Parisuhde + uusi ihastus = ?!?!?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja QFY
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Q

QFY

Vieras
Nyt on kyllä jo sellainen tilanne, ettei oman pään sisällä enää voi jumittaa, pakko purkaa ajatuksia jonnekin.

Olen aloittanut ensimmäisen varsinaisen parisuhteeni 16-vuotiaana ja sillä tiellä ollaan oltu 6 vuotta. Mieheni on mitä ihanin, kiltti, hellä, tärkein tukipilarini. Paras ystäväni, taatusti aikanaan mahtava isä ja mitä vielä.. Henkisellä puolella meillä on aina natsannut. Mutta se fyysinen puoli...

6-vuotisesta suhteestamme vähintään 3 on ollut erinäisiä ongelmia makuuhuoneen puolella. Miehelläni on todettu testosteronivaje, joka vaikuttaa hänen halukkuuteensa. Ei tässä vielä mitään, en ole seksihirmu itsekään. Luultavasti myös mm. hormoniperäisistä ongelmista johtuen hän on kerännyt yhteisten vuosiemme varrella painoa noin 50 kiloa. Puhutaan siis jo todella merkittävästä ylipainosta. Asia häiritsee häntä reippaasti enemmän kuin minua, minä olen enimmäkseen valtavan huolissani ylipainon tuomista terveysriskeistä, mutta hänellä itsellään se vaikuttaa hänen itsevarmuuteensa ja myös halukkuuteensa. Hän ei ole enää vuosiin halunnut olla paidatta kanssani. Emme sauno yhdessä, emme käy suihkussa yhdessä. Seksin aikana hän pitää aina t-paitaa. Hän kärsii jonkinasteisesta gynekomastiasta, mikä lienee suurin häpeänaihe hänelle itselleen. Tätä ongelmaa oli jo hänen olessaan normaalipainoinen, häntä on teini-iässä kiusattukin asiasta. Tiedän, että asia on hänelle todella kipeä ja olen koittanut parhaani mukaan olla tukena.

Hänen fyysinen olemuksensa mutta ennen kaikkea epävarmuuteensa ei oikein enää saa minussa enää haluja aikaiseksi. Meillä on toimintaa vällyjen välissä keskimäärin 2-4 kertaa kuussa, yleensä pimeässä lauantaisin saunan jälkeen. Todella spontaania ja yllätyksellistä siis. Samat asennot, sama kaava, sama kesto, sama paikka ja yleensä sama kellonaika.

Koen mieletöntä syyllisyyttä näistä ajatuksistani. Jonkin verran, etenkin tuosta spontaanittomuudesta olemme keskustelleetkin. Kuten mainitsinkin, puhuminen meillä on aina toiminut. Tilanne joskus korjaantuu noin viikoksi, mutta palaa nopeasti aina ennalleen.

Hämmennystä tilanteeseen tuo miespuolinen (sinkku) ystäväni, johon olen ollut salaa ihastunut jo vuosia. Hän ei edusta millään lailla miesihannettani, on toki hyvännäköinen, mutta tiedän, että jos olisin sinkku, en voisi harkita todellista parisuhdetta hänen kanssaan. Emme ole olleet noin puoleen vuoteen yhteydessä, mutta tapasimme jälleen hiljattain, ja vanhat tunteet loimahtivat. En tiedä olenko tulossa hulluksi, haenko epätoivoisena vain jotain vastakaikua tunteilleni, vai onko tämä miestä minusta kiinnostunut. Hän viime tapaamisellamme kehui useasti ulkonäköäni, ei vain ohimennen. Kaupungilla kävellessämme ja kovaäänisten teiden lähellä hän nojautui usein niin lähelle, että kasvomme melkein koskettivat. Kävelimme etsien kahvilaa tai jotain mukavaa paikkaa, minne mennä istuskelemaan ja höpöttelemään, kävelimme Omenahotellin ohi. En muista kumpi heitti vitsillä, että nyt sitten täytyy vissiin se hotellihuone varata. Tämä mies jo innostui, että joo joo, joko mennään. Minä heitin vettä myllyyn, että jos maksaa, niin hyvä, ettei kävelyttänyt minua jo ovelle. Kuittasin asian nauramalla.

Huomaan flirttailevani hänen kanssaan tahattomasti. Laittaudun tapaamisellemme normaalia kauemmin, haluan näyttää häikäisevältä, tuoksua hyvältä, hymyillä kauniisti, pukeutua seksikkäästi.. Janoan hänen usein leikkimielisiksi puettuja sanojaan kuinka ei meinaa saada minusta katsettaan irti. Parituntiset tapaamisemme venyvät usein useiden tuntien mittaiseksi ja kun tiet eroavat, yritämme molemmat puhua toisiamme pois lähtemisestä ja vitsailemme, että kumman luona yö vietetään. Kun mies on sitten mennyt jo menojaan, olo on tyhjä, harmaa ja turhautunut. Takaisin omaan elämään.

Tiedän, etten koskaan voisi rakasta miestäni pettää. En ikinä voisi tehdä sitä. Koen huonoa omaatuntoa ajatuksistani, joskin tajuan niiden kumpuavan omasta seksuaalisesta turhautumisestani parisuhteessamme. Tämä toinen mies saa minut tuntemaan itseni viehättäväksi ja haluttavaksi. Tämän toisen miehen seura nostaa itsetuntoani, voiko viaton flirtti ja kaksimieliset vitsit todella olla niin vaarallista? Tiedän, ettei mitään koskaan tule tapahtumaan ja haluankin, että se pysyy niin. Tiedän, että jos olisin sinkku ja jonain päivänä oikeasti sänkyyn eksyisimme, mielenkiintoni luultavasti hiipuisi sen sileän tien, kun ne perhoset mahasta katoaisivat. Mutta silti hänen vierellään tunnen koko kehollani kuinka haluavani häntä ja hänen kosketuksiaan.. Usein tämä mies eksyykin uniini.

