Pelottavin, mieleen jäänyt lapsuuden muistosi?

isoveli hyväksikäytti, vanhemmat tappelee, äiti huutaa, tukistaa, isä nipistää, veli uhkaa leipäveitsellä äitiä, voi kuulkaa nämä ei muistelemalla lopu. HUHHUH!!

 

Voi hurjaa minkälaisia lapsuusmuistoja teillä on!!! Mun lapsuus on ollut onneksi turvallinen. Mieleenpainuvin muisto on kun olin 5v, sairaalasta soitettiin äidille, että isä on kuollut. Ja mä purin hammasta yhteen ja mietin, että mähän en itke.

TUO on hurja lapsuusmuisto!
Hyvänen aika, miksi lapselle tulee mieleen, että EI itse tuossa tilantessa?

 

hyväksikäyttö muutaman sukulaisen taholta. Tosin en muista siitä vieläkään paljon mitään, koska ilmeisesti dissosioin koko asian. Muistin palasia tästä muutama vuosi sitten.

 

taas saa huomata, kuinka paljon naispuolisilla ollut hyväksikäyttöä lapsuudessa, samoin kuin täälläkin
Muistakaa älkää koskaan sulkeko silmiänne jos vähänkään tulee epäilyttävä olo jostain aikuisesta lapsenne lähellä.

 

n 8 vuotiaana yritin estää isää pieksämästä äitiä halolla. karkasin hakemaan apua... se pelko
sama toistu, sain soitettua sukaliselle joka tuli apuun ja äiti sairaalaan. viinan huuruset juhannukset,vaput kaikki "muka juhala päivät" mulle ne päivät on vain tekosyitä juhlia. teininä juhlin ja rankasti, sa ees hetkeksi unohtaa mitä on pelätä kotona. jonain päivänä kysyn viellä miksi pilasitte lapsuuen? nyt hyödynnän vanhempiani niin paljon ku pystyn. sen opin jo teininä. oma asunto, käyttörahaa, auto.. nyt siottavat lapsen lapsiin...

nyt kun itsellä on lapsia ei tässä talossa viinaa oteta, siideri tai kalja ja seki vain jos lapset on nukkumassa. n 6 siideriä menee vuessa. syyllisyys tulee jo yhestä. en halua lasten pelkäävän kotona.

 

Menin pienenä ullakolle, jonka oven lukko oli ihan rämä. Porukat oli kaupassa ja ovea ei saanut enää auki. ullakolla ei ollut valoja ja todella pelottava paikka. Oli nimittäin pitkät puolitoista tuntia istua pimeässä vilkkaan mielikuvituksen kanssa..

 

En lukenut koko ketjua mutta mulla on ilmeisesti ollut aika hyvä ja turvallinen lapsuus kun pelottavin asia mikä yhtäkkiä tuli lapsuudesta mieleen on se kun oltiin jossain riippusillalla ja iskä keinutti sitä siltaa ku kävelin siinä ja mua pelotti ihan sikana. Ja soutuveneessä oloa pelkäsin myös kuollakseni.

 

Minullakin lapsuuteen liittyi ainainen viikonloppujen pelko. Isä joi ja hakkasi äidin. Ollessani 8v isä kysyi minulta saako tappaa äidin. Äidin pelokkaat sanat; soita naapuriin, pyydä tulemaan, kun tiesi että isä taas jostain suuttuisi ja pieksäisi.. Ja minä soitin.. ja se pelko kun naapuri sanoi ettei tulekaan... Isä raiskasi äidin, huudot että lopettaisi, sattuu.. Ikuinen pelko...

Nykyään välit on vanhempiin olemassa. Kohtalaiset... Koskaan eivät ole anteeksi pyytäneet, ei isä äidiltä, ei meiltä lapsilta.

Itse olen nyt 32vuotias ja minulla on 4v tytär. Olen käynyt 18vuotiaasta asti terapiassa parantuakseni siitä kaikesta minkä lapsuus minulle teki.. Oma lapseni ei koskaan näe minua humalassa, olen ollut absolutisti koko ikäni.

Miten ihmeessä meillä 60-80-luvun lapsilla varsinkin on lähes kaikilla omat kokemuksemme alkoholisti vanhemmista? Miten kaikki kirjoittavat sen olevan sitä "perusmeininkiä"...
Silloin ne ei ollu alkoholisti vanhempia, silloin se oli sitä perusvanhemmuutta.

Onneksi itse voi tehdä asiat toisin oman lapsen kohdalla.

 

Samaa täälläkin, alkoholisti isä joka kännissä pahoinpiteli äitiä. Yksi kerta on syöpynyt ikuisesti mieleen, olin 8v. ja isäni kuristi äitiäni makuuhuoneen ovella, pikkuveljeni 1v. seisoi pinnasäkyä vasten ja huusi kuin syötävä ja minä itkin ja huusin että isä lopettaisi. Muistan vieläkin millainen yöpaita äidilläni oli päällä. Että ihan normilapsuus joo..

 

muistan kans mitkä verhot oli ikkunassa, mit äsyötiin, tehtiin sinä päivänä. muistan myös lakanat mitkä oli sängyissä, omat vaateet.. ja sen pelon. kostan viellä.. sen ovat ansainneet.

 

Äiti on kertonut, että olin pelännyt kovasti kuultuani n. 5-vuotiaana kaverilta lehdissä olleesta tapauksesta, jossa eräs äiti oli tappanut itsensä ja kolme lastaan (heitti kai kaivoon, en muista enää).. Pelkäsin että meidän äiti olisi sairas samalla lailla, kun kaveri kertoi, että se äiti oli pään sisältä sairas eikä kukaan huomannut tai tiennyt mitään etukäteen.

Tuo kaivojuttu tapahtu ihan täs mein lähel..

Mä muistan tuollaisen kaivojutun, mutta siinä kyllä äiti heitti vaan lapset sinne kaivoon, ei tappanut itseään. Ja se tapahtui aika lähellä meitä. Muistan kun pelkäsin niitä juttuja lapsena.

Asutko pornaisissa?

 

Munkin lapsuuden pahimmat muistot liittyvät alkoholiin. Isäni oli alkoholisti, joka huusi paljon, oli harhainen ja uhkaili hakkaamisella. Isoveljeäni hän kai pieksikin, mutta jostain syystä lopetti fyysisen väkivallan kun mä olin jotain 3-4 v. Sen jälkeen se oli vain sitä huutamista, oksentelua, lattioille sammumista ja housihin kusemista ja paskomista. Ihan riittävän kamalaa esiteinille sekin, vaikkei olekaan yhtä hirveää kuin monien muiden lapsuuden kokemukset.

 

Siis nää on ihan järkyttäviä juttuja :'( Mietin kanssa, että voiko nää ihmiset olla enää yhteydessä vanhempiinsa ja millaista heidän elämänsä on nykyään kun ovat näin hirveitä kokeneet? Itse en ole vanhempiini yhteydessä, sillä psyykkisiä ja alkoholiongelmia on heilläkin ja mulla vastaavasti ollut raskas elämä heidän temppujaan seuratessa, mutta tosi mietoja on mun kokemukset näihin verrattuna kuitenkin. Miten voi tällasessa maassa, jossa hyvinvointivaltio on kehittynyt näin pitkälle, tapahtua lapsille tällaista näin paljon? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset voi niin huonosti, kun edelliset sukupolvet on olleet järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä ja deekuja

 

Mä muistan tuollaisen kaivojutun, mutta siinä kyllä äiti heitti vaan lapset sinne kaivoon, ei tappanut itseään. Ja se tapahtui aika lähellä meitä. Muistan kun pelkäsin niitä juttuja lapsena.

Asutko pornaisissa?

En, mutta lapsena asuin siinä naapurikunnassa. Myös tyttäreni kummisetä on Pornaisista kotoisin.

 

Siis nää on ihan järkyttäviä juttuja :'( Mietin kanssa, että voiko nää ihmiset olla enää yhteydessä vanhempiinsa ja millaista heidän elämänsä on nykyään kun ovat näin hirveitä kokeneet? Itse en ole vanhempiini yhteydessä, sillä psyykkisiä ja alkoholiongelmia on heilläkin ja mulla vastaavasti ollut raskas elämä heidän temppujaan seuratessa, mutta tosi mietoja on mun kokemukset näihin verrattuna kuitenkin. Miten voi tällasessa maassa, jossa hyvinvointivaltio on kehittynyt näin pitkälle, tapahtua lapsille tällaista näin paljon? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset voi niin huonosti, kun edelliset sukupolvet on olleet järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä ja deekuja

Tähän topikkiin vastaa pääasiallisesti ne, joilla on niitä huonoja kokemuksia. Joten kaikki eivät ole järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä tai deekuja.

