"vieras"
[QUOTE="hmmm";25900886]Täällä on monta kertaa sanottu, että vauva/lapsi ei halua luopua saaduista eduistaan. Ensimmäiseksi lähtisin miettimään miksi ei halua luopua jostakin asiasta ja kannattaisiko odottaa, että aloite tulee lapsen puolelta. Toiseksi minusta äidin läheisyys ja ruoka silloin kun nälättää ei ole mitään etuoikeuksia vaan perusoikeuksia. Ja kuka sen määrittää milloin toisella on nälkä ja milloin toinen kaipaa läheisyyttä ja millä tavalla![/QUOTE]
Eihän unikoulun tarkoitus ole luopua äidin läheisyydestä! Meillä pidettiin unikoulu siis 6kk ikäisenä ja lapsi nukkui sen jälkeen heräämättä meidän sängyn vieressä pinnasängyssä. Eli nukkumispaikka ei muuttunut, mutta valvomiset loppui eikä tarvinnut kymmentä kertaa nostaa viereen tissille. Fysiologinen fakta on, ettei lapsi tarvitse puolen vuoden iän jälkeen yöllä ruokaa (kun syö päivällä), joillekin harvoille se tarve jää noin vuoden ikään asti, mutta siten, että syödään sen kerran ja silloinkin aamuyöllä, ei tissitellä koko yötä. Eikä aloittajan tapauksessa lapsi herää edes nälkäänsä, eikä syö herätessään, mutta vaatii sen tissin suuhun, että pääsee uudestaan uneen. Eikä tuossa tilanteessa oikein muuta keinoa ole, kuin opettaa lapselle keino saada unen päästä kiinni ilman sitä äidin tissiä ja joskus se opetus vaatii unikoulua. Tai sitten tietty vaan hyväksyä tilanne ja jatkaa univelkaista, väsynyttä elämää etiäppäin ja toivoa että lapsi itse joskus oppii muut keinot, mutta kun kaikki ei vaan sitä halua eikä jaksa, k. un on muutakin elämää, jota pitäis jaksaa elää.
Eli lopettakaa jo ne ihmekommentit unikouluista; ei ainoa vaihtoehto sille ole huudattaa lapsi yksin omaan huoneeseen nukkumaan, se on varmaan se vähiten käytetty malli nykypäivänä! Meillä tassuteltiin uneen siten, että pinnasänky oli sängyn vieressä kiinni ja tarvittaessa otettiin viereen
Eihän unikoulun tarkoitus ole luopua äidin läheisyydestä! Meillä pidettiin unikoulu siis 6kk ikäisenä ja lapsi nukkui sen jälkeen heräämättä meidän sängyn vieressä pinnasängyssä. Eli nukkumispaikka ei muuttunut, mutta valvomiset loppui eikä tarvinnut kymmentä kertaa nostaa viereen tissille. Fysiologinen fakta on, ettei lapsi tarvitse puolen vuoden iän jälkeen yöllä ruokaa (kun syö päivällä), joillekin harvoille se tarve jää noin vuoden ikään asti, mutta siten, että syödään sen kerran ja silloinkin aamuyöllä, ei tissitellä koko yötä. Eikä aloittajan tapauksessa lapsi herää edes nälkäänsä, eikä syö herätessään, mutta vaatii sen tissin suuhun, että pääsee uudestaan uneen. Eikä tuossa tilanteessa oikein muuta keinoa ole, kuin opettaa lapselle keino saada unen päästä kiinni ilman sitä äidin tissiä ja joskus se opetus vaatii unikoulua. Tai sitten tietty vaan hyväksyä tilanne ja jatkaa univelkaista, väsynyttä elämää etiäppäin ja toivoa että lapsi itse joskus oppii muut keinot, mutta kun kaikki ei vaan sitä halua eikä jaksa, k. un on muutakin elämää, jota pitäis jaksaa elää.
Eli lopettakaa jo ne ihmekommentit unikouluista; ei ainoa vaihtoehto sille ole huudattaa lapsi yksin omaan huoneeseen nukkumaan, se on varmaan se vähiten käytetty malli nykypäivänä! Meillä tassuteltiin uneen siten, että pinnasänky oli sängyn vieressä kiinni ja tarvittaessa otettiin viereen