Parisuhdeongelma takerrun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mies36"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Yksi ongelmahan onkin tämä takertumiseni onko se sitten menettämisen pelkoa vai rakkautta. Mistä myös tietää onko kumppanilla rakkautta kuitenkin jäljellä? Haluaisin jotenkin käsitellä tän loppuun ennenkuin tekee mitään lopullista.
 
Jos puolisoni kysyisi minulta nyt, että rakastanko minä häntä, niin rehellinen vastaukseni olisi, että en rakasta, niin kuin olen joskus rakastanut, MUTTA tunnen erittäin syvää kiintymystä ja kumppanuutta häneen ja haluan olla hänen kanssaan. Ehkä sen rakkaudenkin saisi jälleen syttymään, jos puhaltaisi happea hiillokseen...
 
Mitä se "rakastaminen" sitten muka on? Oikeasti sellaista tunnettahan ei ole, vaan ajatus rakastamisesta syntyy erilaisten mukavien tuntemusten ja tottumusten kautta. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee vaihe, että miettii rakastaako ollenkaan, varmaan ensimmäistä kertaa just noilla hujakoilla. Oikeastaan siinä vaiheessa rakkaus ei ole vielä edes alkanut, koska eihän sitä toista ihmistä ole edes oppinut tuntemaan, joten koko rakastamisen harhahan on ollut vain omia kuvitelmia. Sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa oivaltamaan, mitä rakastaminen sitten on ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Kuulostaa ihan normaalilta ja samanlaisia tuntemuksia on varmaan edessä sinullakin vielä.

Mutta onhan se mahdollista, ettei vaimosi hoksaa koko homman ydintä ja haluaa lähteä suhteesta, koska kuvittelee rakastamisen olevan jonkun yliluonnollisen tunteen joka iskee taivaalta ja "aloittaa alusta" eli rakastumisesta jotta voi taas kymmenen vuoden kuluttua sanoa seuraavalle kumppanilleen ettei rakasta tätä. Onhan noita ihmisiä joka lähtöön.

Mutta toivottavasti teillä asiat paranee. En oikein tiedä pitäisikö sinun yrittää nyt täysillä parantaa suhdetta vai pitäisikö antaa vaimollesi tilaa ja aikaa ajatella asioita... Muista huolehtia joka tapauksessa nyt itsestäsi.
 
Kuinka rautalangasta ap sinulle pitää vääntää? Jos ihminen päin naamaa sanoo toiselle, ettei rakasta, niin silloin se ei todellakaan rakasta. Jos on mitään toivoa, niin ihmiset valehtelevat aina rakastavansa, vaikkeivät mitään tuntisikaan.
 
[QUOTE="vieras";25187284]Kuinka rautalangasta ap sinulle pitää vääntää? Jos ihminen päin naamaa sanoo toiselle, ettei rakasta, niin silloin se ei todellakaan rakasta. Jos on mitään toivoa, niin ihmiset valehtelevat aina rakastavansa, vaikkeivät mitään tuntisikaan.[/QUOTE]
Ja vähän tuntuu, että sinussa tuo munattomuus ja selkärangattomuus ovat niitä asioita, jotka ovat vieneet tilanteen tuohon pisteeseen. Ei ole oikein helppoa rakastaa ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista itsetuntoa ja itsekunnioitusta. Repäise itsesi ulos tuosta suosta. Huonommaksi ei voi muuttua.
 
Mitä se "rakastaminen" sitten muka on? Oikeasti sellaista tunnettahan ei ole, vaan ajatus rakastamisesta syntyy erilaisten mukavien tuntemusten ja tottumusten kautta. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulee vaihe, että miettii rakastaako ollenkaan, varmaan ensimmäistä kertaa just noilla hujakoilla. Oikeastaan siinä vaiheessa rakkaus ei ole vielä edes alkanut, koska eihän sitä toista ihmistä ole edes oppinut tuntemaan, joten koko rakastamisen harhahan on ollut vain omia kuvitelmia. Sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa oivaltamaan, mitä rakastaminen sitten on ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Kuulostaa ihan normaalilta ja samanlaisia tuntemuksia on varmaan edessä sinullakin vielä.