Itsetuntoni on niin maassa, että uskottelen itselleni kuvittelevani kaiken. Tuskin hän minusta oikeasti on kiinnostunut. Mutta miksi toistuvat kauniit sanat ja kehut ja vihjailut, kulmienkohottelut..? Mitä tämä mies oikein tahtoo? Mitä minä tahdon?

Ääk. Anteeksi turha jaarittelu, olen vain niin sekaisin.
 
Olen itsekin sinkkumies ja en voi mitenkään kuvitella, että se mies ajatteli tulevaisuuden elämää kanssasi, vaan seuraavaa hetkeä, jolloin hän panee sinua. Me miehet vain olemme tällaisia, oikeastaan samalla pelottaa , jos nainen kuvittelee jotakin enemmän. Siksi me vain sitten kadotaan....
 
Nyt on kyllä jo sellainen tilanne, ettei oman pään sisällä enää voi jumittaa, pakko purkaa ajatuksia jonnekin.

Olen aloittanut ensimmäisen varsinaisen parisuhteeni 16-vuotiaana ja sillä tiellä ollaan oltu 6 vuotta. Mieheni on mitä ihanin, kiltti, hellä, tärkein tukipilarini. Paras ystäväni, taatusti aikanaan mahtava isä ja mitä vielä.. Henkisellä puolella meillä on aina natsannut. Mutta se fyysinen puoli...

6-vuotisesta suhteestamme vähintään 3 on ollut erinäisiä ongelmia makuuhuoneen puolella. Miehelläni on todettu testosteronivaje, joka vaikuttaa hänen halukkuuteensa. Ei tässä vielä mitään, en ole seksihirmu itsekään. Luultavasti myös mm. hormoniperäisistä ongelmista johtuen hän on kerännyt yhteisten vuosiemme varrella painoa noin 50 kiloa. Puhutaan siis jo todella merkittävästä ylipainosta. Asia häiritsee häntä reippaasti enemmän kuin minua, minä olen enimmäkseen valtavan huolissani ylipainon tuomista terveysriskeistä, mutta hänellä itsellään se vaikuttaa hänen itsevarmuuteensa ja myös halukkuuteensa. Hän ei ole enää vuosiin halunnut olla paidatta kanssani. Emme sauno yhdessä, emme käy suihkussa yhdessä. Seksin aikana hän pitää aina t-paitaa. Hän kärsii jonkinasteisesta gynekomastiasta, mikä lienee suurin häpeänaihe hänelle itselleen. Tätä ongelmaa oli jo hänen olessaan normaalipainoinen, häntä on teini-iässä kiusattukin asiasta. Tiedän, että asia on hänelle todella kipeä ja olen koittanut parhaani mukaan olla tukena.

Hänen fyysinen olemuksensa mutta ennen kaikkea epävarmuuteensa ei oikein enää saa minussa enää haluja aikaiseksi. Meillä on toimintaa vällyjen välissä keskimäärin 2-4 kertaa kuussa, yleensä pimeässä lauantaisin saunan jälkeen. Todella spontaania ja yllätyksellistä siis. Samat asennot, sama kaava, sama kesto, sama paikka ja yleensä sama kellonaika.

Koen mieletöntä syyllisyyttä näistä ajatuksistani. Jonkin verran, etenkin tuosta spontaanittomuudesta olemme keskustelleetkin. Kuten mainitsinkin, puhuminen meillä on aina toiminut. Tilanne joskus korjaantuu noin viikoksi, mutta palaa nopeasti aina ennalleen.

Hämmennystä tilanteeseen tuo miespuolinen (sinkku) ystäväni, johon olen ollut salaa ihastunut jo vuosia. Hän ei edusta millään lailla miesihannettani, on toki hyvännäköinen, mutta tiedän, että jos olisin sinkku, en voisi harkita todellista parisuhdetta hänen kanssaan. Emme ole olleet noin puoleen vuoteen yhteydessä, mutta tapasimme jälleen hiljattain, ja vanhat tunteet loimahtivat. En tiedä olenko tulossa hulluksi, haenko epätoivoisena vain jotain vastakaikua tunteilleni, vai onko tämä miestä minusta kiinnostunut. Hän viime tapaamisellamme kehui useasti ulkonäköäni, ei vain ohimennen. Kaupungilla kävellessämme ja kovaäänisten teiden lähellä hän nojautui usein niin lähelle, että kasvomme melkein koskettivat. Kävelimme etsien kahvilaa tai jotain mukavaa paikkaa, minne mennä istuskelemaan ja höpöttelemään, kävelimme Omenahotellin ohi. En muista kumpi heitti vitsillä, että nyt sitten täytyy vissiin se hotellihuone varata. Tämä mies jo innostui, että joo joo, joko mennään. Minä heitin vettä myllyyn, että jos maksaa, niin hyvä, ettei kävelyttänyt minua jo ovelle. Kuittasin asian nauramalla.

Huomaan flirttailevani hänen kanssaan tahattomasti. Laittaudun tapaamisellemme normaalia kauemmin, haluan näyttää häikäisevältä, tuoksua hyvältä, hymyillä kauniisti, pukeutua seksikkäästi.. Janoan hänen usein leikkimielisiksi puettuja sanojaan kuinka ei meinaa saada minusta katsettaan irti. Parituntiset tapaamisemme venyvät usein useiden tuntien mittaiseksi ja kun tiet eroavat, yritämme molemmat puhua toisiamme pois lähtemisestä ja vitsailemme, että kumman luona yö vietetään. Kun mies on sitten mennyt jo menojaan, olo on tyhjä, harmaa ja turhautunut. Takaisin omaan elämään.

