Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Onnea Sebu!!! Mahtava juttu!

Mestari Muumi: :hug: Ymmärrän kyllä ihan hirveän hyvin tuon kaipuun toisesta lapsesta. (Eipä tähän rumbaan tietysti lähtisi ollenkaan jos se olisi jotenkin samantekevää.) Ensimmäistä halusi aika puhtaasti itsekkäistä syistä, mutta tähän toisen lapsen haaveeseen sekoittuu niin paljon sitä toivetta tarjota se sisarus lapselleen. Ei pelkästään oma halu saada monta lasta. Meillä on kanssa sama tilanne että serkkujakaan ei näköpiirissä ole. Jos olisin nuorempi, olisin varmaan mielellään odotellut vähän pidempään ennen uutta yritystä, mutta näillä pelataan Eemiliina, muotoilit muuten tän asian ihanan osuvasti.

 

Sebu onnittelut, hieno juttu! Kuitenkin ehkä ihan tervettä, että olet ollut enemmän huolissasi itsestäsi kuin raskaudesta. Pitää olla hengissä ja kunnossa, että voi olla äiti..
Mestarimuumi halaus hankalaan päivään! Ja tosiaan ei voi kuin yhtyä noihin teidän pohdintoihin toisen lapsen haluamisesta ja sen oikeutuksesta. Meilläkään ei serkkuja ole tai edes näköpiirissä. Itsellä ikää alkaa olla sen verran, kohta 38, ettei ole varaa alkaa mitään toivottuja ikäeroja pohtimaan. Tässä yrittäessähän sitä varmaan kertyy enemmän kuin haluaisikaan...kunpa vain kuitenkin saisi vielä joskus olla kahden lapsen äiti.

ON: Ensi viikoksi on sovittu ultra, että pääsee yrittämään viimeisten huurunenien kanssa. Niitä on kaksi ja jos selviävät sulatuksesta, niin sitten kuulemma viljellään kaksi päivää ja katsotaan kumpi on parempi. Vain jos molemmat ovat tosi rupuja, niin laitetaan molemmat kyytiin. No, saa nähdä tyssääkö prosessi jossain vaiheessa ennen sitä pohdintaa.

 

Paiju toivotaan että sulatus onnistuu hyvin ja pääsette siirtoon. Ettekö halua siirtää kahta kerrallaan, vai onko se lääkärin kanta?

Annabell-77 onko mitään uutta?

Samoja ajatuksia teillä kuin itselläkin on ollut lasten sisaruksista. Mehän ollaan tällä kertaa yrittämässä kolmatta pienokaista ja mietin pitkään että kehtaanko olla taas yhteydessä klinikalle. Kysyinkin lääkäriltämme, että onko tavanomaista että tänne tullaan vielä kolmannen kerran. Lääkäri vastasikin, että usein useampaa lasta yrittävät tulevat vastaanotolle hieman selitellen. Se on tosiaan aika jännä, että miksi lapsettomuudesta kärsineet eivät saisi haaveilla yhtä monesta lapsesta kuin ne, jotka ovat saaneet lapsensa helposti.

Itse koin ensimmäisen ja toisen lapsen ”tekemisen” henkisesti yhtä raskaiksi. Toista teimme vielä pidempään ja viimeisen IVF:än jälkeen olisin pistänyt pillity pussiin, jos ei olisi tärpännyt. Jotenkin surin silloin niin paljon sitä, että jääkö esikoinen ainoaksi. Katselin usein hänen leikkejään ja koin todella huonoa mieltä siitä, etten välttämättä pystyisikään tarjoamaan hänelle sisarusta. Monet lohdutti silloin, että onneksi teillä on jo kuitenkin yksi terve lapsi. Se oli silloin ärsyttävin kommentti mitä tiesin. Tottakai me iloittiin esikoisestamme, mutta ei se kuitenkaan mihinkään vienyt toisen kaipuuta.

Mietin usein, että onko kolmas kerta yhtä raskas kuin kaksi enimmäistä ja lähdettiin viime keväänä uusiin hoitoihin vähän pitkin hampain. Muistikuvat kahdesta edellisestä rupeamasta olivat aika ahdistavat. Toistaiseksi voin sanoa, että kolmas kerta on kuitenkin ollut helpompi. Onko sitten arki vaan niin paljon kiireisempää kahden kanssa, ettei sitä ehdi miettiä niin paljon kuin ennen. Tosin tämä Hyperstimulaatiokin vei niin paljon ajatuksia muualle ettei paljoa ehtinyt plussaa murehtimaan. Toisaalta mietin sitä, että voiko kolmas kerta muka mennä putkeen, kun kaksi raskautta päättynyt hyvin. Pelko siitä että viimeistään tällä kertaa koen keskenmenon tai lapsemme syntyy sairaana. Kai nämä hoidot ja kaikki tämä on vaan jättänyt jälkensä, eikä sitä osaa luottaa siihen että kaikki menisi todennäköisesti hyvin. Ehkä se on sitä itsesuojeluvaistoa??

