Pelkään synnyttämistä:( Kertokaa teidän tarinanne omasta synnytyksestä:)

[m]

Tokan lapsen synnytys, 1.1 klo.13 aikaa lähtiin synnärille kun selkäpoltottoja tuli mutta ei kivuliaita, 15.30 siirryin saliin kun supistukset tulivat voimaakaammin, lapsivesi meni ja sain sitten epiduraalin joka helpotti. Olin 10cm 3h auki kello läheni puolta yötä, olin 10cm auki mutta mitään ei tapahtunut, suppareita tuli mutta ei ponistuksen tarvetta eikö vauva liikkunut synnytyskanavaan.
Päätettiin sektio tehdä, henk. kunta hälyytti porukan paikalle koka oli pyhäpäivä ja aamuyö jo
Lapsi syhtyi sitten 2.2. 4.45 sektiolla ja kaikki meni hyvin, väsynyt oli valvomisesta mutta kunto koheni pikkuhiljaa.

Lapsen la olisi ollut 3.1

Painovirhepaholainen siis lapsi syntyi 2.1. ei siis 2.2

 

[kotiäiti]

Niin ja olen keskisuomesta eli toisessa synnytyksessä ei ollut ilokaasua käytössä täällä kun ei sitä anneta.Ekassa oli epiduraali ja ilokaasu tokassa spinaali kumpikin synnytys yhtä helvettiä.

 

[nöttiäinen]

Mun synnytys oli helppo ja nopea, alle 5h. Lähde koitoseen avoimin ja positiivisin mielin. =) Jokainen tuntee ja kokee kivun eri tavalla, etukäteen ei voi tietää miten sen kanssa on. Muista kuitenkin, että sinulla on mahdollisuus saada kivunlievitystä, mikäli haluat. Nekin tietty toimii ja vaikuttaa kullakin eri tavalla, mulla epiduraali vei kivut kokoaan koko synnytyksen ajaksi, ainoastaan ponnistaessa tuntu kipua.

Tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin. =)

 

[NallePuh82]

Minä ajettelin, että synnyttää ne ihmiset savimajoihinkin ilman apuja, joten enköhän minäkin hommasta suoriudu sairaalaoloissa Hyvin meni. Totta kai supistukset sattuu, mutta missään vaiheessa kipu ei käynyt ylivoimaiseksi. Kätilöt toimivat ainakin minulla ammattitaitoisesti ja ehdottelivat kivunlievitystä ja eri asentoja jne. Kun kipu alkoi olla aika kovaa, olin ensin lämpimässä suihkussa ja sitten sainkin jo epiduraalin, joka auttoi. Kivun kestäminen on synnytyksessä erilaista kuin muuten, siinä tietää miksi sattuu ja sen, että jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin.

 

[Menhit]

Ite pelkäsin repeämistä ja episotomiaa, pelkäsin myös epiduraalin laittoa.
No yhtää tikkiä ei tarvinnu alapäähän laittaa ja epiduraalin laittoa en tuntenu millään lailla.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Enpä taida kertoa, pelkäisit sen jälkeen vielä enemmän. Mutta terve poika oli lopputuloksena, sehän on pääasia.

 

[Suski]

Mene ihmeessä synnytyspelkopoliklinikalle jos vaan mahdollisuus. Itse kävin ja se autto kovasti. Lapseni syntyi normaalisti alateitse ja oli ihan hieno kokemus. Mua pelotti kivun lisäksi se että en osaa ponnistaa, yms, yms..kaikki mahdollinen siis. Mulla kaikki meni ihan kivasti ja ainut huono muisto oli se kipu kun tikit kotiin päästyäni tulehtu ja jouduin gynen "pöydälle". Sitä en enää halua..

 

[toinen kotiäiti]

Mun synnytys alkoi perjantaina lapsiveden tihkumisella. Vauvan sain syliin tiistaina. Eli oli siinä synnytyksessä mittaa. Käynnistys aloitettiin heti la-aamuna ja siitä lähtien supistuksia.

Ja paras: epiduraali ei mulla toiminut koska mulla on häntäluun kohdalla murtuma (ilmeisesti lapsuudesta peräisin) ja se on luutunut väärään asentoon. Eli se puudute ei mennyt perille asti, näin tulkitsivat kun oli kolme lääkäriä päivittelemässä tilannetta.