Tiedän, etten koskaan voisi rakasta miestäni pettää. En ikinä voisi tehdä sitä. Koen huonoa omaatuntoa ajatuksistani, joskin tajuan niiden kumpuavan omasta seksuaalisesta turhautumisestani parisuhteessamme. Tämä toinen mies saa minut tuntemaan itseni viehättäväksi ja haluttavaksi. Tämän toisen miehen seura nostaa itsetuntoani, voiko viaton flirtti ja kaksimieliset vitsit todella olla niin vaarallista? Tiedän, ettei mitään koskaan tule tapahtumaan ja haluankin, että se pysyy niin. Tiedän, että jos olisin sinkku ja jonain päivänä oikeasti sänkyyn eksyisimme, mielenkiintoni luultavasti hiipuisi sen sileän tien, kun ne perhoset mahasta katoaisivat. Mutta silti hänen vierellään tunnen koko kehollani kuinka haluavani häntä ja hänen kosketuksiaan.. Usein tämä mies eksyykin uniini.

Itsetuntoni on niin maassa, että uskottelen itselleni kuvittelevani kaiken. Tuskin hän minusta oikeasti on kiinnostunut. Mutta miksi toistuvat kauniit sanat ja kehut ja vihjailut, kulmienkohottelut..? Mitä tämä mies oikein tahtoo? Mitä minä tahdon?

Ääk. Anteeksi turha jaarittelu, olen vain niin sekaisin.

Leikit todella vaarallisilla vesillä, olisiko nyt aika saada miehesi liiekkeelle, laihtumaan ja sitäkautta saamaan itsevarmuutensa takaisin.
Tähän sinun pitää satsata ja saada prosessi käyntiin.
Tuo flirttailu toisen miehen kanssa muuttuu jonain ns. viattomana hetkenä todeksi ja sitten se on menoa, satutat miestäsi ehkä viimeisen kerran jos petätä häntä ja hänellä on huono itseluottamus.
Joten neuvoni on tämä, lopeta kokonaan tämän toisen miehen tapailu, unohda hänet (helpommin sanottu kuin tehty), mutta pysy kaukana hänestä jos haluat olla uskollinen.
Mielestäni kaikki mitä et voi miehesi kuullen sanoa on pettämistä ja siihen sinä tuota menoa ajaudut ennemmin tahi myöhemmin.
Satutat itsesi ja puolisosi.
 
Viimeksi muokattu:
Lukiessani ap:n viestiä, niin siitä tuli minulle käsitys, että hän kaipaa flirttailua.

Miten olisi, jos yrittäisitte flirttailla oman miehen kanssa.

Pahintahan tuossa vieraan miehen kanssa flirttailussa on juuri se, kun se flirtti voi edetä sänkyynasti.
Mutta jos pystytte pysymään flirtissä, niin eihän siinä mitään pahaa ole.
No tietysti tuntikausia vietetty aika vieraan miehen kanssa on parisuhteen ajasta pois.
 
Olen itsekin sinkkumies ja en voi mitenkään kuvitella, että se mies ajatteli tulevaisuuden elämää kanssasi, vaan seuraavaa hetkeä, jolloin hän panee sinua. Me miehet vain olemme tällaisia, oikeastaan samalla pelottaa , jos nainen kuvittelee jotakin enemmän. Siksi me vain sitten kadotaan....

En uskonutkaan hänen haaveilevan mistään todellisesta tulevaisuudesta kanssani. Mutta todella olet tuota mieltä? Minä olen vuosia hänen leikkimielistä vihjailuaan pitänyt todella vain vitsailuna, olen tähän asti ennen tätä viimeistä tapaamista painanut asian villaisella. Nyt kyllä hävettää, kuinka naiivi olen tainnut olla...

Leikit todella vaarallisilla vesillä, olisiko nyt aika saada miehesi liiekkeelle, laihtumaan ja sitäkautta saamaan itsevarmuutensa takaisin.
Tähän sinun pitää satsata ja saada prosessi käyntiin.
Tuo flirttailu toisen miehen kanssa muuttuu jonain ns. viattomana hetkenä todeksi ja sitten se on menoa, satutat miestäsi ehkä viimeisen kerran jos petätä häntä ja hänellä on huono itseluottamus.
Joten neuvoni on tämä, lopeta kokonaan tämän toisen miehen tapailu, unohda hänet (helpommin sanottu kuin tehty), mutta pysy kaukana hänestä jos haluat olla uskollinen.
Mielestäni kaikki mitä et voi miehesi kuullen sanoa on pettämistä ja siihen sinä tuota menoa ajaudut ennemmin tahi myöhemmin.
Satutat itsesi ja puolisosi.

Miehelläni on koko ajan kovat laihdutusyritykset päällä ja jonkin verran hän liikkuukin. Sairaudestaan johtuen paino ei vain putoa, lääkäreillä ja ravitsemusterapeuteilla ym. on juostu.. Uskon, että olet varmasti oikeassa, mutta tiedän etten pettämään ikinä päättyisi. En koskaan voisi. En vain voisi tehdä niin, kun mielessäni aina olisi mieheni luottamuksen pettäminen. Mutta epäreiluahan tämä nytkin häntä kohtaan on. On vain niin vaikea käsittää mitä haittaa tästä todella voisi olla, ainoastaan vain itsetunnon kohotusta ja hyvää mieltä. ...Joka on lähtöisin väärältä mieheltä. Tajuan kyllä missä meni vikaan.

Lukiessani ap:n viestiä, niin siitä tuli minulle käsitys, että hän kaipaa flirttailua.

Miten olisi, jos yrittäisitte flirttailla oman miehen kanssa.

Pahintahan tuossa vieraan miehen kanssa flirttailussa on juuri se, kun se flirtti voi edetä sänkyynasti.
Mutta jos pystytte pysymään flirtissä, niin eihän siinä mitään pahaa ole.
No tietysti tuntikausia vietetty aika vieraan miehen kanssa on parisuhteen ajasta pois.

Olen joskus yrittänytkin, mutta hän osaa olla vähän sosiaalisesti tahditon. Ei meillä ole enää oman miehen kanssa mitään seksuaalista jännitettä, seksikin on, kuten kerroin, aina saman kaavan mukaan toteutettua ja vailla intohimoa.

