Parisuhde + uusi ihastus = ?!?!?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja QFY
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Uskoisin, että jos ihastukseni olisi kaikki nämä vuodet viihtynyt seurassani pääosin sen yhden asian takia (jopa oman suhteensa aikana? Enpä usko), luulisi hänen jo kyllästyneen ja lakanneen yrittämästä.
Riippumatta siitä miten rakastumisen kohde (hän) käyttäytyy, jatkuu vaistotoiminta varmuudella, samaa kaavaa noudatellen jokaisella rakastuneella yksilöllä. Tiettyjen sääntöjen mukaan voidaan siis luotettavasti tietää ja ennustaa kenen tahansa tunne-elämän liikutuksia. Se ei ole ennustettavissa mitä kukakin lopulta päättää tehdä ja monet usein pyörtävät päätöksiäänkin, emotionaalisten yllykkeiden pakottamina, tehden yhä päättäväisemmin uusia ja entistä lujempia murenevia päätöksiä jne.

Kuulostaako tämä jonkun korvaan vain selityksiltä säilyttää välit tähän ihmiseen? Itse sitä on vaikea objektiivisesti arvioida.
Uskon toki että voit olla täysin vakuuttunut periaatteellisesti hyvistä syistä ja vilpittömistä aikomuksistasi toimia, siten että seurauksetkin ovat hyviä. Ongelma ei ole se, ettetkö osaisi valita viisaasti, vaan se että, hyvän ja pahan käsitteiden lisäksi, oma keho on pitkälti määräämässä siitä, mikä on hyvä ja mikä paha - mm. fysiologisen prosessin aikaansaama psyykkinen kipu ja fyysinen rasitus - eli inhimillinen kärsimys.

Vaihtoehdot ovat kuitenkin selkeästi erilaiset. Toinen merkitsisi mielipahan lisäksi varmaa ja voimakasta mielihyvää toinen ei. Kolmantena vaihtoehtona voitaisiin pitää sitä ettei valitse mitään.
Voit jatkaa muuttamatta mitään, mutta se saattaa vain lisätä tuskaa, kun taas tieto vähentää sitä. Ruumiilliset tuntemukset jatkuvat niin kauan kuin epämääräinen valintatilannekin. Vuorovaikutus kohteen kanssa pitää yllä rakastumisen prosessia, estäen sen latistumista ja ajoittain myös vahvistaa sitä.

Tämä on ehkä ainoa loogisesti pätevä 'puolueeton' perustelu sille, että tuttavuussuhde tulisi lopettaa, joko katkaista tai mahdollisesti muuttaa parisuhteeksi. Muussa tapauksessa siitä aiheutunee enemmän tai vähemmän fyysisiäkin terveyshaittoja. Jatkuu…
 
Viimeksi muokattu:
Koen sinänsä turhaksi lähteä argumentoimaan vastaan, en ole siihen velvoitettu. Haluaisin kuitenkin vielä selvennystä asiaan, sillä vaikuttaa siltä, että olen antanut ymmärtää jotain väärin.

En leiki ajatuksella, että olisin seksisuhteessa ihastukseni kanssa. Toin koko sanan ylipäätänsä esille vain selittääkseni, etten ole kiinnostunut hänestä "poikaystäväismäisten" ominaisuuksien vuoksi, en haluaisi siis olla parisuhteessa hänen kanssaan.

"On vain ajan kysymys milloin pettäminen tapahtuu." Minustahan tämä riippuu, ja tämä ei ole lähtökohtaisesti vaihtoehto. En ole kevytkenkäinen. Se, että tilastot sanovat yhtä, eivät millään lailla osoita minun kuuluvan tähän prosenttiin, joka joko pettää tai voisi pettää oikeanlaisen tilaisuuden tullen. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka näihin tilastoihin ja todennäköisyyksiin kriittisesti suhtaudunkin, en suinkaan väheksy riskiä. Ymmärrän kehon ja mielen ristiriidan. Siksi minä tämän vakavasti otankin.

Miten nämä tunteeni ilmentävät rakastumista? Subjektiivisia käsityksiä nämäkin, mutta minä venytän ihastumisen ja rakastumisen aika kauas toisistaan.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on mieheni kanssa molemmilla mies- ja naispuolisia ystäviä. Olemme yleisesti aika avoimia näissäkin asioissa, ja hän on muutaman kerran tunnustanut olleensa kiinnostunut naispuolisista ystävistään, mutta silti halunneensa jatkaa minun kanssani. Miksi minä pettäisin yhtään todennäköisemmin? Sanoisin, että jos olisin täysin viettien heiteltävänä, olisin pettänyt jo. Näiden muutamien kommentit pettämisestä tuntuvat olevan tarkoitetusti provosoivia. Kertooko se sitten enemmän minusta vai heistä, en tiedä. Väittäisin kuitenkin, ettei mieleni pahoittaminen stigmoittamalla jo etukäteen (turhaan?) saa oikein mitään aikaiseksi. Kyllä ne saavat minut pysähtymään ja punnitsemaan asioita, mutta eivät muuta käsitystä itsestäni.