Mutta: koska tahansa menisin uudellen! Nyt kun tiedän että epiduraali ei toimi niin osaisin heti pyytää muita kivunlievitys-menetelmiä.

 

[äippis]

Mä muistan kun ekan synnytyksen jälkeen sanoin kätilölle, et eihän tää niin vaikeeta ollutkaan kun luulin..hieman kätilöä hymyilytti. mulla on kaikki kolme synnytysta ollut aika helppoja ja kovaa kipua olen tuntenut vain ponnistus vaiheessa.

 

[vieras]

Mulla kolme lasta ja jokaisen kohdalla olen pelännyt synnytystä, edellisestä kävinkin pelkopolilla juttelemassa.
Kyllä se sattuu aivan järkyttävästi, mutta hengissä olen selvinnyt ja enempää lapsia ei meille tule ,kiitos minun sterilisaation!

 

[vieras]

Se kipu on niin erilaista kuin mikään kipu koskaan aikaisemmin. Ei voi verrata mihinkään. Erona on se että koska se on sellaista hyvää kipua, eli ei tarvitse pelätä että mikä nyt on vialla kun sattuu vaan tietää, että tämän kivun tarkoitus on saattaa maailmaan ihana lapseni.

 

[Neith]

no mie lähin sllä asenteella että kaikki mahdolliset kipulääkkeet mitkä vaan saan... no en saanu yhtään mitään.. |O |O sattui kamalasti (oli nopea synnytys joten siksikin sattui...)
mie itkin hysteerisenä ja ilmoitin lähteväni kotiin, ei tästä tule mitään.. :snotty:
mutta niin vaan sieltä poika putkahti.. en sanoisi että se oli kiva tai hieno kokemus mutta siitä selviää oli mulla stten kompikaatioita joten seuraavaa synnytystä mietin kyllä..

 

[vieras]

4 synnytystä takana Ekaa odottaessa ajattelin et tulee mitä on tullakseen ja että ihmiset on synnyttäny maailmansivu et ei se voi tajuttoman kamalaa olla vaikka toki sattuu. No näinhän se oli synnytys oli pitkä ja lääkkeillä ei saatu kipuja kokonaan pois, mutta se on erilaista kipua kuin joku muu kipu (vaikka et leikkaa sormeen veitsellä tms.). Siitä selviää eikä hulluksi tuu ja nyytti jonka saa kainaloon kuittaa kaikki kivut

 

[merja]

no mie lähin sllä asenteella että kaikki mahdolliset kipulääkkeet mitkä vaan saan... no en saanu yhtään mitään.. |O |O sattui kamalasti (oli nopea synnytys joten siksikin sattui...)
mie itkin hysteerisenä ja ilmoitin lähteväni kotiin, ei tästä tule mitään.. :snotty:
mutta niin vaan sieltä poika putkahti.. en sanoisi että se oli kiva tai hieno kokemus mutta siitä selviää oli mulla stten kompikaatioita joten seuraavaa synnytystä mietin kyllä..

Mikset saanut mitään, olitko avautunut jo niin pitkälle että epistä tai spinaalia ei voitu laittaa? Vai eikö löytynyt anestesialekuria?

Paracervikaalin ja budendaalin voi laittaa ihan tavallinen lääkärikin. Tosin mulla synnytys eteni niin nopeasti että parac:tä ei ehditty laittaa, budendaali kylläkin. Se oli etu, että kun eteni niin äkkiä niin eipä ehtinyt olla kauaa kipeä.

Teilläkö päin ei ollut myöskään ilokaasua? Jänniä eroja eri alueitten välillä.
Mä roikuin sen alkuvaiheen ilokaasuletkussa kiinni ja sit sain sen puudutteen ja sit sai ponnistaa!

 

[Suzyanne]

Ap, mitä jos pyytäisit neuvolan terkkarilta lähetteen pelkopolille? Se on käsittääkseni tapaaminen kätilön kanssa äitiyspolilla, niitä voi tarvittaessa olla useampikin, ja tarkoituksena on synnytyspelon lievittäminen keskustelun avulla.

Itse olen vasta jonossa sinne, mutta olen monilta synnytyspelkoisilta kuullut että siitä oikeasti olisi apua.

