Parisuhdepalstalaisten huono kielitaito

Kielipoliiseilla on tapana puolustella jatkuvaa toisten kielenkäyttöön puuttumista sillä, että he ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiin kiinnostuneita kielestä. Että on niiiiiiiiiiiiin tärkeää, että kirjoitetaan oikein.

Entäs jos joku kampauksista kiinnostunut jatkuvasti huomauttelisi hiuksistasi ja kertoisi miten niiden pitäisi olla, koska hänen mielestään on tärkeää, että on hyvännäköiset hiukset? Tai joku vaatteista kiinnostunut teksisi samaa?
Meikkiasiantuntijat voisivat olla päiväkaudet kimpussasi neuvoineen. "Kylläpäs naamasi on tänään ryppyinen, käyttäisit sitä tai tätä voidetta..."
Liikuntaa harrastavat ja siitä kiinnostuneet voisivat puuttua tapaasi kävellä ja liikkua.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

 

Niiiiiiiiiiiiiin, eikä auttaisi kitistä että minua ei ulkonäkö kiinnosta tippaakaan!

 

"bläää-bläää", eihän se ole ollenkaan sama asia. Ulkonäkö on täysin subjektiivinen asia, kun taasen kielioppi on asia, jossa pätee säännöt.

Mikä siinä oikeasti mahtaa olla, että niin monet vastustavat äidinkielen oikeinkirjoittamista, perustellen vastustuksen milloin milläkin seikalla, joka useinmiten on vain tekosyy osaamattomuudelle? Miksi ei voida sanoa, että "juu, en osaa enkä ymmärrä kaikkia pilkkusääntöjä yms. ja siksi kirjoitan näin". Minä sanoin jo aikapäivää sitten, että olisin voinut istua ja kuunnella hiukan aktiivisemmin äikäntunnilla.

Kuten tuolla jo aiemminkin mainitsin, niin itseäni häiritsee ehkä eniten se, jos kirjoittaja kirjoittaa kaikki kappaleet yhteen ja tarina on piiiiitkä. Se on hirmuisen epäluettaa, etenkin kun useinmiten myös kaikki muutkin virheet ovat mukana.

Äikkämaikan aloitus oli turha ja tarpeeton siinä mielessä, että sen perusteella ei kukaan mitään opi. Se, että oikein kirjoittamisen puolestapuhujat kategorisoidaan, on aivan yhtä asiatonta, loukkaavaa, märärällä rätillä nassulle sivaltamista yms. jos asian niin haluaisi ottaa. Usein vaan nämä jutut lipsuvat niin, että joku tai jotkut alkavat vetämään mukaan aivan asiattomasti asiaan liittymättömiä keskusteluita tai viitteitä niihin.

Eli, pata kattilaa soimaa, tässäkin asiassa.

 

Minua on mietityttänyt sana "kategorinen." Sitä on parikin tuntemaani miestä käyttänyt, enkä löydä sille kunnon selitystä mistään. Asiayhteydestä olen päätellyt sen tarkoittavan jotain että kokonaan, täydellisesti, säännöllisesti? Ärsyttää.

Miten olisi "luokitellusti"? Koeilepa sitä.

No ehkäpä tuo sana jotenkin käy näihin kuulemiini lauseisiin, joissa käytettiin sanaa "kategorisesti":
- Olen pitänyt kaikki naiset pitkään luokitellusti käsivarrenmitan päässä
- Tämä keskustelu on luokitellusti päättynyt.

Itse kyllä käyttäisin jotain muuta sanaa mieluummin noissa tilantessa.

 

Minua on mietityttänyt sana "kategorinen." Sitä on parikin tuntemaani miestä käyttänyt, enkä löydä sille kunnon selitystä mistään. Asiayhteydestä olen päätellyt sen tarkoittavan jotain että kokonaan, täydellisesti, säännöllisesti? Ärsyttää.

Miten olisi "luokitellusti"? Koeilepa sitä.

No ehkäpä tuo sana jotenkin käy näihin kuulemiini lauseisiin, joissa käytettiin sanaa "kategorisesti":
- Olen pitänyt kaikki naiset pitkään luokitellusti käsivarrenmitan päässä
- Tämä keskustelu on luokitellusti päättynyt.

Itse kyllä käyttäisin jotain muuta sanaa mieluummin noissa tilantessa.

kategorisesti => (tarkasti) rajaten. Vapaasti suomentaen. Kategoria lienee luokka, luokitus, ryhmittely...