 

Siis nää on ihan järkyttäviä juttuja :'( Mietin kanssa, että voiko nää ihmiset olla enää yhteydessä vanhempiinsa ja millaista heidän elämänsä on nykyään kun ovat näin hirveitä kokeneet? Itse en ole vanhempiini yhteydessä, sillä psyykkisiä ja alkoholiongelmia on heilläkin ja mulla vastaavasti ollut raskas elämä heidän temppujaan seuratessa, mutta tosi mietoja on mun kokemukset näihin verrattuna kuitenkin. Miten voi tällasessa maassa, jossa hyvinvointivaltio on kehittynyt näin pitkälle, tapahtua lapsille tällaista näin paljon? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset voi niin huonosti, kun edelliset sukupolvet on olleet järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä ja deekuja

Tähän topikkiin vastaa pääasiallisesti ne, joilla on niitä huonoja kokemuksia. Joten kaikki eivät ole järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä tai deekuja.

Edellisessä sukupolvessa siis

 

Siis nää on ihan järkyttäviä juttuja :'( Mietin kanssa, että voiko nää ihmiset olla enää yhteydessä vanhempiinsa ja millaista heidän elämänsä on nykyään kun ovat näin hirveitä kokeneet? Itse en ole vanhempiini yhteydessä, sillä psyykkisiä ja alkoholiongelmia on heilläkin ja mulla vastaavasti ollut raskas elämä heidän temppujaan seuratessa, mutta tosi mietoja on mun kokemukset näihin verrattuna kuitenkin. Miten voi tällasessa maassa, jossa hyvinvointivaltio on kehittynyt näin pitkälle, tapahtua lapsille tällaista näin paljon? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset voi niin huonosti, kun edelliset sukupolvet on olleet järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä ja deekuja

Tähän topikkiin vastaa pääasiallisesti ne, joilla on niitä huonoja kokemuksia. Joten kaikki eivät ole järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä tai deekuja.

Edellisessä sukupolvessa siis

Tajuan sen, mutta on näitä järkyttävän paljon silti, siis tosi äärimmäisiä juttuja :/

 

Siis nää on ihan järkyttäviä juttuja :'( Mietin kanssa, että voiko nää ihmiset olla enää yhteydessä vanhempiinsa ja millaista heidän elämänsä on nykyään kun ovat näin hirveitä kokeneet? Itse en ole vanhempiini yhteydessä, sillä psyykkisiä ja alkoholiongelmia on heilläkin ja mulla vastaavasti ollut raskas elämä heidän temppujaan seuratessa, mutta tosi mietoja on mun kokemukset näihin verrattuna kuitenkin. Miten voi tällasessa maassa, jossa hyvinvointivaltio on kehittynyt näin pitkälle, tapahtua lapsille tällaista näin paljon? Ja sitten ihmetellään miksi suomalaiset voi niin huonosti, kun edelliset sukupolvet on olleet järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä ja deekuja

Tähän topikkiin vastaa pääasiallisesti ne, joilla on niitä huonoja kokemuksia. Joten kaikki eivät ole järjestään mielenvikaisia, häiriintyneitä tai deekuja.

Edellisessä sukupolvessa siis

Niin mutta uskomattoman paljon näitä tosi surullisia tapauksia on! Varsinkin kun itse on elänyt aika normaalin, turvallisen lapsuuden. Naapurinsedän hyväksikäyttämäksi meinasin joutua noin 10-vuotiaana, kun setä alkoi kokeilla onko tissit kasvanut. Onneksi tajusin ottaa jalat alle ja en ikinä jäänyt enää sen miehen kanssa kahden. Kenelläkään en ole tapauksesta kertonut.