Itse pelkään kaikkein eniten juuri sitä, että mitä jos saan jonkun paniikkikohtauksen tms., ja menen johonkin shokinomaiseen tilaan, enkä osaa toimia oikein, ja sen takia vauva saisi esim. hapenpuutteen tms.. minulla on taipumusta mm. hyperventilointiin silloin kun hermostun kunnolla. Kipu ei minua niinkään pelota, vaan se että hätäännyn. Itselläni on nyt menossa rv 33+2, eli ei kauhean kauaa enää..:xmas:

Toivotaan että saamme kumpikin lievitystä pelkoihimme. Oikein paljon tsemppiä sinulle tulevaan koitokseen! :hug:

 

[EllaRo82]

Mä ajattelin sen kans niin, et kun kerta muutkin niin kyllä sitten minäkin.

Esikoinen syntyi imukupilla koska vauvan sydänäänet heitteli pahasti. Napnuora oli 2 kertaa kaulan ympärillä. Mutta imukupiks oli kai aika helppo synnytys. Minä en revenny eikä pojalle jääny hiippaa tai muutakaan. 8h45min kesti.

Tytön synnytys taas kesti ja kesti. 13h varrottiin ja kun viimein puhkastiin kalvot niin neiti oli 10 minuutissa sylissä mutta tääkin oli helppo synnytys. Ensimmäinen "tappavan"kipeä supistuskin tuli vasta kun kalvot oli puhkastu ja enempää en tainnu edes huomata.

Kolmas kerta kyllä taas jännittää, mut lopussa se kiitos seisoo. :hug:

 

[vierailija]

Muakin pelotti kamalasti ja enkä millään meinannu lähtä sairaalaan vaikka olinkin jo 7cm auki kotona.. Pakkohan sinne oli sit mennä.. tunnin kesti ponnistus ja se oli kauheint koko jutus, kun ei meinan enää millää jaksaa ponnistaa.

mut erinlaisiahan myö ollaan.. ja voihan se olla että sulle sattuu vielä helpompi synnytys Hyvin se menee.

 

[puddighinu]

Mä synnytin esikoisen helposti. Aikaa meni 4,5h ja ei puudutusta tms. Ei siis sattunu yhtään.
Kaikilla on omat kokemuksensa.

Mulla sama, vesien menolla alkoi, siitä sitten sairaalaan. Yhdessä vaiheessa kätilöltä kyselin että koskas tää alkaa kunnolla sattumaan, kun mua oli pleoteltu että se on ihan kamalaa. Ilman puudutuksia mentiin loppuun asti, lähinnä tuntui ikävältä eikä niinkään sattunut. Hieman häiritsi tunne että vauva on erehtynyt reiästä ja tuleekin persaukosta ulos! Joillain sattuu, toisilla ei, mulle kävi hyvin. Se tikkien laitto olikin sitten ihan eri juttu... sattu niin maan vietävästi!

 

[mulla]

ainakin ollut tosi helpot synnykset, ei se kipu ol sellasta että se on koko ajan päällä, avautuminen voi kestää vaikka 10 tuntia mutta ei se tarkoita että se kipu on koko ajan päällä, supistukset on sellasia aaltoja mitkä tulee ja voimistuu ja taas laantuu, tulee taukoja supistusten välissä jne.
loppua kohti ne tihenee ja sattuu enemmän mutta onneksi nykyään on tosi hyvät puudutukset, on epiduraalia, spinaali (mielestäni paras) sekä kohdunkaulapuudutus kaikista on apua ja varmaan saat puudutuksen sitten kun tarvis on!

 

[minä]

Kolme synnytystä takana ja kaikki erilaisia. Eka tietty kesti kauan ja oli kivulias, mutta ihan kestettävissä. Ilokaasulla selvisin. Toinen tuli jo helpolla ja kolmas olikin sit jo aivan ihana kokemus. Olenkin joskus sanonut, että haluaisin vielä kerran kokea synnytyksen, mutta se ei enää kohdallani ole mahdollista.
Kolmannessa synnytyksessä osasin olla aivan rento koska tiesin jo tietysti mitä tuleman pitää. Minua auttoi suuresti ajatus siitä, että jokainen supistus tuo lapseni näkemisen lähemmäksi. Tämä ajatus auttoi minua tosi paljon. Olin piiitkään suihkussa ja "nautin" jokaisesta supistuksesta. Vaikka sattuikin. Mitään kivunlievitystä en tarvinnut.
Ja sitte vielä , että ponnistusvaiheessa ei kannata yhtään huutaa tai muutenkaan puhista. Kaikki minkä päästät ponnistaessa suun kautta ulos on pois ponnistusvoimasta. Tämän valtavan hyvän neuvon sain vasta toiseen synnytykseen. Ekassa synnytyksessä kysyin kätilöltä saanko huutaa kun sattuu niin kauheesti. kätilö vaan vastasi , että huuda vaan , mut ei siitä mitään apua ole. Olisi ollut parempi ku olisi sanonut, että älä huuda , vaan keskitä kaikki voimat alapäähän. Tosin eipä ponnistusvaihe kestänyt ekassa ku 9 minuuttia, mut silti olisi voinut neuvoa.

