Pelottavin, mieleen jäänyt lapsuuden muistosi?

Mikä tapahtuma, asia jäi mieleesi joka saa verenpaineesi nousemaan vieläkin?
Kummittelee päässäsi vielä aikuisiälläkin?

 

nä on ihan tyhmii galluppeja kun aapee ei itte kerro mitään

 

Ei ole jäänyt elävästi mieleeni, koska en muista siitä mitään, mutta traumatisoivin sen täytyy olla koska vieläkin teen asioita sitä silmällä pitäen ja nään painajaisia eli olen ollut tulipalossa.

 

Voin ekrtoa, ajattelin että kerron vasta kun tullut muitakin vastauksia

Mun akamalin muisto on se kun neljän pienemmän sisaruksen kanssa lähdettiin Oulun yöhön etsimään meidän äitiä joka ei ollut tullut kotiin kahdeltatoista yöllä. Nuorin veljeni oli vasta yhden vuoden. Kävelimme lähimpään baariin yöpaitasillaan ja nähtiin äiti kamalassa humalassa toinen rinta paljaana baaritiskillä. Tän tapauksen jälkeen lastesuojelu puuttui asiaan.
Muistan slevästi sen pelottavan tunteen kun kävelimme kaupungilla pikkuveljien kanssa ja itkettiin äidin perään.

 

äitini sisäkenkien kopina kun se oli taas jossain maailmassaan ja tuli huoneeseeni selittää jotain utopistista ja hakkasi mut sen päätteeksi.

 

no tohon toiseen aloitukseen jo kerroinkin,isäni osoitti aseella minua ja äitiäni otsaan kun olin ala-asteella=(

 

Ei ole jäänyt elävästi mieleeni, koska en muista siitä mitään, mutta traumatisoivin sen täytyy olla koska vieläkin teen asioita sitä silmällä pitäen ja nään painajaisia eli olen ollut tulipalossa.

meillä on palanu talo kokonaan

 

Ei ole jäänyt elävästi mieleeni, koska en muista siitä mitään, mutta traumatisoivin sen täytyy olla koska vieläkin teen asioita sitä silmällä pitäen ja nään painajaisia eli olen ollut tulipalossa.

meillä on palanu talo kokonaan

ja sen takia pelkään jatkuvasti että taas tulee tulipalo....

 

Ei ole jäänyt elävästi mieleeni, koska en muista siitä mitään, mutta traumatisoivin sen täytyy olla koska vieläkin teen asioita sitä silmällä pitäen ja nään painajaisia eli olen ollut tulipalossa.

meillä on palanu talo kokonaan

Meillä paloi vaan yläkerta, mutta se riitti mulle, koska paloin myös.

 

ei kai traumaa ole jäänyt eikä kummittele, mutta muistan vieläkin kun äiti yhtäkkiä irvisti minulle. Leikki kai sutta tms. ja testasi että onko mulla luonnollisia vaistoja, eli pelkäänkö hampaiden näyttämistä. Olin ehkä 2-3v.

 

kamalin muisto... Kummisetäni yritti riisua mua mökkirannalla kun olin 5vee. Pääsin karkuun mutta lähellä oli etten joutunut pedofilian kohteeksi

 

Ei ole jäänyt elävästi mieleeni, koska en muista siitä mitään, mutta traumatisoivin sen täytyy olla koska vieläkin teen asioita sitä silmällä pitäen ja nään painajaisia eli olen ollut tulipalossa.

meillä on palanu talo kokonaan

ja sen takia pelkään jatkuvasti että taas tulee tulipalo....

Mun isällä oli tapana lohduttaa mua, kun kiersin joka ilta kysymässä että onko takka sammunut, onko hella pois päältä yms, että "ole huoleti, ei satu toista kertaa sun kohdalles".

Silti olen ostanut talonkin sitä silmällä pitäen että lapsen on käden ulottuvilla (makkarit lähekkäin) jos jotain sattuu ja niitä on pienestä pitäen neuvottu mitä tehdä, jos jotain tulee.

 

isäni,joka pilasi koko perheen elämän, ja aiheutti kaikille pahoja traumoja...

 

Varmaan se, kun olin korkeintaan 6v, äiti oli humalassa ja käytiin luistelemassa. Kotiintulomatkalla äiti halusi baariin, joten paikallisen räkälän kautta käytiin,siellä tais pari olutta juoda. Muistan elävästi sen hirveän tupakan savun. (miten lapsia päästettiin illalla myöhään baariin edes?) Sitten kun sielä lähdettiin,niin äiti oli jo aika kaatokunnossa ja lensi katuojaan. Minä häntä sieltä kiskoin ylös ja äidille tuli musta silmä. KAiken lisäksi kun kotiin päästiin, avaimet oli kadonneet ja niitä lähdettiin uudestaan hakemaan luistinradalta. Muistan et oli kylmä ja piemä ja mua itketti ja pelotti.

