Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Viu jippii! Juuri tuollaisesta solusta sai meidän pikkuinen alkunsa, joten mahdollista on. Meillähän ei ollut viimeksi kuin yksi edes noin hyvä, loput 2-3 soluisia.
Tervetuloa piinailemaan (tää on ihan syvältä, mutta haluan silti jatkaa, koska se lapsi olisi aivan ihana)

 

Meidän muru sai alkunsa pakastetusta ja tammikuussahan sain plussan pakastetusta, joka sitten ei jaksanutkaan paria päivää kauempaa. Joten muumilaaksossa liputettaan kaikkien passien puolesta

 

Unohdin tehdä tänä aamuna ovulaatiotestin :headwall: Ei auttanut kun lähteä apteekkiin ja kuinka ollaakkaan lähimmästä apteekista oli Clear Bluet loppu. Ostin sitten jonkun Clinic Basic testin. Meillähän lääkäri nimenomaan sanoi, että pitää olla Clear Bluen testi. Mites teillä muilla onko sanottu mikä testi vai saako olla mikä vaan? Toivottavasti nyt ei mennyt mönkään tämä kierto, tosin mitään ovulaatio oireita ei ole. Nythän on kp15 ja ovulaatiotesti on näyttänyt plussaa kp14-16. :headwall: :headwall: :headwall:

 

Mestarimuumi kiitos PAS kannustuksista. Meillä klinikalla suositettiin ihan itsetulkittavia tikkutestejä, mutta ne oli minun tulkinnalla positiivisia 4 päivää pp 10 alkaen, vaihdoin sitten Clearblue:en, kun en selvästikään tätä lajia hallinnut, ja ovisplussa tuli vasta pp 15. Mutta Clearbluella ainakin näkyi iltapäivälläkin tehtynä, ettei se kierto nyt varmaan vielä ihan mönkään mennyt.

 

MestariMuumi meillä lääkäri ei suositellut liuskatestejä, kun ne ovat olleet kuulemma epävarmoja antamaan oikeaa tulosta. Merkeistä ei kuitenkaan ole ollut puhetta. Ja inssien aikaan vuonna kivi ja kirves, mulla tosiaan kävi sellaisen liuskatestin kanssa niin, että se näytti negaa. Kuitenkin oli selkeät ovulaatio-oireet ja ultratessa sitten näkyi et ovis oli kohdalla. (Silloin me oltiin toisella klinikalla hoidettavana, eikä sieltä oltu ohjattu käyttämään mitään tiettyjä testejä.) Googlasin ton sun käyttämän merkin, mutta en saanut tolkkua millainen testi se on?
Mut jospa se sun ovisplussa olis sit huomenna vasta tuloillaan? Ihanaa muuten kuulla että PAS:eillakin voi oikeasti onnistua. Mulla ei kanssa ole ollut niihin luottoa enää aikoihin!
Viu mahtavaa, tuplamahikset!! Onnea kyytiläisille, toivottavasti tarraa kiinni vähintään toinen:heart:. Tsempit kaikille muillekin piinailuun ja muuhun odotteluun!

ON: PP 6, ylä- ja alamäkeä. Tänään alkoivat selkeät PMS-raivarit ja muut mielialan heittelyt. Itkettää ja masentaa, sellainen päivä taas ei uskalla uskoa. Näen jo sieluni silmin, kuinka taas kerran tuijotan vessassa clearbluen digital-testin ruutua, jossa lukee "Ei raskaana".: /
Muuten oireet samat kuin aina siirtojen jälkeen, ei mitään puolesta eikä vastaan. Luget vie yöunet ja väsyttää päivisin. Eli pakko vain odottaa odottaa odottaa... Hah, ainakin pääsen kahden viikon sisällä eroon tästä mahan turvotuksesta, jos ei se ala kasvaa isommaksi hyvällä syyllä! =)

 

Eemiliina :huoh:, ei ole siis meikäläiselläkään montaa päivää, ennen kuin alkaa tuntua kaikenlaista ankeutta. Toistaiseksi pp3 vain turvottaa, mutta ainakin viime kierroksella pp6 jo tappelin sujuvasti anopin kanssa...mutta tavalla tai toisella tää loppuu kahden viikon päästä.

Luin itselleni juuri vähän rohkaisuja ketjuista 'raskaaksi kaksisoluisilla', ja kuulemma ne on ihan ok, jos ei menetetä soluja sulatuksessa, ainakaan montaa ('monta kolmesta?'), ja jos eivät ole luokitukseltaan kovin huonoja - ja silloin niitä ei olisi siis pakastettukaan. Pulinat siis pois meikäläiseltä ja yritystä!