Miten siis olen pettänyt miestäni henkisesti? Toki pelisäännöt ovat erilaisia jokaisessa parisuhteessa, mutta kun ME olemme mieheni kanssa tästä aikoinaan keskustelleet, olemme erottaneet tunteet ja toiminnan toisistaan ja keskustelleet pettämisestä nimenomaan fyysisenä. Toki henkinen pettäminen on tietyllä tasolla pahempaa kuin ns. merkityksetön seksi, mutta mielestäni en ole siihen syyllistynyt. Onko henkinen pettäminen kolmannen osapuolen haluamista? Mielestäni olisi naiivia kuvitella, ettei parisuhteissa tätä esiintyisi. Ihminen ei ole yksiavioinen eläin, mutta meidän toimintakykyämme rajoittavat etiikka ja normit, joista kummatkin nyt sotivat mahdollista pettämistäni vastaan. Miksi yhtäkkiä vain unohtaisin ne, ja syöksyisin toisen miehen syliin? Koska se on niin ja niin todennäköistä? Minä en ihan ymmärrä tuota logiikkaa. Miten fyysistä viehätystä vierasta kohtaan on niin vaikea ymmärtää? Olen nuori ja kokematon, totta kai kiinnostaa onko ruoho vihreämpää aidan toiselle puolella. Kiinnostus ei kuitenkaan suoraan merkitse sen aidan ylittämistä.
 
Se, että tilastot sanovat yhtä, eivät millään lailla osoita minun kuuluvan tähän prosenttiin, joka joko pettää tai voisi pettää oikeanlaisen tilaisuuden tullen.
Ymmärrän, ei osoita. Tilastolliset todennäköisyydet (korrelaatiot) eivät ole syy/seuraus -suhteita (kausaalisuuksia). Niiden erottaminen toisistaan on tärkeää ja asia mistä puhun — tilanteesta ja tilaisuudesta.

Ymmärrän kehon ja mielen ristiriidan. Siksi minä tämän vakavasti otankin.
Tämä on syy-yhteys; rakastuminen auheuttaa tämän olotilan aina ja poikkeuksetta saman tilanteen (mielen ja kehon ristiriidan, jos niin halutaan sanoa). Se ei ole todennäköistä vaan varmaa (samankaltainen mielentila kuin pakkoneuroosi). Tässä olotilassa (tilanteessa) — syystä että on rakastunut / seuraa rakastuneen kaavakäyttäytyminen — riskialtiste (tilaisuus).

Miten nämä tunteeni ilmentävät rakastumista? Subjektiivisia käsityksiä nämäkin, mutta minä venytän ihastumisen ja rakastumisen aika kauas toisistaan.
Se vinkeä hankaluus tässä tietysti on, arvioida kuinka paljon venytät käsitteitä, mutta lähden siitä että, jos puhutaan samaa kieltä niin, 'oireet' voidaan tunnistaa suht. luotettavasti, ovat yl. hyvin selvät ja riskin hallitsemiseksi tulisi valinnan vaihtoehdotkin olla hyvin selvillä:

- "Mitä minä tahdon?"

1. "Tunnen vain niin mielettömän suurta ahdistusta koko ajan, kaikesta."
On samantekevää mikä tai miten tilanteen syntyjä selittää, koska tilanne (lue: mielentila -> olotila) on rakastuneella aina sama, riippumatta siitä mistä kaikista eri yksityiskohdista se on syntynyt.

2. "Osa minusta haluaisi vain ottaa ja lähteä hänen luokseen, ripustaa aivot narikkaan ja nauttia huomiosta ja sellaisesta euforiansekaisesta olotilasta, jollainen hänen seurassaan on."
On samantekevää kuinka ajattelee ratkaisevansa 'ongelman' mikä ei ole ratkaistavissa (vaistotoiminto).

3. Jokin muutos, mikä? Vaisto: "Nyt on kyllä jo sellainen tilanne, ettei oman pään sisällä enää voi jumittaa", on jatkuva tuskallisen pakottava emootio. "Ihastus on ollut mielessä tänäänkin."

Mikä on moraalinen tai normatiivinen vastaus ajan kysymykseen:
Kuinka kauan siedät hellittämätöntä erityisen pahaa oloa ennenkuin teet jotain sellaista minkä tiedät parantavan olosi siedettäväksi tai jopa miellyttäväksi?
 
Viimeksi muokattu:
Koen sinänsä turhaksi lähteä argumentoimaan vastaan, en ole siihen velvoitettu. Haluaisin kuitenkin vielä selvennystä asiaan, sillä vaikuttaa siltä, että olen antanut ymmärtää jotain väärin.

En leiki ajatuksella, että olisin seksisuhteessa ihastukseni kanssa. Toin koko sanan ylipäätänsä esille vain selittääkseni, etten ole kiinnostunut hänestä "poikaystäväismäisten" ominaisuuksien vuoksi, en haluaisi siis olla parisuhteessa hänen kanssaan.