Mutta onhan se mahdollista, ettei vaimosi hoksaa koko homman ydintä ja haluaa lähteä suhteesta, koska kuvittelee rakastamisen olevan jonkun yliluonnollisen tunteen joka iskee taivaalta ja "aloittaa alusta" eli rakastumisesta jotta voi taas kymmenen vuoden kuluttua sanoa seuraavalle kumppanilleen ettei rakasta tätä. Onhan noita ihmisiä joka lähtöön.

Mutta toivottavasti teillä asiat paranee. En oikein tiedä pitäisikö sinun yrittää nyt täysillä parantaa suhdetta vai pitäisikö antaa vaimollesi tilaa ja aikaa ajatella asioita... Muista huolehtia joka tapauksessa nyt itsestäsi.

Siis mitä ihmettä!!
Sun mielestä ei ole sellaista tunnetta kuin RAKKAUS...!?
Mikä pökkelö sä oot jos et oo tuntenut rakkautta?
 
[QUOTE="vieras";25187296]Ja vähän tuntuu, että sinussa tuo munattomuus ja selkärangattomuus ovat niitä asioita, jotka ovat vieneet tilanteen tuohon pisteeseen. Ei ole oikein helppoa rakastaa ihmistä, jolla ei ole minkäänlaista itsetuntoa ja itsekunnioitusta. Repäise itsesi ulos tuosta suosta. Huonommaksi ei voi muuttua.[/QUOTE]

Munattomuudeksiko ja sekärangattomuudeksiko kutsutaan nykyään päättäväisyyttä ja tarmoa? Karkuun olisin jo lähtenyt jos munaton olisin. helpoin tie ei välttämättä paras.
 
Munattomuudeksiko ja sekärangattomuudeksiko kutsutaan nykyään päättäväisyyttä ja tarmoa? Karkuun olisin jo lähtenyt jos munaton olisin. helpoin tie ei välttämättä paras.

Ei ole mitään aihetta, sinä olet tekemässä juuri niin kuin miehen ja isän kuuluukin, eikä helpoin tie ole tosiaankaan se paras edes parisuhteessa niinkuin ei työelämässäkään tai elämässä yleensä.

(Jotain taitaa harmittaa entiset rikkoutuneet liittonsa.)
 
Munattomuudeksiko ja sekärangattomuudeksiko kutsutaan nykyään päättäväisyyttä ja tarmoa? Karkuun olisin jo lähtenyt jos munaton olisin. helpoin tie ei välttämättä paras.

On oikeasti tosi hienoa, että olet jaksanut yrittää. Ei todellakaan voi sanoa, että olisit lyönyt hanskat tiskiin liian helpolla. Mutta johonkin sun pitää vetää itsellesi se raja mihin asti olet valmis vaimosi nykyistä elämänmenoa katselemaan. Jossain vaiheessa on voitava uskaltaa myöntää itselleenkin, että ei tästä mitään enää tule. En väitä ettäkö teidän kohdalla näin kävisi, mutta aseta nyt hyvä mies vaikka joku ehdoton takaraja mihin asti olet valmis vielä katsomaan parantuuko tilanne ja jos ei, myönnät että se ei sitten toimi.
 
Eilen aloitettiin sitten parisuhteen parantaminen keskustelemalla mitä kumpainenkin tahtoo tulevaisuudelta ja mitä sen eteen olisi syytä tehdä. Sovittiin myös että kumpikin pitää huolen että puhutaan riittävästi. Yksi ongelma on aika jota ei oikee tahdo olla, nyt sitä raivataan koska nyt suhteelle pitää välillä tehdä tilaa. Tunnelmahan onkin sitten jo jopa lämmennyt hieman, ehkä kumpikin on jollaa tapaa helpottunut kun "pää on auki".
 