Minkä ikäisiä teidän pienet muuten onkaan? Meillä on 1v 8kk 'ei ei ei' kautta viettävä poika. Tönii ja vaatii poistamaan kaikki häntä pienemmät vieraat talosta, joten ihan hyvä, ettei juuri nyt ole vauvaa tässä, mutta 9 kk kuluttuahan tilanne olisi ihan eri .

 

Se Clinic Basic testi on semmoinen liuska, tein sen siinä vähän ennen puolta päivää ja näytti haamua eli negaksi se kai pitää tulkita. Sitten kärvistelin 4 tuntia pissaamatta ja nyt testasin negan Clear Bluella. Testitikkuun tuli haamu, joten eiköhän se ovis ole tuloillaan. Ehkäpä tämä tästä.

Paiju, meidän poika on 2 v ja 4 kk ja mies epäilee, että sille on asennettu vahingossa neljä vuotiaan akku, virtaa kun tuntuu riittävän ihan tolkuttamasti.

Tsemppiä piinailijoille, perässä tullaan, toivottvasti. Mä muuten olen parina yönä nähnyt unta että mulla oli vauva. Sitä oikein heräsi hymy korvissa.

 

Mestari muumi kiva kuulla että jollakin on PASsista positiivisia kokemuksia

Paiju Meijän pikkujätkä on 1 v 11 kk ja varsin meneväinen vilpertti

ON: kävin tänään lääkärissä ja sain kuulla kärsiväni kroonisesta nielutulehduksesta ja ruokatorven ärsytystilasta. Samalla selvisi että kaikki "raskaus/lugeoireet" kuten palelu, päänsärky, hengästyminen ja närästys" ovat johtuneet näistä.. Jee jee, 10 pv antibioottikuurin pukkasi, ja kita/nielurisojen poistoa suositeltiin. Mutta ei tässä nyt olisi aikaa mennä mihinkään leikkauspöydälle kun tässä on vähän toisenlaiset suunnitelmat Sanoin lääkärille avoimesti että PAS on suunnitteilla, mutta hän totesi että "mutta ethän siihen vielä voi olla menossa kun imetät, leikataan kitarisat tässä välissä"... en sitten viitsinyt selittää että ei, meidän klinikalla kyllä tehdään PASseja vaikka imettääkin... :stick: No, yösyötöistä on nyt päästy, ja Onni nukkui viime yönä ekaa kertaa 7 h putkeen!! Siis ikinä aijemmin ei ole noin pitkää pätkää nukkunut Kyllä se tästä loppuu kokonaan tuo imetys ihan kohta. Jos seuraava PAS on taas nega, niin sitä seuraava ( jos sellaista ylipäätään vielä tulee) on sitten vasta tammikuussa? kun imetys on kokonaan ohi. ja sen jälkeen alkaa sitten uusi piikitysrumba Näin mä olen tämän järkeillyt... Tänään viimeksi pillahdin itkuun anoppilassa kun puhuttiin tästä "projektista"... sen verran herkkä asia :'( Pelottaa niin paljon että sitä kovin kaivattua vauvaa ei vaan ikinä enää tule. No, tiedätte varmaan tunteen

 

Annabell, kyllä me tiedetään ja samassa suossa rämmitään. :hug:

 

Tulin kurkkimaan kuulumisia tänne.

Onnittelut plussanneille :heart:

Ja isot pahoittelut neganneille :hug: Toivottavasti seuraava kierros toisi plussan mahdollisimman monelle.

Täällä oli keskusteltu jonkinverran alkioiden laadusta ja tuossa hoitoketjussa asiasta oli vissiin enemmänkin puhetta. Mä voin omasta puolestani kertoa, että en ole top-alkiota koskaan nähnytkään. Meillä on aina ollut "hyvää" kolmosluokkaa ja nelosta myös (AVAn luokitus). Kauniiksi niitä on kehuttu ja hyvin jakautuviksi, mutta en tiedä miksi eivät sitten tuon parempaa luokitusta ole saaneet. No, neljä raskautta on näillä saatu alkuunsa siltikin, eli kyllä rupusakkikin osaa ja voi onnistua =)

 

