kiihkeä suhtautuminen niihin on toki ymmärrettävää, koska nukuttaminen ja reagointi lapsen itkuun liittyvät suoraan vanhempien kasvatusfilosofiaan. Erilaisia unikouluja on kuitenkin tutkittu kymmenissä hyvin tehdyissä tieteellisissä tutkimuksissa, eikä mitään haittavaikutuksia ole löydetty”, Keski-Rahkonen toteaa.

”Vanhempien pitäisi hieman armahtaa itseään. Unettomia öitä ei ole pakko sietää oman mielenterveyden ja perheen hyvinvoinnin uhalla”, Nalbantoglu sanoo.

Edes unikouluista pahamaineisimman, lapsen jättämisen yksin itkemään, ei ole tutkimuksissa havaittu vaurioittavan lasta. Koska tämä "huudatusunikoulu" on monille vanhemmille mahdoton toteuttaa, sen lisäksi on kehitetty useita pehmeämpiä vaihtoehtoja. Unikouluissa riittää valinnanvaraa, mutta eri unikoulumalleista on Suomessa tähän asti ollut hankala saada samoihin kansiin koottua puolueetonta tietoa.

”Suomessa unikouluttamisesta vallitsee yksi totuus. Ainoana oikeana pidetään niin sanottua tassutusmenetelmää. Se ei kuitenkaan kaikille lapsille toimi. Tilanteet ja perheet ovat erilaisia, yhtä ainoaa oikeaa nukutustapaa ei ole”, Nalbantoglu sanoo.

Unihiekkaa etsimässä -kirja tarjoaa vanhemmille tuoreeseen tieteelliseen tutkimustietoon perustuvia keinoja helpottaa unettomien öiden piinaa. Erilaisten unikoulumallien lisäksi se antaa tietoa vastasyntyneen unen kehityksestä ja keinoista luoda vauvalle hyviä unitapoja pienestä pitäen. Siinä kerrotaan myös lasten tavallisimpien sairauksien vaikutuksesta nukkumiseen ja neuvotaan, miten pikku potilaan öitä voi helpottaa.

 

Mulla kaksi lasta 4v ja 6v... Hmm.. hiljaa myönnän että nukumme vieläkin perhepedissä! Kamalaa varmasti monien mielestä, mutta ei meidän!
Olen nyt yh ja tuntuisi kauheelta ajatukseltakin laittaa lapset omiin huoneisiin ja sänkyihin. Vielä lasten isän kanssa yhdessä ollessammekin mahduimme kaikki 4 samaan sänkyyn.
Mutta siis siihen yötissittelyyn. Meillä tissiteltiin öisinkin pitkään. Varmaan sihen 1v saakka jopa. En muista tarkkaan. Sen kuitenkin muistan, että kun sitä lopettelin, niin tarjosin "rätin/nunnun" tilalle. Se "upposi" ihmeen helposti. Varmaan senkin takia, kun ikää jo oli ja kokivat ehkä ajan oikeaksi itsekkin. En tiedä..
Tyttö imeskeli aikansa rätin kulmaa ja pojalle tuli tavaksi hypistellä rätin pesumerkkiä.
"Rätistä" tuli sitä myöten todella tärkeä lohduke, Varsinkin tytölle. Vasta 5v:nä siittä hiljalleen luovuttiin, kun tuli pupu tilalle.
Poika 4v hypistelee edelleen paitojensa/housujensa pesulappuja! Tosin rätistä ei sitten tullut niin välttämätöntä asiaa, kuin tytölle tuli.
Tuttia taisi poika hetken öisin käyttää myös, mutta yötutista luovuin pian..

 

HUS:in artikkeli vauvan(tarkoittanee jo isompaa vauvaa) unihäiriöistä.