 

Kamalan viisaita ja hienoja ajatuksia teillä täällä! Serkuista puheenollen, meillä on 2 serkkua jotka asuvat 700 km päässä, joten se ei paljon lohduta Mahdollisuuksia on kyllä että ihan lähelle joskus tulee serkku tai pari, mutta kyllä sitä mielummin ottaisi omalle lapselleen sisaruksen leikkikaveriksi.

Sebun tunteet on aika samalanlaiset kuin omat. Tällä hetkellä tuntemus on se, että on todellinen ihme kun tulin heti 1. ICSIstä raskaaksi ja sain terveen lapsen. Jotenkin tuntuu että nyt en mitenkään voi tulla 1. PASsista raskaaksi ja saada tervettä lasta. Tuntuu että pelottaa paljon enemmän kuin tuossa 1. hoidossa. Ensimmäisessä hoidossa asioista tiesi koko perheemme, mutta nyt olemme tosiaan olleet ihan hyss hyss ja vain 1 ystäväni tietää... Tiedä sitten jos tässä joskus raskautuu etä missä kohtaa sitä perheelle kertoo...

Tänään on pp10 eikä mitään erikoisia tuntemuksia ole. Vähän painontunnetta ja "jotain" tuntemuksia mahassa, tissit hitusen arat. Itkuherkkä olen. Siinäpä ne. Niin, ja eilen kun aivastin, sattui kohtuun? On tämäkin vähän naurettavaa kun koittaa analysoida jokaista pikku nipsaisua Eihän siinä tee kuin itselleen lisää stressiä... Mutta ihmismieli on tälläinen.

Aikaisintaan sunnuntaina testaan... Voi olla että odotan varsinaiseen testipäivään, eli maanantaihin, jos ei ala tuhrutella sitä ennen. Mullahan on jo kp33...

 

Sorruin sitten testaamaan, ja lupaavista "oireista" huolimatta, nega pp12 :''( Pelottaa että onko tämä pohjaton väsymys ja huono-olo merkki jostain alkavasta masennuksesta? Se tästä nyt enää puuttuisi...

Ei auta kuin kuivata kyyneleet ja kerätä katseet kohti seuraavaa PASsia joka tehdäänkin jo heti seuraavaan kiertoon... ( mikäli ystävämme ovulaatio suvaitsee tulla oikeana päivänä )..

 

Voi Annabell :hug: ei kai tuo vielä ihan varma ole, muttei nyt lupaavakaan..minäkin tulin uteliaan optimisena katsomaan miten sulla oli edennyt. Tsemppiä vielä vähän niin saa varman vastauksen!

Ja toivottavasti ei ole masennusta. Älä vielä tuomitse siksi, piinapäivät kuitenkin ovat nimensä mukaisesti piinapäiviä! Mulla ainakin tuli ihan uutta virtaa kun pääsi eroon siitä testin ja vuodon odottelusta. Nyt pitää melkein muistuttaa itseään alkaa testaamaan ovista, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Sebu lääkärin kanta on ettei kahta solua, paitsi jos siis ovat aivan rupuja. Enkä itsekään haluaisi, koska en ole varma kestääkö kroppa. Viime raskaudesta tuli laskeuma, joka kyllä on korjaantunut, mutta en haluaisi tietää miten sille käy jos tulisi kaksosetn. Ja myöskään raskausriskit ja levottomuus ei tunnu kovin houkuttelevilta, kun nykyään kerran saadaan ihan melkein yhtä hyviä tuloksia yhden alkion siirroilla, niin miksi otaa turhia riskejä. Näin siis meillä. Miten sulla etenee??

 

Annabellille lohtuhalaus :hug: Toivotaan, et jos ei testit tuosta plussaksi muutu, vuoto alkaa mahdollisimman pian ja pääsette uuteen yritykseen. Tsemppiä!! Voisko noi sun väsymys ja huono-olo olla ihan Lugeista johtuvaa? Toivottavasti ei ainakaan masennusta, mut jos niikseen, niin sitten vaan ammatti-ihmisen juttusille. Kyllähän ne piinapäivät on ihan älyttömän kuluttavia henkisesti, ei ihme että uuvuttaa.