"On vain ajan kysymys milloin pettäminen tapahtuu." Minustahan tämä riippuu, ja tämä ei ole lähtökohtaisesti vaihtoehto. En ole kevytkenkäinen. Se, että tilastot sanovat yhtä, eivät millään lailla osoita minun kuuluvan tähän prosenttiin, joka joko pettää tai voisi pettää oikeanlaisen tilaisuuden tullen. Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka näihin tilastoihin ja todennäköisyyksiin kriittisesti suhtaudunkin, en suinkaan väheksy riskiä. Ymmärrän kehon ja mielen ristiriidan. Siksi minä tämän vakavasti otankin.

Miten nämä tunteeni ilmentävät rakastumista? Subjektiivisia käsityksiä nämäkin, mutta minä venytän ihastumisen ja rakastumisen aika kauas toisistaan.

Kuten aiemmin kirjoitin, meillä on mieheni kanssa molemmilla mies- ja naispuolisia ystäviä. Olemme yleisesti aika avoimia näissäkin asioissa, ja hän on muutaman kerran tunnustanut olleensa kiinnostunut naispuolisista ystävistään, mutta silti halunneensa jatkaa minun kanssani. Miksi minä pettäisin yhtään todennäköisemmin? Sanoisin, että jos olisin täysin viettien heiteltävänä, olisin pettänyt jo. Näiden muutamien kommentit pettämisestä tuntuvat olevan tarkoitetusti provosoivia. Kertooko se sitten enemmän minusta vai heistä, en tiedä. Väittäisin kuitenkin, ettei mieleni pahoittaminen stigmoittamalla jo etukäteen (turhaan?) saa oikein mitään aikaiseksi. Kyllä ne saavat minut pysähtymään ja punnitsemaan asioita, mutta eivät muuta käsitystä itsestäni.

Miten siis olen pettänyt miestäni henkisesti? Toki pelisäännöt ovat erilaisia jokaisessa parisuhteessa, mutta kun ME olemme mieheni kanssa tästä aikoinaan keskustelleet, olemme erottaneet tunteet ja toiminnan toisistaan ja keskustelleet pettämisestä nimenomaan fyysisenä. Toki henkinen pettäminen on tietyllä tasolla pahempaa kuin ns. merkityksetön seksi, mutta mielestäni en ole siihen syyllistynyt. Onko henkinen pettäminen kolmannen osapuolen haluamista? Mielestäni olisi naiivia kuvitella, ettei parisuhteissa tätä esiintyisi. Ihminen ei ole yksiavioinen eläin, mutta meidän toimintakykyämme rajoittavat etiikka ja normit, joista kummatkin nyt sotivat mahdollista pettämistäni vastaan. Miksi yhtäkkiä vain unohtaisin ne, ja syöksyisin toisen miehen syliin? Koska se on niin ja niin todennäköistä? Minä en ihan ymmärrä tuota logiikkaa. Miten fyysistä viehätystä vierasta kohtaan on niin vaikea ymmärtää? Olen nuori ja kokematon, totta kai kiinnostaa onko ruoho vihreämpää aidan toiselle puolella. Kiinnostus ei kuitenkaan suoraan merkitse sen aidan ylittämistä.

että kun mennään flirttailussa tuollaiselle asteelle ollaan jo henkisesti pettäjiä, kohta myös fyysisesti.
etkä sinä voi sille yksinkertaisesti mitään jos tuota suhdetta tähän ystävääsi jatkat, se vain tapahtuu joskus.
Siinä ei auta vakuuttelut, että et petä mitään, kun itselläsi on tuollaiset tunteet asiassa, järki häviää sen taistelun.
Siksi täydellinen pesäero tuohon miehen, tahi otat ero nykyisestä ja riennät tämän ihastuksesi sänkyyn sen jälkeen.
Mutta ei näin, ei pettämällä.
 
Viimeksi muokattu:
- Veikkaan, että tuotan tunteita häntä kohtaan myös päästäkseni edes ajatuksen tasolla hetkeksi eroon tästä tilanteesta kotona, mieheni terveysongelmista, omista masennuksestani jne.
Miten fyysistä viehätystä vierasta kohtaan on niin vaikea ymmärtää?
- "Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa puolustelulta, väittäisin tietäväni ettei hän tapaa minua vain se tietty päämäärä mielessään."
Riippumatta toisten ajatuksista ja kenenkään muista mielistä, voidaan tietää mikä rakastuneen päämäärä on:
Haluaisin vain olla tämän toisen miehen seurassa.
* Rakastavaiset haluavat olla lähellä toista. Tämä on samaa kaipuuta, jota pieni lapsi tuntee vanhempaansa kohtaan. Toinen rakastavaisille tyypillinen ilmiö on kauan kestävä katsekontakti. Vajotaan tuijottamaan toista syvälle silmiin.

VAISTON päämäärä ei ole 'seksi'. Seksi on VIETIN päämäärä. Siis kaksi eri asiaa, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos seksi olisi vaistotoiminto eli kaavakäyttäytymistä, sitä tehtäisiin pakonomaisesti aina samalla muuttumattomalla tavalla, säännönmukaisesti, 'mekaanista yhdyntää toistaen' ja ehkä ilman havaittavaa yksilöllisyyttä perussuorituksessa.

