Tuo kaivojuttu tapahtu ihan täs mein lähel..Alkuperäinen kirjoittaja ok::hug: kamalia juttuja tässä ketjussa. Toivoisin ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi tuollaisia kokea. Itselle ei oikein tule muuta mieleen, kuin se kun 7-vuotiaana tulin kaverilta kymmenen aikaan perjantai-iltana kotiin, ja muutaman humalaisen pojan joukko pysäytti ja kyseli kaikkea.. Lähdin juoksemaan kun kysyivät "tuu meille nussimaan". Pelkäsin hulluna koko loppumatkan.
Äiti on kertonut, että olin pelännyt kovasti kuultuani n. 5-vuotiaana kaverilta lehdissä olleesta tapauksesta, jossa eräs äiti oli tappanut itsensä ja kolme lastaan (heitti kai kaivoon, en muista enää).. Pelkäsin että meidän äiti olisi sairas samalla lailla, kun kaveri kertoi, että se äiti oli pään sisältä sairas eikä kukaan huomannut tai tiennyt mitään etukäteen.
ja tuosta on tehty elokuvakin..Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Tuo kaivojuttu tapahtu ihan täs mein lähel..Alkuperäinen kirjoittaja ok::hug: kamalia juttuja tässä ketjussa. Toivoisin ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi tuollaisia kokea. Itselle ei oikein tule muuta mieleen, kuin se kun 7-vuotiaana tulin kaverilta kymmenen aikaan perjantai-iltana kotiin, ja muutaman humalaisen pojan joukko pysäytti ja kyseli kaikkea.. Lähdin juoksemaan kun kysyivät "tuu meille nussimaan". Pelkäsin hulluna koko loppumatkan.
Äiti on kertonut, että olin pelännyt kovasti kuultuani n. 5-vuotiaana kaverilta lehdissä olleesta tapauksesta, jossa eräs äiti oli tappanut itsensä ja kolme lastaan (heitti kai kaivoon, en muista enää).. Pelkäsin että meidän äiti olisi sairas samalla lailla, kun kaveri kertoi, että se äiti oli pään sisältä sairas eikä kukaan huomannut tai tiennyt mitään etukäteen.
Olen äitiini jonkinlaisissa väleissä. Soittelen joskus,voi mennä kuukausia etten kuule hänestä mitään. Äitini ja isäpuoleni ovat niin alkoholisoituneita et lapsiani en sinne ole ikinä ajatellutkaan antaa hoitoon,varsinkin kun tietää isäpuolen suhtautumisen ylipäätänsä lapsiin.Alkuperäinen kirjoittaja narsistin uhri:itsekin olen traumatisoitunut väkivaltaisesta lapsuudestani jossa minua jatkuvasti pahoinpideltiin, nöyryytettiin, alistettiin ja ivattiin ja haukuttiin. Jatkuva uhkailu teki minusta "näkymättömän" ja nääntyneen lapsen ja aikuisiällä on ollut todella kova koulu eheytyä ja kasvaa näiden kokemusten valossa.
Olisinkin kysynyt teiltä joilla todella kamalia muistoja on, että oletteko väleissä vanhempiinne? Annatteko mahdollisten lastenne mennä ko. mummolaan ja olla kyseisten isovanhempien kanssa tekemisissä?
Itselläni ei ole kotiini välejä enkä antaisi lasteni olla siellä sekuntiakaan turvallisuussyistä. Isäni kanssa en halua olla väleissä, sillä en koskaan voi antaa anteeksi hänelle sitä mitä hän on minulla ja muille perheenjäsenilleen tehnyt ja miten hän sairastutti ja traumatisoi niin monen viattoman ihmisen elämän. Olen tätä asiaa terapiassakin käynyt työstämässä enkä siitäkään huolimatta anteeksiantoon pysty.
Miten teillä muilla?