Koitahan Paiju nyt muistaa kumminkin tikutella se ovis että saan piinailuseuraa! Jokos Pikkuperho on ultrassa käynyt, uutisia??

Omaa napaa (jonka ympärys alkaa olla aika kiitettävän kokoinen...):
Eilen ultrassa 8+9 follia näkyvissä. Viikonlopun ajan vielä puregonia nahkaan, maanantai-iltana sit Ovitrelle ja punktio keskiviikkona. Siirto perjantaina jos on siirreltäviä. Sain määräyksen olla pomppimatta, täristelemättä ja elää rauhallisesti ettei munikset irtoa ennen aikojaan. Tää oli ihan uutta, ja tosi helppo toteuttaa tuon vekaran kanssa, jonka elämäntehtävä on ilmeisesti loikkia ja riekkua mun vatsan päällä. Siispä kyttään ja vahdin joka vihlaisua munasarjoissa, kun oon varma että NYT just munasolut vaan poksahtelee sieltä ja kaikki menee pipariksi. Kiva kun päässä viiraa nyt jo tähän malliin, mitähän sit piinapäivinä... Mutta joo, olo alkaa olla jo vähän tukala, välillä oikein jomottelee alavatsalta. Toivottavasti saalis on sit hyvä, eikä raakileita tai tyhjiä rakkuloita ole montaa.

 

Kiitos kysymästä Paiju! Täällä etenee ihan hyvin, pientä huolta ja epäuskoa plussan suhteen.. Ei mitään varsinaista syytä, jotenkin vaan huonosti nukutut yöt ja liika miettiminen saanut epäuskoa aikaan. Kahden viikon päästä on varhaisultra ja silloin nähdään miten asiat on. Pistelen edelleen verenohennuslääkettä seuraavat kaksi kuukautta mutta Hyperstimulaation suhteen on jo aika toipunut olo.

Voimahali :hug: Annabelille myös tätä kautta! Hyvä että pääsette kuitenkin nopeasti uuteen hoitoon. Ei varmaan lohduta nyt, mutta itsellä se on ainakin ollut ainoa tapa päästä eteenpäi.

Tsemppiä kaikille!

 

hei, mielen päällä kaikenmoista.. olemme molemmat nuoria ja pohdinta kuuluu näin--->...onkohan mahdollisuutta päästä edes lapsettomuushoitoihin jos tilanne on että miehellä etäpesäkkeitä keuhkoissa, joskin tilanne tällä hetkellä oireeton ja hoitovapaa..TOISTAISEKSI. täysin terveeksi hän ei ilmeisesti enää tule, mutta tietoa kuinka kauan tila pysyy "hyvänä" ei ole, kontrolleissa käy säännöllisesti Vauvakuume on kova molemmilla, ja nyt sit pelottaa ottaa yhteyttä polille josko he eivät suostukkaan hoitoja aloittamaan. Itse olen sitä mieltä että elämä on aina tietämätöntä tulevasta, mutta eikö kuitenkin tällä hetkellä pitäisi elää omien toiveiden ja elämän halun mukaan. Olemme olleet muutama vuosi sitten viimeksi lapsettomuushoidoissa. ja tämä uusi tila on tullut sen jälkeen.osaatteko auttaa/neuvoa?

 

Eskimopuikko En osaa auttaa, muuten kuin, että juuri luin jutun lääkärilehdestä, jossa todettiin, että selkeitä rajoja ainakaan laeissa ei ole sille, kenelle hoitoja voi (ainakaan yksityisellä) antaa, siinä pohdittiin ikää ja kykyä hoitaa lasta. Rohkeasti vaan kysymään, kyllä niiden pitäisi olla tottuneita kuulemaan kaikenlaista. Ja paljon tsemppiä, ja toivottavasti tosiaan elämä kantaa ja miehesi pysyy terveenä hyvin pitkään. Tule kertomaan kuinka kävi ja mihin päädyitte

Sebu juu tuollaista huolehtimistahan se muistaakseni oli, mikä lie syy minäkin hetkenä. Mutta ultra tosiaan varmaan vähän helpottaa!

Eemiliina lupaavalta kuulostaa nuo follit, vaikka pari istuttaisiinkin puhki . Meidän lääkäri myös sanoi, että yleensä kelvollisia tulee suht sama määrä (olikohan se 4-8), vaikka yhteismäärä vaihtelisi paljonkin. Ja kiitos kannustuksesta, olen nyt muistanut testata ovista. Jos tavalliseen tapaan menee kierto ja sulatus onnistuu, niin alkuviikosta olisi siirto. Eli jos, jos ja jos, niin päästäisiin tosiaan piinailemaan yhdessä, ja Annabell myös, eikö?!.