 

[ihanaatuskaa]

Ootko kuullut kivunlievityksestä?
Epiduraali / spinaali avautumisvaiheeseen ja budendaali ponnistusvaiheeseen?

Ei satu missään vaiheessa!

Niinhän se varmaan menee, kun enne sitä kolmea senttiä ei kellään ole ollenkaan kipuja, ja sitten saa epiduraalin... Hahhah.

Mulla meni molemmat synnytykset niin, että kipeitä suppareita tuli tuntikaupalla (ekassa pari vuorokautta käynnistyksen kanssa), eikä mitään edistystä kohdunsuulla kuitenkaan. Sitten vihdoin viimein alkoivat ihan tautisen tuskaset supparit ja mä olin kippurassa siellä synnärin lattialla. Eivät kätilöt olleet uskoa silmiään, että niin kipeä voin olla, kun ei kerta mitään pitänyt olla vielä tapahtumassa. No sitten saliin ja ilokaasua ja epiduraalia peliin ja pari tuntia, kun vauva maailmassa.

Niin juu ja tokassa synnytyksessä kävi myös niin, että epiduraali ei vienyt kipuja vaan supparikivut jäivät tuntumaan oikeaan reiteen. Näin kuulemma käy aika usein.

 

[vieras]

Kiitos vastauksistanne Niinhän se minäki ajattelen että onhan sitä synnyttänyt monet muutkin ja ovat selvinneet Ja kyllä minä alateitse haluan synnyttää! Se vain on kestettävä. Jännittää vaan niin pirusti mutta eiköhän se tästä

Minä olen sitä mieltä, että synnytyksessä se tilanne vie niin mukanaan, että kun homma on käynnissä sitä vaan menee mukana. Mullakin oli etukäteen vaikka mitä kauhuvisioita ja pelkoja, mutta kun pääsin tositoimiin en muistanut mitään. T

oivottavasti sullakin näin ja kaikki hyvät etukäteishuolet menee hukkaan

 

[no]

minusta ei ole edes kiva lukea toisten kertomuksia. Se on kaikkilla kumminkin aivan erilainen. Vaikka minäkin pelkäsin mutta otin sen kannan että, kyllä minä tästä päivästä selviä kun muutkin on selvinneet ja sitten on ihana nyytti Ja loppujen lopuksi se ei ollutkaan niin kamalaa kun muut olivat kertoneet! Vaan ihana juttu:-D

 

[NewArtRiot]

Mua pelotti joka kerta eniten ponnistusvaihe ja se venyminen kun pää tulee. Kävin ekassa ja vielä toisessakin raskaudessa pelkopolilla, kolmannessa en enää kehdannu. Kaikki synnytykset oli helppoja ja nopeita. Suurin kipu taitaa olla viimeiset supistukset, siitä huolimatta se venyminen on musta kauheinta.
Ekassa synnytyksessä epiduraali ei ehtiny vaikuttaa, selvisin kuitenkin pään ja koko vauvan tulosta parahtamalla "nyt käy liian kipeää". Sitten se olikin ohi ja kipu loppui tietty heti.
Toisessa ja kolmannessa sain spinaalin. Toisessa ei tuntuneet supistukset yhtään, mutta pään tulo kävi kohtalaisen kipeää. Kolmannessa taas ei auttanut yhtään supistuksiin, taisin ihan ääneen valittaa. Mutta kuinka ollakaan, ponnistusvaiheessa ihmettelin että mitä nyt, kun kätilö ei käskenytkään enää ponnistaa. Sanoi vain että pää tuli jo, enkä uskonut ennenkuin mieskin katsoi. Ei tuntunut kertakaikkiaan ollenkaan, todella hyvä mieli ja muisto jäi viimeisestä synnytyksestä! =)

 

[upupaepops]

