Pelottavin, mieleen jäänyt lapsuuden muistosi?

mun lapsuus oli yhtä helvettiä, siitä piti huolen mielenterveysongelmainen äiti joka purki kaikki aggressionsa muhun ja yllytti mun sisaruksiani tekemään samoin, mua hakattiin kuin vierasta sikaa, ja haukutiin kaikesta mitä tein tai en tehnyt, usein seisoin sisarusteni välissä toinen mätki toiselta puolelta toinen toiselta, äidin hymistessä taustalla ja kun en enää jaksanut itkeä, lyötiin kovemmin, äiti poltti mua tupakalla ja kiehuvalla vedellä. Sisarukset rikkoivat mun rakkaimmat lelut palasiksi että itkisin, mua nöyryytettiin myös ns. lääkärileikkien kautta, lopulta yritin kahdesti vahingoittaa itseäni, ensimmäisen kerran saksilla ja toisen kerran leipäveitsellä, kun halusin niin kovin päästä pois siitä ainaisesta pelosta ja kivusta, silloin kun otin leipäveitsen sanoin lyöväni itseäni sillä kun sisarukset taas olivat tulossa mun kimppuuni, ne vaan nauroivat ja huusivat "hyvä, hyvä, tapa ittes "

 

:hug: kaikille. Mä luulin, että mulla olisi lapsuudentraumoja. Mutta ei mulla olekaan mitään kerrottavaa :ashamed:

Aivan samoin minullakin.

 

Isä sammui sohvalle ja hänen juoppokaverit siirtyi mun huoneeseen.Monesti heräsin siihen kun minua nuoltiin alapäästä..käsi siirtyi kurkulle ja raiskaus alkoi.Pahinta oli se tunne,kun happi ei kulje ja kuristus ote kiristyi aina ennen ku sain spermat naamalle.Kun eka lopetti,niin toinen jatkoi jne.Välillä kaikki 3 heitti spermat naamalleni ja nielin omaa oksennusta ja spermaa.
Tätä jatkui vuosia,kunnes sosiaali tuli ja vei mut pois.
Välillä äijät tuli jossain kävellessä vastaan ja naamasta näki,kuinka ne nuoli huuliaan ja mieli olis tehny.Onneksi sattui olemaan muita ihmisiä ympärillä,muuten ne olis varmasti raahannu mut jonnekin raiskattavaksi.
Juu,kerroin myös isälleni,eikä hän uskonut minua.Se sattui vielä enemmän kuin ne äijien teot.

mä ainakaan edes tajunnut mitä mulle silloin tehtiin.Mua käytettiin hyväksi niin monelta taholta,että luulin sen olevan normaalia.
Sukulaismies tyytyi siihen,että olin hänen lähellään ja hän sai hyväillä mua salaa,vaikka isäni oli vieressä.Ja mä annoin hyväillä.Välillä hän halusi minut päällensä makaamaan tai syliinsä istumaan.Sisälleni hän ei koskaan mennyt.
Häneltä opin sen,että pyysin aina maksua ennen kuin suostuin tekemään mitään ja hän maksoi.Niillä rahoilla sain ostettua leipää ja maitoa.
Nyt hän on jo kuollut.Toivottavasti oli tuskallinen kuolema ja viimeinen leposija helvetisä.

Nuo isäsi kaverit, kai he saivat tuomion rikoksistaan? Tuon ensimmäisen tarinasi tekijät siis?? Hirvittävää ((

 

Isä sammui sohvalle ja hänen juoppokaverit siirtyi mun huoneeseen.Monesti heräsin siihen kun minua nuoltiin alapäästä..käsi siirtyi kurkulle ja raiskaus alkoi.Pahinta oli se tunne,kun happi ei kulje ja kuristus ote kiristyi aina ennen ku sain spermat naamalle.Kun eka lopetti,niin toinen jatkoi jne.Välillä kaikki 3 heitti spermat naamalleni ja nielin omaa oksennusta ja spermaa.
Tätä jatkui vuosia,kunnes sosiaali tuli ja vei mut pois.
Välillä äijät tuli jossain kävellessä vastaan ja naamasta näki,kuinka ne nuoli huuliaan ja mieli olis tehny.Onneksi sattui olemaan muita ihmisiä ympärillä,muuten ne olis varmasti raahannu mut jonnekin raiskattavaksi.
Juu,kerroin myös isälleni,eikä hän uskonut minua.Se sattui vielä enemmän kuin ne äijien teot.