 

En osaa eritellä, mikä nyt se kaikista pelottavin muisto on, koska niitä on useita ja voi
olla ettei pahimpia muista. Koen nykypäivänä kauhua, joka on takauma siitä kun
äiti tukehdutti, kuristi ja samoin teki isä. Meinasin kuolla ja tukehtua(hyväksikäyttöön).
Väkivaltaa, pelkäsin äitiä pienenä.
Isän tekemä väkivalta äitiä kohtaan.
Oon pelänny että äiti kuolee. Lisäksi olen pelännyt sisaruksieni puolesta.
Äitiin on välit, mutta emme puhu näistä asioista.
Tosin vielä 90-luvulla oli niin että äitini ei koskaan soittanut mulle.
Isä on kuollut, eiikä hänkään soitellut.
En osaa sanoa osaanko antaa anteeksi.

 

Järkyttyneenä luen muistojanne Kosteitahan vanhempieni juhlatkin 70-luvulla oli, mutta onneksi tuollaista ei koskaan kuitenkaan. Itse olen liki absolutisti, läheisen alkoholismia olen seurannut, mutta kun ei ydinperheessämme ollut, ei sillä lailla minua kuitenkaan koskettanut... Omalle haluan raittiin ja turvallisen kodin taata.

Pelottavin muistoni: Sarja "Soittorasia", kun olin n. 7-8v. Partaiset miehen kasvot lasissa. Kuka sen on nähnyt, varmasti muistaa Edelleenkään en uskalla olla verhoitta pimeällä, tai ainakaan katsoa ikkunoita...

 

http://muistikuvaputki.yle.fi/rouvaruutu/jannitysnaytelma-soittorasia

Soittorasia on vissiin koskettanut muitakin sukupolveni edustajia (60-luvun lopun lapsia )

 

Ensimmäisen sivun lukeeneena huomaan että ei tuo mun kamalin lapsuusmuistoni ihan hirvittävä ole kun vertaa toisiin. Mutta mulle henk.kohtaisesti tää tapahtuma on jättäny jälkensä.
EN muista tarkkaan minkä ikäinen oon ollut ehkä alle koluluikäinen tai korkeintaa ensimmäisellä luokalla. Asuttiin kerrostalossa jossa kierreportaat. Ylimmästä kerroksesta naapurin tyttö oli ollut matkalla toisen työn luo - sukkasillaan ja kaatui portaissa ja loukkasi otsansa (en muuten tiedä onko ollut menossa ylös vai alas, tuli just mieleeni). Ambulanssi on tuon tytöntullut hakemaan silloin sairaalaan. Muistan kuinka olin ulkona ja katsoin talon nurkalta kun se lanssi oli siinä meidä rapun edessä, enkä uskaltanut mennä kotiin. En edes muista olinko yksi ulkona ja jos olin yksin niin miksi. Ilta alkoi jo kuitenkin pimenemään.
Pitkään pelkäsin ambulanssin sekä muiden hälyytysajoneuvojen ääntä, mutta pahimpana pelkona on jäänyt kammo kierreportaisiin. En mene kierreportaisiin kuin pakon edestä. Jo yhden kerrosvälin kulkeminen saa kädet hikoamaan ja jalat tärisemään...

 

Näitä samoja täälläkin... Isä joi ja hakkasi äitiä. Naapurin poika käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Isoveljeni kuolema teini iässä. Ja paljon paljon muita kamalia asioita! Toivottavasti omien lasteni ei tarvitse koskaan kokea vastaavaa!

 

isäpuoli hakkasi, ryyppäsi, heitti mut seinään.. ja ties mitä mitä en muista. äitiä kuristi ainakin 2 kertaa. isäpuolen kännikavereita.
hullu uskonlahko, minkä mielestä kaikki oli hyvin. se, kun äitini ehdotti minulle ja siskolleni, että jos me tappaisimme isäpuolemme, niin kukaan ei joutuisi vankilaan. me pohdimme miten sen tekisimme. olin alle 10 vuotias...

kaikkea en muista, enkä haluakkaan.

 

Kamalia on monia, pahin on ehkä kun äitini löi humalassa käden ikkunasta läpi. Olivat riidelleet isäpuoleni kanssa, joka oli juuri menossa hakkaamaan äitiä ja syykin oli typerä. Me lapset juostiin hysteerisinä naapuriin soittamaan poliisille. Muistan tuon tilanteen kuin eilisen. Ellei seinänaapurissa olisi asunut sairaanhoitaja niin äiti olisi kuollut keittiön lattialle. Lasi oli viiltänyt millin päästä valtimosta.