Miten teidän mielestä kuuluisi jakaa raha-asiat jos perheessä on työssä käyvä mies ja kotona lapsia hoitava äiti?

[_Pigeon_]

Kyllähän aina saa lukea näistä pariskunnista, joissa tyyliin äiti jää hoitovapaalla ollessaan isälle velkaa koska ei pysty osallistumaan "tasapuolisesti" perheen kustannuksiin. Mä en vaan ymmärrä moista, yhdessä ollaan rakkaudesta ja lapsia hankittu yhdessä, niin kyllä silloin talouden kuuluu olla yhteinen (tietty tilanne eri jos toinen on hirveä tuhlari ja esim vaikka pelaisi puolisonsa rahat...).

Meillä mies tienaa paremmin kuin minä. Me tehdään niin että asumiskustannukset maksetaan puoliksi ja muuten molemmat makselee omia menojaan omista rahoistaan. Jos mennään esim shoppaileen, leffaan tmv maksaa mies. Jos mulla tili tyhjenee ennen palkkapäivää antaa mies mulle rahaa. Eikä se todellakaan ala kyseleen et mihinkä oon oikein rahani tuhlannut... Vuoden päästä jään hoitovapaalle ja silloin tottakai mies maksaa suurimman osan meidän menoista. Kotona "saan" kuulemma olla niin kauan kuin haluan.

 

[täää]

Mutta tosi tärkeä seikka aloittaja on, että onko mies alunperin ollut samaa mieltä siinä, että lapsi/lapset hoidetaan kotona tiettyyn ikään saakka? Joskus voi olla niinkin, että äiti yksipuolisesti ja itsepintaisesti pitää kiinni siitä, että on kotona, vaikka se ei ehkä taloudellisesti olisi mahdollista. Siitä tulee hirveät paineet sille, joka käy töissä, että rahat riittää elämiseen.

Tiedän myös perheitä, jossa äiti on yksipuolisesti päättänyt jäädä kotiin, vaikka rahat siihen ei riittäisi. Omien lapsien hoito ei kiinnosta oikeasti pätkääkään, kotihommia ei tehdä juuri mitään, mutta kätevää on kun saa olla kotona. Sitten mies on hirveän paineen alla, kun laskut pitäisi maksaa, eikä vaimo suostu ymmärtämään yhtään sen huolta tilanteesta.

 

[har]

Meillä on toiminut hyvin sellainen ratkaisu että molemmat laittaa yhteiselle tilille kuukausittain tietyn prosentin tuloistaan ja siltä tililtä maksetaan suurimmat laskut. Loput rahat jää kummankin omalle tilille periaatteessa vapaasti käytettäväksi. Käytännössä ovat kuitenkin yhteisiä eli se maksaa kaupassa kumpi ehtii tai kummalla on enemmän katetta tilillä. Useimmiten mies käy ruokakaupassa ja mä hoidan kaikki lapsiin liittyvät hankinnat. Yhtä yhteistä taloutta tässä kuitenkin pidetään pystyssä.

 

[_Pigeon_]

Mutta tosi tärkeä seikka aloittaja on, että onko mies alunperin ollut samaa mieltä siinä, että lapsi/lapset hoidetaan kotona tiettyyn ikään saakka? Joskus voi olla niinkin, että äiti yksipuolisesti ja itsepintaisesti pitää kiinni siitä, että on kotona, vaikka se ei ehkä taloudellisesti olisi mahdollista. Siitä tulee hirveät paineet sille, joka käy töissä, että rahat riittää elämiseen.

Tiedän myös perheitä, jossa äiti on yksipuolisesti päättänyt jäädä kotiin, vaikka rahat siihen ei riittäisi. Omien lapsien hoito ei kiinnosta oikeasti pätkääkään, kotihommia ei tehdä juuri mitään, mutta kätevää on kun saa olla kotona. Sitten mies on hirveän paineen alla, kun laskut pitäisi maksaa, eikä vaimo suostu ymmärtämään yhtään sen huolta tilanteesta.

Tää on myös hyvä pointti! Tottakai pitää ottaa huomioon se perheen talouden kokonaistilanne, jos ei miehen palkka riitä perhettä elättämään niin sillon lapset hoitoon ja äitikin töihin.