 

Paiju: joo, vuotoa tosiaan odottelen. Ei ole kokemusta miten pian se alkaa lugejen lopettamisen jälkeen? viimeksi ovis kp.20 eli aika lokakuun puoleen väliin taitaa mennä meillä seuraava siirto. tosin tästähän tulee nyt megapitkä kierto mulle noitten lugejen takia. Nyt kp37 mitä mulla ei ole ikinä luonnostaan ollut. Saas nähdä mitä tää kaikki tekee seuraavan kierron ovikselle?: /

Mulla on alkanut tulla pelko perseeseen että mitäs jos näistä PASseista ei oikeesti tuu meille sitä kaivattua lasta? Minä kun en olisi halukas uuteen hoitorumbaan ( punktioon) lähtemään. Mutta en kyllä ilman 2. lastakaan haluaisi jäädä Pitää vissiin koittaa sulatella sitä ajatusta, että lähtis kuitenkin julkiselle onneaan kokeilemaan? Yksityiselle ei ole varaa lähteä, eikä viitsi lainaakaan ottaa kun olen itse tosiaan hoitovapaalla... kaikenlaista pohdittavaa riittää. Nyt tuntuu kuitenkin että pahimmat itkut negasta on itketty. Onneksi tuo esikoinen pitää sen verran kiireisenä ettei tässä ehdi loputtomiin itsesäälissä rypemään. Silti mieltä painaa jonkin verran vielä sekin, että onkohan tuolla meidän osittaisella imetyksellä kuitenkin jotain vaikutusta alkion kiinnittymiseen? Lääkärin mukaan tutkimukset eivät niin ole näyttäneet, mutta onkohan sitä tutkittu miten paljon? Kas siinä taas mietittävää...

 

Jospa minäkin uskaltautuisin mukaan ketjuunne kun olen tätä taustalla seuraillut.

Meillä siis toinen lapsi haaveissa. Eks ICSI tehty helmikuussa 2009 josta keskenmenon ja useiden PAS:ien jälkeen syntyi ihana poika elokuussa 2010. Meillä ongelmana on ettei mieheltä löydy siittiöitä ja siksi hänet leikattiin 2008, josta pakkasessa tavaraa. Viime keväänä haettiin kyytiin viimeinen pakastealkio ekasta ICSI:stä, kiinnittymisyritystä oli mutta hcg liian alhainen ja keskenhän se meni. Nyt tehty toinen ICSI syyskuussa ja tuoresiirron tulos oli nega. Meillä saatiin pakkaseen 3 yksittäistä alkiota ja yhdet kaksoset. Jotenkin olo on niin pessimistinen noiden pakasteissa olevien suhteen kun meillä on sulatuksessa ollut aina hävikki 50% eli ei noista montaa siirtoa tehdä. Nyt siis odottelen seuraavia kuukautisia joiden jälkeen ultra ja sit ovista tikuttamaan.

Annabell-77 olen sun kanssa tosi samoilla linjoilla tossa, että en millään haluaisi enää piikitystä ja punktiota. Mietin sit vaan, et miten saan itseni sitten asennoitumaan siihen että meitä on "vaan" kolme.

 

Annabell

Silti mieltä painaa jonkin verran vielä sekin, että onkohan tuolla meidän osittaisella imetyksellä kuitenkin jotain vaikutusta alkion kiinnittymiseen? Lääkärin mukaan tutkimukset eivät niin ole näyttäneet, mutta onkohan sitä tutkittu miten paljon? Kas siinä taas mietittävää...

Meille sanottiin esikoisen jälkeen, kun siis vielä imetin päivisin, että se pitäisi lopettaa ja pitää yksi välikierto ennen passiin ryhtymistä. Ei kuulemma toiminut ehkäisynä, mutta meidän lääkäri oli sitä mieltä että hoidon kannalta olisi parempi lopettaa. Tämä oli kyllä vuonna 2009, joten sen jälkeen onkin voinut tulla uusia tutkimustuloksia. Ja todennäköisesti se on ollut ihan varatoimenpide meillä, koska kyllähän ihmiset tulevat raskaaksi täysimetyksestä huolimatta.. uskon kyllä että asia mietityttää. Lopetin itse silloin imetyksen lääkärin määräyksestä ja jouduttiin tahkoamaan 4 passia ja yksi ivf ennen raskautumista. Silloin kyllä surin sitä, että lopetin vasten tahtoa, kun toisesta ei ollut mitään takeita.

