Perheen raha-asiat ihan päin **ttua! REILUAKO?

["vieras"]

Kuinka yleistä on, että avo- tai avioliitossa sovitaan, kuka maksaa mitäkin ja pidetään siitä kirjaa? Me ei olla tehty niin ennen avioliiton solmimista eikä sen jälkeen. Me maksellaan vähän vuorotellen laskeskelematta, kumpi maksaa enemmän. Jos ollaan ruokakaupassa, se maksaa, kummalla rahapussi on helpommin saatavilla, laskun maksaa se, jonka silmään se osuu tietokoneella ollessa jne. Ravintola on ainoa paikka, jossa mies maksaa aina, omasta tahdostaan. Hänen mielestään miehen kuuluu maksaa ravintolassa. Kertaakaan ei ole tullut raha-asioissa sanomista kummaltakaan puolelta.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ap:n tilanteessa onkin se ero, että koskaan ei käydä miehen rahapussilla.

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";27002823]Kuinka yleistä on, että avo- tai avioliitossa sovitaan, kuka maksaa mitäkin ja pidetään siitä kirjaa? [/QUOTE]

Ex-miehen kanssa meillä oli juuri tuollainen yhteinen taloustili josta maksettiin yhteisen talon lainan lyhennykset, vesimaksut, sähköt, tienhoitomaksut, jätemaksut, lasten päivähoito ym. Molemmat laittoi sinne euromääräisesti tasan saman summan ja joskus se tuntui hieman epäreilulle kun miehellä oli melkein tuplasti paremmat tulot kuin minulla MUTTA eron tullessa koin sen itseasiassa pelastuksenani: Minulla on avioliiton aikana hommattu sijoitusasunto ja lopulta pystyin todistamaan että se on hommattu vain minun nimiin, olen sen kokonaan itse maksanut ja lisäksi osallistunut puoliksi yhteiselon kustannuksiin joten asunto myös jäi minulle. Ex meinasi lähteä käräjille tappelemaan mutta onneksi siihen ei koskaan menty ja ositus tehtiin suht. sovussa, ex jäi yhteiseen taloon ja jäljellä oleva laina siirrettiin hänen nimiin ja mä lähdin oman irtaimistoni kanssa.

Eron jälkeen ostin uuden asunnon jossa asumme nykyisen avopuolisoni kanssa. Laina on mun, asunto on mun ja mä maksan asuntolainan sekä netin ja kotivakuutuksen, mies puolestaan vastikkeen ja sähkön. Molemmilla on omat omaisuudet, omat autot, omat velat ja omat laskut. Yhteiselle taloustilille molemmat laittaa rahaa palkkapäivänä ja sieltä maksetaan ruoka ja päivittäismenot. Mä laitan vähän enemmän koska toistaiseksi mulla on ollu paremmat tulot ja meillä majailee puolet kuusta myös mun kaksi lasta.

Toistaiseksi ollut toimiva systeemi.

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";27002823]Kertaakaan ei ole tullut raha-asioissa sanomista kummaltakaan puolelta.[/QUOTE]

Johtuen siitä, että teillä lienee yhteistä myös omaisuus ja molemmilla suunnilleen samanlainen tapa käyttää rahaa ts. järkevä. Ja tuloja sen verran, että ei tarvii joka senttiä laskea plus ilmeisesti molemmat maksaa loppupeleissä suunnilleen saman verran noita eli osallistuu tasapuolisesti?

 

["vieras"]

Ap:n tilanteessa onkin se ero, että koskaan ei käydä miehen rahapussilla.

Juu ymmärän toki sen. Ja eihän se reilua ole. Lähinnä mietinkin sitä, että kuinka yleistä tuollainen on, että kaksi aikuista ihmistä elää yhdessä, mutta toinen ei ymmärrä kantaa korttansa kekoon ilman, että asiasta tarvitsee vääntää.

 

[Keittiönoita]

Tämä on kyllä niin totta, etten voisi itse paremmin sanoa Rakkaus on ihanaa, mutta tosiasia on että jos se rakkaus lopahtaa niin voi olla aika kylmää kyytiä jos ei ole muistanut oikeuksistaan pitää huolta.