mä ainakaan edes tajunnut mitä mulle silloin tehtiin.Mua käytettiin hyväksi niin monelta taholta,että luulin sen olevan normaalia.
Sukulaismies tyytyi siihen,että olin hänen lähellään ja hän sai hyväillä mua salaa,vaikka isäni oli vieressä.Ja mä annoin hyväillä.Välillä hän halusi minut päällensä makaamaan tai syliinsä istumaan.Sisälleni hän ei koskaan mennyt.
Häneltä opin sen,että pyysin aina maksua ennen kuin suostuin tekemään mitään ja hän maksoi.Niillä rahoilla sain ostettua leipää ja maitoa.
Nyt hän on jo kuollut.Toivottavasti oli tuskallinen kuolema ja viimeinen leposija helvetisä.

Nuo isäsi kaverit, kai he saivat tuomion rikoksistaan? Tuon ensimmäisen tarinasi tekijät siis?? Hirvittävää ((

Ehkä se on siihen aikaan riippunu kovasti siitä, miten arvovaltaisia he ovat. Monessa tapauksessa uskotaan mielummin aikuisia, kuin lasta, jos ei ole todisteita :'(

 

Mun on ihan hirveän vaikea käsittää sitä, kuinka yleistä lasten hyväksikäytön täytyy näiden kertomusten perusteella olla! Minäkin olen alkoholistivanhempien lapsi, mutta en onneksi ole joutunut kokemaan mitään noihin verrattavaa, enkä todella kuvitellut, että sitä oikeasti tapahtuu paljon.

 

Mun on ihan hirveän vaikea käsittää sitä, kuinka yleistä lasten hyväksikäytön täytyy näiden kertomusten perusteella olla! Minäkin olen alkoholistivanhempien lapsi, mutta en onneksi ole joutunut kokemaan mitään noihin verrattavaa, enkä todella kuvitellut, että sitä oikeasti tapahtuu paljon.

Onhan se aika yleistä. Se jää vaan yleensä täysin piiloon, koska siitä ei yleensä asianosaiset halua puhua. Ja siltä säästyneet ihmiset eivät edes halua uskoa, että näin sairaita ihmisiä voisi olla niin paljon.

 

Äitini käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Vuosien mollaaminen, lyttääminen, syyllistäminen ja hakkaaminen sai itsetuntoni nollalukemiin, voin huonosti ja ilmeisesti osittain sen takia altistuin helpommin siihen että setäni käytti minua hyväkseen, viiltelin itseäni ja sairastuin syömishäiriöön. Isäni katseli vierestä eikä koskaan tehnyt mitään asioille vaikka pyysin apua - hän sanoikin minulle että ei voi tehdä mitään tai hän menettää työnsä koska ei ole tehnyt ilmoitusta ja äiti viedään laitokseen - ja se olisi sitten tietysti minun syyni..

Jo syntymävuotenani ruumiillinen kuritus oli laitonta.

 

Muistan kun oltiin äitin kanssa iltasella kaikessa rauhassa telkkaria kattomassa ja isä tuli kännissä kotiin ja alkoi huutaa äitille ja löi kattolampun rikki. Silloin pelotti, äiti sanoi ihan rauhallisesti että mene lastenhuoneeseen. Siellä sitten kuuntelin kun isä huuti ja yritin keskittyä aku ankkaan.

Toinen kerta oli sellainen, että isäni oli nukkumassa humalaansa päivällä sängyssä, ja alkoi yhtäkkiä täristä jossain krampissa. Kyllä pelotti, että mitä se sätkii. Piti soittaa ambulanssi, vasta aikuisiällä äitiltä kuulin että se tapaus johtui siitä kun isäni oli ryyppäämisen lisäksi vetänyt jotain lääkkeitä, mitä oli saanut joltain tutultaan.

Paljonhan noita isän ryyppäämiseen liittyviä lapsuusmuistoja on, se joi melkein joka päivä.

 

Ollessani 8-vuotias näin kuinka pikkuveljeni jäi auton alle ja kuoli.

 

[QUOTE="Isosisko";23197279]Ollessani 8-vuotias näin kuinka pikkuveljeni jäi auton alle ja kuoli.[/QUOTE]

Voi kamalaa! Olen sanaton.