Annabel, tosiaankin samassa suossa tarvotaan, tunteet ja pelot on pinnassa ja pakokauhu hiipii mieleen,kun miettii että jos sitä kaivattua vauvaa ei tulekaan.
Eemiliina ja paiju, mie tässä mietin, että pitäiskö sopia,että ekalla piinaviikolla ei ole vielä raskaus- EIKÄ kuukautisoireita ja kumpienkin kyyläämisen saa aloittaa aikaisintaan pp 7. Itse ainakin yritän, koska koko eilisillan mulla oli kauheita menkkajomotuksia,yök.
Mestari muumi, toivotaan että sun uni on enneuni...
Kiitokset kaikille kyytiläisonnitteluista ja tsempeistä. Ootteko muut muuten napsineet aspirinia kiinnittymisen tueksi? Mie ekassa hoidossa itse kysyin lääkäriltä, voinko ottaa ja sain luvan, nyt sama homma. Yritän jotenkin matkia tuota ed. Kertaa, kun siitä tuli niin ihana tulos.

Meidän tulos on siis 1v2kk, onkohan porukan nuorin tuleva isosisko? (huom toiveikas ilmaus) Minä imetin inan yli vuoden ja sit tyttö jätti tissin omasta tahdosta pois. Meillä yösyönnit jätettiin 8kk iässä ja sit 10kk aloin vähennellä imetyskertoja neljään päivässä, sit vaan ilta ja aamu ja lopulta vaan ilta ja sit eräänä iltana neiti sylkäs tisun pois ja päästiin aloittaa hoidot. Kertaakaan ei ole tisiin perään itkenyt. Ei olla myöskään kertaakaan annettu pulloa tai korviketta, että ihan tissityttö on ollut, mutta maitoa alkoi maistella mukista jo 10kk ja hyväähän se oli. Tämmönen helppo tapaus siis ollut, tsemppiä annabel sinne vieroitusitkuihin ja ihana että yöunet on alkanut parantua.

Mukavaa viikonloppua ja luvatkaa tehdä jotain kivaa!

 

Jatkan vielä että eemiliina sullahan jo onkin toi pp7, millos meinaat testata? Ootteko testannu aina kuuliaisesti testipäivänä? Meidän klinikan testipäivä vasta pp16 ja siis ihan kotitesti, eivät tee veritestejä. Viimeks testasin pp14 ja plussa oli todella vahva, joten nyt jo mietin, millon uskaltais kokeilla. Eli kunnon piinafiilis negafiiliksistä huolimatta. Tyhmä, kiero ihmismieli.

 

Viu hyvä idea toi oireidenkyttäyskielto, mutta pakkohan se oli jo spekuloida mielessään oisko ehkä ne pp5 menkkajomotukset olleet kiinnittymiskipuilua??!! Oikeasti tää eka viikko meneekin melko paljon paremmin kuin toinen, kun yritän järkeillä ettei voi vielä tuntua raskausoireita kun ei ole raskaushormoniakaan elimistössä. (Paitsi Pregnylistä/Ovitrellestä) Tästä eteenpäin alkaakin sitten todellinen sekoilu ja itsensä kyyläys! Joka toinen päivä yrittää vääntää kaikista oireistaan plussan ja joka toinen on varma että negaa tulee taas. Yleensä oon sinnitellyt ihan testipäivään asti, enköhän mene samalla kaavalla. Inhoan sitä testaamista yli kaiken. (Meinaan nyt jo tulla hulluksi kun ajattelen sitä tikkuun kusemista ja sen tuloksen odottelua, hyi hyi hyi!!!)

Koska tänään olen taas positiivisella mielellä tässä suossa tarpomassa, niin yritän ajatella niin, että kerran on jo onnistunut, kyllä se onnistuu vielä toistekin!! Jos ei ole tämä yrityskerta, niin sitten joku muu! Pitää vain jaksaa hoitoja uudelleen. Koittakaa te muutkin ihanaiset kohtalonsisaret löytää toivonkipinää ja uskoa. Tiedän että se on NIIIIN jumalattoman vaikeaa toisinaan. Niinä päivinä täytyy vaan itkeä ja surra, koettaa jaksaa eteenpäin niihin päiviin jotka ovat parempia!:hug:

Pikkuperho kiitos kannustuksesta ja onnea odotukseen!!
MestariMuumi jokos ovisplussa pärähti tikkuun??

 

Ei pärähtänyt plussa ei, joten kipasin klinikalle. Ultrassa näkyi kaunis jättiläs follikkeli, joten sovittiin tohtorin kanssa että tuikkasen Ovitrellen tänään mahamakkaraan ja tiistaina siirto. Ja crinone aloitetaan jo ennen siirtoa. Oli lääkärin kanssa oikein mukava juttuhetki, nyt on uskoa ja toivoa taas joka paikka pullollaan.