- "Mutta silti hänen vierellään tunnen koko kehollani kuinka haluavani häntä ja hänen kosketuksiaan.."
* Tärkeää on myös kosketuskontakti. Tarve saada jatkuvasti koskettaa toista saattaisi johtua siitä, että rakastavaiset eivät tahdo uskoa todeksi sitä, mitä heille on tapahtunut.
Rakastunut ihminen tiedostaa oman kehonsa hyvin voimakkaasti ja tuntee suurta nautintoa rakastettunsa kehon tutkimisesta. Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta.
Tämä kaikki ilmenee siinä, että rakastavaiset kulkevat käsi kädessä, istuvat niin lähekkäin kuin mahdollista, haluavat tuntea toistensa jalat pöydän alla ja makaavat yhteenkietoutuneina.

Kyse onkin jälleen siitä kuinka ja miten paljon käsitteitä venytetään. Kirjallisuudessa viitteet ovat kovin ympäripyöreitä:
"Tässä vaiheessa myös seksuaaliset tunteet muuttuvat hyvin voimakkaiksi. — Ennen kaikkea juuri romanttinen rakkaus liittyy seksuaaliseen viehätysvoimaan. — Dopamiini herättää himon jne."

- "Koen huonoa omaatuntoa ajatuksistani, joskin tajuan niiden kumpuavan omasta seksuaalisesta turhautumisestani parisuhteessamme."
Turhautumisesta kyllä, mutta ei edellytä turhauman seksuaalista laatua. Seksivietillä on päämääränsä ja sekin on suunnattava tyydyttävään kohteeseen. Vaikka se olisi mahdollista suunnata vapaasti moneenkin kohteeseen, niin harkinta suosii käytännöllistä ja kompaktia ratkaisua — samaa vaiston ja vietin kohdetta.
 
Viimeksi muokattu:
että kun mennään flirttailussa tuollaiselle asteelle ollaan jo henkisesti pettäjiä, kohta myös fyysisesti.
etkä sinä voi sille yksinkertaisesti mitään jos tuota suhdetta tähän ystävääsi jatkat, se vain tapahtuu joskus.
Siinä ei auta vakuuttelut, että et petä mitään, kun itselläsi on tuollaiset tunteet asiassa, järki häviää sen taistelun.
Siksi täydellinen pesäero tuohon miehen, tahi otat ero nykyisestä ja riennät tämän ihastuksesi sänkyyn sen jälkeen.
Mutta ei näin, ei pettämällä.


Luetko sinä viestejäni lainkaan? Mistä sinulle on jäänyt noin hirvittävät traumat, kun provosoidut kirjoituksistani niin kovasti? Pyysin perusteluitasi termille 'henkinen pettäminen', en noiden samojen merkityksettömien "kohta petät fyysisesti", "se vain tapahtuu joskus" -lauseiden toistamista.

Surullista, että elämä on koulinut sinusta noin kyynisen.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö ole fyysistä pettämistä kun kiemurtelet tuntikausia flirtin onnessa, ajattelet vierasta miestä ja näet unia hänestä? Aika on pois suhteeltasi ja sen kehittymiseltä. Et voi syödä kakkua ja samalla säästää. Valinta pitää tehdä.
Lihavaa seksitöntä miestäsi loukkaa vähemmän totuus kuin pettäminen. Se on se ensimmäinen asia. Jos olet rehellinen ja kerrot mitä tunnet toista kohtaan, hän lihavuudestaan huolimatta kykenee päässään tekemään ratkaisun ja kohtaa tosi-asiat. Hänkin sattaa olla hyvin ahdistunut ja pääsee menettämisen pelostaan vain eroamalla sinusta.
Mitä sitten tapahtuu, se on toinen tarina, hyvä tai huono, mutta viisastuttava.

Lopuksi kysyisin millainen on oma ulkomuotosi? Onko mitään kritisoitavaa vai onko pelkästään sitä mitä ihastunut mies kertoo? Tavallaan petät häntäkin, jos hänelläkään ei ole toivoa, keekoilee ja kehuu ihan turhan takia.

Voi olla, että miehesi laihtuu vasta sitten kun tämä jännitystilanne laukeaa. Moni ylipainoinen on huomattavan älykäs ja rasva ei paljon aivoja rasita, toisin kuin uskotaan. Aivotkin ovat viime kädessä rasvaa.
 
Luetko sinä viestejäni lainkaan? Mistä sinulle on jäänyt noin hirvittävät traumat, kun provosoidut kirjoituksistani niin kovasti? Pyysin perusteluitasi termille 'henkinen pettäminen', en noiden samojen merkityksettömien "kohta petät fyysisesti", "se vain tapahtuu joskus" -lauseiden toistamista.

