Parisuhdepalstalaisten huono kielitaito

MInulla oli miesystävä, joka ensi alkuun käytti aika paljon sivistyssanoja puheessaan, koska hän oli tekniikan tohtori ja varmasti tottunut sellaista kieltä puhumaan omissa ympyröissään; minä olin lähes ainoa "tavis" hänen piireissään, eikä hän ajatellut, etten ymmärtäisi jokaista koukerosanaa. Kun sitten kerroin, että olen joutunut välillä keskustelujen jälkeen turvautumaan sanakirjaan, hän lopetti vaikeiden sanojen käytön automaattisesti, tai jos jotain lipsautti, selitti sen. En loukkaantunut. Rakastin silti hänen fiksua seuraansa.

Tuolla miehellä oli selvästi älykkyyttä toimia oikein. Moni olisi vain kohauttanut olkapäitään ja nostanut nenäänsä ylemmäksi.

Tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Tunnen monia älykkäitä ihmisiä, jotka eivät ole oppineita -mutta myös oppineita, jotka eivät todellakaan ole älykkäitä, "fiksuja" ehkä.

Ja kuten täällä on jo useita kertoja mainittu, ei se pilkulleen oikeinkirjoitus ole silloin tärkeää kun haluaa tulla ymmärretyksi ja vuodattaa tuntemuksistaan.

 

Heh! Ne koirat älähtää, joihin (aloittajan) kalikka kalahtaa! )

 

Empatia tarkoittaa toisen ja omien tunteiden ymmärtämistä ja tunteiden ymmärtämisen puuttestahan esimerkissä selvästi puhutaan. Missä sinä sen myötäelämisen tai sen vaateen tekstissä näet????

*syyyyyyyyvä huokaus* Tiesinhän, ettei tähän aiheeseen olisi pitänyt tarttua, mutta ihminen minäkin vain olen.

Lainaamani tekstinpätkä oli viestistä, joka alkoi Empatiaa ei-empaattisille??, jossa käsiteltiin nimenomaan nettikirjoittelusta loukkaantumista ja jota nämä 'ei-empaattiset' ymmärrä. Koko otsikko oli outo, miten voi ymmärtää (siis olla empaattinen) 'ei-empaattisen' tunnetta,hänellähän (ei-empaattisella) ei sitä ole?
Toiseksi, on hyvin erikoista ottaa esille nettikirjoittelusta loukkaantuminen, kun täällä kirjoitellaan täysin anonyymisti. Kehen siis silloin osuu?

Näin voimakas vastareaktio kielitaidon puutteesta kielii juuri loukkaantumisesta. Ja loukkaantuminenhan syntyy siitä, että joku huomauttaa asiasta, joka on henkilökohtaisesti arka. Arka asia taas on usein sellainen, jonka tietää olevan olemassa, mutta ei tahdo sitä myöntää. Tai varsinkaan sitä muuttaa. Kaikki eivät voi muuttaa, vaikka tahtoisivatkin.

Usein nähdään väitteitä, että kielellisesti taitava pitäisi itseään muita parempana tai tuntisi ylemmyyttä. Sellaista viestiä en ole kertaakaan nähnyt, jossa hyvin kirjoittava näin väittäisi. Monen hieman taidoiltaan vaatimattomamman olen nähnyt mainitsevan siitä useinkin. Mistä syntyy sellainen vaikutelma, että joku tuntisi ylemmyyttä, palstalla, jossa kukaan ei häntä tunne? Ainoa selitys on, että ne, jotka kokevat alemmuudentunnetta verratessaan omaa kirjoitustaitoaan muihin, kokevat toiset itseään parempina. Se taas aiheuttaa suuttumusta ja loukkaantumista, eikä sitä tahdota ymmärtää (empatianpuutettako..?), että kirjoitustaito voi olla jollekin yhtä luonteva taito kuin hengittäminen.

Ja vielä tästä empatian puutteesta... Missä nämä empaatikot ovat silloin, kun joku yleiskieltä kirjoittava turhautuu ja/tai loukkaantuu jopa toisten tahallisesta välinpitämättömyydestä kielenkäyttöä kohtaan? Vai voiko empatia tunteena valikoitua niin tarkoin, että sitä ei riitäkään kaikille?

Empatiaa ei-empaattisille= empaattiset henkilöt voisivat ottaa huomioon ei-empaattisten empatian puutteen. Eli esim. katsoa hiukan sormien läpi kun he käyttäytyvät loukkaavasti, eikä odottaa samaa empaatista suhtautumista kuin muilta.

