S
syksy
Vieras
En saa ihastusta pois mielestäni.
Jätin entisen poikaystäväni, koska ihastuin kaveriini, jonka olin tuntenut jo pari vuotta. Eron jälkeen kävin muutaman kerran ulkona ihastukseni kanssa. Koska olimme molemmat ujoja ja epävarmoja toistemme tunteistamme ja väärinymmärryksistä johtuen emme päätyneet heti yhteen. Näimme silloin tällöin ja lopulta kuukausien päästä päätin lopettaa arvailun ja kertoa tunteistani. Ihastukseni vastasi kuitenkin, että oli jo uudessa suhteessa eikä ollut tajunnut aikaisemmin, että olisin halunnut seurustella hänen kanssaan (hän olisi halunnut).
Ajattelin antaa ihastukselleni ja hänen suhteelleen aikaa ja toimia vasta sitten jos hänen suhteensa kariutuisi. Parin vuoden jälkeen tajusin, että olin vieläkin aivan liian ihastunut häneen eikä hänen suhteensa näyttänyt päättyvän, joten päätin muuttaa ulkomaille. Ulkomailla sinkkuna ollessani ihastukseni palasi mieleeni säännöllisesti mutta ei ihan joka päivä kuitenkaan. Parin vuoden kuluttua tapasin nykyisen poikaystäväni ja rakastuin (edelleen ulkomailla), ja ihastus unohtui lähes vuodeksi. Sitten ihastus alkoi taas kummitella, koska asiasta tietämätön ystäväni kutsui ihastukseni illanviettoon yllätyksenä. Illanvietossa parin tunnin juttelu ihastukseni kanssa sai minut todella hyvälle tuulelle ja samalla poikaystäväni jatkuva soittelu ja syyttely miksi en vastannut puhelimeen joka viides minuutti ärsyttivät.
Nyt parin vuoden suhteen jälkeen ihastukseni on lähes joka päivä mielessäni ja tulen kateelliseksi kun hän on tekemisissä sinkkukaverieni kanssa tai saa uusia vastakkaisen sukupuolen ystäviä (hän on nimittäin nykyään myös sinkku). Olen yrittänyt kertoa tästä kaikesta ihastukselleni monta kertaa mutta en saa sanaakaan ulos. Rakastan poikaystävääni mutta olen alkanut epäilemään kestääkö suhteemme ikuisesti koska arki hänen kanssaan on minulle usein stressaavaa, mutta toisaalta häntä luotettavampaa ja rakastavampaa ei välttämättä ole olemassa.
Mitäköhän sitä pitäisi tehdä/olla tekemättä?
Jätin entisen poikaystäväni, koska ihastuin kaveriini, jonka olin tuntenut jo pari vuotta. Eron jälkeen kävin muutaman kerran ulkona ihastukseni kanssa. Koska olimme molemmat ujoja ja epävarmoja toistemme tunteistamme ja väärinymmärryksistä johtuen emme päätyneet heti yhteen. Näimme silloin tällöin ja lopulta kuukausien päästä päätin lopettaa arvailun ja kertoa tunteistani. Ihastukseni vastasi kuitenkin, että oli jo uudessa suhteessa eikä ollut tajunnut aikaisemmin, että olisin halunnut seurustella hänen kanssaan (hän olisi halunnut).
Ajattelin antaa ihastukselleni ja hänen suhteelleen aikaa ja toimia vasta sitten jos hänen suhteensa kariutuisi. Parin vuoden jälkeen tajusin, että olin vieläkin aivan liian ihastunut häneen eikä hänen suhteensa näyttänyt päättyvän, joten päätin muuttaa ulkomaille. Ulkomailla sinkkuna ollessani ihastukseni palasi mieleeni säännöllisesti mutta ei ihan joka päivä kuitenkaan. Parin vuoden kuluttua tapasin nykyisen poikaystäväni ja rakastuin (edelleen ulkomailla), ja ihastus unohtui lähes vuodeksi. Sitten ihastus alkoi taas kummitella, koska asiasta tietämätön ystäväni kutsui ihastukseni illanviettoon yllätyksenä. Illanvietossa parin tunnin juttelu ihastukseni kanssa sai minut todella hyvälle tuulelle ja samalla poikaystäväni jatkuva soittelu ja syyttely miksi en vastannut puhelimeen joka viides minuutti ärsyttivät.
Nyt parin vuoden suhteen jälkeen ihastukseni on lähes joka päivä mielessäni ja tulen kateelliseksi kun hän on tekemisissä sinkkukaverieni kanssa tai saa uusia vastakkaisen sukupuolen ystäviä (hän on nimittäin nykyään myös sinkku). Olen yrittänyt kertoa tästä kaikesta ihastukselleni monta kertaa mutta en saa sanaakaan ulos. Rakastan poikaystävääni mutta olen alkanut epäilemään kestääkö suhteemme ikuisesti koska arki hänen kanssaan on minulle usein stressaavaa, mutta toisaalta häntä luotettavampaa ja rakastavampaa ei välttämättä ole olemassa.
Mitäköhän sitä pitäisi tehdä/olla tekemättä?