 

^ Noh, periaatteessa ihan oikein olen sanan kategorisesti ymmärtänyt, sillä onhan oikeestaan useimmissa tilanteissa melko sama sanoa "täydellisesti" kuin "tarkasti rajaten." Asiasisältöhän on tärkein vaikkapa vierasta kielestäkin kääntäessä, eikä ihan pikkutarkka oikean sanan hakeminen.

Kiitos teille avusta!

 

No ehkäpä tuo sana jotenkin käy näihin kuulemiini lauseisiin, joissa käytettiin sanaa "kategorisesti":
- Olen pitänyt kaikki naiset pitkään luokitellusti käsivarrenmitan päässä
- Tämä keskustelu on luokitellusti päättynyt.

Itse kyllä käyttäisin jotain muuta sanaa mieluummin noissa tilantessa.

No, kyllä sekin sana noihin kävisi, mutta ei ehkä juuri noin, suoraan kategorisesti sanan paikalle sijoittamalla. Ensimmäinen lause on hieman hassu muutenkin, käyttipä sanaa miten vain.

Olen luokitellusti pitänyt kaikki naiset pitkään kävivarren mitan päässä. (Sanoja ilmeisesti tarkoittaa luokittelevansa aikaa, jonka on pysynyt erossa naisista, mutta oikeasti hän antaa vaikutelman siitä, että kaikki muut, paitsi naiset, voivat häntä lähestyä..)

Jälkimmäisen esimerkin selkeämpi muoto voisi olla:

Luokittelen tämän keskustelun päättyneeksi.

 

Se, että oikein kirjoittamisen puolestapuhujat kategorisoidaan, on aivan yhtä asiatonta, loukkaavaa, märärällä rätillä nassulle sivaltamista yms. jos asian niin haluaisi ottaa.

Olen samaa mieltä.

Minulle on ollut yllätys, kuinka nuivasti suhtaudutaan osaamiseen, kirjoitustaitoon. Aivan kuin toisen osaaminen olisi joltain muulta pois..?

 

Olen luokitellusti pitänyt kaikki naiset pitkään kävivarren mitan päässä. (Sanoja ilmeisesti tarkoittaa luokittelevansa aikaa, jonka on pysynyt erossa naisista, mutta oikeasti hän antaa vaikutelman siitä, että kaikki muut, paitsi naiset, voivat häntä lähestyä...

Luulenpa, että sanoja tarkoitti vähän molempia. Että hän on tietyn ajan pitänyt nimenomaan naiset etäällä itsestään. Siis on halunnut pysyä poikamiehenä edellisen suhteen jälkeen. Myönnettäköön, etten enää ole 100% varma noista lauseiden rakenteista ja sanajärjestyksistä, mutta aika tarkkaan noin se meni. Ja oon miettinyt että asian olisi taatusti saanut selvemmin sanottua ilman sivistyssanaa! Oikeat sanat oikeille paikoille...

 

"bläää-bläää", eihän se ole ollenkaan sama asia. Ulkonäkö on täysin subjektiivinen asia, kun taasen kielioppi on asia, jossa pätee säännöt.

Mikä siinä oikeasti mahtaa olla, että niin monet vastustavat äidinkielen oikeinkirjoittamista, perustellen vastustuksen milloin milläkin seikalla, joka useinmiten on vain tekosyy osaamattomuudelle? Miksi ei voida sanoa, että "juu, en osaa enkä ymmärrä kaikkia pilkkusääntöjä yms. ja siksi kirjoitan näin". Minä sanoin jo aikapäivää sitten, että olisin voinut istua ja kuunnella hiukan aktiivisemmin äikäntunnilla.

Kuten tuolla jo aiemminkin mainitsin, niin itseäni häiritsee ehkä eniten se, jos kirjoittaja kirjoittaa kaikki kappaleet yhteen ja tarina on piiiiitkä. Se on hirmuisen epäluettaa, etenkin kun useinmiten myös kaikki muutkin virheet ovat mukana.

Äikkämaikan aloitus oli turha ja tarpeeton siinä mielessä, että sen perusteella ei kukaan mitään opi. Se, että oikein kirjoittamisen puolestapuhujat kategorisoidaan, on aivan yhtä asiatonta, loukkaavaa, märärällä rätillä nassulle sivaltamista yms. jos asian niin haluaisi ottaa. Usein vaan nämä jutut lipsuvat niin, että joku tai jotkut alkavat vetämään mukaan aivan asiattomasti asiaan liittymättömiä keskusteluita tai viitteitä niihin.

Eli, pata kattilaa soimaa, tässäkin asiassa.