Noista oireista itse tarkailen kiinnityskipua. Onnistuneessa siirrossa heräsin keskellä yötä todella kovaan kiinnityskipuun ja haamukierrossa tunsin samaa paljon lievempänä. Muissa kierroissa ei vastaavaa tuntemusta ole ollut. Kaikkia muita oireita on sitten ollut enenmmän ja vähämmän ja erilaisilla kombinaatioilla.

Tsemppiä piinailijoille. Jaksaa jaksaa

 

Mestarimuumi jee! Onneksi ultra on keksitty!

Viu kiinni veti, ei vielä mitään tarkkailua. Ilahduttavasti ei ole ollut vielä mitään tarkkailtavaakaan, tulee vaan ihmeteltyä, että vastako se on pp 4. En ymmärrä, miksi sulla ei voisi olla pp 14 testipäivä niin kuin kai useimmissa paikoissa? Eikö ne teidän alkiotkin laitettu 2 päivää punktion jälkeen kyytiin? Teidän neidistä tulee hyvässä lykyssä vielä pienin ja tuplaisin isosisko

Meillä oli aspiriini ekassa epäonnistuneessa IVF:ssä ja tokassa onnistuneessa ei, joten en ole napsinut.

Pikkuperho kiitos kannustuksesta! Mikäs siellä on meininki?

Eemiliina, minäkin olen yleensä vasta testipäivänä testannut, viimeksi hairahduin aiempaan ja hankalammaksi vaan meni olo, joten meinaan nyt säästyä sillä yhdellä viivantuijotuksella. Välillä mietin, että olisko kannustavaa nähdä mahdollinen kemiallinen haamu, mutta niitä ei meillä ikinä ole ollut, joten tuskin sellaisen takia kannattaa itseään piinata. Enkä myöskään kannata veritestiä, vaikka klinikalta suosittelisivatkin. Kyllä sen viimeistään ultrassa näkee jos ei olekaan oikea raskaus.

 

Täälläkin päästy piikittelyn alkuun. Pohdiskelin tässä kuinka olette pärjäilleet noiden esikoistenne kanssa punktiopäivän jälkeen? Meillä esikoinen 1v 3kk ja aika taukoamatta perässä saa kulkea. En oikein edes muista olinko kuinka kipeä jälkeenpäin aiemmilla kerroilla. Päädyin sitten omille vanhemmilleni kertomaan yrityksestämme, vaikka muuten en sitä olisi niin välittänyt tehdä vielä. Saapahan sitten tarvittaessa vähän lapsenhoitoapua. Aiemmin kerrottiin vasta vk 12 jälkeen. Nyt se ei taida oikein onnistua mikäli tärppi käy... Tunnen vaan itseni sen verran hyvin että ärsyynnyn kaikenlaisesta ystävällismielisestä utelusta, varsinkin jos ei ihan heti onnista. Huoh.

 

Kukka myös tositoimissa, hienoa!=) Tsempit piikkien kanssa heilumiseen ja kasvatteluun.
Meillä meni punktion jälkeen meidän 1v9kk ikiliikkujan kanssa yllättävän hyvin. Mietin kyllä etukäteen ihan samaa, että mitenkä pärjätään. Täytyy myöntää että punktion jälkeisenä päivänä oli lasten DVD:t kova sana ja kaikki muut rankemmat kotityöt, kuten imuroinnit ym., jätin suosiolla. Lepäsin aina kun vain pystyin jalat sohvalle nostamaan. Mekin ollaan pidetty tästä hoidosta ihan matalaa profiilia, eikä olla kerrottu kenellekään muulle, kuin poikaa punktiopäivän hoitaneelle kummitädille. Ei huvita puhua asiasta, kun ne kommentit on tosiaan lähinnä ärsyttäviä. Varsinkin tämän hormonicocktailin sekaan heiteltynä...:headwall:

MestariMuumille onnea huomiselle sulatukseen ja siirtoon!! Mites piinailijat Paiju ja Viu? Onko pää pysynyt kylmänä oireiden kyttäilykiellossa?