Puhuin loukkaantumisesta yleisesti, jota tapahtuu täällä mielestäni aika usein. Olen huomannut että, yleensä loukkaannutaan juuri silloin, kun joku osoittaa puuttuvaa empatiaa kirjoituksessaan. Eli esittää esim. toista loukkaavia, vähätteleviä mielipiteitä, ymmärtää väärin, jolloin toinen esitetään tarpeettoman negatiivisessä valossa.

Samaa mieltä siitä, että voimakas reagtio voi johtua loukkaantumisesta. Voi olla kysymys siitä, että asia on arka ja ettei halua sitä myöntää. Mutta on paljon muitakin syitä loukkaantumisiin. Esim. silloin kun tehdään luonneanalyysejä toisesta, vaikka ei omata tarvittavaa tietoa, taitoa tai kokemusta siihen. Silloin analyysista tulee aina loukkaava. Empaattinen henkilö osaa tehdä analyysinsä siten, jos hän ylipäätään haluaa analysoida, etteivät ne loukkaa, vaan auttavat toista parempaan itsetuntemukseen. Täytyy myös muistaa, että suurin osa meistä ei halua tulla edes ammattimaisen henkilön analysoimaksi. Juuri tällaisten amatöörimäisten luonneanalyysien olen nähnyt luokkaavan toisia.

Läpipaistavasta kuvitellusta ylemmyyden tunteesta.
Mielestani kenenkään ei tarvitse sanoa suoraan, että minä olen mielestäni parempi kuin muut. Sellainen asenne paistaa läpi sanojen valinnoissa, tavassa vastata toisille, se huokuu koko henkilön kirjallisesta annista. Olen itse huomannut, että niitä, joita itse olen pitänyt tällaisina henkilöinä, myös toiset näyttävät pitävän samanlaisina. Tosin luotan omaan ihmistuntemukseeni, enkä välttämättä tarvitse tuekseni toisten samanlaista kokemusta. Mutta kyllä me ollaan aika yksimielisiä siitä, kuka on päällepäsmäri ja uskon, että sen päätöksen jokainen on ihan itse tehnyt. Jos ei itsellä ole taipumusta toisten vähättelyyn, niin se on aika helppoa huomata jossain toisessa.
Mielestäni se, että kokee jonkun toisen pitävän itseään parempana, ei ole ollenkaan osoitus omasta, tiedottomasta alemmuuskompleksista. Itsensä ylentävä henkilö on erittäin helppoa tunnistaa. Siihen ei edes tarvitse olla kovin hyvä ihmistuntija.
Mutta tunnistaako itsensä ylentävä oman käytöksensä ja motiivinsa, on jo toinen juttu. Joskus voi olla jopa niin, että itsensä ylentävä ei tunnista omaa käytöstään, vaan kuvittelee itseensä kohdistuvan krittiikin johtuvan kateudesta.

Riittääkö empatiaa kaikille?
Kirjoitin jo aiheesta aikaisemmin " empatiaa ei-empaattisille". Mielestäni kirjoitusvirheistä kovasti ärsyyntyvät pilaavat hyvät hetkensä ihan turhaan. Senkin ajan voisi käyttää tuntemalla positiivisempia tunteita. Mutta jos kyseessä on esim. toisten neuroottinen kontrollointipakko, niin ärsytys voi olla tosi paljon elämää hankaloittava asia, jolloin on tarvis suhtautua asiaan empatialla. Puhun nyt ihan yleisesti enkä kenestäkään tänne kirjoittavasta.
Riippuu myös paljon siitä, miten ärsytyksestä kirjoitetaan. Jos väliin laitetaan väittämiä toisten koulutuksen puutteesta, älyllisestä jälkeenjääneisyydestä jne., niin on selvää, että loukkaannutaan, oli kirjoituksen aihe mikä tahansa.
Minä uskon vahvasti, että toisten kirjoituksien vuoksi loukkaannutaan yleensä silloin, kun ne kirjoitettu ilman empatiaa.

 

Aikoinaan kun minä opiskelin, opettajat korostivat sellaista seikkaa, että ihminen näyttää oman sivistymättömyytensä käyttämällä sivistyssanoja seurassa jossa kaikki eivät niitä tajua.
Meille tuli selväksi se tosiasia, että oman itsensä korottaminen toisten yläpuolelle
( tavalla tai toisella ) on täydellsitä moukkamaisuutta, sillä ei todellakaan todista omaa oppineisuuttaan/sivistystasoaan vaan vaikutus on aivan päinvastainen.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, missä olette nähneet sivistyssanoja esim. tässä ketjussa.. Ja jos niitä sivistyssanoja on, niin kääntäkää ne suomeksi jotta voimme ottaa opiksi.