Tähän lisäisin vielä sen että äiti raahasi meitä sisaruksia baareissakin. Sanoi ostavansa seuraavana päivänä jotain hienoa jos lähdetään. Muutaman kerran oltiin mukana savuisessa räkälässä katsomassa kännistä äitiä ja muutaman kerran jätti meidät yöksi yksin. Yksi aamu lastesuojelusta tultiin meitä hakemaan ja pääsimme kotoa pois. Tottakai sitä oli silloin vihainen, älyttömän vihainen niille sossutädeille että veivät meidät, mutta nyt tajuan olla kiitollinen. Ties minkälaista elämämme olisi jos olisimme jääneet kotiin! 90-luvun alussa tapahtunut.Alkuperäinen kirjoittaja piia:äidistä jäänyt traumoja. Kännipäissään kussut kodinhoitohuoneeseen, pyykkikoriin, saunan lattialle... plus lliuta oksennuksia jotka minä, 8vee aina siivosin ja talutin äidin nukkumaan olohuoneeseen. Joskus aamulla kun äiti nukkui krapulaansa niin toivoin että olisi kuollut siihen sohvalle eikä enään oksentaisi....
Alkuperäinen kirjoittaja -.:onko kenenkään vanhemmat pyytäneet anteeksi näitä asioita teiltä?
?
Isäni on pyytänyt monet kerrat anteeksi, mutta SEKIN AINA kännipäissään.Alkuperäinen kirjoittaja -.:
Mä muistan tuollaisen kaivojutun, mutta siinä kyllä äiti heitti vaan lapset sinne kaivoon, ei tappanut itseään. Ja se tapahtui aika lähellä meitä. Muistan kun pelkäsin niitä juttuja lapsena.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Tuo kaivojuttu tapahtu ihan täs mein lähel..Alkuperäinen kirjoittaja ok:Äiti on kertonut, että olin pelännyt kovasti kuultuani n. 5-vuotiaana kaverilta lehdissä olleesta tapauksesta, jossa eräs äiti oli tappanut itsensä ja kolme lastaan (heitti kai kaivoon, en muista enää).. Pelkäsin että meidän äiti olisi sairas samalla lailla, kun kaveri kertoi, että se äiti oli pään sisältä sairas eikä kukaan huomannut tai tiennyt mitään etukäteen.
Juu oli ihana lapsuus ei tarvinnut pelätä mitään, no mörköjä sängyn alla.Alkuperäinen kirjoittaja Ninniliina:Et sä oo pumpulissa kasvanu - tollasta sen normaalin lapsuuden kuuluiskin olla eikä sellasta että tarvii pelätä väkivaltaa tms.Alkuperäinen kirjoittaja kp:Olen varmaan pumpulissa kasvanut,mut ikävin muistoni lapsuudesta on se että mummo muutti meidän yläkerrasta pois erään miehen luokse 30 km päähänAlkuperäinen kirjoittaja ccc:Luultavasti kun en saanut uutta vesipyssyä vaikka halusin
Toinen oli se kun kaupungissa oli joku samanikänen tyttö jäänyt auton alle pyörällä ja isä ja äiti aina sano kun mentiin autolla sen paikan läpi että tässä se tyttö jäi auton alle. Lisäksi pelkäsin naapurin koiraa, onneks naapuri oli 100m päässä niin näin aina kun se päästettiin vapaaksi ja ehdin juosta kotia
tätä mieltä minäkin olen etten lasteni edessä juo tippaakaan. vaikka minulla ei ole pahoja muistoja mutta muistan että pelotti kun isä oli humalassa, vaikka ei tehnytkään meille mitään. se huoli vanheman pärjäämisestä on kauhea lapselle.Alkuperäinen kirjoittaja mie:Ei ole pyytänyt mun äiti tai isä mitään tekojaan anteeksi ei :/ Jos on asia puheeksi tullut, alkaa valittamaan omaa kurjaa lapsuuttaan ja sanoo että parhaansa on äitinä tehnyt. Isään ei ole mitään välejä ja äidin kanssa viilehäköt välit tai ainakaa mistään säätä kummemmasta ei voi puhua.
Itse päätin jo hyvin hyvin varhain, että lapsia en tee nuorena tai ainakaan ennen kuin on koulut ja työ asiat hoidettu kuntoon. Ja että mun lapset ei ole ikinä nähny minua kännissä tai edes kaljapullo kädessä ikinä eikä tule näkemäänkään - ikinä.