Oman navan tilanteesta en tiedä onko hyvä, huono vai hyvin huono. : / Pe iltana (PP7 siis) vatsaa juili menkkamaisesti ja myöhemmin oli tullut pieni rusertava/vaaleanpunertava vuototuhru ja pyyhkiessä kans vähän. Eli en tiedä joko siis täti kolkuttelee Lugeista huolimatta, vai mikä hiton lirahdus se oli? Enempää vuotoa ei ole tullut, ei tuhruakaan enää sen illan jälkeen. Joten jännityksellä odottelen pääsenkö edes sinne testipäivään vai alkaako menkat jo ennen sitä. Muut oireet on lähinnä kaikki Lugepaketissa mainitut sivuoireet ja normaalit PMS-tuntemukset (siivousvimma, uupumus, oksetus). Toisaalta olo on kumman rauhallinen, lähes oudon rauhallinen. Mulla ei ensimmäisessä raskaudessa ollut oikein mitään raskauteen viittaavia oireita ennen testipäivää. Pelkkiä menkkatuntemuksia vain. Nytkin on vaikea sanoa oireista mitään kumpaankaan suuntaan, siksi se testipäivä onkin niin hirveä, jos siihen asti pääsen...

 

Tsemppiä piikittelyihin Kukka! Meillä isäntä oli koko punktiopäivän kotona ja hoisi tyttöä, laittoi ruuan ja paijasi. Itse nukuin suurimman osan päivästä. Toisena päivänä pärjäsin jo ihan hyvin lapsen kanssa kaksistaan ja kolmantena päivänä punktiosta oltiin jo jammailemassa fröbelin palikoitten konsertissa No mulla meni muuteskin punktio todella kivuttomasti, kun saalis oli taas niin pieni.

Eemiliina ja Paiju, nyt vähän jotain piinistelytuntemuksia kehiin! Mikä meininki?

Täällä piinapäivä 5 ja hulluus hiipimässä kehiin. Viimeksi mun ainoa selkeä oire, josta mietin et ehkä sittenkin tärppäsi, oli kylmänpuistatukset. En silloin uskaltanut lämpöä mitata, mutta kai ne siis johtuu raskauteen liittyvästä ruumiinlämmön noususta. No nyt mua taas puistattaa ja välillä tulee ihan armottomia hikikohtauksi! Ja eikös tämä matami ala puuskuttaa ja nähdä merkityksiä. Vähät siitä, että nyt pitäis olla vasta kiinnittymispäivä eikä mitään oireita muita. Hullu mikä hullu, voi että ärsyttää oma pää.

Kertomisesta: Ilmeisesti aika moni on kertonut läheisille hoidoista? Miten vanhemmat on teillä suhtautuneet? Meillä hoidoista ylipäätään tietää vain kourallinen läheisimpiä ystäviä ja siitä että yritys on nyt päällä, ainoastaan kaksi. Me ei jotenkin olla pystytty kertomaan kummankaan vanhemmille, kun minä en tosiaan kestä mitään sääliä saati lapsentekovinkkejä, joita appivanhemmat mielellään meille muutenkin antaa. ja jotenkin oon hirveen herkkä siitä, että kukaan ei oikeesti ymmärrä mitä tämä on eikä osaa sanoa oikeita asioita, vaikka en kyllä edes tiedä, mitä ne olis. Joten aika yksin välillä on näitten ajatustensa kanssa, onneksi on tätä nettielämää

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

Kukka tsemppiä piikittelyyn, näin ensi alkuun. Muistaakseni se tuntui aina jotenkin absurdilta touhulta, miten sulla on? Ja tosiaan utelut ei innosta ollenkaan, tämä teidän kanssa netissä turina on minulle jotenkin tosi sopiva vaihtoehto hoidoissa jaksamiseen. Miestäkin olen kieltänyt kysymästä oloista ym ennen testipäivää.

Tsemppiä Viu ja Viun pää. Tutun kuuloista. Kyllä sitä välillä voi olla niin aivotonta toimintaa päässä, että pitäisi poistaa koko toosa vähäksi aikaa. Mutta kai se on sitä toivoa ja inhimillisyyttä? Minäkin haluaisin vähän vilunväristyksiä .

Eemiliina siivousvimma? Tuon tarvitsisin. Loppuihan se tuhru (kiinnittymisvuotoa)? Rauhallisuus kuulostaa hyvältä. Koska meinaatkaan testata?