 

[Big Bang Theory]

suosittelen kaikille ennakointia! kun sille kotihoidontuelle ei jäädä yllättäen eikä vauvakaan synny yllättäen. Sitä ennen on runsaasti aikaa selvitellä ja hoitaa asioita ja säästää!

 

[Maira]

Mistäs säästät jos tuut "vahingossa" raskaaksi ja olet työtön raskausajan..Ei ne asiat ole aina niin yksinkertaisia..

Mutta se on totta et niistä asioista kannattaisi puhua ennenkuin tilanne on päällä, ei sitten tälläsiä tilanteita pääsis tulemaan..Meillä minä olen se joka hinkuu töihin ja mies se joka hokee koko ajan et pysy nyt vaan kotona..

 

[aikamoista]

Se tässä on hurjaa, että jos kotiäidin+työssäkäyvän miehen muodostama pari sitten eroaa ilman avioehtoa, niin mies maksaa vielä uudestaan esim jo hänen rahoillaan maksetusta talosta puolet naiselleen.

Minä en ainakaan siinä tapauksessa kehuisi että jeee, nytpä sitten ukko maksaa mulle vielä kalliisti, kun kerran erosi. Tuollaistakin ilmiötä näkee.

 

[työäiti]

Mä tykkään, että mulla pitää olla ns. omaa rahaa omalla tilillä, sellaista jota voin käyttää mihin haluan, kuinka paljon haluan ilman, että mun täytyy neuvotella asiasta miehen kanssa. Sen vuoksi meillä on yhteinen tili, jolta hoidetaan perheen kulut ja molemmilla on myös omat tilit (tai useampiakin itse asiassa ja rahastoja jne). Silloin kun ollaan molemmat töissä, ollaan siirretty yhteiselle tilille tietty prosenttiosuus palkasta (se, joka tienaa enemmän (= minä) on myös osallistunut euromääräisesti enemmän perheen pyörittämiseen). Nyt minä olen töissä ja mies hoitovapaalla. Mies saa kuussa käteen n. 500 euroa, joten me ollaan tehty niin, että minä jätän itselleni omaa käyttörahaa myös kuussa n. 500 euroa ja loput nettopalkastani siirrän yhteiselle tilille. Molemmille jää rahaa säästöön/käytettäväksi niin kuin haluaa.

 

["vieras"]

meillä avioliitossa rahat, omaisuus ja velvollisuudet on jaettu. Vain autot on omat eikä siihenkään erityistä syytä ole. Testamentti on tehty, avioehtoa ei. Mies on suurituloisempi, minäkin hyvätuloinen. Olin kotona yhteisen arvomaailman myötä vajaat kolme vuotta. Ei ollut puhettakaan raha-asioista mutisemisesta... Jos rahatilanne olisi niukka, menisin itsekin töihin, jos sellainen vaihtoehto olisi eikä lapsi olisi ainakaan alle 1v.

 

[maitovara]

Meilläkin yhteiset rahat. Pääsääntöisesti kulujen jakaminen menee niin, että minä ostan kaikki tarvikkeet lapselle (vaatteet, rattaat ym) ja maksan omalla nimelläni tulevat laskut, mies taas maksaa vuokran ym. ja ruokaostokset. Rahaa käytetään aina siltä tililtä jolla sitä (eniten) on.

 

["vieras"]

Samaa mieltä, aivan ehdottomasti yhteinen perhe = yhteiset rahat, jo ennen perhettä mutta etenkin sen jälkeen!!!

 

["vieras"]

Korjaan siis ennen lapsia, eikä ennen perhettä...

 

[viisikymppinen isoäiti]

jos päätös siitä, että lapset hoitaa äiti kotona, on yhteinen, niin silloin mies on velvollinen huolehtimaan elatuksesta. mutta jos äiti on päättänyt jäädä kotiin, niin ei isällä silloin voi olla elatusvelvollisuutta

 

[Big Bang Theory]

Mistäs säästät jos tuut "vahingossa" raskaaksi ja olet työtön raskausajan..Ei ne asiat ole aina niin yksinkertaisia..

Mutta se on totta et niistä asioista kannattaisi puhua ennenkuin tilanne on päällä, ei sitten tälläsiä tilanteita pääsis tulemaan..Meillä minä olen se joka hinkuu töihin ja mies se joka hokee koko ajan et pysy nyt vaan kotona..

eiköhän ole aika harvinaisia nämä tapaukset, että "vahinkoraskaus" + pitkäaikaistyöttömyys. Tai no Porvoossa tietysti kaikilla.