 

Aikoinaan kun minä opiskelin, opettajat korostivat sellaista seikkaa, että ihminen näyttää oman sivistymättömyytensä käyttämällä sivistyssanoja seurassa jossa kaikki eivät niitä tajua.
Meille tuli selväksi se tosiasia, että oman itsensä korottaminen toisten yläpuolelle
( tavalla tai toisella ) on täydellsitä moukkamaisuutta, sillä ei todellakaan todista omaa oppineisuuttaan/sivistystasoaan vaan vaikutus on aivan päinvastainen.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, missä olette nähneet sivistyssanoja esim. tässä ketjussa.. Ja jos niitä sivistyssanoja on, niin kääntäkää ne suomeksi jotta voimme ottaa opiksi.

Kulli=penis, pillu=vagina.

 

BTDT; Jos ihmettelet miksi esim. aloittajan kirjoitustyyli loukkaa, niin voin poimia muutamia sanoja/ sanontoja joihin itse reagoin:

"...kirjoittajien avuttomuuden...." On miljoona muuta syytä kirjoittaa niinkuin kirjoittaa, mutta ap valitsee "avuttomuuden".

"Viestien kielioppivirheet kielivät kirjoittajan alhaisesta sivistystasosta ja älykkyydestä jolloin viestien sisältämä varsinainen sanomakin saa tyhmän oloisen leiman."
"junttimaista murreilmaisua"
"huolimaton käyttö"
"sinuttelija on letukkamainen"

Siis ihan totta, millainen henkilö kirjoittaa noin??? Onko tämä tapa kirjoittaa mielestäsi OK? Eikö tosiaankaan soi hälytyskello missään?
Koko kirjoitus on kuin räkäisy vasten kasvoja. Siinä myös läksytetään, moititaan, aliarvioidaan. Teksti osoittaa täydellistä tahdikkuden ja sosiaalisten kykyjen puuttumista.

Väittämät eivät edes pidä paikkaansa, koska tänne kirjoittelee myös esim. henkilöt joiden äidinkieli ei ole suomi. Itse olen sitä mieltä, että aloitteen kirjoittaja antaa itsestään tyhmän, sivistymättömän kuvan, eikä kielioppivirheiden tekijä. Tunneälykäs, sivistynyt henkilö valitsee sanansa toisin.
Aloittaja antaa itsestään junttimaisen kuvan oman kielenkäyttönsä vuoksi, koska tekstistä puuttuu sosiaaliset kyvyt. Ihmettelen missä piireissä ap:n tapainen kielenkäyttö on normaalia, vai onko missään?

 

Nyt ollaan taas kaukana parisuhteista ja niistä keskustelemisesta, mutta menköön nyt taas...

Puhuin loukkaantumisesta yleisesti, jota tapahtuu täällä mielestäni aika usein. Olen huomannut että, yleensä loukkaannutaan juuri silloin, kun joku osoittaa puuttuvaa empatiaa kirjoituksessaan. Eli esittää esim. toista loukkaavia, vähätteleviä mielipiteitä, ymmärtää väärin, jolloin toinen esitetään tarpeettoman negatiivisessä valossa.

Minusta on aikamoisen uhkarohkeaa mennä olettamaan mitään loukkaantumisista toisten puolesta. Sanoisin jopa, että sitä voisi pitää itsensä ylentämisenä.
Turvallisinta olisi puhua vain omasta loukkaantumisestaan, mutta enpä ole nähnyt täällä kenenkään kirjoittelevan omasta loukkaantumisestaan, päinvastoin, asia pyritään kiistämään kaikin keinoin.

Väärinymmärryksiä tapahtunee ihan pelkästään tekstuaalisista syistä...

Mistään keskustelusta ei koskaan tulisi mitään, jos jokaista mielipidettään joutuisi varomaan, koska aivan varmasti jokaiselle mielipiteelle löytyy vastamielipide. Jos on kaksi eriävää mielipidettä vastakkain keskustelussa, yleensä se, jonka argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua tai perustelut ovat 'musta vaan tuntuu tältä', kokee jäävänsä tappiolle.

Vastakkainen mielipide asioissa ei kuitenkaan tarkoita välttämättä empatian puutetta.

Empaattinen henkilö osaa tehdä analyysinsä siten, jos hän ylipäätään haluaa analysoida, etteivät ne loukkaa, vaan auttavat toista parempaan itsetuntemukseen. Täytyy myös muistaa, että suurin osa meistä ei halua tulla edes ammattimaisen henkilön analysoimaksi. Juuri tällaisten amatöörimäisten luonneanalyysien olen nähnyt luokkaavan toisia.