Kyllä vain ulkonäköasiossakin on säännöt. Selvät säännöt siitä, miltä saa näyttää missäkin tilaisuudessa ja mitä saa pistää päälleen ja mitä ei. Mutta sinä kai et niitä sääntöjä näe, kuten toiset eivät välitä nähdä kielioppisääntöjä.

Jokaisella on omat syynsä kirjoittaa niinkuin kirjoittaa, mutta onko sinulle lähes kaikki syyt, joita et itse kelpuuta tekosyitä? Miksi?

Kuka päättää mikä on asiatonta ja mikä ei? Sinäkö, jos niin miksi?

 

Se, että oikein kirjoittamisen puolestapuhujat kategorisoidaan, on aivan yhtä asiatonta, loukkaavaa, märärällä rätillä nassulle sivaltamista yms. jos asian niin haluaisi ottaa.

Olen samaa mieltä.

Minulle on ollut yllätys, kuinka nuivasti suhtaudutaan osaamiseen, kirjoitustaitoon. Aivan kuin toisen osaaminen olisi joltain muulta pois..?

En koe keskustelua täällä ollenkaan siten, että osaamiseen suhtaudutaan nuivasti. Mutta siihen, miten toisten osaamattomuudesta puhutaan, suhtaudutaan nuivasti ja mielestäni aiheesta.

 

Kaikkia ei kielioppisäännöt yksinkertaisesti kiinnosta. Eikö tuolla nettietiketti säännöissä jo sanota, ettei toisten kirjoitustapaan, kielioppinvirheisiin sun muuhun, pitäisi puuttua?

 

Se, että oikein kirjoittamisen puolestapuhujat kategorisoidaan, on aivan yhtä asiatonta, loukkaavaa, märärällä rätillä nassulle sivaltamista yms. jos asian niin haluaisi ottaa.

Olen samaa mieltä.

Minulle on ollut yllätys, kuinka nuivasti suhtaudutaan osaamiseen, kirjoitustaitoon. Aivan kuin toisen osaaminen olisi joltain muulta pois..?

En koe keskustelua täällä ollenkaan siten, että osaamiseen suhtaudutaan nuivasti. Mutta siihen, miten toisten osaamattomuudesta puhutaan, suhtaudutaan nuivasti ja mielestäni aiheesta.

Hyvä yritys, mutta ei taida mennä perille.

 

"itseäni häiritsee ehkä eniten se, jos kirjoittaja kirjoittaa kaikki kappaleet yhteen ja tarina on pitkä. Se on hirmuisen epäluettavaa, etenkin kun useimmiten myös kaikki muutkin virheet ovat mukana."

Minä olen taas huomannut sen, että jos oikein jumitun hakemaan virheitä ja jopa kiukustun niistä, niin missaan koko kirjoituksen sisällön. Joskus se virheisiin jumittuminen tapahtuu juuri siksi, että en halua ymmärtää tekstin sisältöä sattuneista syistä. Varsinkin jos teksti vaikuttaa viisaalta, niin virheisiin jumittumalla en tarvitse nähdä sitä viisautta, näen vain typeryyden, eli ne kirjoitusvirheet, jotka ovat mielestäni merkki toisen tyhmyydestä. Näin saan viisaakin kirjoittajan vaikuttamaan tyhmältä omassa mielessäni.

 

Minulle on ollut yllätys, kuinka nuivasti suhtaudutaan osaamiseen, kirjoitustaitoon. Aivan kuin toisen osaaminen olisi joltain muulta pois..?

En koe keskustelua täällä ollenkaan siten, että osaamiseen suhtaudutaan nuivasti. Mutta siihen, miten toisten osaamattomuudesta puhutaan, suhtaudutaan nuivasti ja mielestäni aiheesta.

En lukenut ihan jokaista kirjoitusta, mutta ainakaan lukemissani vieteissä kukaan ei suhtaunut nuivasti sen enempää osaamiseen kuin kirjoitustaitoonkaan! Sen sijaan viesteissä kritisoitiin juuri sitä, ettei ole sivistynyttä ja kohteliasta haukkua muita - ei edes silloin, kun se toinen kirjoittaa huonoa suomea.

Olen Lillukan kanssa samaa mieltä siitä, että pitkiä tekstejä, joista puuttuu kappalejako, on äärimmäisen raskasta lukea.

 

En koe keskustelua täällä ollenkaan siten, että osaamiseen suhtaudutaan nuivasti. Mutta siihen, miten toisten osaamattomuudesta puhutaan, suhtaudutaan nuivasti ja mielestäni aiheesta.

Kymmenen pistettä ja suukkoja ja halauksia.