 

Täällä on tosi hirveitä tarinoita. Mulle ei ole koskaan tapahtunu mitään noin pahoja juttuja eikä muutenkaan mitään yksittäistä pahaa tapahtumaa jäänyt mieleen.

Itse muistan kuinka vaput, uudetvuodet, juhannukset ym. juhlat vanhemmat örvelsi ihan jumalattomassa kaatokännissä. Mentiin silloin aina samojen ihmisten luokse tai he tuli meille, sitten aikuiset ryyppäs ja perseili yhdessä yön pikkutunneille asti. Noissa juhlissa kaikki veti aina ihan uskomattomat räkäkännit, itselle ei tulis mieleenkään että kavereitten kanssa ryypättäis samalla tavalla lasten edessä. Pahin muisto noista juhlista on, kun tultiin taksilla aamuyöstä kotiin ja mua hävetti vanhempien kunto ja käytös jo taksissa, ja matkan päätteeksi isä vielä kusi kadulle.

Muistan myös vanhempieni jatkuvat riidat ja sen, kuinka pelkäsin että äiti lähtee lopullisesti pois, kuten aina uhkasi (ja uhkailee edelleen). Pelkäsin myös aina, kun äiti oli poissa ja isä ryyppäsi yksinään kotona, että hän sekoaa ja tappaa tai raiskaa meidät lapset. Hän oli outo ja ällöttävä.

Muistan kuinka inhosin isää. Se jokapäiväinen pelko ja jännitys, kun olin jo kouluiässä ja vanhemmat päivisin töissä, kun kello lähesi viittä ja ulko-ovi aukesi ja piti kuulostella kumpi sieltä tuli. Sisarusten kanssa katsottiin toisiamme ja huokaisiin helpotuksesta jos se oli äiti. Jos sieltä tuli isä, häivyttiin saman tien paikalta koska hän purki työstressinsä, nälkänsä ja ärsyyntymisensä raivoamalla lapsille. Hän huusi jos tiskialtaassa tai pöydällä oli astioita, ja hän huusi jos tiskikoneessa oli astioita joita ei ollut käytetty tarpeeksi. Hän huusi jos emme olleet syöneet jääkaapista meille tarkoitettuja ruokia, ja hän huusi jos olimme syöneet enemmän kuin olisi mielestään pitänyt. Aina löytyi syy. Hän haukkui ja uhkaili meitä, oli todella pelottava. Tätä raivoamista jatkui siihen asti, kunnes äiti tuli kotiin ja siinä silmänräpäyksessä hän muuttui hyväntuuliseksi ja teennäisen maireaksi. Raivareiden takia meidän piti aina saada kaverit ulos kodistamme ennen kuin isä tulisi kotiin. Kerran isä suuttui tiskialtaaseen jääneestä yksittäisestä lautasesta niin paljon, että lähti keittiöveitsi kädessä tappouhkauksia ladellen jahtaamaan minua.

Semmosta.

 

Suuret halaukset kaikille,kamalia muistoja :'(

 

Hiljaiseksi vetää kun näitä lukee .
Ihan käsittämättömän paljon voimia teille kaikille lapsena pahaa kokeneille. oivon mukaan jaksatte kaikesta huolimatta elää ja antaa omille lapsillenne sen lapsuuden joka teiltä itseltänne jäi kokematta.

 

En osaa sanoa yhtä asiaa, vaan se oli se jatkuva vanhempien riitely ja toisilleen kettuilu, joka teki kodin ilmapiiristä ahdistavan ja pelottavan. Piti olla koko ajan varuillaan.

 

7vuotiaana näin kun naapurin ukko riidan päätteeksi hyppäsi parvekkeelta pää edellä asfalttiin ja kuoli. Tosin ei se pelottanut, eikä traumoja jäänyt, mutta jotakuta olisi saattanut pelottaa.

 

Ihan karmeita juttuja! Omat "traumat" on näiden rinnalla niin pieniä. ettei viitsi edes kertoa. Mutta näitä lukiessa tuli myös mieleen, että ehkä mun ei tarvitse niin kamalasti tuntea syyllisyyttä kerroista, jolloin olen kohdellut lapsiani väärin, esim. suuttunut liian helposti. Ne nyt on kuitenkin pieniä juttuja, kun ruumiillista kuritusta en käytä koskaan.

 

Koko lapsuus ja nuoruus on pelkkää traumaa.
Milloin sai katsoa kun mutsi sai turpaansa.milloin sain huolehtia viikko tolkulla pikkusiskosta,kun mutsi viiletti jossain ryyppäämässä.Sain juosta yöllä pitkin pihoja mutsin perässä,kun se lähti baariin,itkin ja viimein nukahdin kietoutuneenä hänen saunatakkiinsa,hänen sänkyynsä.Sit tuliki isäpuoli kuvioihin samalla rupesin itse saamaan turpaan,omahuone oli ainoa paikka missä sai olla,ruokaa sai silloin tällöin,yleensä jääkaapin ovi oli teljetty lukolla jne jne.. Kaikkea tälläistä "Pientä" on tullut koettua.Kaikki tiesivät kyllä ,että äiti on alkoholisti ja myöhemmin sen että millaista "perhe-elämää" meillä elettiin,myös koulussa tiedettiin´.Kukaan ei vaan puuttunut asiaan.Tämä oli ihan koko 90-luvun jatkuvaa.

 

Pelottavia ja ikäviä lapsuusmuistoja on kertynyt paljon, kuten tässä ketjussa monilla muillakin. Perus puukkohippaa ynnä muuta örvellystä, raakaa väkivaltaa ja hyvin raskaana koin myös pikkusisaruksistani huolehtimisen kun vanhemmat saattoivat viettää reissuillaan päiväkausia.

Se muisto, joka vieläkin palaa täysin elävänä mieleen, on ääni siitä kun äidin pää isketään lattiaan kerta toisensa jälkeen. Ja se näky, ja se tunne että on pakko tehdä jotain mutta jalat eivät tahdo toimia. Mutta se ääni on painajaismainen ja se vielä yli 20 vuoden jälkeenkin kaikuu päässä :/

 

Ehdottomasti se, kun asuttiin pienessä kerrostalolähiössä, jossa oli aika paljon samanikäsiä lapsia. Mut valittiin silmätikuks ja mua kiusattiin jatkuvasti. Loppujenlopuks mä olin sit veitsi kurkulla vastaamassa mitä tyhmempiin kysymyksiin, ja jos en osannu vastata niin veitsi painettiin kovempaa kurkulle ja sanottiin, et "vastaa, vai onks tää parempi?" Ikää mulla oli sillon alle 10.

 

Onko tosiaan niin, että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi tehdä ilmoituksen 20 vuotta sen jälkeen kun uhri on täyttänyt 18 v eli siihen saakka kun uhri on 38 v?

Olen itse 38 -vuotias, tosin täytän tänä vuonna jo 39. Eli onko myöshäistä nyt? Olen hyväksikäytön uhri, mutta mitä olen näitä rikosuutisia ja tuomioita lukenut, niin omalla kohdallani kyse ei ollut törkeästä hyväksikäytöstä. (Että mua vituttaa nämä termit, koska kaikki lapsen hyväksikäyttö on niin törkeää kuin vain olla voi). Mulle tämä on elinkautinen.

 

äidin juomisesta on pahoja traumoja.. ala-asteella kävin ratsastustunneilla ja hevosen selästä näin kun äiti otti "salaa" huikkaa pullosta kun katseli tuntiani, häpesin helvetisti. ala-asteella tämäkin, oltiin elokuvissa äitini kanssa, siis minä ja ystäväni naapurista, äiti oli niin kännissä että nuokku jo ennen leffanalkua teatterin ikkunalautaa vasten ja pieraskin siinä, lopuks sammui teatteriin kun näytös alkoi. oltiin enoni mökillä jossa äiti oli niin perseet että kaatus saunassa josta se piti auttaa ylös. yhtien pihatalkoiden päätteeksi äiti kaatu sänkynsä viereen niin pahasti että jouduin juosta itkien naapurista hakemaan apua, lonkka meni. jokainen lomamatka oli myös dokattava niin että mulla oli pahamieli. pahin muisto on se kun olin ylä.asteella ja äiti kaatui eteiseen niin pahasti että luu tuli ulos säärestä, jouduin soittamaan ambulanssin.. pasko siinä samassa myös lattialle. ja kaikki se kun olen kaadellu sen viinoja viemäriin yms, huh luojan kiitos mun ei enää tarvitse kantaa huolta ja oon aikuinen. mut ei noi muistot lähde pois, ahdistaa todella jos mietin oikeen kunnolla noita juttuja. ai vi..tu että sitä pelkäs, oli ahdistunut ja vihainen äidille siitä juomisesta lapsena viina se on viisasten juoma..