Kertomisesta: Tästä nyt käynnissä olevasta yrityksestä ei tiedä kuin yksi tai kaksi, ei ole halua eikä tarvetta kuulla toisten mielipiteitä, kun ne ei muuta tilannetta miksikään. Appivanhemmat ei edes tiedä, että esikko on koeputket kautta tullut, mulle tuli jotenkin jaksamisvajaus sen suhteen, koska ovat tosi puheliaita tyyppejä ja sammakoita tulee suusta tasaista tahtia, niin ajattelin, että meidän välit on parempia näin. Muut kyllä siitä tietää.

ON: Ei ole oireita minkäänlaisia (pp 7) ollut oikeastaan koko aikana, ei edes turvotusta tai väsymystä. Voisko raskaus poistaa luget sivuoireet, joita kyllä viime kierroksella oli?? Aika älyvapaa toive, myönnetään. Lähinnä on sellainen olo, että olen onnistunut olemaan ajattelematta liikaa ja jos en ajattele vieläkään, niin voisiko sitä jotenkin lipua sen nega-kohdan yli...no tuskinpa sentään! Kohta alkaa ahdistaa, kun joku tädin esioire saapuu. Loppuviikosta mennään käymään julkisella arviointikäynnillä, josko sinne kannattaisi mennä jonottamaan, jos hoitoja tarvitaankin vielä monta kierrosta (eeeei...).

 

Eemiliina, minusta tuo kuulostaa todella lupaavasti kiinnittymisvuodolta, huih!
Paijun mystinen rauhallisuus on kans hyvä merkki, sitähän sanotaan, et pitäis just osata olla ajattelematta asiaa, jospa liuku onkin kohti plussaa.
Mites mestarimuumi, olitko jo siirrossa.

Menin sit pp6 kunniaksi testaamaan kirkkaan negan. En todella tiedä mitä tapahtui, laskin housuja kinttuihin ja sit äkkiä pissinkin purkkiin, ihan täysin hetken mielijohteesta. Joo tiedän että ei vielä tarkoita mitään mutta voi paska. Oltiin aamulla mammakerhossa, jossa olen ainut jolla on yksi lapsi, ja neljän pojan äiti tuskaili, et voi kun he sais vielä tytön. Kaikilla on sylit ja kädet täynnä lapsia ja minä istun sohvalla mun kultaisen tytön kanssa kahdestaan.

 

Apua, en tiedä oliko kiinnittymisvuoto vai mikä, mutta sen jälkeen ei ole tosiaan mitään tuhruakaan näkynyt. Tämä päivä on taas rämmitty ihan pohjamudissa, ei pienintäkään uskoa onnistumiseen. Alamahaa on jomotellut ja kiristänyt koko päivän, ihan sellainen olo, että hanat aukeaa viimeistään huomenna. Kunnon normeja menkkakramppeja ei vielä onneksi ole tuntunut. Eli löysässä hirressä roikutaan täällä, mut sitähän tää on. Rauhallisuuskin on tipotiessään, kun ajatus pyörii koko ajan tuon alamahan ympärillä. Tänään pyörittelin jo testiä käsissäni, mutta yritän vielä malttaa, eihän tässä olis kun kaksi päivää perjantai-aamuun... Ja siivousvimmakin valitettavasti taas katosi, tilalla vaan normaali "eijaksayhtäänmitään" joka ilmaantuu pari päivää ennen vuodon alkua.:'(
En tajua miten jaksan taas uuden hoidon, jos tulee nega. Nyt on voimat ainakin ihan lopussa. Pyörii mielessä että olisko vaan helpompi luovuttaa, olla kolmestaan.

Paijun olotila kuulostaa hyvältä, pidä toi loppuun asti!! Toivotaan että oireettomuus olisi sitä itseään. Ja Viu koita kestää pääsi kanssa, lisää vaan vilunväristyksiä kehiin!! Ei kait tästä pyörityksestä ihan täyspäisenä kukaan voi selvitä.
En tiedä miten mun korvaan aina vaan kalskahtaa noi "voi kun saisi tytön/pojan" kommentit. Tiedän että varmaan sitä tiettyä sukupuolta voi toivoa ihan yhtä paljon kuin lasta yleensä, mutta kun se nyt on omasta näkökulmasta vaan niin hiton pieni murhe. Kunhan saisi sen lapsen alulle, ihan sama kumpaa sorttia sieltä sit putkahtaisi.
Pakko vielä kommentoida tuota kertomisasiaa. Meillä tietää lapsettomuushistorian molempien porukat, mutta omilleni kerroin asiasta vasta kun olin tullut raskaaksi. Mies kertoi anopille jo silloin kun vasta yritettiin, en tiedä mainitsiko erikseen, että ei varmaan tarvitsis näin arkaluontoista asiaa kaikille sitten juoruta. Kun sitten meidän poika oli syntynyt, suurin osa miehen sukua kommentoi tyyliin: -On se nyt ihanaa, kun tekin niin vuosia yrititte ja oli sitä surua, et kyllä me niin toivottiin että tekin onnistutte. Olin ihan et WTF?? Että kiitti vaan kun mun intiimit asiat, joita en itse halunnut kertoa edes omille vanhemmilleni, on jaettu ystävällisesti koko teidän suvun kesken. Ei siis varmaan tartte erikseen mainita, ettei anopille ole tästä yrityksestä puhuttu halaistua sanaa, tai tulla puhumaan... Ja muutenkin kun kommentit on niitä: "Toinenhan tulee aina helpommin, siis tosi monelle on käynyt niin että toinen onkin tullut ihan yllättäen ilman apuja!!" ja meidän äidin " Kyllä se nyt varmaan onnistuu helposti, kun et ehdi stressata kun on tuo yksi pieni." Niin sanonpahan että aaaarrrggghh!!!