 

Sebu Joo, luin tänään englanninkielistä materiaalia, jossa oli hyvin ristiriitaista tietoa tästä aiheesta. Oma lääkäri kun sanoi että minä kun ovuloin ja vuoto tulee, eli oma kroppa toimii, se riittää, PAS voidaan tehdä. Mutta esim. Jenkeissä osa lääkäreistä näyttää silti suosittavan imetyksen lopettamista. Ajattelin vielä seuraavan PASsin tehdä imetyksestä huolimatta, mutta jos sekin on nega, niin sitten kierto taukoa, jonka aikana imetyksen on loputtava, ja sitten taas siirtoon. En vaan milllään raaskisi huudattaa meidän pientä Tai pieni ja pieni, ihan kohta 2 v, mutta tissi on hänelle niin tärkeä :'( Millä ihmeellä sitä saa toisen nukahtamaan ilman sitä? Neuvoja imetyksen lopetukseen vastaanotetaan!!!

 

Tiihkikselle Tervetuloa! :wave:

 

^Mullakin oli silloin säännöllinen kierto ja asiat siltä osin kunnossa. Olen kuitenkin sitä mieltä että ei kannata lopettaa, jos ei ole siihen valmis. Itsestä ainakin tuntui tosi kurjalta lopettaa "lääkärin määräyksestä". Lopetin kun esikoinen oli 1v 4kk ja kyllä se vaati jonkun verran itkua ja huutoa ja omaa päättäväisyyttä. Kuopuksen kanssa lopetin samoihin aikoihin, mutta sen takia ettei hän suostunut syömään kiinteitä. Molemmat kerrat oli rankkoja, ja tuntui että lapset selvisivät siitä kuitenkin paremmin kuin itse. Se oli niin luopumista ja haikeata. Vaikka nyt jälkeenpäin kun sitä ajattelee, niin läheisyyttä lasten kanssa saa monella muullakin tavalla. Silloin se vaan tuntui niin lopulliselta.

Ja niistä neuvoista.. ajoitettiin ne niin, että mies oli kotona pidempään (lomalla), niin vaihdettiin aina syliä tarpeen tullen. Pahimpaan hätään tarjosin myös pojalleni palan suklaata, joka tuntui lohduttavan.

muoks. yöimetykset oltiin lopetettu jo aikaisemmin ja se vaati omat huutonsa.

 

Super kiitos Eemiliina, Kukka, Paiju, Sebu ja Annabell kun jaoitte ajatuksianne ja pelkojanne siitä toisen lapsen saamisesta. Ihan lämmitti mieltä kun niin konkreettisesti huomasi, ettei olekaan näiden ajatusten kanssa yksin. Melkein se negakin unohtu Tosin työnantaja yllätti sitten yt-neuvotteluilla, joten täytyy sanoa, että alas mentiin taas ja lujaa. Että tämmöistä vuoristorataa muumilaaksossa.

Annabell ja Tiihkis (tervetuloa) kirjoittelitte siitä kuinka toinen kierros ahdistaa. Itselle oli aika tiukka paikka se ensimmäinen kierros, en uskalla pistää itseäni, enkä edes katsoa pistämistä. Olin aina ihan kauhusta kankeana töiden jälkeen ja odottelin vaan sitä kello kasia, joilloin oli pistäminen aika. Sen jälkeen olin kauhusta kankeena, että tuleeko jotain allergista reaktiota tms. Toinen kierros oli huomattavasti helpompi, luotin miehen pistämistaitoihin ja lapsi piti huolen, ettei kerennyt miettimään asiaa. Kolmas kierros oli taas sitäkin helpompi, kerran melkein unohtu pistäminen kun asia ei pyörinyt enää mielessä. Nyt mietin neljättä kierrosta ja eikä oikein tunnu missään. Vähän alkaa mietityttämään onko tällä jatkuvalla hormonien käyttämisellä terveysvaikutuksia, mutta muuten ei asia ole mielessä ollenkaan. Sanoisin, että on paljon helpompi hanskata pistämiset kuin hyväksyä se lapsen puuttuminen. Kyllä se siitä tytöt