--

En tiedä, olette varmasti kaikki oikeassa... Olen vain niin mahdottoman sekaisin näistä tunteistani, enkä tiedä mitä tehdä. Olen ollut niin nuoresta alkaen ja niin kauan tässä samassa suhteessa, välillä tuntuu että olemme vain hyviä ystäviä, jotka satunnaisesti harrastavat seksiä. Pitäisi jotenkin saada korjattua tämä tilanne, mutta tuntuu turhalta, kun niin monta kertaa on yritetty.. :'(
 
Viimeksi muokattu:
Oikein hyvin ymmärrän miltä teistä ap. tuntuu.

Kokemuksesta tiedän, että radikaalia muutosta seksinsuhteeseen ei helposti tapahdu.

Molemmilla pitäisi kuitenkin olla tahto lähestyä sitä toisen tarpeiden määrää.

Vähintään molempien pitäisi nauttia toisen läheisyydestä ja hellittelystä.
Haluton pitäisi pakottaa itsensä tuohon, jos siihen ei muuten pysty.
Halukas pitäisi tyytyä ainakin aluksi pelkkään hellittelyyn.

Seksistä puhumisestakin pitäisi osata nauttia, vaikka keskustelun aiheena olisi seksuaaliset ongelmat.

Omista haluista kertominen puolisolle on ainakin minusta kivaa, vaikka tiedän tasantarkkaan ettei ne toteudu.
Minulle riittää, kun saan ne kertoa vaimolle.
 
Mitä miehesi on mieltä kun tapaat tätä sinkkukaveria tuntikausia? Ei varmaan kohota ainakaan hänen itsetuntoaan... Minusta tuo on jo rajalla pettämistä, koska et varmaan kertoisi miehellesi mitä puhutte kun tapaatte (flirttailusta siis). Varmastihan hän loukkaantuisi jos tietäisi.

Ja se mitä joku sanoi on totta, miesten suusta kuultua on, että he haluavat aina naispuolisista ystävistä seksiä, eli voivat kyllä olla platonisessa ystävyyssuhteessa mutta vain niin kauan kunnes nainen näyttää vihreää valoa. Eli heti jos on mahdollisuus seksiin, mies ottaa sen. Ei tarvi olla mitään sen kummempia tunteita pelissä. Varatut on siitä hyviä, etteivät yleensä takerru...

Valitettavasti pitkässä parisuhteessa ei ole perhosia vatsassa eikä aina niin jännää ja kivaa, sitä jos haluaa niin saa loppuikänsä hypätä suhteesta toiseen jotta se alkuhuuma säilyisi.
 
Oikein hyvin ymmärrän miltä teistä ap. tuntuu.

Kokemuksesta tiedän, että radikaalia muutosta seksinsuhteeseen ei helposti tapahdu.

Molemmilla pitäisi kuitenkin olla tahto lähestyä sitä toisen tarpeiden määrää.

Vähintään molempien pitäisi nauttia toisen läheisyydestä ja hellittelystä.
Haluton pitäisi pakottaa itsensä tuohon, jos siihen ei muuten pysty.
Halukas pitäisi tyytyä ainakin aluksi pelkkään hellittelyyn.

Seksistä puhumisestakin pitäisi osata nauttia, vaikka keskustelun aiheena olisi seksuaaliset ongelmat.

Omista haluista kertominen puolisolle on ainakin minusta kivaa, vaikka tiedän tasantarkkaan ettei ne toteudu.
Minulle riittää, kun saan ne kertoa vaimolle.

Kyllä meillä hellyyttä on, ja olen siitä onnellinen. Ongelmat keskittyvät nimenomaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja haluista on vaikea puhua, mieheni kun ei kaipaa seksielämäämme ns. "piristystä", tai mitään uutta, hän on ihan välttävän tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Kuten aloitusviestissäni sanoin, tämä ei sinänsä ole suuri ongelma, en ole kovin seksuaalinen itsekään, tai ainakaan enää nykyään en ole.

Mitä miehesi on mieltä kun tapaat tätä sinkkukaveria tuntikausia? Ei varmaan kohota ainakaan hänen itsetuntoaan... Minusta tuo on jo rajalla pettämistä, koska et varmaan kertoisi miehellesi mitä puhutte kun tapaatte (flirttailusta siis). Varmastihan hän loukkaantuisi jos tietäisi.

Ja se mitä joku sanoi on totta, miesten suusta kuultua on, että he haluavat aina naispuolisista ystävistä seksiä, eli voivat kyllä olla platonisessa ystävyyssuhteessa mutta vain niin kauan kunnes nainen näyttää vihreää valoa. Eli heti jos on mahdollisuus seksiin, mies ottaa sen. Ei tarvi olla mitään sen kummempia tunteita pelissä. Varatut on siitä hyviä, etteivät yleensä takerru...

Valitettavasti pitkässä parisuhteessa ei ole perhosia vatsassa eikä aina niin jännää ja kivaa, sitä jos haluaa niin saa loppuikänsä hypätä suhteesta toiseen jotta se alkuhuuma säilyisi.

Tapaamisemme ovat hänestä ihan ok, kumpikaan meistä ei ole mustasukkaista tyyppiä ja molemmilla meistä on vastakkaista sukupuolta edustavia ystäviä. Kyllä hän jossain määrin varmaan tietääkin, että olen luonteeltani aika flirttaileva, ollaan tästä joskus puhuttukin.

Minusta tuntuu, että omien mielenterveysongelmieni (niin, enpä ole niitä vielä ottanut puheeksi lainkaan..) myötä minä olen meistä se, joka suuremmin kärsii itsetunnon puutteesta. Mieheni kehokuva on mahdollisesti huonompi kuin minun, mutta minä en tunne itseni viehättäväksi ulkoisesti enkä sisäisesti. Veikkaan, että ainakin osa tunteistani tätä toista miestä kohtaan selittyy vain sillä hyvänolontunteella, jonka tämä mies minussa saa aikaan. Enemmänkin uskon olevani ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, kuin tähän mieheen. Kuten kerroin, vaikka olisin sinkku, en voisi kuvitella mitään ns. seksisuhdetta vakavampaa meidän välillemme. Pitäisi vain onnistua pääsemään näistä typeristä ajatuksista eroon ja oppia löytämään itsearvostusta muutakin kautta, kuin hakemalla sitä suoraan muista ihmisiltä.