Tästäkin aiheesta olen nähnyt aiemmin kirjoitettavan yhtä paatoksellisesti. Olet ilmeisesti ollut asialla ennenkin, koska monissa kohdin sanat olivat aivan samoin asetellut, kuin aiemmin lukemassani. Mitä mahdat tarkoittaa 'analyysillä'? Jokainen tekee toisten kirjoituksista jonkinlaista 'analyysiä', esimerkiksi sen perusteella, mitä kirjoittaja on aiemmin kirjoittanut.

Läpipaistavasta kuvitellusta ylemmyyden tunteesta.
Mielestani kenenkään ei tarvitse sanoa suoraan, että minä olen mielestäni parempi kuin muut. Sellainen asenne paistaa läpi sanojen valinnoissa, tavassa vastata toisille, se huokuu koko henkilön kirjallisesta annista.

No eikö tässä juuri tehdä 'analyysiä' toisista ihan rankimman mukaan? Jos viestissä ei lue: 'Olen teitä parempi', niin kaikki on silloin vain lukijan tulkintaa; 'analysointia'.

Minä uskon vahvasti, että toisten kirjoituksien vuoksi loukkaannutaan yleensä silloin, kun ne kirjoitettu ilman empatiaa.

Ja minä taas uskon, että loukkaantuminen tapahtuu juuri siksi, että täältä haetaan sympatiaa ja jos joku osoittaa empatiaa muulle, kuin sympatiaa hakevalle, siihen reagoidaan loukkaantumalla.

 

Koko kirjoitus on kuin räkäisy vasten kasvoja. Siinä myös läksytetään, moititaan, aliarvioidaan. Teksti osoittaa täydellistä tahdikkuden ja sosiaalisten kykyjen puuttumista.

No jaa, minä olen eri mieltä. Minusta aloittaja osoitti itse asiassa aika taitavaa sosiaalista kykyä, manipuloimalla provokatiivisella avauksellaan vilkkaan keskustelun.

Suoraan sanottuna, niin kaukana kuin itse aihe parisuhteista onkin, on tämä keskustelu varmasti yksi tasokkaimista, mitä tältä palstalta on aikoihin löytynyt. En myöskään kokenut tulleeni 'kasvoille räkäistyksi', vaikka en jaakaan kaikesta samaa mielipidettä alullepanijan kanssa.

 

Pieniä lyöntivirheitä sattuu kaikille, mutta systemaattinen kielen raiskaaminen on tuskaisaa luettavaa.

Useat parisuhteeseen liittyvät asiat herättävät voimakkaita tunteita ja suurissa tunnekuohuissa kirjoitettu teksti ei ole aina kaikkein helppolukuisinta. Ajatukset voivat purskahdella sekavina ja jos se kuorrutetaan vielä surkealla kielitaidolla, antaa kirjoittaja väistämättä itsestään kuvan, joka ei välttämättä vastaa sitä kuvaa, minkä hän toivoisi itsestään välittyvän.
Useimmat vertaavat tätä puhekieleen; keskusteluun, pitävät murteita rikkauksina ja kiihtyvät 'pilkunnussimisesta'. Minä taas ajattelen, että koska en voi valita täällä seuraani, enkä tunne näitä ihmisiä, haluan olla mahdollisimman ymmärrettävä, enkä mongertaa ja tuhertaa mitä tahansa paskaa ja sitten suuttua muille siitä, etten tule ymmärretyksi.

Jos en tule ymmärretyksi, ei se ainakaan kielitaidon puutetta ole.

En ole koskaan edes miettinyt sitä, että minkälaisen kuvan annan itsestäni tänne. Kirjoitan sitä mitä sylki suuhun tuo ja jokainen saa ajatella ja päätellä teksteistäni mitä lystää. Mielenkiintoista tietää, että joku toinen miettii tarkkaan sanansa tai luulee muidenkin haluavan luoda joku tietty kuva itsestä tänne.
Sama hailee ymmärretääkö kirjoittamani asia samoin kuin olin tarkoittanut. Usein on vain hyvä, jos on ymmärretty ihan eritavalla kuin tarkoitin. Sellaisesta palautteesta oppii.
Täydellistä tekstini ymmärtämistä en edes odota. Mitä se tekstini ymmärtäminen sitten olisikaan? Sitäkö, että asiat pitäisi nähdä samoin kuin minä ja jos ei, niin on ymmärretty väärin? Olen varautunut siihen, että mikä tahansa teksti voi antaa millaisia vastauksia tahansa, koska jokaisella on oma tapansa suhtautua niihin. Eikä ole oikeaa tai väärää tapaa suhtautua ja vastata toisten teksteihin. Sama asia antaa hyvin erilaisia mielikuvia eri ihmisille, eivätkä ne toisten mielikuvat useinkaan vastaa omiani.