Surullista, että elämä on koulinut sinusta noin kyynisen.

itselleni on jäänyt syvät traumat kun olen nähnyt tuttavapariskuntia tuollaisissa tilanteissa, ja vakuuttelu on aina sama, ei etene pettämisen asteelle, mutta joka kerta näin on käynyt.
Ehkä näitä surullisia kohtaloita on tosiaan nähty liikaa, enkä halua, että enää kenellekkään tässä maailmassa käy näin.
Ikä koulii, matkan varrella ehtii nähdä kaikenlaista, ikäni taas voit jo laskea tuosta nimimerkistäni.
Ja henkiseksi pettämiseksi määrittelen kaiken mitä et voi tehdä tahi sanoa miehesi nahdessä tahi kuullessa, siinä menee vissi raja ja sen olet jo moninkertaisesti ylittänyt.
Siinä kaipaamasi määrittely henkiselle pettämiselle, usko tai älä, se on tulessa moninkertaisesti koeteltu ja se raja on sangen selkeä.
Olet itse niin nuori, että et vielä näe tätä, mutta saat nähdä, elämä koulii sinuakin.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö ole fyysistä pettämistä kun kiemurtelet tuntikausia flirtin onnessa, ajattelet vierasta miestä ja näet unia hänestä? Aika on pois suhteeltasi ja sen kehittymiseltä. Et voi syödä kakkua ja samalla säästää. Valinta pitää tehdä.
Lihavaa seksitöntä miestäsi loukkaa vähemmän totuus kuin pettäminen. Se on se ensimmäinen asia. Jos olet rehellinen ja kerrot mitä tunnet toista kohtaan, hän lihavuudestaan huolimatta kykenee päässään tekemään ratkaisun ja kohtaa tosi-asiat. Hänkin sattaa olla hyvin ahdistunut ja pääsee menettämisen pelostaan vain eroamalla sinusta.
Mitä sitten tapahtuu, se on toinen tarina, hyvä tai huono, mutta viisastuttava.

Lopuksi kysyisin millainen on oma ulkomuotosi? Onko mitään kritisoitavaa vai onko pelkästään sitä mitä ihastunut mies kertoo? Tavallaan petät häntäkin, jos hänelläkään ei ole toivoa, keekoilee ja kehuu ihan turhan takia.

Voi olla, että miehesi laihtuu vasta sitten kun tämä jännitystilanne laukeaa. Moni ylipainoinen on huomattavan älykäs ja rasva ei paljon aivoja rasita, toisin kuin uskotaan. Aivotkin ovat viime kädessä rasvaa.

siis tarkoitatko tässä kuitenkin henkistä pettämistä, mitään fyysistähän ei toivottavasti ole vielä tapahtunut.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta fyysistä pettämistä on muukin kuin penetraatio.Tuo aloittajan tarina kuulostaa jo hyvin fyysiseltä. Anteeksi kirjoitusvirheet. Kirjoitin mitä kirjoitin.

Noh voisin olla samaa mieltä ja tarkemmin ajatellen ehkä olenkin, pitää sulatella.
Mutta fakta on se että uidaan jo hyvin syvissä vesissä, ehkä sitä ei noin nuorena vielä ymmärrä, imarteleehan se flirtti ja vahvistaa itsetuntoa, mutta itse en ole koskaan läheskään tuossa mittakaavassa sitä harrastanut, vaan olen pitänyt kaavani mielessä, mitä et voi sanoa tai tehdä puolisosi havaitessa jätetään tekemättä, se on jo pettämistä.
 
Viimeksi muokattu:
Ja henkiseksi pettämiseksi määrittelen kaiken mitä et voi tehdä tahi sanoa miehesi nahdessä tahi kuullessa, siinä menee vissi raja ja sen olet jo moninkertaisesti ylittänyt.

Samaa mieltä, henkinen pettäminen on todellakin sellaista mitä ei voi kumppanille kertoa. Sellaista josta tietää, että jos kumppani tietäisi hän pahoittaisi mielensä. Ja totta kai hän nyt pahoittaisi mielensä jos tietäisi mitä sinä ap ajattelet ja mistä haaveilet!

On naiivia ajatella että pettämistä olisi vain fyysinen kontakti toisen ihmisen kanssa, kun tosiasiassa henkinen ihastuminen on kumppanille usein paljon rajumpi isku. Vai mitä luulet itse, jos kumppanisi kännissä päätyisi jonkun toisen sänkyyn tai jos hän rakastuisi johonkin toiseen, kumpi tuntuisi pahemmalta? Sänkyhomma olisi mahdollisuus kuitata erehdykseksi, rakastumista ei.
 
Viimeksi muokattu:
En leiki ajatuksella, että olisin seksisuhteessa ihastukseni kanssa. Toin koko sanan ylipäätänsä esille vain selittääkseni, etten ole kiinnostunut hänestä "poikaystäväismäisten" ominaisuuksien vuoksi, en haluaisi siis olla parisuhteessa hänen kanssaan.

...

Olen nuori ja kokematon, totta kai kiinnostaa onko ruoho vihreämpää aidan toiselle puolella. Kiinnostus ei kuitenkaan suoraan merkitse sen aidan ylittämistä.

Et ole kiinnostunut, mutta silti kiinnosta se ruoho siellä aidan toisella puolella. Niinpä niin.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole aikuisten oikeasti merikelpoinen esitämäsi 'henkisen pettämisen' kantotukialus.
Hyvä on jos sillä pitkälle pärjää ja aate on kyllä hieno, mutta niin oli Titanic'kin.