Annabell, mä jouduin lopettamaan imetyksen lapsen olessa 11kk. Lapsella paljastui paljon allergioita silloin kun aloitettiin lehmänmaito 10kk iässä. Ja mun tietysti piti noudattaa samaa ruokavaliota kuin lapsi ja melkein elin pelkällä kanasalaatilla kuukauden. Mä oli niin poikki, söin huonosti ja huoli lapsesta painoi mieltä. Mietin sitä imetyksen lopetusta mutta en oikein tiennyt miten se tehdään ja kun se tissikin oli niin tärkeä lapselle. Sitten mä sain yllättäen kutsun yhteen tilaisuuteen, jossa tiesin olevan hyvät ruuat. Päätin vaan, että nyt mä syön ja lapsi siirtyy tuttipulloon, jota ei ollut oikeastaan koskaan edes huolinut. Lapsen imutarve oli niin kova, että pienen kitinän saattelemana tuttipullo löysi tien lapsen sydämeen ja heitä tuli parhaat kaverit

Tsemppiä Eemiliina punktioon, toivottavasti saalis on suuri ja laatu on hyvä. Ja onnea vielä Sebulle, hienoa, että noin rankan koettelemuksen jälkeen palkitaan plussalla.

 

Kiitos imetyksen lopetus stooreista Lisää saa kertoa!!

Meillä on siis syöty nukkumaan mennessä ja yöllä + aamulla, eli 4 kertaa. Viime yönä päätin että nyt ei syödä enää. Klo. 4 Onni olisi halunnut tissiä, ja itkuhan siinä pääsi kun äiti ei tissiä antanut :'( 15 minuuttia siinä itkeskeli ja kääntyili, mutta jatkoi sitten uniaan. 8.30 annoin sitten tissiä, ja kyllä oli suuri hymy pojan naamalla ajattelin nyt ensin leikata viikon? ajan nuo yösyötöt pois, seuraavaksi yrittänen leikata päiväunisyötön, sitten jäisi hetkeksi jäljelle aamu ja iltasyöttö, niin olisi semmoinen sopiva väli niissä. Mulla ollut koko ajan ylituotantoa maidosta ( paitsi ei tietty enää) enkä missään nimessä halua sellaista tissit räjähtää tunnetta, siksi yritän lopettaa pikku hiljaa. Toisesta tissistä on maidon tulo loppunut jo monta kuukautta sitten, kun se oli meidän "rintaraivaritissi" ja sitä hyljittiin. eli vain tämä toinen tuottaa enää. Siksi varmaan ovuloinkin jne. kun prolaktiinipitoisuuksien ei luulisi olevan kovin suuret? Nukuttaminen ilman tissiä ei vaan todellakaan tule olemaan helppoa. Lisäksi kun poika ei suostu nukahtamaan isänsä kanssa, vaan äiti pitää saada viereen.. en siten tiedä pitäisikö kokeilla antaa imeä pullosta jotain? tai mikä olisi paras keino?

Vuoto myös alkoi yöllä. Kierrosta tuli SUPER pitkä, 38 pv. täysin luonnotonta mulle. Niinpä tähän kiertoon otettiin ultra kp15 että nähdään mikä tilanne kohdussa on. Yleensähän ovis tulee kp. 20 paikkeilla.

Sorry pitkä sepustus, mutta tuntuu että tässä on pää ihan sekaisin.

 

Tervetuloa Tiihkis:wave:

Punktio takana, saaliina 14 munasolua, kypsyyksistä ei vielä tietoa. Huomenna saa soitella alkiotietoja. Yritän kyllä luottaa kovasti siihen, että perjantaina päästään siirtoon. Kyllä noista edes yhden luulisi sinne asti selviävän. Ja yleensähän meillä alkaa se kato vasta 3.päivänä... Peukut pystyssä että tulee hyviä alkioita. Toimenpide meni hyvin, vaikka olin ihan paniikissa, koska edellinen punktio mulla oli melkoisen kivulias. Nyt oli lääkitykset kohdillaan ja vointi ok, vähän tietty vatsaa juilii vielä.

Annabell mulla oli ekan raskauden jälkeisen PASin kanssa niin, että vuoto alkoi vasta 3 tai 4 päivää Lugejen lopettamisesta, mutta ovis tuli seuraavassa kierrossa tavallaan "oikeaan" aikaan. Elikkä silloin kp 11 tai 12, kun ilman Lugeista johtuvaa venymistä olis ollu kp 14-15 (ihan tarkkaan en noita päiviä muista), jolloin yleensäkin ovuloin. Onneksi hoksasin tikuttaa ovista, kun vatsassa alkoi olla tuttuja tuntemuksia.