 

Kukka, meillä mies on ottanut punktiopäivän aina sairaslomaa. Ekalla kertaa sain aika tujun annoksen kipulääkettä ja olin aika väsynyt loppupäivän. Muilla kerroilla lääkettä on ollut selvästi vähemmän ja olo on ollut aika normaali sen takia.

Eemiliina, ettei vaan olisi kiinnitysvuotoa

Me ei olla kerrottu kummankaan vanhemmille tai sisaruksille. Jotenkin sitä ajattelee, että he eivät oikein osaa suhtautua asiaan "oikein". Kavereille olen taas kertonut ihan avoimesti missä mennään. Kaksi kaveria on mennyt ihan hämilleen kun kerroin ja he ovat aika selvästi osoittaneet, etteivät halua kuulla näistä asioista. Tiedä sitten mikä asiassa tökki.

Tänään olin siirrossa ja heikosta viisi soluisesta oli sulanut juuri ja juuri siirtokynnyksen ylittävä kolme soluinen. Allaolevien hömppä juttujen takia olo on kuitenkin vallan mainio.

Eka hömppä. Ostin tammikuussa viikkoa ennen esimmäistä siirtoa foolihappoa. Panikoin, että nyt varmaan tulee ihan halkipoikki oleva lapsia kun kotona ollessa tuli syötyä vähän niin ja näin ja foolihappokaan ei kerkeä vaikuttamaan. Sitä purkkia avatessa mietin, että olen viimeistään raskaana kun tabletit (100 kpl) loppuu. Kesällä annoin sitten vähän tasoitusta ostalla toisen merkkisen purkin. No, tänään kuitenkin söin viimeinen siitä tammikuussa ostetusta purkista

Toinen hömppä. Kävelin tänään klinikalle ja vastaan tuli ihan viimeisillään oleva nainen ja toinen tuli sitten vähän sen jälkeen. Ajattelin, että jos kolmaskin raskaana oleva tulee niin sitten tämä siirto onnistuu. Samantien kaikki vastaantulijat katosivat paitsi joku papparainen, eikä siitä saannut edes hyvällä tahdolla raskaana olevaa. Klinikalla istuessa joku asiakas jutteli hoitajan kanssa siitä miten neuvola ym käynnit menee raskaana ollessa. Ja sitten mua huudettiin ja kävelin sen naisen ohi ja varmaan oli hymy korvissa kun ajattelin, että kolmas raskaana oleva

Ja tätä universumin suomaa hyvää onnea jaan teille kaikkille, nauttikaa piina- ja pikkipäivistä.

 

Voi MestariMuumi, ihania noi hömpät! Ihan varmasti tolla kosmisella johdatuksella tärppi on hyvinkin varma. Mahtavaa että joku muukin harrastaa tota samaa tieteellisesti laajasti tunnustettua menetelmää. Onnea kyytiläisestä.