 

Koko kirjoitus on kuin räkäisy vasten kasvoja. Siinä myös läksytetään, moititaan, aliarvioidaan. Teksti osoittaa täydellistä tahdikkuden ja sosiaalisten kykyjen puuttumista.

No jaa, minä olen eri mieltä. Minusta aloittaja osoitti itse asiassa aika taitavaa sosiaalista kykyä, manipuloimalla provokatiivisella avauksellaan vilkkaan keskustelun.

Suoraan sanottuna, niin kaukana kuin itse aihe parisuhteista onkin, on tämä keskustelu varmasti yksi tasokkaimista, mitä tältä palstalta on aikoihin löytynyt. En myöskään kokenut tulleeni 'kasvoille räkäistyksi', vaikka en jaakaan kaikesta samaa mielipidettä alullepanijan kanssa.

Minä taas en lue provosointia tai manipulointia sosiaaliseksi kyvyksi tai tahdikkuudeksi. Tai en ainakaan positiiviseksi sosiaaliseksi kyvyksi, jos sellainen määritelmä on olemassa.
Samaa mieltä siitä, että keskustelu on ollut mielenkiintoista. Mutta ei aloittajan ansiosta, vaan keskusteluun osallistujien ansiosta.
Myönnän olevani aika tiukka mitä kielenkäyttöön keskustelussa tulee, en henkilökohtaisesti pidä läpsimisestä.

 

No jaa, minä olen eri mieltä. Minusta aloittaja osoitti itse asiassa aika taitavaa sosiaalista kykyä, manipuloimalla provokatiivisella avauksellaan vilkkaan keskustelun.

Suoraan sanottuna, niin kaukana kuin itse aihe parisuhteista onkin, on tämä keskustelu varmasti yksi tasokkaimista, mitä tältä palstalta on aikoihin löytynyt. En myöskään kokenut tulleeni 'kasvoille räkäistyksi', vaikka en jaakaan kaikesta samaa mielipidettä alullepanijan kanssa.

En jaa em. ajatusta, olen eri mieltä. Aloittajan kirjoitus ei ilmennä taitavaa sosiaalista kykyä. Manipulointi ei ole sosiaalista kyvykkyyttä ainakaan positiivisessa mielessä.

Myös provosointia pidetään negatiivisena. (Vaikka sivistyssana provosointi tarkoittaa mm. kiihottamista, niin tuskin kukaan käyttää sanaa em. seksuaalisessa merkityksessä. Toki parisuhteessakin voi provosoida ja provosoitua.) Eikä sivistyssanan toinenkaan merkitys: yllytyskään ole positiivista.

Äikkämaikan kirjoitus osuus ja uppoaa vain siksi, että mieliin palautuu oppilaan alisteisuus suhteessa virheitä osoittavaan opettajaan. Ope tai kuka tahansa vähättelelijä, virheitä hakeva pystyy provosoimaan kohteensa puolustuskannalle. Juuri sellaista perinteistä "kasvatusta" = ojentamista, muttei ohjaavaa opettamista.

Tämä keskustelu ei ole erityisen tasokas, koska siinä on vähän oleellisesti uutta. Saman vanhan asian veivaamista sivutolkulla. Ei edes monia sivistyssanoja, joita netissä on helppo opiskella googlettamalla. Pilkuista ja välimerkeistä on nykyään turha puhua, koska esim. uutisteksteihin ne eivät mahdu. Runotkin rikkovat kaikkia lause- ja virkerakenteita. Silti runoilija pystyy kuvaamaan aidosti ja moniselitteisesti tunteita, sympatisoimaan ja empatisoimaan siten, kuin lukija haluaa. Hyvä vitsikin koskettaa tunnetasolla eittämättä aika positiivisesti nauruhermoja kutkuttaen. Mutta tuo äikkämaikan kirjoitus on kuin kylmää vettä niskaan, ei lähelläkään puhdistavaa, lämmintä kielikylpyä.

 

Ei hyvää päivää )

"Myös provosointia pidetään negatiivisena. (Vaikka sivistyssana provosointi tarkoittaa mm. kiihottamista, niin tuskin kukaan käyttää sanaa em. seksuaalisessa merkityksessä. "

Mä en ole nauranut näin paljon aikoihin.

 

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, missä olette nähneet sivistyssanoja esim. tässä ketjussa.. Ja jos niitä sivistyssanoja on, niin kääntäkää ne suomeksi jotta voimme ottaa opiksi.