Minulla itselläni ei ole muuten avioehtoa, enkä ikinä tekisikään kun kotiäitinä pääasiassa nykyään olen. On omaisuutta joka on vain miehen nimissä, mutta saan tasinkoa sitten jos jotain tapahtuu. Testamentti on sentään tehty ja lasten mahdolliset tulevat puolisot jätetty siitä erikseen pois (liian monta kertaa nähty näitä eroja, joissa vaaditaan osuuksia perinnöistä jne..).

En oikein itse ymmärrä sitä, että mikä se suuri kynnys on käydä ruokatunnilla maistraatissa menemässä naimisiin. Ei maksa paljon, ja sillä on turvannun oman ja lastensa omaisuuden. Periaatekysymykset voivat käydä varsin kalliiksi.

Kylläpä kuulostan sieluttomalta ihmiseltä, mutta jos miettii juridiselta puolelta maailmaa niin maailma on varsin kylmä paikka. Ja kun siihen lisätään vielä pari hyvää juristia niin ollaankin jo napajäätiköllä.

Mun kohdallani avioliitto ilman avioehtoa olisi tehnyt just toisinpäin.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

[QUOTE="vieras";27002941]Juu ymmärän toki sen. Ja eihän se reilua ole. Lähinnä mietinkin sitä, että kuinka yleistä tuollainen on, että kaksi aikuista ihmistä elää yhdessä, mutta toinen ei ymmärrä kantaa korttansa kekoon ilman, että asiasta tarvitsee vääntää.[/QUOTE]

Nimenomaan se taitaa ymmärtää olla kantamatta, kun ei kerran tarvitse.

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";27002941]Juu ymmärän toki sen. Ja eihän se reilua ole. Lähinnä mietinkin sitä, että kuinka yleistä tuollainen on, että kaksi aikuista ihmistä elää yhdessä, mutta toinen ei ymmärrä kantaa korttansa kekoon ilman, että asiasta tarvitsee vääntää.[/QUOTE]

Ei ymmärrä vai ei halua ts. koe tarpeelliseksi koska ilmankin ruokaa tulee pöytään ja pysyy katto pään päällä

Mä oon aina ollut kaikissa asioissa semmoinen selkokielen kannattaja. Musta tietyt pelisäännöt (kuten vaikka raha-asiat) on hyvä sopia ihan suullisesti (ja jotkut asiat ehkä jopa kirjallisesti). Raha-asioista kuitenkin saa NIIIN monta NIIIIN turhaa riitaa aikaiseksi jos ei asioista ole sovittu. Varsinkin jos puolisoilla on kovin erilainen tapa käyttää rahaa/luottoja ja/tai tuloero on kovin merkitsevä.

Ihan asiaa viitaten... Mua aina ihmetyttää täällä liki jokapäiväiset "onko pettämistä?"-kyselyt. Ihan oikeastiko ihmiset lähtee parisuhteeseen selvittämättä rajoja sen suhteen, minkä kumppani kokee pettämiseksi ja mitä itse pitää pettämisenä?! Jokainen suhdehan on omanlaisensa ja jokaisella on varmaan omanlaisensa käsitys pettämisestä, turha sitä on palstalla kysellä. Kyllä nämä asiat pitää sen oman kumppanin kanssa selvittää ja musta ihan selkein on, että keskustellaan asia läpi niin että molemmat tietää missä mennään ja mikä on siinä suhteessa sallittua.

 

["vieras"]

Johtuen siitä, että teillä lienee yhteistä myös omaisuus ja molemmilla suunnilleen samanlainen tapa käyttää rahaa ts. järkevä. Ja tuloja sen verran, että ei tarvii joka senttiä laskea plus ilmeisesti molemmat maksaa loppupeleissä suunnilleen saman verran noita eli osallistuu tasapuolisesti?

