Pelottavin, mieleen jäänyt lapsuuden muistosi?

Ihan hirveitä juttuja! Mulla on ollut ilmeisesti aika normaali ja turvallinen lapsuus.

Yks pelottavimmista muistoista on se, kun olin parhaan kaverin luona (niinkuin lähes joka päivä) käymässä. Kaverin isä oli alkoholisti. Kaverin äiti sanoi, että menkää mummolaan ja kaveri tuli mullekin sanomaan et pitää mennä mummolaan ku isä tulee kohta kännissä. Kaveri meni edeltä, mä kävin vielä vessassa. Olin jo ulko-ovella kun taksi kaartoi pihaan ja kaverin isä naama punasena tuli ulos. Jähmetyin vähäks aikaa paikoilleen, kaverin isä käveli ohi ja sanoi "hei". Ei se sit niin pelottavaa ollutkaan. Pelko sinänsä oli ihan ymmärrettävä, tiedän, että mies oli tehnyt kännissä oikeastikin pahoja asioita. Tällä kertaa ei onneksi ollut mitään pelättävää.

Toinen "trauma" tuli kun tämä samainen kaverin isä ajoi kännissä kaverin kissan yli. Mentiin kattomaan kissaa kun luultiin et se vaan lepäili nurmikolla, mut se olikin ihan vetelä, naama veressä ja hampaat vinossa.:/ Näin kuolleesta kissasta painajaisia pitkään.

Mut tosiaan, eipä nää monien kokemusten rinnalla ole mitään. Ja mun kannalta hyvä niin.

 

Minulla on ollut näköjään aika normilapsuus. Ei oo tapahtunut mitään kamaluuksia mitä niin monelle täällä. Siitä olen kuitenkin traumatisoitunut että lapsuudessani äiti pelotteli usein selkäsaunalla, veli kerran saikin selkään ja muistan vieläkin miten se itki sohvalla. Myös isä oli erittäin dominoiva ihminen, muistan kun se joskus valitti jostain äidille ja äiti nieleskeli kyyneliä. Äiti ei ikinä sanonut vastaan isälle. Ehkä näistä syistä minusta tuli ns. kiltti tyttö josta olen saanut kärsiä koko ikäni: koulukiusaamista, epäoikeudenmukaista kohtelua työpaikalla, huonoja ihmissuhteita. Vasta nyt yli 30-vuotiaana olen oppinut pitämään puoliani ja kasvattanut itselleni selkärangan. Omalle lapselleni aion näyttää omalla esimerkilläni ettei paskamaista käytöstä tarvitse sietää hiljaisesti vaan itseään pitää uskaltaa puolustaa.

 

Niin ja halaus kaikille jotka olette kokeneet lapsuudessanne hirveitä asioita. En edes tajua miten olette siitä selvinneet!

 

No, vaikka mitä paskaa on tullut koettua. Jouduin lapsena 2?-9 vuotiaana inestin ja pedofilian uhriksi. Tekijöitä oli 8 ja osa heistä naisia. Isä yritti tappaa minut ja sisaruksen kun oltiin 6-vuotiaita. Lähdettiin isän kanssa "lomalle" ja lomalla isä dokasi ja oli tosi agressiivinen ja arvaamaton, ehkä psykoosissa. Ymmärsin jo tuolloin jotenkin sen, ettei äiti joka meidät matkaan laittoi ei halunnut meitä enää takaisin kotiin ja isällä oli tuo tappaminen aikeissa sitten kun oli vietetty vähän laatuaikaa korvessa sen hullun kanssa. (Oletin ettei äiti enää rakastanut mua kun olin kasvaessa vähän rumentunut ja joutunut niin monen ihmisen hyväksikäyttämäksi). Lopulta isä yritti sitä tappamistakin mahdollisimman humaanisti, epäonnistuen, mutta juuri tuolta reissulta itselleni taisi jäädä aika paha dissosatiivinen häiriö muistoksi.

 

Pelottavimpia ovat ne muistot kun äitiä lyödään ja pelkään että oon ite seuraava.
Ja kun soitan yöllä baariin ja käsken äitiä tulemaan kotiin ja äiti itkee ettei halua tulla vielä.
Vieläkin, aikuisiällä, yritän piiloutua ja paeta riitatilanteissa.


Mieleenpainuvia muistoja ovat ne, missä hoidan nuorempaa sisarusta ala-asteikäisenä.

Kerran olin oksennustaudissa ja oksensin lattialle (en jaksanut kylpyhuoneeseen asti, rankka tauti) ja ajattelin vain että älä vauva ala itkeä äläkä koske oksennukseen.
Toisen kerran yritin saada vauvaa nukahtamaan vieraassa paikassa ja lopulta olin niin väsynyt että itkin vaan.

 

[QUOTE="vieras";26038070]No, vaikka mitä paskaa on tullut koettua. Jouduin lapsena 2?-9 vuotiaana inestin ja pedofilian uhriksi. Tekijöitä oli 8 ja osa heistä naisia. Isä yritti tappaa minut ja sisaruksen kun oltiin 6-vuotiaita. Lähdettiin isän kanssa "lomalle" ja lomalla isä dokasi ja oli tosi agressiivinen ja arvaamaton, ehkä psykoosissa. Ymmärsin jo tuolloin jotenkin sen, ettei äiti joka meidät matkaan laittoi ei halunnut meitä enää takaisin kotiin ja isällä oli tuo tappaminen aikeissa sitten kun oli vietetty vähän laatuaikaa korvessa sen hullun kanssa. (Oletin ettei äiti enää rakastanut mua kun olin kasvaessa vähän rumentunut ja joutunut niin monen ihmisen hyväksikäyttämäksi). Lopulta isä yritti sitä tappamistakin mahdollisimman humaanisti, epäonnistuen, mutta juuri tuolta reissulta itselleni taisi jäädä aika paha dissosatiivinen häiriö muistoksi.[/QUOTE]
kamalaa!
miten se yritti teitä tappaa? ja sittenkö vaan kotiin sieltä ja kaikki jatkoi, niinkuin ei mitään? ei poliisia, ei kertomista opelle?