Sanat empatia ja sympatia ainakin täällä tämäntästä esiintyy. Minulle nuo ovat yhtä samaa sekamelskaa. Samoin kun provo. Täällä tuntuu tuo sana tarkoittavan yhtä kuin oman mielipiteen vastainen mielipide. Provoahan ei edes lukija pysty määrittelemään, koska provon ainoana tarkoituksena pitää olla toisten ärsyttäminen. Heti kun sillä on muukin tarkoitus, kun tuo aiemmin mainittu ärsyttäminen, niin se ei ole provo. Näinollen provon määrittely pitää jättää kirjoittajan arvioitavaksi. Joten tästälähtien joudutte kysymään epäilyttävissä tapauksissa kirjoittajalta itseltään mikä oli kirjoituksen perimmäinen tarkoitus.
Tällä kirjoituksella on muitakin tarkoituksia, kun ärsyttäminen.
Tiedon keruu ja keskustelun monipuolinen jatkuminen.

 

BTDT, taas hiukan eri mieltä.
Joskus toisten loukkaantuminen on niin selkeää, ettei siitä voi erehtyä. Jos on hyvä tunnistamaan omat ja toisten tunteet, niin kyllä ne toistenkin tunteet voi ymmärtää ilman, että niitä selviksi sanoiksi puetaan. Sen voi lukea jopa rivien välistä ja silti tietää, että on arvannut oikein.

Empatian kyky on juuri sitä, että tunnistaa hyvin omat ja toisten tunteet ja että uskaltaa elää ne. Että osaa tehdä eron omien ja toisten tunteiden välillä, eikä näe omia tunteitaan toisissa tai toisten tunteita itsessään. Että on hyvä itsetuntemus, että tunnistaa omat tunteensa ja suurinpiirtein syyt näihin tunteisiin. Jos tämä kyky on hyvä itsensä kanssa, niin se pätee myös muihin. Hyvä tunteiden tunnistamiskyky auttaa myös siinä, että ymmärtää milloin on ymmärtänyt oikein, mitä tarvitsee toisesta tietää, jotta voi ylipäätään päätellä jotain. Kun ihminen tuntee hyvin tunteensa, niin hän voi luotaa niihin. Silloin tosiaan riittää selitykseksi se, että " musta tuntuu". Että jos joku asia esim. tuntuu oikealta, niin se on oikein.

Vastakkainen mielipide ei tietenkään tarkoita empatian puutetta. Empatian puute tulee esille suhtautumisessa toiseen, eikä eriävässä mielipiteessä. En tulkitse sitä, että jos joku kertoo miltä tuntuu, merkiksi siitä, että on tappiolla. En yleensäkkään näe keskustelua siten, että siinä joku jäisi tappiolle. Koko käsite keskustelusta kilpalaulantana tuntuu oudolta. Eriäviä mielipiteitä on koska ihmiset ovat erilaisia. Keskustelut fakta-asioista on sitten asia erikseen.

Analyysillä tarkoitan sitä, että sanotaan esim. että sinä olet sellainen tai tällainen ihminen, siksi koska sinä olet tehnyt/ kokenut sitä tai tätä, siitä tai tästä syystä. Siis tehdään pitkiä havaintoketjuja ja arvailuja toisista. "Sanot noin koska sinulla on huono itsetunto, koska sinua ei arvostettu pienenä tai koska et ole päässyt naimisiin, jonka vuoksi haet arvostusta täältä... " Tällaisia päätelmiä voi tehdä toisista, mutta se vaatii toisen syvällistä tuntemista. Amatöörimaiset analyysit tehdään ymmärtämättä mitä toisesta täytyy tietää tehdäkseen nämä päätelmät. Ammattilainen tietää mitä ja miten paljon pitää tietää tehdäkseen päätelmiä toisesta.

Jos sanon, että ylemmyys paistaa tekstistä, niin en tee analyysiä esim. mahdollisista syistä. Totean vain sen minkä selvästi näen. Se on toisen tunnetilan ymmärtämistä, halua päästä niskan päälle, joka näkyy tekstistä.

Loukkaantumisiin on ihan varmasti monen monta syytä. Olemme myös eritavoin herkkiä loukkaantumaan. Yleensä lähdetään siitä, mitä pidetään normaalina, kun arvioidaan toisten vastaanottokykyä. Se on hyvä alkuasetelma jos ei tunneta toista. Varovaisuutta voi lisätä tai vähentää kun on oppinut tuntemaan toisen paremmin.

 

Joitakin sivistyssanoja on vaikea suomentaa. Empatian merkitys on ainakin yhtä laaja kuin sanalla kaunis. Ne ovat käsitteitä toisin kuin esim. sana: että.

