Alkuperäinen kirjoittaja tyyristyllerö:
Kerron vielä hiukan lisää, ehkä jopa asian vierestä...tai sitten ei.
Koska usein tunnen itseni mitättömäksi maanmatoseksi, niin olen keksinyt keinon miten välttyä tältä epämiellyttävältä tunteelta. Aina en edes tätä tunnetilaa tunnista, koska olen huono ymmärtämään sitä mitä tunnen.
Jos alan hakemaan virheitä ja puutteita muista, niin ehkä onnistun saamaan heidät tuntemaan olonsa puolestani mitättömäksi maanmatoseksi. Kun pistän toiset tuntemaan omat epämiellyttävät tunteeni, niin oma olo ikäänkuin helpottuu.
Joskus toiset eivät yrityksistäni huolimatta suostu maanmatosiksi. Silloin voi auttaa se, että kuvittelen itse, että he uskovat olevansa maanmatosia. Siis jos en saa heitä sinne minne halusin, eli tuntemaan ne alemmuuskompleksit, joita en itse halua tuntea, niin voin kuvitella, että he tuntevat nämä epämiellyttävät tunteet puolestani. He ovat tavallaan minun tunne-sylkykuppi.
Tässä toimintatavassa on yksi vika. Se ei toimi jos olen itse tietoinen siitä. Ja kun ei toimi, niin silloin joutuu ihan itse kantamaan omat alemmuuskompleksinsa, jos ei osaa työstää niitä pois.
Voi kuinka surullinen itseanalyysi, tilanteesi on varmasti raskas. (
<---Empatiaa!!) Ehkä voisit opetella tuntemaan myös vahvuuksiasi ja löytää jonkinlaisen tasapainon tunteillesi? Tasapaino tunteiden välillä auttaa myös hallitsemaan niiden aiheuttamia reaktoita.
Omasta mielestäni ei ollenkaan surullinen itseanalyysi, paremminkin realistinen. Kuvaamani tapa toimia on erittäin tavallinen, vaikka suurinosa ei osaa sitä itsessään tunnistaa. Me kaikki käytämme mm. tällaisia psyykkeen puolustuskeinoja silloin tällöin. Jos ne jäävät jäykästi toistuvaksi tavaksi jota ei itsessään tunnista, niin silloin on jo neuroosista tai pahemmasta häiriöstä kysymys.
Tärkeintä on, että uskaltaa nähdä ja tunnistaa tämän käytöksen itsessään, koska vain silloin sille voi tehdä jotain. Jos et edes näe omia puolustusmekanismejasi niin jäät niiden orjaksi. Vahvuutta osoittaa mm. se, että uskaltaa nähdä oman tapansa toimia ja jopa puhua siitä ääneen. On tärkeää, että lakkaa idealisoimasta itseään ja uskaltaa nähdä itsensä vain ihmisenä ihmisen puutteineen.
Tähän "tautiin" ei auta mikään muu kuin se, että uskaltaa olla rehellinen itsensä kanssa ja sitten päättää haluaako muuttua vai haluaako jatkaa olemista paskahousuna. En koe elämääni raskaaksi, nauran itselleni usein. Varsinkin kun jään kiinni omasta typeryydestä.