Itse asiassa, minun piti olla pitkälti yli kaksikymmentä, ennen kuin suostuin ymmärtämään tämän.
Siitä moinen ajatus.
Ja siitä pitkälle pääsemisestä, olemme olleet 21 vuotta naimisissa pettämättä.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on ollut minulle nyt melkoinen itsetutkiskelun paikka. Ymmärrän kärkkäimpien kommentoijien pointit, joskin en voi kaikessa olla samaa mieltä ja pidän turhaa stigmoittamista typeränä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, monen mielestä henkisen pettämisen määritelmä on jotakuinkin seuraavanlainen: läheinen suhde, asioista avautuminen ja niiden jakaminen yhdistettynä fyysiseen himoon, ja koko paketti käärittynä salailuun omalta kumppanilta. Minun kohdallani noista toteutuu asioiden jakaminen ja fyysisen halun kokeminen, joista jälkimmäisestä en ole ollut rehellinen kumppanilleni. Olen siis salaa seksuaalisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä. No, se tekee meistä molemmista pettäjiä, niin minusta kuin omasta miehestäni.

Siihen, että jonkun pettämisen määritelmä on eri kuin omani, en voi sanoa mitään muuta, kuin että onneksi tämä joku ei ole parisuhteessa minun kanssani. Jokaisella parisuhteella on omat pelisääntönsä, ei niitä käy paremmuudella vertaileminen.

Minä määritelisin pettämisen sillä toiminnalla, jota toteuttaa tieten tahtoen, että se satuttaa toista. Tunteitaan ja halujaan ei voi kontrolloida, käyttäytymistään, tekoja ja sanoja sen sijaan voi. Menee ehkä saivarteluksi, mutta minusta minulla on yhtälailla oikeus tuoda mielipiteeni esiin. Jos minä petän fyysisesti viehättymällä toisesta miehestä ja silti tapaamalla niiden kohdetta, niin se tekee lähestulkoon kaikista ihmisistä pettäjiä. Ihminen kiihottuu muistakin kuin omasta kumppanistaan, ei tässä pitäisi olla mitään epäluonnollista tai väärää.

En ole rakastunut, eikä tämä toinen mies ole millään mitalla minulle yhtä läheinen, kuin oma. En ole missään vaiheessa harkinnut vaihtavani omaa miestäni tähän toiseen, tai haaveillut elämästä hänen kanssaan. Jos onnistun vakuuttumaan siitä, että välini ihastukseeni vaarantaa suhteeni tai on siltä pois, katkaisen välit.

En sano tätä selitelläkseni, kyetäkseni antamaan itselleni oman käytökseni anteeksi tai päästäkseni kuin koira veräjästä. Olen vain eri mieltä. Se, että otan ajatukseni ja haluni vakavasti, kertoo minusta enemmän siitä, että rakastan ja kunnioitan omaa miestäni suuresti, kuin siitä, että omatuntoni kolkuttelee koska petän.
 
Itse asiassa, minun piti olla pitkälti yli kaksikymmentä, ennen kuin suostuin ymmärtämään tämän.
Samaa asiaa on selitetty tuhansia vuosia sitten 'maailman alussa', Raamatun (VT) paratiisikertomuksessa 'ihmiskunnan aamunkoiton aikoina'. Kun Kain tappaa veljensä Aabelin, Jumalan kaikkinäkevä SILMÄ katsoo ja Jumalan (vrt. omantunnon) ääni alkaa kysellä Aabelista kiusallisia. Kain välttelee vastaamista ilmoittaen ettei tiedä, sillä hän ei tietääkseen ole veljensä VARTIJA.

Siitä moinen ajatus.
Ikivanha apuväline — moraalisääntö muunnoksineen. Se on omantunnon korvike, mutta helppotajuinen ja lyhyt keino-omatunnon kuvaus. Hyvä menetelmä sinänsä tarkoitukseensa, mutta ei toimi niin hyvin kuin aito omatunto, joka sekään ei ole täydellinen ratkaisu, koska eri yksilöiden kokemusten tulkinnoista ei voi käytännössä päästä yksimielisyyteen.
Usvaista on kuin Pohjois-Atlantin yössä. Juttu liittyy läheisesti myös kunnian ja omantunnon vakaumuksen käsitteisiin.

Riippuen siitä kenen kuviteltu SILMÄ näkee:
1. Jos esim. puolison silmä katsoo on kyseessä häpeäntunne (vrt. sosiaalinen paheksunta, yl. syytös).
2. Jos oma silmä näkee on kyseessä syyllisyydentunne (vrt. omantunnon soimaus, itsesyytös).

François Chifflart: Omatunto - http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Chifflart_conscience001.JPG

Ja siitä pitkälle pääsemisestä, olemme olleet 21 vuotta naimisissa pettämättä.
Onneksi olkoon!
Mitä tulee ajatuspoliisimaiseen 'henkisen pettämisen' kurimukseen, ei termi (petos) palvele ideaa niinkään auttavasti kuin ehkä aiemmin suositumpi uskollisuus/uskottomuus -akselipari.

Kun tiedetään rakastumisen olevan hallitsematon, tahdosta riippumaton alitajuinen prosessi, uppoaa Titanic-luokan komentoalus laipioiden pettäessä syvän veden pohjaan saakka.

Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon. (Wikipedia)
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on ollut minulle nyt melkoinen itsetutkiskelun paikka. Ymmärrän kärkkäimpien kommentoijien pointit, joskin en voi kaikessa olla samaa mieltä ja pidän turhaa stigmoittamista typeränä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, monen mielestä henkisen pettämisen määritelmä on jotakuinkin seuraavanlainen: läheinen suhde, asioista avautuminen ja niiden jakaminen yhdistettynä fyysiseen himoon, ja koko paketti käärittynä salailuun omalta kumppanilta. Minun kohdallani noista toteutuu asioiden jakaminen ja fyysisen halun kokeminen, joista jälkimmäisestä en ole ollut rehellinen kumppanilleni. Olen siis salaa seksuaalisesti kiinnostunut toisesta ihmisestä. No, se tekee meistä molemmista pettäjiä, niin minusta kuin omasta miehestäni.

Siihen, että jonkun pettämisen määritelmä on eri kuin omani, en voi sanoa mitään muuta, kuin että onneksi tämä joku ei ole parisuhteessa minun kanssani. Jokaisella parisuhteella on omat pelisääntönsä, ei niitä käy paremmuudella vertaileminen.

Minä määritelisin pettämisen sillä toiminnalla, jota toteuttaa tieten tahtoen, että se satuttaa toista. Tunteitaan ja halujaan ei voi kontrolloida, käyttäytymistään, tekoja ja sanoja sen sijaan voi. Menee ehkä saivarteluksi, mutta minusta minulla on yhtälailla oikeus tuoda mielipiteeni esiin. Jos minä petän fyysisesti viehättymällä toisesta miehestä ja silti tapaamalla niiden kohdetta, niin se tekee lähestulkoon kaikista ihmisistä pettäjiä. Ihminen kiihottuu muistakin kuin omasta kumppanistaan, ei tässä pitäisi olla mitään epäluonnollista tai väärää.

En ole rakastunut, eikä tämä toinen mies ole millään mitalla minulle yhtä läheinen, kuin oma. En ole missään vaiheessa harkinnut vaihtavani omaa miestäni tähän toiseen, tai haaveillut elämästä hänen kanssaan. Jos onnistun vakuuttumaan siitä, että välini ihastukseeni vaarantaa suhteeni tai on siltä pois, katkaisen välit.

En sano tätä selitelläkseni, kyetäkseni antamaan itselleni oman käytökseni anteeksi tai päästäkseni kuin koira veräjästä. Olen vain eri mieltä. Se, että otan ajatukseni ja haluni vakavasti, kertoo minusta enemmän siitä, että rakastan ja kunnioitan omaa miestäni suuresti, kuin siitä, että omatuntoni kolkuttelee koska petän.

Minäpä muuten luulen, että sanot näin nimenomaan vakuutellaksesi itsellesi, että et ole väärillä teillä, saathan toki vakuutella itsellesi niin, mutta oleppa rehellinen miehellesi ja kerro mitä teette ja mitä puhutte ihastuksesi kanssa ja katso ilahtuuko hän.
Ja kysymys, mikä tekee miehestäsi henkisen pettäjän?
Edelleen neuvoni on sama, joko pesäero ihastuukseesi tahi ero miehestäsi ja ihastuksesi kimmppuun.
Kunhan pidät mielessä sen, että se alkuhuuma menee äkkiä ohi ja sitten alkaa tasainen arki.
Mutta meni niin tai näin molemmat saatte arpia sieluunne.
 
Viimeksi muokattu:
Samaa asiaa on selitetty tuhansia vuosia sitten 'maailman alussa', Raamatun (VT) paratiisikertomuksessa 'ihmiskunnan aamunkoiton aikoina'. Kun Kain tappaa veljensä Aabelin, Jumalan kaikkinäkevä SILMÄ katsoo ja Jumalan (vrt. omantunnon) ääni alkaa kysellä Aabelista kiusallisia. Kain välttelee vastaamista ilmoittaen ettei tiedä, sillä hän ei tietääkseen ole veljensä VARTIJA.


Ikivanha apuväline — moraalisääntö muunnoksineen. Se on omantunnon korvike, mutta helppotajuinen ja lyhyt keino-omatunnon kuvaus. Hyvä menetelmä sinänsä tarkoitukseensa, mutta ei toimi niin hyvin kuin aito omatunto, joka sekään ei ole täydellinen ratkaisu, koska eri yksilöiden kokemusten tulkinnoista ei voi käytännössä päästä yksimielisyyteen.
Usvaista on kuin Pohjois-Atlantin yössä. Juttu liittyy läheisesti myös kunnian ja omantunnon vakaumuksen käsitteisiin.

Riippuen siitä kenen kuviteltu SILMÄ näkee:
1. Jos esim. puolison silmä katsoo on kyseessä häpeäntunne (vrt. sosiaalinen paheksunta, yl. syytös).
2. Jos oma silmä näkee on kyseessä syyllisyydentunne (vrt. omantunnon soimaus, itsesyytös).