Vaikka siis ymmärrän ja hyväksyn sen, että pitkässä suhteessa lähes väistämättä aikanaan "arki" astuu peliin, tämä ajoittainen itsestäänselvyydentunne on toisinaan vain hieman turhauttavaa. Tuntee taas kerran elävänsä, kun saa huomiota ja kehuja taas joltain.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä miehesi on mieltä kun tapaat tätä sinkkukaveria tuntikausia? Ei varmaan kohota ainakaan hänen itsetuntoaan... Minusta tuo on jo rajalla pettämistä, koska et varmaan kertoisi miehellesi mitä puhutte kun tapaatte (flirttailusta siis). Varmastihan hän loukkaantuisi jos tietäisi.

Ja se mitä joku sanoi on totta, miesten suusta kuultua on, että he haluavat aina naispuolisista ystävistä seksiä, eli voivat kyllä olla platonisessa ystävyyssuhteessa mutta vain niin kauan kunnes nainen näyttää vihreää valoa. Eli heti jos on mahdollisuus seksiin, mies ottaa sen. Ei tarvi olla mitään sen kummempia tunteita pelissä. Varatut on siitä hyviä, etteivät yleensä takerru...

Valitettavasti pitkässä parisuhteessa ei ole perhosia vatsassa eikä aina niin jännää ja kivaa, sitä jos haluaa niin saa loppuikänsä hypätä suhteesta toiseen jotta se alkuhuuma säilyisi.

Niinpä niin, tämä teksti on niin oikeassa kun voi olla, tämä ns. ystävä vain todellakin odottaa sitä vihreää valoa, ja minä luulen, että ennemmin tai myöhemmin sinä näytät sitä.
Leikit niin vaarallista leikkiä.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä meillä hellyyttä on, ja olen siitä onnellinen. Ongelmat keskittyvät nimenomaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja haluista on vaikea puhua, mieheni kun ei kaipaa seksielämäämme ns. "piristystä", tai mitään uutta, hän on ihan välttävän tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Kuten aloitusviestissäni sanoin, tämä ei sinänsä ole suuri ongelma, en ole kovin seksuaalinen itsekään, tai ainakaan enää nykyään en ole.



Tapaamisemme ovat hänestä ihan ok, kumpikaan meistä ei ole mustasukkaista tyyppiä ja molemmilla meistä on vastakkaista sukupuolta edustavia ystäviä. Kyllä hän jossain määrin varmaan tietääkin, että olen luonteeltani aika flirttaileva, ollaan tästä joskus puhuttukin.

Minusta tuntuu, että omien mielenterveysongelmieni (niin, enpä ole niitä vielä ottanut puheeksi lainkaan..) myötä minä olen meistä se, joka suuremmin kärsii itsetunnon puutteesta. Mieheni kehokuva on mahdollisesti huonompi kuin minun, mutta minä en tunne itseni viehättäväksi ulkoisesti enkä sisäisesti. Veikkaan, että ainakin osa tunteistani tätä toista miestä kohtaan selittyy vain sillä hyvänolontunteella, jonka tämä mies minussa saa aikaan. Enemmänkin uskon olevani ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, kuin tähän mieheen. Kuten kerroin, vaikka olisin sinkku, en voisi kuvitella mitään ns. seksisuhdetta vakavampaa meidän välillemme. Pitäisi vain onnistua pääsemään näistä typeristä ajatuksista eroon ja oppia löytämään itsearvostusta muutakin kautta, kuin hakemalla sitä suoraan muista ihmisiltä.

Vaikka siis ymmärrän ja hyväksyn sen, että pitkässä suhteessa lähes väistämättä aikanaan "arki" astuu peliin, tämä ajoittainen itsestäänselvyydentunne on toisinaan vain hieman turhauttavaa. Tuntee taas kerran elävänsä, kun saa huomiota ja kehuja taas joltain.

tuo on jännää kanssa, miten nykyaikana naiset voivat ajatella suhdetta mieheen vain pelkkänä seksisuhteena.
Minä en onnistuisi siinä, että suhteeni naiseen on vain pelkkä seksisuhde, en tiedä, ehkä olen vanhanaikainen, mutta ensin tarvitaan rakkaus, sitten vasta seksi.
Ja tuo seksisuhdejuttu myös laittoi kaikki kellot pirisemään päässäni, luulenpa, että ennemmin tahi myöhemmin olet tuossa seksisuhteessa tämän ns. ystäväsi kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä edellisen kanssa eli ennemmin tai myöhemmin annat tällä ns. ystävälle ja tämä mies myös tietää sen itsekin, että tulee saamaan sinulta.

siksipä tämä ystävä sinua piirittääkin...hän tietää, että vihreää valoa tulee, jossain vaiheessa.
Kirjoitit pettämisestä mitä tahansa, niin tavallaan olet jo pettänyt kun tulla tasolla leikit.
 
Viimeksi muokattu:
Vanhana naisten naurattajana voin taataa, että tämä ystäväsi tuulettelee jo kotonaan ja kavereilleen tulevalle valloitukselleen. Toinen asia on, että onko se parisuhteesi kustannuksella leikkimisen arvoista. Kaikki tätä palstaa lukevat tietävät miten tämä tulee päättymään vaikka kuinka todistelet uskollisuuttasi. On enää vain ajankysymys koska pettäminen tapahtuu...
 
Se mikä tässä jutussa särähtää korvaan, on kyselijän nuori ikä. Eli olet vasta 22 vuotias ja "jumissa" parisuhteessa, jonka tulevaisuus näyttää hieman heikohkolta. Mikäli miehesi on samanikäinen ja jo nyt noin ylipainoinen ja sairaalloinen, ei tulevaisuus näytä kovin terveeltä saatikka pitkäikäiseltä. En todellakaan kehota ottamaan ja lähtemään vaan että nyt on hyvinkin vakavan keskustelun paikka!

Tottakai koet ulkopuolisen viehättävän miehen positiiviset kommentit itsetuntoa hivelevinä! Oman miehesi tulisikin ymmärtää, että mikäli hän haluaa että teillä kahdella on muunkinlainen suhde kuin omaishoitajuus ja kämppäkaveruus, on otettava itseään niskasta kiinni ja hoidettava asiat kuntoon! Lisäksi kannattaa huomioida, että olette molemmat vielä ns kehittyvässä iässä ja kolmenkympin kinttaalla olette tuota menoa hyvinkin kasvaneet erilleen... Ja miten luulet, jaksaako miehesi (hyvistä mahdollisista isäominaisuuksistaan huolimatta) temmeltää haaveilemasi perheen pikkulasten perässä ja kantaa oman kortensa kekoon?

Eli mikäli haluat oikeasti panostaa nykyiseen suhteeseesi, nosta kissa pöydälle. Parisuhde kun vaatii toimiakseen myös sen fyysisen puolen, muutenhan olisimme parisuhteissa parhaiden (samaa sukupuolta edustavien?) ystäviemme kanssa?!?
 
Ymmärrän miltä tämä helposti kuulostaa, reagoisin varmasti tilanteessanne aivan samalla tavalla. Tämä toinen mies on todella herkkä (ja tähän on turha tuoda esiin sitä, että saattaa vain teeskennellä sellaista. Olen todella tuntenut hänetkin hyvin noin 4-5 vuotta, jo hänen entisen parisuhteensa ajalta), ja kaukana naistennaurattajasta. Hänellä tosiaan on takanaan vain yksi pitkä suhde, ja suhdemiehenä ei ole vain sen yhden asian perässä. Tiedän hänen viettävän usein öitään toisenkin naispuolisen ystävänsä luona, joka on sinkku, nukkuvat monesti jopa samassa sängyssä ilman että mitään tapahtuu. Tosin mistäpä minä sen tietäisin, vaikka tapahtuisikin..

Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa puolustelulta, väittäisin tietäväni ettei hän tapaa minua vain se tietty päämäärä mielessään. Ennen viimeistä tapaamistamme en muista hänen kertaakaan edes kehuneen ulkonäköäni. Kaksimielistä vitsailua toki on ollut, mutta hänen huumorintajunsa vain on sellainen, en usko tämän kohdistuvan vain minuun.

Ja edelliselle.. Kissa on nostettu pöydälle, ja olen ilmaissut vakavan huoleni mieheni terveydentilasta monia kertoja. En nalkuttaen, en syyllistäen, vaan nimenomaan lähestyen siltä kantilta, että hän on korvaamattoman rakas minulle ja haluan hänen elävän pitkään terveenä kanssani. Kuten kerroin, lääkärin kanssa on konsultoitu, samoin ravitsemusterapeutin, molempien mielestä mieheni elämäntavoissa ei ole juuri korjaamista. He eivät tiedä miksi hän ei laihdu, eivätkä tunnu olevan huolissaan, mitä tietysti minun on vaikea käsittää.

Tuota erilleenkasvamista minä pelkäänkin, kun olemme niin nuoria.. Se on vaikea suunnitella tulevaisuutta miehen kanssa, jota rakastaa ja jota pitää juuri sellaisena "loppuiän kumppanina", mutta kun tuntuu, että ne nuoruuteen kuuluvat juoksut on juoksematta. En toisaalta usko, että olisin sinkkunakaan kovin menevä. Mutta eihän sitä voi tietää, kun en aikuisiässä sinkku ole koskaan ollut.

Olen samaa mieltä, että terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös se fyysinen puoli, tässähän se ongelma onkin. Se fyysisyys on vain tässä vuosien varrella menettänyt merkitystään, tosin se ei ole tapahtunut vaikutuksitta.
 
Ymmärrän miltä tämä helposti kuulostaa, reagoisin varmasti tilanteessanne aivan samalla tavalla. Tämä toinen mies on todella herkkä (ja tähän on turha tuoda esiin sitä, että saattaa vain teeskennellä sellaista. Olen todella tuntenut hänetkin hyvin noin 4-5 vuotta, jo hänen entisen parisuhteensa ajalta), ja kaukana naistennaurattajasta. Hänellä tosiaan on takanaan vain yksi pitkä suhde, ja suhdemiehenä ei ole vain sen yhden asian perässä. Tiedän hänen viettävän usein öitään toisenkin naispuolisen ystävänsä luona, joka on sinkku, nukkuvat monesti jopa samassa sängyssä ilman että mitään tapahtuu. Tosin mistäpä minä sen tietäisin, vaikka tapahtuisikin..

Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa puolustelulta, väittäisin tietäväni ettei hän tapaa minua vain se tietty päämäärä mielessään. Ennen viimeistä tapaamistamme en muista hänen kertaakaan edes kehuneen ulkonäköäni. Kaksimielistä vitsailua toki on ollut, mutta hänen huumorintajunsa vain on sellainen, en usko tämän kohdistuvan vain minuun.

Ja edelliselle.. Kissa on nostettu pöydälle, ja olen ilmaissut vakavan huoleni mieheni terveydentilasta monia kertoja. En nalkuttaen, en syyllistäen, vaan nimenomaan lähestyen siltä kantilta, että hän on korvaamattoman rakas minulle ja haluan hänen elävän pitkään terveenä kanssani. Kuten kerroin, lääkärin kanssa on konsultoitu, samoin ravitsemusterapeutin, molempien mielestä mieheni elämäntavoissa ei ole juuri korjaamista. He eivät tiedä miksi hän ei laihdu, eivätkä tunnu olevan huolissaan, mitä tietysti minun on vaikea käsittää.

Tuota erilleenkasvamista minä pelkäänkin, kun olemme niin nuoria.. Se on vaikea suunnitella tulevaisuutta miehen kanssa, jota rakastaa ja jota pitää juuri sellaisena "loppuiän kumppanina", mutta kun tuntuu, että ne nuoruuteen kuuluvat juoksut on juoksematta. En toisaalta usko, että olisin sinkkunakaan kovin menevä. Mutta eihän sitä voi tietää, kun en aikuisiässä sinkku ole koskaan ollut.

Olen samaa mieltä, että terveeseen parisuhteeseen kuuluu myös se fyysinen puoli, tässähän se ongelma onkin. Se fyysisyys on vain tässä vuosien varrella menettänyt merkitystään, tosin se ei ole tapahtunut vaikutuksitta.


Hmmm... Valitettavasti en tuossa tilanteessa sitten keksi paljoa muuta kuin ilmoittaa miehelle ns ultimatum eli mikäli asiat eivät seuraavan puolen vuoden (tms) sisään ala selkeästi muuttumaan, on edessä ero. Olen ehkä aika kärkäs tässä asiassa, koska olin hieman samankaltaisessa tilanteessa oman ensimmäisen parisuhteeni kohdalla (18-26 v). Ja kyllä, me kasvoimme lopulta erillemme eikä siihen todellakaan auttanut se, että miehen näkeminen alastomana aiheutti enemmänkin inhon kuin himon väristyksiä. Joskus on vain myönnettävä, että vaihtamalla paranee...
 
Viimeksi muokattu:
Hmmm... Valitettavasti en tuossa tilanteessa sitten keksi paljoa muuta kuin ilmoittaa miehelle ns ultimatum eli mikäli asiat eivät seuraavan puolen vuoden (tms) sisään ala selkeästi muuttumaan, on edessä ero. Olen ehkä aika kärkäs tässä asiassa, koska olin hieman samankaltaisessa tilanteessa oman ensimmäisen parisuhteeni kohdalla (18-26 v). Ja kyllä, me kasvoimme lopulta erillemme eikä siihen todellakaan auttanut se, että miehen näkeminen alastomana aiheutti enemmänkin inhon kuin himon väristyksiä. Joskus on vain myönnettävä, että vaihtamalla paranee...

En minä halua miestäni alkaa uhkailla tai kiristää.. Eihän hän omalle tilalleen mitään mahda, enkä taatusti halua häntä alkaa tästä syyttämään :(

Haluaisin vain niin kovasti, että hän saisi painoa pois ihan jo terveydellisistä syistä ja saisi hormoniongelmansa kuriin. Testosteronikuuri on siis päällä, mutta annostus ei näytä olevan vielä riittävän korkea, kun mitään ei oikein tapahdu. En vain voi ymmärtää miten lääkärit ja kaikki ammattilaiset vain antavat asian olla. Painoindeksi miehelläni kun on melkein 41, niin onhan siinä isot riskit ties mihin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, metaboliseen oireyhtymään...

--

Ihastus on ollut mielessä tänäänkin. Veikkaan, että tuotan tunteita häntä kohtaan myös päästäkseni edes ajatuksen tasolla hetkeksi eroon tästä tilanteesta kotona, mieheni terveysongelmista, omista masennuksestani jne. Eihän se reilua ole ketään kohtaan, mutta minkä minä ajatuksilleni mahdan? Onneksi sentään asumme tämän toisen miehen kanssa eri kaupungeissa. Hän kuitenkin kyseli kovasti milloin näemme seuraavan kerran... Osa minusta haluaisi vain ottaa ja lähteä hänen luokseen, ripustaa aivot narikkaan ja nauttia huomiosta ja sellaisesta euforiansekaisesta olotilasta, jollainen hänen seurassaan on. Tiedostan kyllä, ettei tällainen haihattelu ole ollenkaan terveellistä.

Tunnen vain niin mielettömän suurta ahdistusta koko ajan, kaikesta.
 
Viimeksi muokattu:
Ihastus on ollut mielessä tänäänkin. Veikkaan, että tuotan tunteita häntä kohtaan myös päästäkseni edes ajatuksen tasolla hetkeksi eroon tästä tilanteesta kotona, mieheni terveysongelmista, omista masennuksestani jne. Eihän se reilua ole ketään kohtaan, mutta minkä minä ajatuksilleni mahdan?
Mielestäni tunnistat hyvin tilanteen ja asiaan vaikuttavat tekijät. Tavanomaisesta rakastumisesta on kysymys, mutta moraali on koetuksella, koska ympäristö ei vaikuta vaistotoimintoon.
Tahdonvoima ei riitä ajatusten hallintaan, mutta tekojen hallintaan se kuitenkin riittää.

Osa minusta haluaisi vain ottaa ja lähteä hänen luokseen, ripustaa aivot narikkaan ja nauttia huomiosta ja sellaisesta euforiansekaisesta olotilasta, jollainen hänen seurassaan on. Tiedostan kyllä, ettei tällainen haihattelu ole ollenkaan terveellistä.
Jotkut vastustavat kiusausta ja kärsivät aivojen itserankaisun tuottamaa tuskaa, mutta toisinajattelijoitakin on.
____________________________________________________________________
Naiset pettävät miehiä todennäköisemmin, kertoo Briteissä tehty kysely.
Joka viides nainen on varma, että aloittaisi suhteen toiseen mieheen ihastuessaan. Miehistä taas vain yhdeksän prosenttia on valmis pettämään kumppaniaan.
Miehiä on kautta aikojen pidetty petollisempina, joten deittipalvelu Coffee and Companyn kyselyn tulosta voidaan pitää yllättävänä. Kyselyyn vastasi 3 000 ihmistä. Tutkimustuloksista kertoi The Sun.
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni tunnistat hyvin tilanteen ja asiaan vaikuttavat tekijät. Tavanomaisesta rakastumisesta on kysymys, mutta moraali on koetuksella, koska ympäristö ei vaikuta vaistotoimintoon.
Tahdonvoima ei riitä ajatusten hallintaan, mutta tekojen hallintaan se kuitenkin riittää.


Jotkut vastustavat kiusausta ja kärsivät aivojen itserankaisun tuottamaa tuskaa, mutta toisinajattelijoitakin on.
____________________________________________________________________
Naiset pettävät miehiä todennäköisemmin, kertoo Briteissä tehty kysely.
Joka viides nainen on varma, että aloittaisi suhteen toiseen mieheen ihastuessaan. Miehistä taas vain yhdeksän prosenttia on valmis pettämään kumppaniaan.
Miehiä on kautta aikojen pidetty petollisempina, joten deittipalvelu Coffee and Companyn kyselyn tulosta voidaan pitää yllättävänä. Kyselyyn vastasi 3 000 ihmistä. Tutkimustuloksista kertoi The Sun.

Hyviä pointteja. En suinkaan tarkoittanut tuolla edellisellä lähtemiskommentillani sitä, että haluaisin mennä ja pettää. Haluaisin vain olla tämän toisen miehen seurassa. Loppujen lopuksi kaipaan hänessä enemmän niitä ystävän ominaisuuksia. Hän ei tiedä mielenterveysongelmistani (kukaan miestäni ja psykologiani lukuunottamatta ei tiedä), mutta hänen läsnäolonsa jotenkin rauhoittaa minua. Onko se sitten vain positiivista, ei-säälivää ja -huolestunutta energiaa? Tuskin kokonaan, mutta uskoisin että ainakin osittain.

En ole impulsiivinen ihminen, enkä usko, että missään tilanteessa sänkyyn asti tämän ihastukseni kanssa ajautuisin. Olen aina ollut looginen ja "järki ennen tunteita" ihminen, enkä käytä alkoholiakaan siinä määrin, että itsehillintä pettäisi. Olkoonkin sitten niin, että tämä kuulostaa vain turhalta vakuuttelulta.

Suurimman osan vastaajista mielestä minun pitäisi pysyä tästä toisesta miehestä erossa. Saattaa olla omaa naiiviuuttani, mutta en ole itse vielä onnistunut vakuuttumaan tästä. Toki jos realistisesti ajatellen jotakin olisi vaarassa tapahtua, tilanne olisi eri. Uskoisin, että jos ihastukseni olisi kaikki nämä vuodet viihtynyt seurassani pääosin sen yhden asian takia (jopa oman suhteensa aikana? Enpä usko), luulisi hänen jo kyllästyneen ja lakanneen yrittämästä. Kuulostaako tämä jonkun korvaan vain selityksiltä säilyttää välit tähän ihmiseen? Itse sitä on vaikea objektiivisesti arvioida.
 
Viimeksi muokattu:
En suinkaan tarkoittanut tuolla edellisellä lähtemiskommentillani sitä, että haluaisin mennä ja pettää.
Ymmärsin kyllä; ei tarvitse tahtoa mielipahaa jos haluaa mielihyvää. Valintatilanne on vain sellainen että mielipahaa ei voi välttää, teki miten tahansa.

Loppujen lopuksi kaipaan hänessä enemmän niitä ystävän ominaisuuksia. Hän ei tiedä mielenterveysongelmistani (kukaan miestäni ja psykologiani lukuunottamatta ei tiedä), mutta hänen läsnäolonsa jotenkin rauhoittaa minua. Onko se sitten vain positiivista, ei-säälivää ja -huolestunutta energiaa? Tuskin kokonaan, mutta uskoisin että ainakin osittain.
Ystävyyttä se ei ole (sanan varsinaisessa merkityksessä), mutta lämmin tuttavuus on erityisen arvokas asia. Ei sellaistakaan haluaisi hukkaan hettää, positiivista energiaa kyllä, mutta rakastuminen tekee senkin periaatteellisesti hyvän ja onnellistuttavan ihmissuhteen äärimmäisen ongelmalliseksi. En nyt ota kantaa sen sisältöön, enkä tämän tuttavan olemisiin tai tekemisiin.

En ole impulsiivinen ihminen, enkä usko, että missään tilanteessa sänkyyn asti tämän ihastukseni kanssa ajautuisin. Olen aina ollut looginen ja "järki ennen tunteita" ihminen, enkä käytä alkoholiakaan siinä määrin, että itsehillintä pettäisi. Olkoonkin sitten niin, että tämä kuulostaa vain turhalta vakuuttelulta.
Siksi sen tutkimuksenpätkän tähän rohkenin tuodakin, loogisen ja huomattavan eettisen ajattelutapasi arvioitavaksi. Ei sovi väheksyä riskiä, tyhmän vaiston kaavakäyttäytymistä, eikä uskoa rationaalisen kyvykkyyden suvereeniin hallintaan. On lähinnä kysymys siitä kestääkö arvomaailma vai antaako järki periksi tai ei, koska vaisto ei ainakaan anna periksi, pitkään pitkään aikaan.

Suurimman osan vastaajista mielestä minun pitäisi pysyä tästä toisesta miehestä erossa. Saattaa olla omaa naiiviuuttani, mutta en ole itse vielä onnistunut vakuuttumaan tästä. Toki jos realistisesti ajatellen jotakin olisi vaarassa tapahtua, tilanne olisi eri.
En aio esittää mielipiteitä siitä mitä pitäisi tehdä, se on arvovalinta, mikä kuuluu Sinulle. Kun siihen liittyy ihmisen kehon spontaani toiminta, moraalin ulkopuolelle katsottava ilmiö, niin siitä näkökulmasta kirjoittelen jotakin. Jatkuu…
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tällä tarkoitat? Olla vastaamatta flirttiin, yhteydenottoihin vai mihin? Olla hymyilemättä kehuista?

Juurikin näitä kaikkia, katso miten käy, tämän ns. ystäväsi todellinen tarkoitus saattaa tulla esiin.
Mutta luulen, että sinusta ei ole tekemään tätä, sinä olet jo henkisesti pettäjä, kohta myös fyysisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Y
Viestiä
9
Luettu
707
Y
U
Viestiä
12
Luettu
3K
S
K
Viestiä
8
Luettu
7K
Perhe-elämä
jelly hansen
J
O
Viestiä
23
Luettu
3K
3

Yhteistyössä