Tulee toisinaan sellanen olo että pakkaan tavarat ja toivotan emännälle onnea valitsemallaan tiellä. Suuttumus, jotenkin toi ihminen ärsyttää ei itse suostu puhumaan vaan meikäläinen tekee aina aloitteen joka asiassa ja hän valitsee kiinnostaako vai ei.
 
Ollaan alkupisteessä, eli vaimon mielestä antaa ajan kulua... johan sitä on kulutettu. Onko naiset tosiaan näin itsekkäitä ja sisäänpäin kääntyneitä. Olen ollut mielestäni tarpeeksi kauan hiljaa. Tuo vaimon osoittama välttely ei kyllä paranna mitään päinvastoin.
 
[QUOTE="mies36";25684330]jaaha ei sitä rakkautta taida löytyä :([/QUOTE]

No mikäs on tilanne, siis noinniinkun muuten?
eihän ne suhteen dynamiikkaongelmat taida poistua, ennenkuin kumpikin hokaa mitä suhteessa on meneillään. sitten voi vähitellen ruveta muuttumaankin.
 
[QUOTE="mies36";25684350]tilanne se että kaikki on jääny taas mulle, mä vaan oon niin hölmö että kuvittelen jotain kaunista. Annan pikkuhiljaa periksi. nykyää en edes pelkää.[/QUOTE]

No, jos muutosta olisi tulossa, niin ei se kerralla voi tapahtua, repsahduksia tulee. Se on eri asia sitten, jos ei sitä olla hankkimassakaan. Meillä mies on osannut maailman sivu myötäillä mun toiveita puheissa muttei teoissa. On mennyt pari vuosikymmentä minulta sen tajuamiseen miten epärehellinen mies on tuossa asiassa, ja vasta kun olen ruvennut kiinnittämään tosi tarkkaan huomiota niihin tekoihin ja kommentoimaan niitä, niin mies on ruvennut muuttamaan yhtään mitään. No, paljon se ei ole vieläkään.

Hallintapakosta kannattaakin antaa periksi, koska toista ei voi hallita. Mutta omista hyväksytyksi tulemisen tarpeista ei pidä joustaa. Opettele sanomaan, mitä näet ja koet ja tarvitset tilanteessa x. Ilman, että yrität maanitella toista mihinkään.
 