Empatiaa on nähdä ja ymmärtää toisen loukkaantuminen, miksi loukkaantuu. Sympatiaa on tuntea samoin, myötäelää. Tunneälyä osittaa se, ettei väheksy toisen loukkaantumista, ala nauraa tai pilailla hänen kustannuksellaan tai selittää muille, että taisi tuo nyt loukkaantua - moisesta! Tunneälykäs on hiljaa ja tekee jotain auttaakseen ja vähentääkseen luokkantumista. Toimii ainakin jatkossa siten, ettei tietoisesti loukkaa tai anna muiden loukata. Tunneälykin on tahdon asia.

On analysointia ja analyysia. On arvelua ja arvailuja. Jos puhutaan psykoanalyysista, niin se tapahtuu ihmisessä itsessään, itsetuntemuksen ja itseteidostuksen tasolla. Hyvin harvalla lienee kykyä ja oikeutta sanoa toiselle, millainen tämä on. Pitäisi välttää "sinä olet" -muotoa. On viisaampaa kysyä, tai asettaa arvelunsa tai tulkintansa kysymysmuotoon. Oletko? Mitä mieltä olet..., onko näin? Ja reaalikomminikoinnissa sanomisen tavalla ja äänensävylläkin on suuri merkitys.

 

Olen joskus vieraillut tällä palstalla ja huomannut palstalle kirjoittajien avuttomuuden suomenkielen oikeinkirjoittamisessa.

Yleisimmät virheet tapahtuvat yhdyssanojen oikeinkirjottamisessa. Joku kertoo "avio miehestään" tai "pari suhteestaan". Viestien kielioppivirheet kielivät kirjoittajan alhaisesta sivistystasosta ja älykkyydestä, jolloin viestin sisältämä varsinainen sanomakin saa tyhmänoloisen leiman. Surullista.

Puhekieltä ei pitäisi viljellä keskustelupalstoille kirjoitettaessa - saati sitten junttimaista murreilmaisua, joka näyttää olevan tälläkin palstalla luvattoman suuressa huudossa.

Eräs seikka, mikä varsinkin minua henkilökohtaisesti ärsyttää, on "-kin" ja "-kaan" päätteiden huolimaton käyttö kaksoiskerakkeisessa muodossa. Joku voi kirjoittaa "minullekkin" tai "minullekkaan" Riittäköön yksi k-kerake näissä tapauksissa.

Eräässäkin viestissä kirjoittaja kertoi, että: "Mä en kestä enään!" Oikeammin olisi ollut kirjoittaa: "Minä en kestä enää!"

Lisäksi tämän palstan useat kirjoittajat sinuttelevat surutta toisia kirjoittajia, vaikka eivät ole luultavasti solmineet sinunkauppoja. Sehän tuntuu samalta jos lähikaupan, nippa-nappa 18-vuotias kassatyttö sinuttelisi asiakastaan. Se antaisi tytöstä letukkamaisen kuvan.

Pilkkujen paikasta johto-, pää- ja sivulauseden välissä en jaksa edes narista. Eivät ne kuitenkaan menisi oikein.

olen pannut merkille saman asian, eli miehet eivät tiedä yhdyssanoista mitään, kaikki kirjoitetaan erilleen. ja ei katso välttämäti koulutustaustaa. onkohan miesten aivoissa jotain erilailla kuin naisten?
samoin tuo enään-sana..ei ainakaan meillä käytetä ko sanaa. paitsi puhekielessä, murteessa.

 

Joitakin sivistyssanoja on vaikea suomentaa. Empatian merkitys on ainakin yhtä laaja kuin sanalla kaunis. Ne ovat käsitteitä toisin kuin esim. sana: että.

Empatiaa on nähdä ja ymmärtää toisen loukkaantuminen, miksi loukkaantuu. Sympatiaa on tuntea samoin, myötäelää. Tunneälyä osittaa se, ettei väheksy toisen loukkaantumista, ala nauraa tai pilailla hänen kustannuksellaan tai selittää muille, että taisi tuo nyt loukkaantua - moisesta! Tunneälykäs on hiljaa ja tekee jotain auttaakseen ja vähentääkseen luokkantumista. Toimii ainakin jatkossa siten, ettei tietoisesti loukkaa tai anna muiden loukata. Tunneälykin on tahdon asia.

On analysointia ja analyysia. On arvelua ja arvailuja. Jos puhutaan psykoanalyysista, niin se tapahtuu ihmisessä itsessään, itsetuntemuksen ja itseteidostuksen tasolla. Hyvin harvalla lienee kykyä ja oikeutta sanoa toiselle, millainen tämä on. Pitäisi välttää "sinä olet" -muotoa. On viisaampaa kysyä, tai asettaa arvelunsa tai tulkintansa kysymysmuotoon. Oletko? Mitä mieltä olet..., onko näin? Ja reaalikomminikoinnissa sanomisen tavalla ja äänensävylläkin on suuri merkitys.

