Parisuhde kariutui

Eräs sunnuntai avopuolisoni ilmoitti, että hän ei halua enää olla minun kanssa, koska on onneton. Itse olin onnellinen enkä siksi tätä voinut ymmärtää. Tämä nainen oli tavannut pubissa jonkun häntä 12v vanhemman miehen ja haluaa ilmeisesti alkaa hänen kanssaan suhteeseen. Olen jo hakenut tavarani pois yhteisestä kodistamme.

Nyt minuun koskee kovasti todella kovasti. Ja kamalinta tässä on, ettei tästä enää ole paluuta entiseen. Meillä on pieni poika jota rakastan yli kaiken ja ikävöin häntä. Minulla on jatkuva viiltävä tunne rinnassa. Yritän harrastaa kaikkea, pelata sählyä keskustella ystävien ja vanhempieni kanssa, mutta tämä viilto tuntuu kokoajan rinnassani. Enkä ole pystynyt syömään viikkoon mitään.

Erotessa myös nainen loukkasi minua kovasti mm vertaamalla minua tähän hänen nykyiseen ihastukseensa.

Tiedän etten voi jäädä ahdistumaan vaan pitää jatkaa eteenpäin, mutta milloin tämä tuska hellittää? Jos tätä jatkuu vielä viikkoja niin pelkään etten enää kestä.

 

:hug: Olen pahoillani sinun puolestasi! Se on aina :'( jos suhde kaatuu ja itse haluaisi jatkaa.. Onko exäsi kertonut syytä, minkä takia oli onneton? Vai pystyttekö vielä keskustelemaan k.o. asioista? Sulle voima :hug: sinne!! Jaksamista!! :hug:

 

Ei hän osannut oikeaa syytä kertoa. Kippasi vaan kaiken pahan olon ja onnettomuuden minun päälleni ja syykseni.

Hänellä on kuitenkin ollut paljon ongelmia itsensä kanssa, mm masennusta jo vuosikausia ja hänellä on vahvat lääkkeet.

-Ei kukaan voi pelkästään tehdä toista onnelliseksi, onni pitää löytää omasta itsestään-

 

:hug: AIKA PARANTAA HAAVASI - SINUN TÄYTYY VAIN USKOA SIIHEN!Toivon jaksamista sinulle.......ps.olisihan sinun kyllä hyvä puhua exän kanssa siitä MIKSI hän oli onneton jne.niin sinulla on jatkossa mahdollisuus välttää "karikot"tuossa mielessä tulevassa suhteessa.....tietenkään et välttämättä halua miettiä lainkaan naisia tällä hetkellä ,mikä aivan ymmärrettävää.TUska on toki kahta hirveämpi kun ero tapahtuu niinkuin teillä tapahtui.Siinä jää itse vähänniinkuin "nalli kalliolle".Erosta selviää se on varma ,ja senkun muistat.Vaikka tuskallista aivan varmasti ja tuntuu siltä että tuska ei lopu "koskaan".......mutta huomenna on "päivä uus" :/ ?jokainen ero on niin erilainen.Toisissa toipuminen on vaikeampaa kuin toisissa.

 

Tosi pahoillaani ettää sulla kävi näin!
Mulla on vähän sama,minäkin olen tosi ooneton miehen kanssa.Olen sille sanonut monta kertää ettää olen mutta see ei tee siihen eteen mitään.Sanon tänään sille ettää lähden pois.Meillä on 1,6v suloinen tyttö.Ei voi sille mitään kun ei ole enää tunteitä sen kohtaan.Miksi pitää asua sellaisen ihmisen kanssa kuka ei huomaa oma vaimoa.On tosi vaikea vaan sanoa sille ettää jätän hänet.Suhdessa pitää olla molemppien rakkaus!
Toivoon ettää mies ymmärtää minua tänään!
Onnea kaikille!Ja pitäkää huoltaa toisista!

 

\

:hug: AIKA PARANTAA HAAVASI - SINUN TÄYTYY VAIN USKOA SIIHEN!Toivon jaksamista sinulle.......ps.olisihan sinun kyllä hyvä puhua exän kanssa siitä MIKSI hän oli onneton jne.niin sinulla on jatkossa mahdollisuus välttää "karikot"tuossa mielessä tulevassa suhteessa.....tietenkään et välttämättä halua miettiä lainkaan naisia tällä hetkellä ,mikä aivan ymmärrettävää.TUska on toki kahta hirveämpi kun ero tapahtuu niinkuin teillä tapahtui.Siinä jää itse vähänniinkuin "nalli kalliolle".Erosta selviää se on varma ,ja senkun muistat.Vaikka tuskallista aivan varmasti ja tuntuu siltä että tuska ei lopu "koskaan".......mutta huomenna on "päivä uus" :/ ?jokainen ero on niin erilainen.Toisissa toipuminen on vaikeampaa kuin toisissa.
[/quote

vielä lisään.......yritä olla onnellinen ihanasta pojastasi ja vietä aikaa hänen kanssaan mahdollisimman paljon.On sinulle SEKÄ pojalle tärkeätä! =) HÄnestä saat positiivista energia aivan varmasti?Ja tuo tyyli millä naisesi sinut jätti oli kyllä tosi kamala ,että ole myös "onnellinen"jos pystyt että hänestä pääsit eroon ?jos voit näinpäin asiaa ajatella.Mitä välität ihmisestä joka ei selvästikään sinua enää rakastanut ja pystyi noin kylmästi sinut hylkäämään?