Btdt: "Olen luokitellusti pitänyt kaikki naiset pitkään kävivarren mitan päässä. (Sanoja ilmeisesti tarkoittaa luokittelevansa aikaa, jonka on pysynyt erossa naisista, mutta oikeasti hän antaa vaikutelman siitä, että kaikki muut, paitsi naiset, voivat häntä lähestyä..)

Jälkimmäisen esimerkin selkeämpi muoto voisi olla:

Luokittelen tämän keskustelun päättyneeksi."

heh, ei tainnut ihan onnistua sinultakaan ja voin tämän väitteen sanoa ilman akateemista koulutustakin)

 

Kerron vielä hiukan lisää, ehkä jopa asian vierestä...tai sitten ei.

Koska usein tunnen itseni mitättömäksi maanmatoseksi, niin olen keksinyt keinon miten välttyä tältä epämiellyttävältä tunteelta. Aina en edes tätä tunnetilaa tunnista, koska olen huono ymmärtämään sitä mitä tunnen.

Jos alan hakemaan virheitä ja puutteita muista, niin ehkä onnistun saamaan heidät tuntemaan olonsa puolestani mitättömäksi maanmatoseksi. Kun pistän toiset tuntemaan omat epämiellyttävät tunteeni, niin oma olo ikäänkuin helpottuu.

Joskus toiset eivät yrityksistäni huolimatta suostu maanmatosiksi. Silloin voi auttaa se, että kuvittelen itse, että he uskovat olevansa maanmatosia. Siis jos en saa heitä sinne minne halusin, eli tuntemaan ne alemmuuskompleksit, joita en itse halua tuntea, niin voin kuvitella, että he tuntevat nämä epämiellyttävät tunteet puolestani. He ovat tavallaan minun tunne-sylkykuppi.

Tässä toimintatavassa on yksi vika. Se ei toimi jos olen itse tietoinen siitä. Ja kun ei toimi, niin silloin joutuu ihan itse kantamaan omat alemmuuskompleksinsa, jos ei osaa työstää niitä pois.

 

Tässä toimintatavassa on yksi vika. Se ei toimi jos olen itse tietoinen siitä. Ja kun ei toimi, niin silloin joutuu ihan itse kantamaan omat alemmuuskompleksinsa, jos ei osaa työstää niitä pois.

olipas vaikeasti sanottu, mutta noin se muuten menee! Eli saat tuntea olevasi hyvä ja parempi, mutta jos kuvittelet olevasi hyvä ja parempi kuin muut, niin se ei toimi. Hienosti sanottu.

 

heh, ei tainnut ihan onnistua sinultakaan ja voin tämän väitteen sanoa ilman akateemista koulutustakin)

Olet oikeassa. Parempi ensimmäiseen esimerkkiin olisi ollut esimerkiksi: 'Olen pitkään luokitellut naiset käsivarren mitan päässä pidettäviksi.'

Mitkä sinun ehdotuksesi olisivat olleet? ))))))))))))))DDDDDDDDD

 

Kerron vielä hiukan lisää, ehkä jopa asian vierestä...tai sitten ei.

Koska usein tunnen itseni mitättömäksi maanmatoseksi, niin olen keksinyt keinon miten välttyä tältä epämiellyttävältä tunteelta. Aina en edes tätä tunnetilaa tunnista, koska olen huono ymmärtämään sitä mitä tunnen.

Jos alan hakemaan virheitä ja puutteita muista, niin ehkä onnistun saamaan heidät tuntemaan olonsa puolestani mitättömäksi maanmatoseksi. Kun pistän toiset tuntemaan omat epämiellyttävät tunteeni, niin oma olo ikäänkuin helpottuu.

Joskus toiset eivät yrityksistäni huolimatta suostu maanmatosiksi. Silloin voi auttaa se, että kuvittelen itse, että he uskovat olevansa maanmatosia. Siis jos en saa heitä sinne minne halusin, eli tuntemaan ne alemmuuskompleksit, joita en itse halua tuntea, niin voin kuvitella, että he tuntevat nämä epämiellyttävät tunteet puolestani. He ovat tavallaan minun tunne-sylkykuppi.

Tässä toimintatavassa on yksi vika. Se ei toimi jos olen itse tietoinen siitä. Ja kun ei toimi, niin silloin joutuu ihan itse kantamaan omat alemmuuskompleksinsa, jos ei osaa työstää niitä pois.

Voi kuinka surullinen itseanalyysi, tilanteesi on varmasti raskas. (<---Empatiaa!!) Ehkä voisit opetella tuntemaan myös vahvuuksiasi ja löytää jonkinlaisen tasapainon tunteillesi? Tasapaino tunteiden välillä auttaa myös hallitsemaan niiden aiheuttamia reaktoita.