Meillä loppui imetys pojan ollessa vajaa 11kk. Yöimetyksen lopetin jo 7kk vanhana kun herralla alkoi olla sellainen meno, että tarjoilua olisi pitänyt olla puolen tunnin välein. Meidän klinikalla oli sellainen ohje, että imetys olisi hyvä lopettaa ennen hoitoon palaamista, siksi lopetin vähän "pakosta", kuten Sebukin. Mä hivutin ensin päivätissittelyt pois, korvattiin pullolla/nokkamukilla, ja sitten yksi ilta kokeilin, huoliiko pullosta iltamaidot ja sehän onnistui. Meillä meni kyllä niin hirveän kivuttomasti rinnasta vieroitus, etten tiedä kehtaanko edes sanoa. Päivällä taisi kaipailla tissiä enemmän kuin iltasella, mutta yritin sitten aina harhauttaa huomion johonkin muuhun. Tsempit vieroitusprojektiin, etenet vaan teille molemmille sopivaan tahtiin, etkä väkipakolla!
Täällä on kanssa mietitty että kuinka monta hoitoa vielä jaksaa tahkota läpi jos tarve vaatii. PASeihin kun en oikein luota meidän tapauksessa, vaikka alkioita saataisiinkin pakkaseen ja selviäsi siirtoon. Mutta kaipa se täytyy katsoa yksi hoito kerrallaan ja miettiä sitten kustannus ym. kysymykset lisäksi. Kauhean pitkiä taukojakaan ei hoidoissa uskalla pitää, kun en enää ihan nuori ole. Välillä niin riipii tämä, että miten vaikeaa tää lapsen hankkiminen voi olla ja mitä kaikkea typerää tässä joutuu pistämään puntariin!!
Mitenkäs Pipalla pyyhkii piinailussa ja mikä vointi vatsan suhteen??

 

^Mulla kävi tosiaan niin, että kun maitoa tuli ihan ylituotantoa ja lopetin päiväimetykset kerrasta (yöt oli lopetettu aikaisemmin), niin sain rintatulehduksen. Kuulostaa ihan järkevältä vähentää asteittain. Se mikä meillä on tehonnut yöimetyksen lopettamiseen on ollut se, ettei nukkumaan mennessä enää imetä. Tai ettei lapsi ainakaan nukahda tissille. Kai siinä on se uniassosiaatio, että kun yöllä herää niin haluaa sen mikä on ollut nukahtaessa. Näin meillä on ainakin käynyt jos on nukahtaessaan saanut tissiä/vesipulloa, tai muuta.

Isän kanssa nukahtaminen on täälläkin ollut haastavaa ja sitä on jouduttu opettelemaan huudon kanssa. Kun olin vajaan viikon sairaalassa, niin lapset nukahti hyvin isän kanssa, mutta nyt kuopus huusi taas eilen puoli tuntia mun perään kun isä laittoi nukkumaan. Tuntuu että meillä on vähän väliä jonkun sortin unikoulua menossa. :headwall:

Hoitojen määrästä vielä.. tähän asti olen ollut sitä mieltä että jaksan hoitoja niin kauan kunnes saataisiin kolmas pieni. Tosin se on vaatinut kauheata säästökuuria ja ollaan jouduttu aika tiukille. Nyt kun sain hyperstimulaation, niin ekan kerran huomasin ajattelevani että raja tulee vastaan. Toivotaan nyt että tämä raskaus jatkuisi, ja hoidot saisivat jäädä tähän. Takana kuitenkin 4.ivf:ää ja 5 passia. Kaikki on kuitenkin otettu hoito kerrallaan ja voimat on riittäneet juuri meneillä olevaan hoitoon.

 

Pikaisesti omaa napaa,tulen myöhemmin lukemaan teidän muiden kuulumiset...

Eli maha kipu loppui silloin viikko sitten...pp5-7 oli pientä vihlovaa kipuilua.Nyt pp9 oireita on välillä etova olo, rinnat arat ja pää iltaisin kipeä (en tiedä liittyykö tähän). Kahdessa edellisessä hoidossa vuoto on alkanut pp9 ja nyt ei ole,toivottavasti se on hyvä merkki...Eka hoito testi nega (yksi alkio siirrettiin) ja toka hoito plussa (kahden alkion siirto) eli toinen vuoti pois... No ehkä huomenna tai viimestään perjantaina teen testin,riipuen alkaako vuoto...toki testaan joka tapauksessa. Viime hoidossa testasin pp9 haamun ja pp11 vahvemman ja pp14 vielä vahvempi...et varmaan pian jo uskaltais testata...

Palailen asiaan myöhemmin :wave:

 

Hohhoijaa kun aika kulkee taas hitaasti. Sormet syyhyää jo päästä tositoimiin

Pipa, peukut pystyssä testailuun!

