Sano nyt vielä, että olet itse terapeutti...
En minäkään siihen usko, että monikaan niistä ihmeitä osaa tehdä. Mutta minusta on tärkeää se, että ihmiset pitäisivät tapanaan raahata elämänsä isoimman ongelmatilanteen ratkaisuyrityksineen myös ulkopuolisten eteen. Puolin ja toisin miettiminen ei riitä, vaan pitää miettiä yhdessä, pitkään ja poikin.
Vastustan sitä keskinäisen hymistelyn kulttuuria, jota sinäkin nyt edustat. Varmasti minullakin menee raja, minkä yli ei tarvitse tai edes kuulu yrittää korjata mitään. Mutta yleissääntö se ei saa olla, että kyllä ihminen tietää milloin homma on ohi. Kun totuus on kuitenkin se, että se tieto saavuttaa ihmiset vuosi vuodelta aiemmin, ellei eroamista vastaan muisteta puhua myös. Se tarkoittaa, että lapset menettävät perheensä joka ikäluokassa nuorempina ja nuorempina.
Ihminen on kuitenkin niin ylpeä olento, että oma kerrytetty loukkaantuneisuus on tärkempi mitään muuta, jopa omia lapsia. Vasta kuolinvuoteella päästään kiukusta eroon. Ero otetaan ennen kuin on opittu, miten yhdessä voidaan pärjätä ja tarpeista puhua. Ja vaikka hän niin luuleekin, en tässä moiti niinkään ap:tä kuin hänen vaimoaan, joka oli nimenomaan keskustelu- ja korjaamisyrityksiä vastaan. Ja tämänkin teen tietysti sikäli suruttomasti, että minähän en vaimoparan näkemyksestä tiedä yhtikäs mitään.
no ensin katsoo tallennetun televisiosarjan viimeisen jakson...odotan. En edes jaksa itkeä tää alkaa jo naurattaa. Taidan muuttua yhtä passiiviseksi... 