 

"- Olen pitänyt kaikki naiset pitkään luokitellusti käsivarrenmitan päässä
- Tämä keskustelu on luokitellusti päättynyt. "

Btdt:"Olet oikeassa. Parempi ensimmäiseen esimerkkiin olisi ollut esimerkiksi: 'Olen pitkään luokitellut naiset käsivarren mitan päässä pidettäviksi.' "

Tuo on erittäin hyvä ja voi olla myös oikea. Mutta asiayhteydestä ei selviä luokitteleeko hän jakoon naiset ja miehet vai naiset omiin luokkiinsa.

Jälkimmäinen esimerkki on kyllä jotakin, jota ei edes kannata yrittää suomentaa.

 

Kerron vielä hiukan lisää, ehkä jopa asian vierestä...tai sitten ei.

Koska usein tunnen itseni mitättömäksi maanmatoseksi, niin olen keksinyt keinon miten välttyä tältä epämiellyttävältä tunteelta. Aina en edes tätä tunnetilaa tunnista, koska olen huono ymmärtämään sitä mitä tunnen.

Jos alan hakemaan virheitä ja puutteita muista, niin ehkä onnistun saamaan heidät tuntemaan olonsa puolestani mitättömäksi maanmatoseksi. Kun pistän toiset tuntemaan omat epämiellyttävät tunteeni, niin oma olo ikäänkuin helpottuu.

Joskus toiset eivät yrityksistäni huolimatta suostu maanmatosiksi. Silloin voi auttaa se, että kuvittelen itse, että he uskovat olevansa maanmatosia. Siis jos en saa heitä sinne minne halusin, eli tuntemaan ne alemmuuskompleksit, joita en itse halua tuntea, niin voin kuvitella, että he tuntevat nämä epämiellyttävät tunteet puolestani. He ovat tavallaan minun tunne-sylkykuppi.

Tässä toimintatavassa on yksi vika. Se ei toimi jos olen itse tietoinen siitä. Ja kun ei toimi, niin silloin joutuu ihan itse kantamaan omat alemmuuskompleksinsa, jos ei osaa työstää niitä pois.

Jos elää yhteiskunnassa, jossa on jo kauan ihmisiä aivopesty uskomaan, että korkeastikoulutetut ovat arvokkaampia ihmisiä, niin joku voi luulla, että jos puuttuu toisten mahdolliseen koulutuksen puutteeseen, niin nämä vähemmän koulutetut henkilöt olisivat herkempiä tuntemaan ne alemmuskompleksit, joita ei itse halua tuntea. Kirjoitustaidottomat on erittäin kiitollinen kohde projektion luomiseen, jos on tarvista siirtää omat alemmuudentunteet toiseen. On myös vähän kouluja käyneitä, joilla on hyvä itsetunto, eivätkä he suostu toisten sylkykupeiksi.

Minuakin hämää tuo asenne huonosti kirjoittajia kohtaan. On jopa ehdoteltu, että pitäisi hävetä huonoa kirjoitustaitoa. Minä ihmettelen miksi ei hävetä toisten ala-arvoista kohtelua?

 

Pittää koettoa selivetteä assiet puhumalla, vaekka hilijasemmalla eänellä rakkauvesta...

 

Jos elää yhteiskunnassa, jossa on jo kauan ihmisiä aivopesty uskomaan, että korkeastikoulutetut ovat arvokkaampia ihmisiä, niin joku voi luulla, että jos puuttuu toisten mahdolliseen koulutuksen puutteeseen, niin nämä vähemmän koulutetut henkilöt olisivat herkempiä tuntemaan ne alemmuskompleksit, joita ei itse halua tuntea.

Oman äidinkielensä taitaminen ei edellytä 'korkeastikoulutusta', pelkkä peruskoulun oppimäärä riittää. Peruskouluopetus on Suomessa korkeatasoista ja Suomessa on luku- ja kirjoitustaidottomuutta maailmanlaajuisestikin verrattuna hyvin vähän.

Minusta koulutustason vetäminen tähän keskusteluun on aivan turhaa, en ole nähnyt kenenkään mainitsevan tässä keskustelussa koulutustaan tai oppiarvojaan perusteena hyvälle/huonolle kielitaidolleen.

 

"Jälkimmäinen esimerkki on kyllä jotakin, jota ei edes kannata yrittää suomentaa.

Johan minä sen 'suomensin': Luokittelen tämän keskustelun päättyneeksi.

En edelleenkään ole löytänyt tästä keskustelusta sinun ehdotelmiasi.