François Chifflart: Omatunto - Tiedosto:Chifflart conscience001.JPG ? Wikipedia


Onneksi olkoon!
Mitä tulee ajatuspoliisimaiseen 'henkisen pettämisen' kurimukseen, ei termi (petos) palvele ideaa niinkään auttavasti kuin ehkä aiemmin suositumpi uskollisuus/uskottomuus -akselipari.

Kun tiedetään rakastumisen olevan hallitsematon, tahdosta riippumaton alitajuinen prosessi, uppoaa Titanic-luokan komentoalus laipioiden pettäessä syvän veden pohjaan saakka.

Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon. (Wikipedia)

No nyt olen melkein samaa mieltä kanssasi....
 
Viimeksi muokattu:
Minäpä muuten luulen, että sanot näin nimenomaan vakuutellaksesi itsellesi, että et ole väärillä teillä, saathan toki vakuutella itsellesi niin, mutta oleppa rehellinen miehellesi ja kerro mitä teette ja mitä puhutte ihastuksesi kanssa ja katso ilahtuuko hän.
Ja kysymys, mikä tekee miehestäsi henkisen pettäjän?
Edelleen neuvoni on sama, joko pesäero ihastuukseesi tahi ero miehestäsi ja ihastuksesi kimmppuun.
Kunhan pidät mielessä sen, että se alkuhuuma menee äkkiä ohi ja sitten alkaa tasainen arki.
Mutta meni niin tai näin molemmat saatte arpia sieluunne.

Ok. Sinä et lue tekstejäni kunnolla, etkä onnistu tuomaan enää mitään uutta esille. Koen tämän väittelyn hedelmättömäksi, joten se on minun puoleltani nyt ohi.
 
Viimeksi muokattu:
Ok. Sinä et lue tekstejäni kunnolla, etkä onnistu tuomaan enää mitään uutta esille. Koen tämän väittelyn hedelmättömäksi, joten se on minun puoleltani nyt ohi.

tässähän toin nimenomaan uutta esille, kerroppa tuo totuus ja koko totuus miehellesi ja katso hymyilyttääkö häntä vielä sen jälkeen.

ja kun tosiaan lähipiirissä olen nähnyt näitä ihastumia jotka muuttuvat pettämiseksi hetken hujauksella, niin voin puhua jo kokemuksellakin.

mutta sanotaan vielä sitten jotain uutta koska et voi olla rehellinen miehellesi, siihen sinä et kykene - noita tunteita kertomaan hänelle - niin mene ja haavita itsesi ja miehesi ja tee se tekosi jonka kuitenkin jossain välissä tulet tekemään.

Ja muuten nuo tunnit jotka vietät ihastuksesi kanssa flirttaillen ja himon hetkiä tuntien ovat poissa omasta nykyisestä parisuhteestasi, joka sekuntti, minuutti ja tunti.

Voit palata tekojesi jälkeen tälle palstalle kertomaan kuinka kävi, tahi törmään sitten jollain nettipalstalla miehesi tilitykseen kuinka hän oli sokea ja tuli petetyksi.
 
Viimeksi muokattu:
tässähän toin nimenomaan uutta esille, kerroppa tuo totuus ja koko totuus miehellesi ja katso hymyilyttääkö häntä vielä sen jälkeen.

ja kun tosiaan lähipiirissä olen nähnyt näitä ihastumia jotka muuttuvat pettämiseksi hetken hujauksella, niin voin puhua jo kokemuksellakin.

mutta sanotaan vielä sitten jotain uutta koska et voi olla rehellinen miehellesi, siihen sinä et kykene - noita tunteita kertomaan hänelle - niin mene ja haavita itsesi ja miehesi ja tee se tekosi jonka kuitenkin jossain välissä tulet tekemään.

Ja muuten nuo tunnit jotka vietät ihastuksesi kanssa flirttaillen ja himon hetkiä tuntien ovat poissa omasta nykyisestä parisuhteestasi, joka sekuntti, minuutti ja tunti.

Voit palata tekojesi jälkeen tälle palstalle kertomaan kuinka kävi, tahi törmään sitten jollain nettipalstalla miehesi tilitykseen kuinka hän oli sokea ja tuli petetyksi.

Sinä, ystäväni, olet kiusaaja.
 
Viimeksi muokattu:
Sinä, ystäväni, olet kiusaaja.


Valitettavasti väärä analyysi, en vain halua kenenkään joutuvan petetyksi, enkä kenenkään pettävän.
Nykyaikaan sopimaton ajatus, kuten itsekkin olet todennut tuomitsemalla, minun lausuntoni.
Mutta mielipidettäni et tässä saa muutettua, maailmassa on ilman pettämistäkin jo liikaa tuskaa, pelkoa, epävarmuutta, runneltuja aukirevittyjä haavoja, rikkinäisiä sydämiä.
Siksi yritän saada sanomaani läpi, mutta yksi huutaessa, sitä ei kukaan kuule.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Y
Viestiä
9
Luettu
707
Y
U
Viestiä
12
Luettu
3K
S
K
Viestiä
8
Luettu
7K
Perhe-elämä
jelly hansen
J
O
Viestiä
23
Luettu
3K
3

Yhteistyössä