Suurin osa unihäiriöistä on tavallisten perheiden terveillä vauvoilla ilmeneviä uni-valverytmin säätelyn vaikeuksia, jotka ovat hoidettavissa hyvin yksinkertaisesti, lisäämällä vanhempien tietoisuutta vauvojen unesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. On kuitenkin monia unihäiriöitä aiheuttavia vakavampia tilanteita, joissa on arvioitava vauvan, vanhemman ja heidän välisensä suhteen tilaa.
Traumaperäinen stressireaktio on toinen lapsen unta vakavasti häiritsevä ja kokonaiskehityksen kannalta ongelmallinen tila. Vauvat reagoivat äkilliseen, väkivaltaa tai uhkaa sisältävään tilanteeseen stressihormonin erityksellä. Jo yhden hyvin voimakkaan tai toistuvien lievempien stressien jälkeen vauvat ovat joko ylitarkkaavia ja ärtyisiä tai vaihtoehtoisesti apaattisia ja vetäytyviä, ja heillä ilmenee aikaisemmasta poiketen vireystilasta toiseen siirtymisen häiriöitä. Takertuvuus, ahdistuneisuus ja kiukkuisuus ovat yli puolivuotiaan, traumaperäisesti stressatun lapsen oireita. Unihäiriöt ovat yleisiä kaikille trauman jälkeisille tilanteille. Vakavissa stressihäiriöissä oireisiin liittyy kehityksellinen viivästyminen.

Vauvan unihäiriö voi olla merkki myös vanhempien ongelmista, joko parisuhteen vakavista vaikeuksista, ennen kaikkea suhteessa esiintyvästä väkivallasta tai lasta ensisijaisesti hoitavan aikuisen masennustilasta tai ahdistuneisuushäiriöstä. Toisaalta unen riisto on psyykkisiä toimintoja vahvasti kuormittava tekijä, joten vanhemman masentuneisuus tai ahdistus saattavat olla myös seurausta vauvan unihäiriöistä. Kumpaankaan suuntaan ei ole syytä tehdä nopeita johtopäätöksiä.

 

Mikä teitä hulluja mammoja vaivaa?

Eikö tästä asiasta voi keskustella ilman ihan järkyttävää aggressiota? Todella vittumaisia viestejä ja nimenomaan heiltä, jotka ovat unikoulua vastaan. Tuollainen ehdottomuus on puistattavaa.

 

Lastentautien erikoislääkäri/dosentin/osaston ylilääkäri Hannu Jalangon vinkit(Duodecim) Näissäkään vinkeissä ei kehoiteta huudattamaan, joten ovat sikäli hyviä vinkkejä.

Itsehoito

Unihäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa vanhempien terve harkintakyky on tarpeen.

Lasten unikäyttäytymiseen liittyviä periaatteita on useita:

Lapsi tulisi aina laittaa sänkyynsä hereillä olevana. Hänen tulisi oppia nukuttamaan itsensä uneen. Lapsen olisi 3–4 ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvä nukkua eri huoneessa kuin vanhemmat, mikäli se on mahdollista.
Nukkumaanmenoaikojen ja aamuheräämisten tulisi olla verrattain säännöllisiä.
Lapsi tarvitsee nukkumaanmenorituaalit, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman miellyttäviä ja samanlaisia illasta toiseen. Ns. tassumenetelmään kuuluu, että lapsi iltarutiinien jälkeen pannaan sänkyyn ja rauhoitetaan vanhemman käden eli »tassun» alle sänkyyn. Vanhempi kuitenkin poistuu ennen kuin lapsi nukahtaa. Kun lapsen itku saavuttaa vaativan asteen, menee vanhempi taas rauhoittamaan hänet »tassun» alle. Jos lapsi huutaa hysteerisesti eikä rauhoitu tällä tavoin, vanhempi nostaa lapsen syliin ja rauhoittelee hiljaiseksi. Kuitenkin ennen nukahtamista lapsi pannaan takaisin vuoteeseen.
Mentyään sänkyyn lapsen tulisi myös pysyä siellä.
Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on hyvä tehdä selväksi, että yöt ovat nukkumista varten. Mahdollisten yösyömisten tulee tapahtua nopeasti, hämärässä ja ilman seurustelua. Muutaman kuukauden ikäistä lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pidempiin syötönväleihin.
Kosteaa vaippaa ei aina tarvitse vaihtaa yöllä.
Jos lapsi inahtaa tai nyyhkii kesken unen, häntä ei ole syytä ottaa heti syliin. Jos nyyhkiminen jatkuu, jo sängyn vieressä seisominen tai käden laskeminen rauhallisesti lapsen olkapäälle saattaa usein riittää ja lapsi jatkaa uniaan taas rauhallisesti.