 

[chrissy]

no meillä ei oo koskaan ollu rahat samalla tilillä.

silloin kun olin kotona lapsen kanssa niin mies maksoi kaikki menot. Mulle jäi kht ja lapsilisä omiin menoihin.

Nyt kun on töissä niin silti mies maksaa asumismenot kokonaisuudessa ja osan laskuista. Mä makselen muita laskuja ja hoidan meidän auton kokonaisuudessa, isommissa huolloissa mies maksaa osan.

ja aatelkaa, vaikka ei koskaa oo rahat ollu samalla tilillä ei koskaan ole ollu tappelua rahasta. No ehkä mies on ollu sen verran fiksu et on sanomattakin tajunnut järjestelyn " enemmän tienaava maksaa enemmän".

 

[Pesky Pixie]

No mun mielestä on reilua, että on ihan yhteiset rahat, eikä kyylätä sitä kuka maksaa mitäkin. Tietysti silti voi olla omat tilit, mutta niitä käytetään tasapuolisesti. Mäkään en kyllä lähtisi tähän "isin rahat" ja "äitin rahat"-juttuun ikäpäivänä.

 

[fifiia]

Kotihoidon edellytys olisi ja oli se että päätös on yhteinen, samoin kun talous niin tulot kuin menot.

 

[Maira]

eiköhän ole aika harvinaisia nämä tapaukset, että "vahinkoraskaus" + pitkäaikaistyöttömyys. Tai no Porvoossa tietysti kaikilla.

No jaa, itselläni kävi näin ja tiedän muutaman muunkin jonka tilanne ei lapselle ihan otollisin ollut..

Mutta eniveis, edelleen painotan sitä asioista puhumista..

 

[fhyt]

Hyviä kommenteja tullut. Sekin puoli on otettava huomioon, että jos kyse on siitä ettei "äiti" vaan halua mennä töihin ja maleksii sen takia kotona ja silti kuluttaa puolet miehen tuloista, niin reilua ei ole sekään. (toki on rielua jos rahat menee ruokaan ja välttämättömään mutta jos menee turhuuksiin).
Jos itse olisin yhden lapsen kanssa kotona ja rahasta olisi tiukkaa, niin koittaisin keksiä itsekin keinoja tienata lisää (keikkaa, lastenhoitoa, mitä tahansa...)
Olen ollut kotona useamman vuoden, mutta ainakun nuorin on yli 1 niin olen tehnyt jotain muutakin, yleensä ihan kotoa käsin. Muutama satanen kk auttaa tosi paljon ja itsellekin on ihan kiva puuhastella. Olen mm. hoitanut toisten lapsia, monesti niinkin että koko viikonlopun meillä on ollut lapsia hoidossa. Olen käynyt myös sukulaisella siivoamassa kerta/viikko josta saanut muutaman kympin/kerta.

Eli tarkoitan tällä sitä, että se kotona olevakin, voi koittaa riipiä rahoja kasaan, ei tavoite ole se, että kun on kht- niin ei voi mitään muuta tehdä kun hoitaa lasta. Kaikillahan ei sitä mahdolisuutta ole, mutta yrittää aina voi. Kun tulot on pienet niin lisätulot autta tosi paljon!

 

["äiti"]

en tiedä, mutta huhhuh. ettekö sovi tällaisia asioita ennen kuin teette lapsia tai ylipäätään muutatte ihmisen kanssa yhteen ja alatte perustaa perhettä/kotia. meillä yksi tili, mihin tulee palkat, kh-tuki, lapsilisät ja kaikki ja sieltä maksetaan kaikki. ei tarvitse pohtia tyhmiä.

 

["vieras"]

Se tässä on hurjaa, että jos kotiäidin+työssäkäyvän miehen muodostama pari sitten eroaa ilman avioehtoa, niin mies maksaa vielä uudestaan esim jo hänen rahoillaan maksetusta talosta puolet naiselleen.

Minä en ainakaan siinä tapauksessa kehuisi että jeee, nytpä sitten ukko maksaa mulle vielä kalliisti, kun kerran erosi. Tuollaistakin ilmiötä näkee.