 

Näitähän riittäisi mutta TOP3 vois olla seuraava

1) Olin ollut serkkuni luona yötä kun meillä oli jotkut ryyppäjäiset vaihteeksi, oli tokaluokan viimeinen päivä ja todistustenjako. Sain mainion todistuksen ja juoksin innoissani kotiin näyttämään sitä. Heti oven avattuani tuli vastaan kamala löyhkä, vanhemmat olivat sammuneina ja keskellä keittiön pöytää makasi tuntematon verta valuva mies kuset housussa, mä luulin että se on kuollut.
Pelästyin kamalasti ja juoksin takaisin sinne serkun luo jossa olin ollut yötä. Mut haettiin sieltä muistaakseni samana iltana.

Aikuisenakin olen miettinyt että mahtoiko se äijä olla hengissä vai ei, toisaalta voisin kuvitella vanhempani hävittämässä ruumistakin.

2) Olin 10v ja heräsin yöllä helvetinmoiseen huutoon ja vanhempien kännitappeluun. Menin katsomaan mitä tapahtuu ja isä istui äidon vatsan päällä puukko kohotettuna. En tiä oisko lyönyt jos en olis mennyt paikalle.

3) Olin 15v ja lopetin rippikoulun kesken kun en tuntenut omaksi jutukseni. Isä oli huolissaan mitä sukulaisetkin siitä sanoisivat ja kävi käsiksi ja kuristi mut tajuttomaksi. Heräsin jonkun ajan päästä siihen että silitteli mun hiuksia. Kammottavaa, lähdin ulos ja harhailin pakkasessa metsässä tuntitolkulla.
Isä oli selvinpäin tehdessään tämän.

 

Muistan, kun isä kuoli ollessani 7 v. ja oli äärettömän iloinen, että hän kuoli. Kamalaa oli olla koulussa, kun toiset lohduttivat ja minä olin vain onnellinen sen juopon kuolemasta. Koskaan en ole anteeksi antanut, mutta silti olen eheytynyt ihan normaaliksi ihmiseksi. Minulla on perhe, ihana mies ja kolme lasta, joista olen pitänyt huolta, etteivät he joudu koskaan kokemaan samaa kuin minä. Vaikka takana on mitä vain, voi ihminen silti tehdä elämästään onnellista. Minusta turhaan vaaditaan, että pahantekijöille pitää antaa anteeksi. Miiksi ihmeessä? Katkeroitua ei pidä, eletty elämä pitää hyväksyä yhtenä osana elämänkulkuaan, mutta anteeksi en anna.

 

Mikä tapahtuma, asia jäi mieleesi joka saa verenpaineesi nousemaan vieläkin?
Kummittelee päässäsi vielä aikuisiälläkin?

Mä olin jotain neljän vanha kun olin pihalla pitkällään nurmikolla ja hevonen tuli viereen ja nosti jalan mahan päälle. Sen muistan että toiset kyllä säikähti sitä. Ei se koko painollaan painanut

 

3) Olin 15v ja lopetin rippikoulun kesken kun en tuntenut omaksi jutukseni. Isä oli huolissaan mitä sukulaisetkin siitä sanoisivat ja kävi käsiksi ja kuristi mut tajuttomaksi. Heräsin jonkun ajan päästä siihen että silitteli mun hiuksia. Kammottavaa, lähdin ulos ja harhailin pakkasessa metsässä tuntitolkulla.
Isä oli selvinpäin tehdessään tämän.

Voi jumalauta. Toi on just tuota alkoholistien täydellistä suhteellisuuden tajun puutetta. Sukulaiset ei saa närkästyä riparin keskeyttämisestä mutta oman lapsen voi kuristaa tajuttomaksi. Just...

Mun äiti on alkoholisti. Kaikenlaista kurjaa olen joutunut koko elämäni sietämään, mutta ainoa asia mistä äitini kantaa syyllisyyttä ja mitä hän on minulle pahoitellut on se, että hän pystyi imettämään minua vain 3 kuukautta. Juu, se onkin se asia joka on pilasi lapsuuteni. Ei äitin ryyppyreissut, riehumiset kännissä, vaihtuvat miesystävät joista joku oli väkivaltainen ja joku pedofiili jne. Ei, minun lapsuuteni pilasi se, että äiti imetti minua vain 3 kk.