 

äidistä jäänyt traumoja. Kännipäissään kussut kodinhoitohuoneeseen, pyykkikoriin, saunan lattialle... plus lliuta oksennuksia jotka minä, 8vee aina siivosin ja talutin äidin nukkumaan olohuoneeseen. Joskus aamulla kun äiti nukkui krapulaansa niin toivoin että olisi kuollut siihen sohvalle eikä enään oksentaisi....

 

Ihan kamalia muistoja.

 

isäni,joka pilasi koko perheen elämän, ja aiheutti kaikille pahoja traumoja...

Peesi

 

Se, kun isä tuli keskellä yötä yötöistä puukotettuna ja piestynä kotiin. Oli kait itekkin jossain shokissa, kun ei ollut ymmärtänyt lähteä suoraan päivystykseen. Mä heräsin ja katsoin makkariin, näin kuinka äiti laittoi laastareita päällekkäin ja sitä verta vaan tuli ja tuli. Kun huomasivat mut, komensivat takaisin sänkyyn. Mä koitin puristaa käsiä nyrkkiin ja niitä kihelmöi, tuntui että veri pakeni kaikista jäsenistä ku pelkäsin niin paljon.

 

aloholistivanhempien lapsena mulla on todella monta kamalaa muistoa. Juurikin edellämainittujen tapaisia

Kamalin: Oltiin lomakylässä jossain päin suomea. Illalla siskon kanssa kahdestaan mökissä. vanhemmat juomassa. Mökkiin murtautui känniläinen, iso mies joka kävi kimppuuni. Repi vaatteitani yms. kosketteli. Pääsin karkuun mutta siskoni jäi satimeen. Ulkona huusin apua ja apu tulikin. Siskoni makasi nurkassa alasti ja ukko housut kintuissa sen vieressä... mitään ei ehtitnyt tapahtua. En tiedä miten olis selvitty jos olis ehtinyt. Minä tuolloin 6vee ja sisko 9.

 

siis voi miten kauheita muistoja joillain onkaan..! ;( mulla ollut kyllä ihan ok lapsuus, kun näitä juttuja luen. mut adoptoitiin, kun olin 3 kk:n ikäinen, v. 1969...

 

Kun olin jotai 7v ja palasin yksin bussilla mummolasta kotiin. Bussissa joku juoppo yritti hiplailla ja seurasi. Omalla pysäkillään yritti väkisin saada mukaan. Olin ihan paniikissa ja katseella etsin apua muilta ihmisiltä ja JOKAINEN käänsi päänsä pois. Mies vielä bussin ovelta huusi ja komensi minua matkaansa, mutta itku kurkussa onneksi pidin pintani enkä lähtenyt mukaan. En ikinä uskaltanut kertoa kellekään.

 

äiti jahtas puukolla perässä, ja piilouduin siskon kanssa vessaan.

 

ku sain selkääni...

 

Olin kai jtn 6-8v, kun olin isoveljeni kanssa yökylässä Hkissä enomme luona. Odotettiin ratikkaa, kun yksi humalainen/huumehörhö alkoi repiä mua mukaansa. Se pelästytti kamalasti. Pelkään edelleen humalaisia ja oudosti käyttäytyviä ihmisiä.

Olin päiväkoti-ikäinen, kun mummini kulotti nurmikkoa, mutta tuli riistäytyikin isoon kuusiaitaan ja poltti koko kuusiaidan. Menin niin panikkiin, että juoksin sinne tänne ja pelkäsin, että poliisit vie mummin. Siitäkin sain sellaisen kammon, että pelkäsin tulta varmaan seuraavat 2 vuotta. Aloin itkeä, jos joku sytytti takan, saunan pesän, grillin tms.

 

Yllättävän paljon näitä muistoja humalaisiat vanhemmista.
Itse muistan myös kuinka pienenä (n.6-7v) olin useinkin äidin mukana baareissa, niistä sinällään ei kauheita muistoja. Mutta yhdet hirvipeijaiset missä äiti makaa nurkassa oksennukset rinnoilla eikä tajua mistään mitään, onneksi oli tuttuja aikusia jolta mennä pyytämään apua, mikä äitiä vaivaa.
Tulipalo oli kun olin 6luokalla, jos olisin kotona ollut niin empä tässä kirjoittelisi.
Mielessä kummittelee myös kun yhden äidin miesystävän veli uhkaili ampua äidin, tunkeutui meille sisään, poliisitkin ravas muutamaan kertaan ja kaikenlisäksi tämä veli yritti ajaa autolla seinästämme läpi. Asuttiin samassa pihapiirissä enkä uskaltanut olla pihalla juurikaan.