Itsekin olen vierestä seurannut tällaista tilannetta. Tämä "kotiäiti" tosin ihan vaan maleksi kotona työttömänä ja lapsi oli hoidossa. Taisi tulla miehelle kalliiksi päästä akasta eroon, mutta tulevaisuutta ajatellen varmasti paras ratkaisu.

 

["vieras"]

Jos kotonaolosta on yhdessä sovittu reilua olisi että molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin siinä suhteessa kuin mitä tulot ovat. Eli jos nainen saa käteen vaikka 1/3 perheen tuloista, hän maksaa 1/3 perheen menoista.

Oman kotonaoloni hoitovapaalla rahoitin pääosin niin että säästin siihen etukäteen, koska tiesin että rahallisesti voi olla tiukkaa.

Perhekohtaisia valintoja, mutta toki jos mies on vastustanut äidin kotiinjäämistä niin ymmärrän senkin ettei mies halua maksaa kaikkea.

 

["Vieras"]

Meillä kävi niin, että ennenkun ensimmäinen lapsista syntyi, niin mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapset pitää laittaa hoitoon tosi pienenä, mä olin toista mieltä. Sanoin, että katellaan kuinka lähtee sujumaan ja kuinka rahallisesti pärjätään. Mieheni suostui siihen. Vanhin kun syntyi, niin miehen ajatus muuttui ihan täysin... Oli sitä mieltä, että eihän pientä voi laittaa hoitoon, vaan paras paikka on olla kotona. Hän haluaa elättää koko porukan, eikä mun tartte mennä töihin. Nyt meillä neljä lasta ja miehen edelleen sitä mieltä, että hän elättää meidät. Mä hoidan kodin ja vähän opiskelen sivussa ja hän hoitaa työllänsä meille rahaa. Oon välillä kysässy, että pitäiskö mun lähteä töihin, mutta sitten muut realiteetit iskee vastaan, enkä voi (lasten sairauksien takia). Mun mielestä, jos lapset on yhteisiä, niin kyllä rahatkin! Eihän se hoitoon vieminenkään ihan ilmaista ole... Meillä on yhteinen tili ja sitä saa käyttää molemmat. Hyvin on toiminut tämä systeemi.

 

["vieras"]

ISO PEESI TÄLLE!!
vain teinin asteelle jäänyt ihminen pitää kynsin hampain kiinni omista rahoistaan ja sun ja mun asioista ja tavaroista parisuhteessa johon on syntynyt lapsiakin.

En mä nyt pitäisi itseäni ja puolisoani ihan teineinäkään, mutta meillä on tosi erilaiset rahankäyttötottumukset. Laskut maksetaan suunnilleen 50/50 mutta mieheni on niin pihi ettei raaskisi ostaa itselleen edes uusia sukkia. Hänellä on säästöjä ja sijoituksia noin 4x se määrä mitä minulla. Mä taas haluan käyttää tienaamani rahoja mm. matkustamiseen, ja tuossa reilun viikon päästä mennään koko perhe mun rahoilla etelään.

Meillä on sovittu mitä kumpikin maksaa (mm. mies maksaa auton, kiinteistöveron, vakuutukset ja minä taas ruoat, lastenvaatteet, lääkkeet yms juoksevat menot)

Tämä toimii meillä, minullakin on myös säästöjä. Ihan hyvin voi parisuhteessakin käyttää eri tavalla ja eri asioihin rahaa, eikä siitä tule riitaa.

Mä ostan mielelläni vaikka leivoksia tai naistenlehtiä, mies ostaa kerralla kalliimpia tavaroita kuten uuden järjestelmäkameran + putkia siihen. Kokonaan yhteiset rahat ei näin erilaisilla ajatteluilla minusta toimisi. Siksi meillä on sekä yhteisiä että omia rahoja.

 

["huomannut"]

Olen sinkku ja katselen yhä miestä. Ei ole lapsia. Tuntuu, että jäljelle jääneistä miehistä, keihin olen törmännyt, ajattelee juuri näin, että menot menee puoliksi, vaikka nainen olisi kotona lasten kanssa. Ei ole kovin paljon houkutellut perustaa perhettä kenenkään miehen kanssa. taitaa olla jo aika pitkälle varattuja reilut miehet, jotka jakaa palkkapussiansa reilummin puolisonsa kanssa.