Sebun "hoito kerrallaan" kuulostaa viisaalta lähestymistavalta. Pitää yrittää siinä itsekin pitäytyä. Vaikea ajatella etukäteen että kovin montaa hoitorumbaa jaksaisi läpikäydä enää. Toivottavasti ei tarvitsisi.

Annabell, toivottavasti mielialasi pikkuhiljaa piristyy kun aikaa taas kuluu. Tosta imetyksen lopetuksesta. Meillä imetystä jatkui vuoden, sitten lopetin kuin seinään kun nuori herra koki vitsikkäänä purra varoittamatta täysillä ja nauraa käkätti perään. Alkoi olla niin kivuliasta etten pystynyt jatkamaan. Vieroitus meni lopulta helposti. Varsinkin lapselle, äitiä vähän itketti Yöimetykset oli lopetettu iskän avulla muutaman yön itkuilla jo aiemmin ja päivällä tarjosin sitten vaan ruokaa tai vettä kun rupesi näyttämään nälkäiseltä. Tavallista maitoa en ole saanut junioria vieläkään juomaan... Mutta jugurttia ja viiliä. Ja haliteltiin ja syliteltiin tosi paljon. Aamiaiset söi alkuun mun sylissä, vaikka muuten käytti jo syöttötuolia. Hiukan jouduin rintoja lypsämään parina päivänä pahinta pingotusta pois, mutta tosi nopeasti se tuotto loppui.

Voi ei MestariMuumi, toi löysässä hirressä pitäminen työpaikalla on niin raskasta. Vaikka harvassa taitaa olla ne alat nykyään missä ei tarvitsisi vähän varautua työuran pilkkoutumiseen. Tsemppiä sen kanssa.

 

Huh!! Pakko saada jakaa jonkun kanssa nämä uutiset. Meinasin pudota tuolilta kun sain meidän alkiotiedot tänään: 14 munasolusta 9 icsattu -> 7 hedelmöittynyt normaalisti JA (tämä siis se osa miksi meinasin pudota) 3:lle tehty IVF joista kaikki oli hedelmöittyneet!!! :O Say what??!!! Meillä ei ole KOSKAAN onnistunut ivf aiemmin, enkä tosiaan voinut uskoa että tälläkään kertaa olis voinut niin käydä, kun sittiöiden määrä oli vielä laskenut. Oon niiiiiiiiin pihalla ilosta, kymmenen hedelmöittynyttä!! Alkuhan tämä tietenkin vasta on, ja huomenna selviää sitten kuinka moni on jatkanut (varmaan tippuu useampi vielä kyydistä). Mutta megapositiivinen alku meidän kohdalla. Toi ivf:n onnistuminen nostaa kyllä mun toiveita ihan mielettömästi.

Pipalle tsempit viimeisiin piinapäiviin, vai jokos kerkisit testata?? Ja Kukalle kanssa jaksamista odotteluun...

 

Vau Eemiliina, mahtava saalis, onnea! Saako udella onko sulla tehty aina osalle IVF ja osalle ICSI ja minkälaisin tuloksin? Ja montako kertaa? Kun kommentoit että aiemmin IVF mennyt pieleen. Sillä tuo kiinnostaa kun meillä ekalla yrityksellä oli IVFn 7 munasolusta 0-tulos ja tokalla tehtiin sitten pelkkää ICSIä. Nyt lekuri jo etukäteen tuumasi ettei uskalla maljalla osaakaan edes yrittää seuraavassa hoidossa. Toki mulla on munasoluja molemmilla kerroilla tullut aika vaatimaton määrä, että ei sen takia halua riskeerata. Mietin vaan onko tavallistakin kuitenkin yrittää maljalla hedelmöittämistä vaikka olis aikaisemmin näyttänyt ettei se välttämättä onnistu.

 

Kukka ja Eemiliina Meille piti ekassa hoidossa tehdä puolelle ICSI ja puolelle IVF, mutta just sinä päivänä siittiöt oli tavallista huonommat. Ja koska kypsiä munasoluja oli vain 9, eivät halunneet ottaa riskiä, joten kaikki ICSattiin. 8 hedelmöittyi. Että sellainen käytäntö oli meillä...

ON: ja kyllä tää tissitouhun lopetus on raskasta. Tuntuu että äitiä itkettää koko ajan?? Viime yönä Onni itki 1/2 h kun olisi halunnut tissiä... :'( Oli aika vihainen äitille itse asiassa, ei perinteisen "onnettoman surullinen" kuin yleensä. Mutta nukahtihan tuo lopulta uudelleen... Kauhulla odotan seuraavaa "lopetuksen porrasta"... Mä en sitten yhtään tykkää tästä touhusta, en yhtään