Minä synnytin esikoiseni 23 päivää sitten ja oli kyllä ihana kokemus. Synnytystä alettiin käynnistämään maanantaiaamuna Cytotec-tableteilla, joista ensimmäisistä ei tapahtunut oikein mitään. Toiset laitettiin neljä tuntia myöhemmin, ja illalla alkoikin suopistelemaan muutamia kertoja tunnissa, pääasiassa kivuttomia. Sain illalla suun kautta otettavan nestemäisen kipulääkkeen, jotta saisin nukuttua kunnolla (vaikka supistukset eivät juuri sattuneetkaan). Aamulla lääkäri kävi tarkistamassa vointini, ja koska edellisen päivän tabujen aiheuttamat supparit eivät olleet lakanneet, ei minulle annettu enää lisää lääkkeitä vaan päätettiin antaa tilanteen kehittyä itsekseen.

Iltapäivällä supistukset laantuivat, illalla oli jo todella hiljaista. Miehen lähtiessä kotiin yhdeksän aikoihin tuli taas muutama kipeämpi supistus ja sain taas yötä varten saman kipulääkkeen kuin edellisyönäkin. Puoliltaöin heräsin kun vatsasta kuului äänekäs ''NAPS'', luulin jo että lapsivedet menivät mutta limatulppahan se irtosi. Melkein samoin tein supistuksia alkoi tulemaan kymmenen minuutin välein, sattuivat mutta eivät niin paljoa että olisin niihin sillä hetkellä jotain lääkettä halunnut. Supistus kesti kerrallaan 30-90 sekuntia. Kahden aikaan yöllä soitin miehen takaisin, kun synnytys selkeästi lähti käyntiin. Yö kului miehen torkkuessa sänkyni vieressä keinutuolissa, meikäläisen ähistessä kymmenen minuutin välein. Ajoittain torkahtelin suppareiden välillä itsekin.

Aamulla olin jo aika väsynyt, kun hoitaja katsoi kohdunsuun tilanteen: sormelle auki, kaulaa reuna jäljellä. Eli ei vielä ''mitään''. Olin jo varma että olisin avautunut sen verran, että minut pian siirrettäisiin saliin... Kiukkuisena häädin miehen takaisin kotiin, yritin syödä aamupalaa ja torkkua supistusten välissä.

Pari tuntia myöhemmin lääkäri tsekkasi kohdunsuun tilanteen kierroksellaan, ja yllätyksekseni sanoi: ''Tämä on neljä-viis senttiä auki, saliin vaan ja puhkastaan kalvot''. Ehdin juuri soittaa miehen taas takaisin pelipaikalle ja napata kamerat mukaan kun hoitaja lähti jo kiikuttamaan minua kohti saleja.

Salissa vastassa oli kätilö ja opiskelija. Kalvot puhkaistiin kello 9.45 ja sen jälkeen supistukset tulivatkin parin-kolmen minuutin välein. Aloin imppaamaan ilokaasua (josta oli mielestäni suurin apu koko synnytyksessä!) ja se piti kivut siedettävinä noin tunnin. Sitten alkoikin taas sattua sen verran että pyysin jotain tujumpaa, ja minulle laitettiin kohdunkaulan puudute. Kivut hävisivät täysin tunniksi. Minulle laitettiin oksitosiinitippa, jotta avautuisin nopsempaan kun olin jo puudutettukin. Tunti kohdunkaulan puudutteen laittamisen jälkeen olikin koko synnytyksen kivuliain kohta, kun pyysin ''vielä jotain tujumpaa!'' ja anestesialääkärillä kesti tästä pyynnöstä spinaalipuudutteen selkääni tökkäämiseen n.20 minuttia. Sen jälkeen ei oikein sattunutkaan, hönkäilin ilokaasua ja yhden aikaan iltapäivästä alettiin valmistautua ponnistamaan. Ilokaasuletku riistettiin ( ) minulta ja kätilöt neuvoivat kuinka ponnistaa. Ensimmäisestä ponnistuksesta kesti 11 minuuttia niin pikkiriikkinen tyttö (45,5cm, 2320g, 33cm) oli maailmassa. Pieni epparihaava tehtiin, josta tikit olivat sulaneet pois viikon kuluttua synnytyksestä.

Minä en voi sanoa että olisi sen ihmeemmin sattunut, sain kivunlievitystä kun pyysin ja ne toimivat niin kuin kuuluukin. Mutta kaikilla on erilainen kipukynnys ja jokainen synnytys on erilainen.