Eemiliina, mäkin äänestän kyllä kiinnittymisvuotoa! Sun anoppikertomuksesi kuulostaa kyllä melkoisen horrorilta. On jokseenkin käsittämätöntä miten paljon lähtökohtaisesti kohtalaisen täyspäiset ihmiset pystyvät suoltamaan latteuksia ja ajattelemattomia sammakoita tämän asian tiimoilta. Mielellään kyllä sitten pitää asiat vaan ihan itsellään. Onneksi on sentään nämä keskustelut. Joku jossain kommentoi että täsmälleen sama lause saattaa kuulostaa todella tökeröltä ja loukkaavalta tullessaan irl läheisen ihmisen suusta, mutta sama kommentti täällä kohtalotoverin suusta on ihan normaali ja myötäelävä. Siinä on vaan se pieni ero, kun toinen tietää mistä puhuu ja toinen sitten ei... Oma anoppi on ollut aika ihana esikoisen kanssa ja otti tiedon näistä hoidoista ällistyttävän neutraalisti ja vouhottamatta vastaan, samoinkuin äitikin. Mutta hoitojen aikana kertominen on niin eri asia kuin sitten jälkeenpäin.

Viu, vähän nauratti toi "en tiedä mitä tapahtui". Miten ihmeessä noin nyt pääsi käymäänkään? Purkki syöksähti odottaamatta virtsasuihkun eteen ja testitikku putosi hyllynreunalta?

Paiju, kiitos kysymästä, piikittelyt sujuu ihan ok. Meillä on muusta syystä noita neuloja ja ruiskuja kotona aina niin niistä on tullut aika arkisia. Mutta on mukavaa (voiko niin edes sanoa) että on päässyt oikeasti tekemään jotain pelkän odottelun sijaan. Punktio kyllä jo vähän jännittää.

 

Viu oi mikä klassinen hätäily! Sanotaan, että onneksi oli vasta pp 6 niin ei tarvitse ollenkaan masentua. Ja niin, kun on yhden lapsen kanssa liikenteessä, niin ainakin mun iässä monet heti olettaa, että tilanne on tarkoituksellinen valinta ja ryhtyvät perustelemaan miksi he nyt kuitenkin ovat halunneet monta lasta. Joskus jaksaa selittää ja joskus sitten ei. Siispä tsemppiä mammakerhoon.

Eemiliina voi piinan piinaa, kiva että siihen saa yhdistettyä tuon PMS:n :kieh:, toivottavasti heräät huomenna aivan eri tunnelmissa ja vedät sen plussan jostain. Tosiaan nuo poika/ tyttö-jutut menee ihan ohi. Lähinnä molemmissa olisi niin paljon kivaa, että toivoo melkein kaksosia, mutta yllätys on paras, kun ei yhtään tiedä millainen poika tai tyttö olisi kyseessä. Siksi jaksetaan vielä piinailla, eikö Eemiliina? Koita edes olla ajattelematta mahdollisia seuraavia hoitoja, elämä kantaa kuitenkin.

Mestarimuumi oletpas suloisen reipas alkionsiirtolainen. Tuosta asenteesta plussa! Aika hassuja sun kavereiden reaktiot, ehkä aihe oli liian vieras, tai sitten liian omakohtainen, eikä kapasiteetti vielä riittänyt kommentteihin.

Kukka hyvä, että sulla on kotirintamaetu piikkeihin niin ei tule turhaa vaivaa siitä. Yhdyn tuohon, että toiminta-odotus on aina kuitenkin parempaa kuin pelkkä odotus, siitä tulee jotenkin eteenpäin menevämpi olo. On ainakin mahdollisuus onnistua.

Vielä tuohon 'huonot kommentit' keskusteluun liittäisin lehtijutut siitä, miksi naiset tekevät lapsia niin vanhoina. Niistä puuttuu järjestään ongelma löytää sopiva isäehdokas, ja lapsettomuus - paitsi sitten jos sekin on vanhojen itsekkäiden ja mammonaa ja seikkailuja havittelevien akkojen syytä. Grrrrrrrr:kieh:

ON: Juuri pääsin sanomasta ettei ole oireita, vaan nytpä onkin ollut koko päivän ihan klassisia menkkajomotuksia, ja sitten jotain ihme vihlontoja. Hohhoijaa, tunneskaala on lähinnä se, että loppuuko piinailu ennen kuin kunnolla ehtii alkaakaan? Ja 'olisihan se ollut liian helppoa (ikään kuin tää nyt mitenkään voisi olla liian helppoa) jos tää olisi onnistunut. Varmasti ehdin vielä monta kertaa ennen maanantaita olla varma, että olen raskaana, mutta juuri nyt ei ole se hetki!

 

Eka ultra takana ja aika säälittävältä näyttää. 3 kunnollisen näköistä rakkulaa vasta, toinen munasarja taitaa uinailla kokonaan. Lääkeannokset kasvaa mut vaste huononee. Plaah. No, kunhan nyt saisi yhdenkin kunnon alkion...