 

Tässä neuvolapsykologin vinkki, eli tuo tassutusunikoulu(yli 6 kk ikäisille)

TUKEVA TASSU RAUHOITTAA TAKAISIN UNEEN

Tassuhoito on kotiunikoulu, jonka ajatuksen neuvolapsykologi Katja Rantala toi Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Tassuhoito on HUSin hoitosuositus itkuisten vauvojen yöheräämisiin.

- Siinä autetaan vauvaa tyyntymään takaisin unikuntoon niin, että hänen on mahdollista nukahtaa omin avuin. Tyyntyminen aloitetaan kaikkein tehokkaimmalla tavalla eli kosketuksen avulla.
- Myös eläinmaailmassa poikasta rauhoitetaan niin, että emo tai isä laittaa tukevan tassun poikasen selkään. Se on selkeä viesti.

 

Mikä teitä hulluja mammoja vaivaa?

Eikö tästä asiasta voi keskustella ilman ihan järkyttävää aggressiota? Todella vittumaisia viestejä ja nimenomaan heiltä, jotka ovat unikoulua vastaan. Tuollainen ehdottomuus on puistattavaa.

Samaa ihmettelen. Etenkin vrs:n kommentit todella järkyttäviä. Kiroilua ja sairaaksi haukkumista. Etenkin, kun hänellä nyt olisi kauheasti varaa sanoa...sen verran epävakaata on hänen käytöksensä palstalla ollut.

Ja huom! Tällä sivulla LÄÄKÄREIDEN(ei palstamammojen) kommentteja ja ohjeita, että tassutus-unikoulu on yli 6 kk vauvalle turvallinen! Huudatusta en minäkään ymmärrä, enkä hyväksy. Onneksi oma lapsi nukkunut aina hyvin, joten meillä ei unikoulua ole tarvinnut. Tulee mieleen taas, miten nainen on naiselle susi(tästä ketjusta)

 

[QUOTE="vieras";25903571]Samaa ihmettelen. Etenkin vrs:n kommentit todella järkyttäviä. Kiroilua ja sairaaksi haukkumista. Etenkin, kun hänellä nyt olisi kauheasti varaa sanoa...sen verran epävakaata on hänen käytöksensä palstalla ollut.

Ja huom! Tällä sivulla LÄÄKÄREIDEN(ei palstamammojen) kommentteja ja ohjeita, että tassutus-unikoulu on yli 6 kk vauvalle turvallinen! Huudatusta en minäkään ymmärrä, enkä hyväksy. Onneksi oma lapsi nukkunut aina hyvin, joten meillä ei unikoulua ole tarvinnut. Tulee mieleen taas, miten nainen on naiselle susi(tästä ketjusta)[/QUOTE]

Itse voin ainakin lohduttautua sillä, että tunnen erään tällaisen fanaatikon joka on ainakin omasta mielestään täydellinen äiti ja tuomitsemassa muita milloin mistäkin asiasta, mm.unikoulusta.
Hän ei ole "onnistunut" millään muulla elämän alueella kuin äitinä. Taitaa moni muukin peitellä omaa surkeuttaan tai epävarmuuttaan noilla hyökkäyksillä.

 

Lapsi osaa nukkua jo syntyessään. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, ku vanhemmat (äiti lähinnä) ei sopeudu uuteen elämäntilanteeseen ja kampee väkisin vauvan luonnollisia tarpeita vastaan. Jokanen lapsi myös sopeutuu perheensä/ympäristönsä elämänrytmiin JOSSAIN vaiheessa, ongelma tässäKIN on vanhempien malttamattomuus.