Omaisuus ei ole yhteistä, mutta molemmilla on järkevä suhtautuminen rahankäyttöön. Tulojakin on sen verran, että koko ajan ei tarvitse rahaa miettiä Tosin nyt olen kotihoidontuella eli minulle ei rahaa paljon tule. Nyt luonnostaan mies on useammin maksanut. Vähän aikaa sitten mies maksoi asuntolainaamme kerralla reilusti pois ja sen jälkeen minä maksoin enemmän asioita. Olennaista on meillä raha-asioissakin molemminpuolinen toisen huomioonottaminen.

 

["vieras"]

Nimenomaan se taitaa ymmärtää olla kantamatta, kun ei kerran tarvitse.

Niin. No, eipä silloin ole kovin puolisoaan huomioonottava varmaan muutenkaan. Surullista.

 

["vieras"]

Ei ymmärrä vai ei halua ts. koe tarpeelliseksi koska ilmankin ruokaa tulee pöytään ja pysyy katto pään päällä

Mä oon aina ollut kaikissa asioissa semmoinen selkokielen kannattaja. Musta tietyt pelisäännöt (kuten vaikka raha-asiat) on hyvä sopia ihan suullisesti (ja jotkut asiat ehkä jopa kirjallisesti). Raha-asioista kuitenkin saa NIIIN monta NIIIIN turhaa riitaa aikaiseksi jos ei asioista ole sovittu. Varsinkin jos puolisoilla on kovin erilainen tapa käyttää rahaa/luottoja ja/tai tuloero on kovin merkitsevä.

Ihan asiaa viitaten... Mua aina ihmetyttää täällä liki jokapäiväiset "onko pettämistä?"-kyselyt. Ihan oikeastiko ihmiset lähtee parisuhteeseen selvittämättä rajoja sen suhteen, minkä kumppani kokee pettämiseksi ja mitä itse pitää pettämisenä?! Jokainen suhdehan on omanlaisensa ja jokaisella on varmaan omanlaisensa käsitys pettämisestä, turha sitä on palstalla kysellä. Kyllä nämä asiat pitää sen oman kumppanin kanssa selvittää ja musta ihan selkein on, että keskustellaan asia läpi niin että molemmat tietää missä mennään ja mikä on siinä suhteessa sallittua.

Hyvä, että olette löytäneet teille sopivan järjestelyn. Ja varmasti on juuri kuten kirjoitit tuon parin erilaisen rahankäytön suhteen. Jos meillä olisi kovin erilainen tapa keskenämme käyttää rahaa, varmasti olisi eri tavalla tarve myöskin keskustella ja sopia asioista. Tai tosiaan, jos toinen loisisi vain toisen elätettävänä.

Viimeinen kappaleesi on täyttä asiaa.

 

["Veera"]

En nyt jaksanut koko ketjua lukea, mutta meillä menee avoliitossa ainakin niin, että lasketaan molempien palkat ja lapsilisät ym. rahat yhteen, miinustetaan niistä KAIKKI laskut ja lapsen menot sekä n. summa joka menee ruokaan, bensaan ja lääkkeisiin ja se mitä siitä jää, laitetaan puoliksi ja sen rahan saa kumpikin käyttää täysin haluamallaan tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että koska itse lopetin tupakoinnin 9kk sitten sen kalliuden vuoksi, mutta mies edelleen polttaa, maksaa hän omista "käyttörahoistaan" tupakoinnin, johon hänellä sitten meneekin kiitettävä summa rahaa, mutta eipähän kaiva minun persettäni

Alkuperäisen tilanteessa laittaisin ehkä miehen maksamaan sen 800e sijoitusasuntoon omista "käyttörahoistaan" jollen itse tai lapseni asunnosta mtenkään hyötyisi.

 

[se äiti]

Jatkoimme miehen kanssa toissapäivänä kesken jäänyttä keskustelua.

Olihan mies selkeästi vihainen, kun edes kehtasin ottaa asian puheeksi.
Ensin sanoi miettineensä muuttoa omaan vuokra-asuntoon.
Johon tietenkin totesin, että mieluumminko maksaa vuokraa tuntemattomalle, kuin yhteisiä, omasta elämisestä aiheutuneita kuluja.
Sanoin että siinähän muuttaa sitten, jonka jälkeen tuli siihen tulokseen, että maksaa puolet nykyisistä kuluista.