 

Älkää sanoko, että "tämä ei kyllä ole mitään näihin muihin juttuihin verrattuna", sillä on oikeasti piristävää välillä kuulla niitä vähemmän masentavia muistojakin

Itselläni oli onnellinen lapsuus aina siihen asti, kun isäni alkoi yrittäjäksi. Sen jälkeen alkoi ryyppääminen ja äidin vähättely. Itse pistän ryyppäämisen yrittäjyyden aiheuttaman stressin piikkiin.

Yksi yö heräsin äitini avunhuutoihin. Kapusin yläpedistä alas, koko talo oli pimeä. Laitoin valot päälle eteisenkäytävälle. Kuulen olohuoneesta huudon "TÄÄLLÄ!". Kiiruhdan olohuoneeseen ja sytytän valon. Äiti makaa lattialla, isä istuu päällä ja kuristaa. Olin 10-13v.
Uskon, että avunhuudot oli viimeinen mahdollisuus äidille, muuten olisi voinut käydä huonosti. Tuskin olisi halunnu, että lapset (siskoni 4v vanhempi) tulee sellaista näkemään.

Ilta jatkui uhkailuin. Sisko olisi soittanut poliisille, mutta isä takavarikoi kaikkien kännykät ja veti lankapuhelimen johdon rikki. Pelkäsin niin, että tärisin. Äiti luuli, että mulla on kylmä.

Kuristamiset loppuivat (kai) tähän, mutta musta silmä äidillä näkyi vielä muutaman kerran ennen kuin tajusi ottaa eron isästä. Itselläni aika on kullanut muistoja (ikävä kyllä), siskoni näki painajaisia aika pitkän aikaa.

 

äti jahtasi puukolla ja huusi että nyt tapan sut kakara.. myöhemmin teininä tuli kirves kuvioihin mukaan jonka muistan todella hyvin!

isä uhkas tappaa kaikki kun olin 9v. silloin harkitsin jo ensimmäisen kerran itsemurhaa.

 

Täältä löytyy kans jos jonkinmoisia muistoja alkoholista, mutta kamalin varmaan se kun sain estettyä isän itsarin. Olin leikkimässä ja jostain syystä tulin "aiemmin" kotiin. Isä oli puukon kans sängys viiltämäs ranteita auki... Jäi vaan haavaks, sain puhuttua isän tolkkuihin, vaikka käski mua meneen kokoajan pois. Kai se ei uskaltanut mun silmien eessä sitä tehdä ja kun poistunut paikalta niin selvis sen verran että tuli järkiin.

Juu, minä kans estin oman äitini itsemurhan. Sain sen kiinni lappamasta kourallisia lääkkeitä naamaan. Painin siltä loput lääkkeet käsistä (en siis aivan pikkuinen ollut enää) ja pakotin sen oksentamaan. Vahdin sitä yötä myöten, kunnes isä tuli kotiin.

 

Meillä myös Isä osoitteli aseella ja uhkasi tappaa mut ensimmäisenä... Onneksi puhelin soi...

 

Sinulle VTF mistä arvasit? Tosiaan kun päästiin kotiin niin oltiin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Äiti kotiinpaluu iltana tosin itkeskeli pettymyksestä ja valitti isälle siitä, ettei se ollut saanut "sitä tehtyä" ja oli muutenkin hyvin torjuva. En viitsi kertoa sen tarkemmin ettei tunnisteta, muuta kuin että isä huumasi meidät ensin, minkä vielä tajusin, heräsin myöhemmin hetkeksi kipuun ja nukahdin uudestaan. Yritin kyllä kertoa melko kelvottomalle lähipiirille heti kun heitä näin, mutta vanhemmat vaan sanoi meidän nähneen unta/keksineen koko jutun. En vielä ollut koulussa tuolloin. Aikuisena tein näistä lapsuuden rikollisista rikosilmoitukset, mutta ne ovat vasta tutkinta-asteella.

 

Griminal minds kauhunaama hyökkää yhden vanhan mummon kimppuun ja yhden nuoren naisen kimppuun selviää että kaapissa on perhetaulu jossa on kaikki muut paitsi kauhunaama siellä oli musta kissa en suosittele alle 16 vuotiaille mä en pystyy katsoo sitä mutta liian kauhu uskokaa minua

 

Isä hakkasi äidin ja tajuttuaan poliisien tulevan, yritti tappaa itsensä. Poliisi kuristi isän tajuttomaksi, pisti raudat ja vei pois. Kyllähän se vähän jännitti.
Seuraavana päivänä mentiin ongelle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mukava se selvinpäin oli.

 

Mun muisto on että mun äiti kuoli

 

Kotiväkivalta. En halua tarkemmin kertoa, kun tutut on varmaan jo tunnistaneet mut täältä.