Ja höpöpnlöpön tässä mistään äidin sopeutumisesta ole kyse! Vauva osaa nukkua ilman tissiäkin, jos sille antaa mahdollisuuden, miten sen selität? Sinä vaan olet ollut niin laiska ja ilmeisen läheisriippuvainen, että kun olet saanut sen lapsen, niin et ole päästänyt sitä hetkeksikään kymmentä senttiä kauemmas itsestäsi ensimmäiseen kahteen vuoteen. Tähän toki työttömät muijat pystyykin, mutta työssäkäyvillä pikkuisen eri juttu.

Ja edelleenkin, lapsi syntyy perheeseen, ei elämä pysähdy uuteen ihmiseen! Lapsi omaksuu perheen tavat ja vaikka ensimmäiset pari-kolme kuukautta toki mennään uuden vauvan ehdoilla, niin sen jälkeen voi ihan hyvin alkaa opettaa lasta perheen rytmeihin.

 

[QUOTE="vieras";25903523]Lastentautien erikoislääkäri/dosentin/osaston ylilääkäri Hannu Jalangon vinkit(Duodecim) Näissäkään vinkeissä ei kehoiteta huudattamaan, joten ovat sikäli hyviä vinkkejä.

Itsehoito

Unihäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa vanhempien terve harkintakyky on tarpeen.

Lasten unikäyttäytymiseen liittyviä periaatteita on useita:

Lapsi tulisi aina laittaa sänkyynsä hereillä olevana. Hänen tulisi oppia nukuttamaan itsensä uneen. Lapsen olisi 3–4 ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvä nukkua eri huoneessa kuin vanhemmat, mikäli se on mahdollista.
Nukkumaanmenoaikojen ja aamuheräämisten tulisi olla verrattain säännöllisiä.
Lapsi tarvitsee nukkumaanmenorituaalit, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman miellyttäviä ja samanlaisia illasta toiseen. Ns. tassumenetelmään kuuluu, että lapsi iltarutiinien jälkeen pannaan sänkyyn ja rauhoitetaan vanhemman käden eli »tassun» alle sänkyyn. Vanhempi kuitenkin poistuu ennen kuin lapsi nukahtaa. Kun lapsen itku saavuttaa vaativan asteen, menee vanhempi taas rauhoittamaan hänet »tassun» alle. Jos lapsi huutaa hysteerisesti eikä rauhoitu tällä tavoin, vanhempi nostaa lapsen syliin ja rauhoittelee hiljaiseksi. Kuitenkin ennen nukahtamista lapsi pannaan takaisin vuoteeseen.
Mentyään sänkyyn lapsen tulisi myös pysyä siellä.
Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on hyvä tehdä selväksi, että yöt ovat nukkumista varten. Mahdollisten yösyömisten tulee tapahtua nopeasti, hämärässä ja ilman seurustelua. Muutaman kuukauden ikäistä lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pidempiin syötönväleihin.
Kosteaa vaippaa ei aina tarvitse vaihtaa yöllä.
Jos lapsi inahtaa tai nyyhkii kesken unen, häntä ei ole syytä ottaa heti syliin. Jos nyyhkiminen jatkuu, jo sängyn vieressä seisominen tai käden laskeminen rauhallisesti lapsen olkapäälle saattaa usein riittää ja lapsi jatkaa uniaan taas rauhallisesti.[/QUOTE]


minusta tämä kuulostaa turhalta lapsen itkettämiseltä, eikä sovi minun arvomaailmaan. Ei meilläkään yöllä tehdä muuta kuin syödään, enkä enää 4kk ikäiseltä vaihda vaippojakaan. Lapsi nukkuu vieressä enkä voisi kuvitellakaan laittavani omaan sänkyyn ja vieläpä huoneeseen! Mutta niin me ollaan erilaisia, vauvat ja äidit ja toivottavasti jokainen osaa valita sen parhaan metodin, jolla jaksaa. Ja se metodi ei välttämättä ole asiantuntijoiden suosittelema, kasvatusoppaat saa heittää männikköön, jos minulta kysytään!