Oikein kaunista tekstiä. En olisi osannut sanoa samaa asiaa yhtä taitavasti. On tosiaan parempi kysyä kuin väittää.

 

Aina olen vähän epäillytkin tuota, että sivistyssanoilla on liiansuuri merkitys, eli yksi sana käsitä suuren kokonaisuuden.
Joskus olen yrittänyt kysyä mitä jollakin sanalla tarkoitetaan, mutta vastaus on ollut googleta. Sitten kun teen työtä käskettyä, niin kyseiselle sanalle tulee niin laaja vastaus, että senkään jälkeen en pääse jyvälle mitä alunperin kyseinen kirjoittaja tarkoitti. Joten pieni täsmennys sumenkielellä olisi aina paikallaan, jos sivistyssanoja haluatte käyttää.

 

no tällä palstalla ei kirjoiteta niin paljon englanniksi, mutta oikein sairaiden ja huonoitsetuntoisten palstalla sitä tehdään paljonkin. Sitten kun haet jonkin sanan merkitystä sanakirjasta, niin sillä on vähintäin viisi tarkoitusta, eikä niistäkään tunnu mikään sopivan, joten ihan hyvä olisi, jos yllemmyydentunteet jätettäisiin pois.

 

Minua on mietityttänyt sana "kategorinen." Sitä on parikin tuntemaani miestä käyttänyt, enkä löydä sille kunnon selitystä mistään. Asiayhteydestä olen päätellyt sen tarkoittavan jotain että kokonaan, täydellisesti, säännöllisesti? Ärsyttää.

 

Yhyssannoesta juuri mittää, mutta yhynnöistä niillä on meleko hyvät tiejot...

 

Aloittaja on oikeassa siinä, että joissakin viesteissä on hurjasti kielioppivirheitä, mutta aniharvoin vastaan on tullut sellaista viestiä, jota en olisi virheiden vuoksi ymmärtänyt.

Mutta sattuuhan näitä virheitä paremmissakin piireissä kuin (vapaamuotoisella) Ellit-palstalla. Tänään oli Metro-lehdessä ilmoitus, jossa kaupattiin pakaste pizzoja, Rööperi-elokuvasta kertovasssa jutussa todetaan, että "Tuottoisin elokuva kautta-aikain" ja tekstiviestipalstalla virheitä vasta viliseekin.

 

Minua on mietityttänyt sana "kategorinen." Sitä on parikin tuntemaani miestä käyttänyt, enkä löydä sille kunnon selitystä mistään. Asiayhteydestä olen päätellyt sen tarkoittavan jotain että kokonaan, täydellisesti, säännöllisesti? Ärsyttää.

Miten olisi "luokitellusti"? Koeilepa sitä.

 

Tässä yksi esimerkki työelämästä jo 1990-luvulta: Kun meikäläinen oli mielestään fiksu ja alkoi oikoa esimiehensä hirveitä kielioppi-, kirjoitus- ja pilkkuvirheitä - vaikka minulla oli siihen oikein koulutus, että sen perusteella pystyin häntä oikaisemaan, niin siitähän seurasi esimeiheltä tunneryöppy ja vähättely, että tärkeää on, että asia tulee ymmärretyksi, kielioppi- ja pilkunpaikkavirheistä viis.
Kyseessä oli sentään oman ilmoituksensa mukaan lakimieskoulutuksen saanut henkilö, mikä myöhemmin kyllä ilmeni, että hän oli saanut kaikki opiskelumuistiinpanot joltain kaveriltaan, eikä ollut päivääkään istunut luennoilla ja loppututkinto oli suorittamatta. Aika veijari hänkin oli - kun oli kuitenkin huippuvirkaan päässyt hyvävelijärjestelmän tukemana.

 

Aina olen vähän epäillytkin tuota, että sivistyssanoilla on liiansuuri merkitys, eli yksi sana käsitä suuren kokonaisuuden.
Joskus olen yrittänyt kysyä mitä jollakin sanalla tarkoitetaan, mutta vastaus on ollut googleta. Sitten kun teen työtä käskettyä, niin kyseiselle sanalle tulee niin laaja vastaus, että senkään jälkeen en pääse jyvälle mitä alunperin kyseinen kirjoittaja tarkoitti. Joten pieni täsmennys sumenkielellä olisi aina paikallaan, jos sivistyssanoja haluatte käyttää.

On hiukan paha suomentaa kun en tiedä mitä kaikki sanat ovat suomeksi. Luulin että, esim. sanat empatia ja sympatia ovat arkikieltä Suomessa, muista sivistyssanoista puhumattakaan.