 

Kiitos vastauksistanne. Minä olen pohjimmiltani vahva ja jalat maassa tyyppi, mutta kuitenkin herkkä ja siksi tämä tuntuu niin vaikealta. Tiedän kyllä että minut jätettiin kylmästi ja murskattiin palasiksi, mutta olen jo antanut paljon anteeksi ja ystävieni avulla uskon tästä vielä nousevani ja olevani pian taas iloinen oma itseni.

Kunhan saan uuden asunnon niin voin ottaa taas suuntaa elämälleni.

 

Voi että koeta jaksaa :hug: :flower:

 

\

Eräs sunnuntai avopuolisoni ilmoitti, että hän ei halua enää olla minun kanssa, koska on onneton. Itse olin onnellinen enkä siksi tätä voinut ymmärtää. Tämä nainen oli tavannut pubissa jonkun häntä 12v vanhemman miehen ja haluaa ilmeisesti alkaa hänen kanssaan suhteeseen. Olen jo hakenut tavarani pois yhteisestä kodistamme.

Nyt minuun koskee kovasti todella kovasti. Ja kamalinta tässä on, ettei tästä enää ole paluuta entiseen. Meillä on pieni poika jota rakastan yli kaiken ja ikävöin häntä. Minulla on jatkuva viiltävä tunne rinnassa. Yritän harrastaa kaikkea, pelata sählyä keskustella ystävien ja vanhempieni kanssa, mutta tämä viilto tuntuu kokoajan rinnassani. Enkä ole pystynyt syömään viikkoon mitään.

Erotessa myös nainen loukkasi minua kovasti mm vertaamalla minua tähän hänen nykyiseen ihastukseensa.

Tiedän etten voi jäädä ahdistumaan vaan pitää jatkaa eteenpäin, mutta milloin tämä tuska hellittää? Jos tätä jatkuu vielä viikkoja niin pelkään etten enää kestä.

Miksi avovaimosi oli onneton?

 

Hän ei osannut sitä sanoa. Minussa oli kuulema kaikki vika. Hoidin häntä ja lasta rakkaudella. On tietysti minussakin vikaa, mutta en kuitenkaan näe niitä vikoja sellaisena, että rakkaus ei niitä peittäisi. Pystyin antamaan hänelle jopa anteeksi yhden pettämisen. Ei ollut mitään väkivaltaa ei ikinä, ei fyysistä eikä henkistä, tietysti riitoja oli ja meni, mutta ne kuitenkin saatiin silloin selvitettyä. Ja aina jos olin loukannut häntä pyysin anteeksi.

Hän oli kovin väsynyt aina mm. masennuksen takia ja kun oli lapsen kanssa päivät pitkät ja sitten minä töistä tullessani en jaksanut aina lähteä kauppaan. Viikonloput oltiin yleensä hänen vanhempiensa luona tai sitten kodissamme. Kävimme ulkona ja katselimme elokuvia.

Ilmeisesti tavallinen arki alkoi painamaan ja minä olin sopiva syypää. Se on fakta, että kun toisella on jokin kuva päässä toisesta ja sen tekemistä sitä ei voi muuttaa kuin itse.

Minä suren ja itken päivittäin, mutten silti halua jäädä paikoilleni vaan aion hankkia oman asunnon ja harrastuksia. Eroaminen on kauheaa ja se sattuu kaikkiin läheisiinkin voimalla.

Kaikille pareille joilla on ongelmia tai "onnettomuutta" haluan sanoa, että muistelkaa yhdessä kokemianne hyviä hetkiä, yleensä niistä kipinät taas saa tuulta. Olkaa lähekkäin ja ilmaiskaa välittämisenne ja rakkautenne toisillenne pienillä huomionosoituksilla tai kauniilla sanoilla. Me taisimme sen unohtaa ja sen muuttaisin omalta osaltani heti jos voisin kääntää kelloa taakseppäin.

Minua ei voi enää juurikaan loukata, koska tiedän, että olen mukava, empaattinen ja rakastava ihminen. Näistä ajatuksista saan voimaa ja jaksan uskoa tulevaan.

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea.... :flower: