Apua, en tiedä oliko kiinnittymisvuoto vai mikä, mutta sen jälkeen ei ole tosiaan mitään tuhruakaan näkynyt.
Tämä päivä on taas rämmitty ihan pohjamudissa, ei pienintäkään uskoa onnistumiseen. Alamahaa on jomotellut ja kiristänyt koko päivän, ihan sellainen olo, että hanat aukeaa viimeistään huomenna. Kunnon normeja menkkakramppeja ei vielä onneksi ole tuntunut. Eli löysässä hirressä roikutaan täällä, mut sitähän tää on. Rauhallisuuskin on tipotiessään, kun ajatus pyörii koko ajan tuon alamahan ympärillä. Tänään pyörittelin jo testiä käsissäni, mutta yritän vielä malttaa, eihän tässä olis kun kaksi päivää perjantai-aamuun... Ja siivousvimmakin valitettavasti taas katosi, tilalla vaan normaali "eijaksayhtäänmitään" joka ilmaantuu pari päivää ennen vuodon alkua.:'(
En tajua miten jaksan taas uuden hoidon, jos tulee nega. Nyt on voimat ainakin ihan lopussa. Pyörii mielessä että olisko vaan helpompi luovuttaa, olla kolmestaan.
Paijun olotila kuulostaa hyvältä, pidä toi loppuun asti!! Toivotaan että oireettomuus olisi sitä itseään.
Ja
Viu koita kestää pääsi kanssa, lisää vaan vilunväristyksiä kehiin!! Ei kait tästä pyörityksestä ihan täyspäisenä kukaan voi selvitä.
En tiedä miten mun korvaan aina vaan kalskahtaa noi "voi kun saisi tytön/pojan" kommentit. Tiedän että varmaan sitä tiettyä sukupuolta voi toivoa ihan yhtä paljon kuin lasta yleensä, mutta kun se nyt on omasta näkökulmasta vaan niin hiton pieni murhe. Kunhan saisi sen lapsen alulle, ihan sama kumpaa sorttia sieltä sit putkahtaisi.
Pakko vielä kommentoida tuota kertomisasiaa. Meillä tietää lapsettomuushistorian molempien porukat, mutta omilleni kerroin asiasta vasta kun olin tullut raskaaksi. Mies kertoi anopille jo silloin kun vasta yritettiin, en tiedä mainitsiko erikseen, että ei varmaan tarvitsis näin arkaluontoista asiaa kaikille sitten juoruta. Kun sitten meidän poika oli syntynyt, suurin osa miehen sukua kommentoi tyyliin: -On se nyt ihanaa, kun tekin niin vuosia yrititte ja oli sitä surua, et kyllä me niin toivottiin että tekin onnistutte. Olin ihan et WTF?? Että kiitti vaan kun mun intiimit asiat, joita en itse halunnut kertoa edes omille vanhemmilleni, on jaettu ystävällisesti koko teidän suvun kesken. Ei siis varmaan tartte erikseen mainita, ettei anopille ole tästä yrityksestä puhuttu halaistua sanaa, tai tulla puhumaan... Ja muutenkin kun kommentit on niitä: "Toinenhan tulee aina helpommin, siis tosi monelle on käynyt niin että toinen onkin tullut ihan yllättäen ilman apuja!!" ja meidän äidin " Kyllä se nyt varmaan onnistuu helposti, kun et ehdi stressata kun on tuo yksi pieni." Niin sanonpahan että aaaarrrggghh!!!