Sitten olikin pieni tupakkatauko, jonka aikana hän "vähän laskeskeli".
800€:n vuokrasta pitäisi vähentää 500€, koska minä saan tuon summan helpommalla työllä kuin hän!!
Eli vain 300€ vuokrasta pitäisi pistää yhteisiin kuluihin.
Ilmoitin erittäin selkeästi, että minun työni ei ole sen helpompaa tai vähempiarvoista, että ruvetaan tuollaisia vähennyksiä tekemään.
Annoin vaihtoehdot: Hän myy omistusasuntonsa pois ja minä ostan itselleni oman ja elän hänen siivellänsä seuraavat 5v. Tai sitten hän tulee järkiinsä ja osallistuu tästä päivästä eteenpäin koko perheen yhteisiin kuluihin.

No koko tilannehan on ihan perseestä hänen mielestään ja lopputulema: hän maksaa puolet kuluista ja minä en näköjään rakasta häntä enää.

 

[Sadana]

No koko tilannehan on ihan perseestä hänen mielestään ja lopputulema: hän maksaa puolet kuluista ja minä en näköjään rakasta häntä enää.

Kenen tahansa mielestä tilanne on perseestä, jos joutuu enemmän maksamaan kuin ennen.
Kyllä hän siitä rauhoittuu kun saa pitemmän aikaa miettiä ja näkee kuinka paljon paremmaksi koko perheen laatu muuttuu. Ja jos ei rauhoitu, niin sittenpähän on tiedossa se että hän rakastaa rahaa enemmän kuin mitään muuta.

 

["vieras"]

:headwall:

 

["vieras"]

Onpa järkyttävän itsekäs mies. Röyhkeä! Näytäpä nämä viestit hänelle, josko pystyisi myöntämään omahyväisen toimintansa ja olemaan Mies muuttaen tapojansa. Pysyt kovana vaan: puolet kuluista maksaa tai saa lähteä sinne oman asunnon onnelaan miettimään kuinka elämässä tulee ajatella muutakin kuin omaa karvaista persettä.

 

["vieras"]

800€:n vuokrasta pitäisi vähentää 500€, koska minä saan tuon summan helpommalla työllä kuin hän!!
Eli vain 300€ vuokrasta pitäisi pistää yhteisiin kuluihin.
Ilmoitin erittäin selkeästi, että minun työni ei ole sen helpompaa tai vähempiarvoista, että ruvetaan tuollaisia vähennyksiä tekemään.

Tämä oli hauska Kaikkea se miehesi keksiikin.

 

["vieras"]

Pidä vaan puolesi. Ehkä mies tajuaa että on itse toiminut väärin. Musta sä voisit ihan hyvin vaatia maksamaan enemänkin kuin puolet jos on elänyt viisi vuotta sun rahoilla.

 

["vieras"]

Minä en ainakaan ymmärrä, miksi pitää omistusasuntoa jossain muualla, missä joku asuu pelkällä yhtiövastikkeella. No silloin ehkä menee, että suurin osa yhtiövastikkeesta on rahoitusvastiketta, millä maksetaan asunnon velkaosuutta pois eli lyhennetään tavallaan lainaa. Mutta muuten tuossa ei ole mitään järkeä.

 

["vieras"]

Köh, köh. Ei ole suomen lakien mukaan. Niin avoliitossa, kuin avioliitossa varat ja omaisuus ovat erillisiä. Moni vaan tunkee ne samaa soppaan.

Sanoiko edellinen, että puhuu laista? Ihan maalaisjärjen ja reiluuden mukaan tulot ja menot ovat perheessä yhteisiä. Lisäksi esim. KELA katsoo, että myös avopuolisolla on elatusvelvollisuus. Jos mies on tunnustanut lapset omikseen, on osallistuttava myös näiden kustannuksiin.

Ja tuo nyt on kertakaikkiaan järjetön tilanne. Ennemmin kannattaisi asua erillään ja jatkaa seurustelua vaikka siten.