Ihan on selvät sävelet.Vaimoasi ei kiinnosta.Kun itse aikoinaan hain eroa miehestä,hän ehdotti parisuhdeterapiaa,lomamatkaa,lupasi ryhdistäytyä ja tehdä mitä vaan että en lähtisi kun hän kuulemma vielä rakastaa.
Mä en halunnut.
Nainen on siitä kummallinen tapaus että se elää tunteella.Ja kun ne tunteet kuolee ne kuolee.
Mä tavallaan ymmärrän sun vaimoasi.Jos hän on ollut monta vuotta pienten lasten kanssa kotona,lapset on kasvaneet,hän on päässyt takaisin työelämään,solminut uusia ihmissuhteita,saanut piristystä arkeen,kyllä se juovuttaa.
Miehiltä saa varmasti huomiota,kehuja,keskustelua mitä ei sinun kanssasi saa enää vuosien yhdessäolon jälkeen.
Selvin viesti on se että on lopettanut seksielämän.Paluuta ei ole.
Mikä mies se sellainen mies on joka antaa oman vaimonsa tapailla kahvittelun merkeissä muita miehiä,hei HALOO.
Aika moni nainen toivoo olevansa miehelleen niin tärkeä ettei miehelle ole yhdentekevää kenen kanssa vaimo aikaansa viettää.Selvästi hänellä on menossa myöskin seksisuhde,hän vaan pitää sen sinulta salassa,hakee piristystä arkeensa ja kun se suhde lopahtaa,hän etsii uuden.
Joku estää häntä lopullisesti lähtemästä toistaiseksi.Onko se elintaso joka laskisi roimasti eron jälkeen,eikö houkuta ajatus yksinhuoltajuudesta ja arjen vastuun kantamisesta yksin,ken tietää.
Jos mun nykyinen mies antaisi mun käydä poikien kanssa kaffeella,kaljalla,viettämässä vapaa-aikaa niin näin suoraan sanottuna mulla lakkais seisomasta mieheni kanssa.
Mulla on paljon miespuolisia kavereita ja ystäviä.Sen jälkeen kun mä olen lähtenyt tähän parisuhteeseen mä pidän yhteyttä miespuolisten kavereideni kanssa niin että mies on mukana.Mun miespuoliset kaverini käy esim meillä kylässä,niillä on aina muijansa mukana ja olen kaveri myös heidän kanssaan.Sun vaimolla ei ole puhtaat jauhot pussissa ja sä kiusaat itseäsi jatkamalla suhdetta josta toinen haluaa selkeästi erota.Oletko nyt ihan varma että rakastat?Ettet vaan sekoita riippuvaisuudentunnetta ja rakkautta keskenään,pelkää eroa ja yksinjäämistä?
Mieti minkä ikäinen olet,sulla on kaikki vielä edessä,elämää on vuosia jäljellä.Haluatko sä ihan oikeasti 36 vuotiaana lopettaa seksielämäsi ja kerjätä huomiota naiselta jota ei vois sun olemassaolos vähempää kiinnostaa?
Vaikka se ei sua nyt varmasti tällä hetkellä kiinnosta eikä lohduta,maailmasta löytyy varmasti nainen jolle sä olet maailman tärkein,ihanin ja komein ,haluttavin mies.Se ei vaan ole nykyinen kumppanisi.
Jos vaimoa ei kiinnosta parisuhdeterapiat,mene terapiaan yksin.Saat ammatti-ihmisen näkemyksen tilanteeseenne ja ehkä siellä selviää syykin miksi tilanne on perheessänne nyt tämä.
Vaimosi on voinut vuosien ajan tuntea ettei häntä arvosteta ja häntä rakasteta ja mitta vaan on tullut täyteen.
 
eli mies ei halua/osaa keskustella eikä lähteä terapiaan ja minä olen menossa terapiaan yksin. Kannattaa etsiä sitä ulkopuolista apua vaikka yksin, että saat tilanteeseen jotakin selkoa :)
 
Olen sitä mieltä että mikäli annetaan tarpeeksi aikaa ja tilaa, vaimosi voi hyvinkin palata luoksesi kun aika on kypsä. Ilman että hän koskaan pois muuttaisikaan. Hän voi vielä tulla henkisesti takaisin, kun kokeilee siipiään ulkomaailmassa ja huomaa että loppuviimein sinä olet kuitenkin se kallio johon hän nojaa. Sinussa on se jokin joka on saanut hänet aikoinaan tekemään päätöksen yhteiselämästä. Mikä se ratkaiseva asia oli? Muista että vain sinussa on tämä ominaisuuksien yhdistelmä joka sai hänet rakastamaan. Usko ja luota itseesi, älä vaivu epätoivoon. Epätoivo ei ruoki mitään hyvää. Asetu katselemaan itseäsi hetkeksi ulkopuolisen silmin. Mitä käskisit itsesi tekemään? Kaikkein tiukimmassa tilanteessa epätoivoon ja paniikkiin ei ole varaa. Vain ja ainoastaan olemalla vahva ja olemalla se mitä parhaimmillasi olet, sinulla on mahdollisuus.
 

Similar threads

H
Viestiä
90
Luettu
2K
V
T
Viestiä
22
Luettu
2K
Aihe vapaa
Turhautunut M35
T
K
Viestiä
27
Luettu
2K
T

Uusimmat

Yhteistyössä