Ensimmäinen synnytys alkoi klo 00 yöllä. Soitin synnärille tunnin-parin päästä ja kerroin että supistukset ovat säännölliset, tulevat n. 4 minuutin välein, tuntuvat alaselässä suurimmaksi osaksi, aivan kuin menkkakivut, ei mitään törkeän kipeitä, mutta en nukkumaankaan pysty.
Puhelimessa täti sitten sanoi että turhaan hätäilen, ei ne ole synnytyssupistuksia, kun en kipeämpi ole. Käski ottamaan Panadolia ja mennä lämpimään suihkuun, niin aamulla olisivat kivut ohi.
Klo. 6 aamulla herätin kuitenkin ukon, ja päätin että lähden synnärille näytille.. Kerkeäisi ukkokin vielä töihin jos on väärä hälytys. Soitin taas sinne ja ilmoitin että ei satu enempää kuin yölläkään, mutta nyt me tullaan. Tädin asenne tuntui olevan hieman nuiva :|
Joskus klo. 7 aikaan oltiin synnärillä ja kätilö huomasi minun olevan 5 cm auki. Lähdettiin synnytyssaliin.
Klo. 8 Lähdimme ukon kanssa kahvilaan vielä aamupalalle ja minä soittelin sukulaisille innoissani että "nyt mä synnytän!".
klo. 9 mennään takaisin synnytyssaliin. Jonkun aikaa sen jälkeen kalvot puhkaistiin, ja supistukset alkoivat olla sitten vähän kivuliaampia. Sain kuumavesipullon helpotukseksi.
Joskus puolen päivän paikkella olin 8 cm. auki, ja silloin alkoi sattumaan jo enemmän. Kuvittelin epiduraalin helpottavan, siispä sain epiduraalin. Epiduraalin alkaessa vaikuttaa synnytys pysähtyi moneksi tunniksi. Lopulta sain lapsen ponnistettua ulos imukupin avustuksella klo 19.31. Poika syntyi tunnin ponnistusvaiheen jälkeen.
Ja en mä nyt sanois että maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi heti kun lapsen saa syliinsä. Kyllä se kipu hellitti joo, mutta synnytyksen raskaus katosi mielestä vasta parin seuraavan viikon aikana.
No, sitten mulla olikin jo vauvakuume..
Ja toinen on nyt tulossa tasan vuoden ikäerolla ensimmäiseen. Odotan innolla synnytystä, ja toivon kovasti että nyt pystyisin olemaan synnytyksessä enemmän "läsnä". Ekalla kerralla homma kesti niin pitkään että väsymys vei voiton jopa ponnistusvaiheessa... Nukahdin ponnistusten välissä, ja lopulta kun lapsi oli vedetty ulos supermiesasennossa ja laitettiin rinnalle, niin olin ihan hukassa... Tuntui vaan hassulta että se on minun lapseni siinä 
Puhelimessa täti sitten sanoi että turhaan hätäilen, ei ne ole synnytyssupistuksia, kun en kipeämpi ole. Käski ottamaan Panadolia ja mennä lämpimään suihkuun, niin aamulla olisivat kivut ohi.
Klo. 6 aamulla herätin kuitenkin ukon, ja päätin että lähden synnärille näytille.. Kerkeäisi ukkokin vielä töihin jos on väärä hälytys. Soitin taas sinne ja ilmoitin että ei satu enempää kuin yölläkään, mutta nyt me tullaan. Tädin asenne tuntui olevan hieman nuiva :|
Joskus klo. 7 aikaan oltiin synnärillä ja kätilö huomasi minun olevan 5 cm auki. Lähdettiin synnytyssaliin.
Klo. 8 Lähdimme ukon kanssa kahvilaan vielä aamupalalle ja minä soittelin sukulaisille innoissani että "nyt mä synnytän!".
klo. 9 mennään takaisin synnytyssaliin. Jonkun aikaa sen jälkeen kalvot puhkaistiin, ja supistukset alkoivat olla sitten vähän kivuliaampia. Sain kuumavesipullon helpotukseksi.
Joskus puolen päivän paikkella olin 8 cm. auki, ja silloin alkoi sattumaan jo enemmän. Kuvittelin epiduraalin helpottavan, siispä sain epiduraalin. Epiduraalin alkaessa vaikuttaa synnytys pysähtyi moneksi tunniksi. Lopulta sain lapsen ponnistettua ulos imukupin avustuksella klo 19.31. Poika syntyi tunnin ponnistusvaiheen jälkeen.
Ja en mä nyt sanois että maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi heti kun lapsen saa syliinsä. Kyllä se kipu hellitti joo, mutta synnytyksen raskaus katosi mielestä vasta parin seuraavan viikon aikana.
No, sitten mulla olikin jo vauvakuume..