Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Pika päivitys taas..

Tänä aamuna testattu plussa,jotenkin vielä vaikea uskoa todeksi...testailen vielä myöhemmin uudestaan...

 

Pipa Wau! Onnea! Pakkohan tässä kohta on alkaa taas itsekkin postitiivisemmin uskoa näihin hoitoihin, kun täällä näitä plussia tuntuu satelevan!

 

Täällähän sattuua ja tapahtuu. Onnea Pipa!:flower: ja Eemiliina, hieno homma, tota vauhtiahan sieltä tulee luomuplussa ensi vuonna..Nyt kyllä hyvin menee monella!

Annabell oi kun kuulostaa kurjalta lapsen suru yöllä. Itse mietin aina kurjuuksien kohdalla, että 'vanhempien tehtävä on kasvattaa lasta kohtaamaan pettymyksiä', ihan hyvä juttu joo kunhan ei itse tunteilisi niin paljoa. Meillä kyllä imetykset loppui iloisissa tunnelmissa vuoden kohdalla. Muistan olleeni todella helpottunut, koska ekoina kuukausina synnytyksen jälkeen olin kahden pahan rintatulehduksen takia aivan poissa pelistä, kerran sairaalassakin, ja puoli vuotta meni paniikissa seuraavaa odotellessa. Vähensin imetystä puolivuotiaasta noin millilitra kerrallaan, koska muuten heti alkoi oireilla uudestaan, joten oli niin turvallisen tuntuista päästä siitä vihdoin eroon (tosin rinta on vieläkin välillä kipeä). Mutta vaikka oli tällaiset tunnelmat, oli se silti niin haikeaa, joten sulla varmaan on tosiaan aika surullista. Ja meillä on edelleen jatkettu aamu- ja iltamaitoja sylistä tuttipullosta, ehkei kovin oikeaoppista, mutta niin mukavaa.

Hoitojen jatkamisesta: Minulla on ensisijaisesti olo, että pelottaa, ettei hoidot onnistu. Jotenkin pystyn sisäistämään, että piikittelyjä ja rahanmenoa voi olla tiedossa, ainakin hoito kerrallaan kuten Mestarimuumi tuumasi, mutta en ole ollenkaan valmis jättämään haaveita toisesta lapsesta, ja tuntuu hurjalta, että yrittäisi pitkään eikä siltikään tulisi lopulta mitään. Meillä olisi siis kolmas IVF, ellei nyt tuleva PAS jotenkin ihmeellisesti onnistuisikin, ja ikää alkaa tosiaan olla, nyt 37. Ja jollain tasolla myös pelottaa, ettei lapsi oli terve. Raskaaksi tulemisessa pelottaa rintatulehdukset. Tästä ei tullutkaan juttua hoidoista vaan peloista :kieh:

ON: PASia varten kävin ultrassa tänään ja lääkäri oli jotenkin niin kannustava, kyllä on kaunis limakalvo (?!), ja kyllä hänen mielestään ehdottomasti kannattaisi jatkaa yritystä, jos ei tämä PAS onnistu. Tuli jotenkin positiivinen olo, koska hän on ollut niin järkevän oloinen tyyppi kaiken aikaa, että tuntui kuin tässä touhussa olis sittenkin aika paljon järkeä ja tarkoitusta, eikä vain epätoivoista toivomista, niin kuin piinaillessa tuntuu.. Ensi viikolla siis katsotaan selvisivätkö alkiot, ovista vielä odotellaan. Kukka aika tosiaan mataa välillä, kun ottaa huomioon, että tänään löysin itseni katsomasta imetysmekkoja kaupasta! Hohhoijaa, vähän jarrua.

 

Heippa! Mun on pakko hypätä tänne ketjuun mukaan, olen pitkään vain lueskellut, mutta nyt tuntuu että on aika paha vertaistukipula...
Eli täällä kirjoittelee 31-vuotias yksivuotiaan tytön äiti. Tuo ihana aarre meillä on 1. icsi:n tuoresiirrosta, jossa saatiin viisi solua, kolme hedelmöittyi, loput raakoja, kaksi jakaantui ja siirettiin myös, toinen nelisoluinen top ja toinen kolmisoluinen 2.lk. Tästä siis ihana terve tyttö, pakkaseen ei mittään. Hoitojen syynä on miehen erittäin heikot ja vähäiset siittiöt.

No nyt ollaan toisella kierroksella, punktiota odotellaan maanataiksi ja soluja jälleen tulossa heikosti, kaksi selvästi isompaa ja neljä pienempää, jotka ehkä ei ehdi mukaan. Coctailina primolut, puregon, orgalutran ja pregnyl. Viime ultrassa lääkäri sit sanoikin, että on ihme että saatiin lapsi eka kerrasta ja että ollaan vaikea tapaus. Multa meinas kyllä jalat lähteä alta, kun tuntuu että aiemmin on kuitenkin kehunut meidän mahdollisuuksia hyviksi. Puhetta oli myös että seuraavalla kerralla kokeiltais pitkää kaavaa, toki nyt ensin tämä hoito, mutta pakkaseen tuskin saadaan mitään, hyvä jos siirtoon päästään

paljon olen tuntemuksia täältä lukenut ja niihin samaistunut, mulla on kova toisen lapsen kaipuu. Kuvittelin tämän toisen kierroksen olevan helpompi, mutta eipäs ollutkaan. Olo on tuntunut itkuiselta ja surkealta ja toivo on tiessään. Kaikki ympärillä saa vauvoja oikein haluamallaan ajoituksella (totta kai) ja minä nyyhkin elämän epäoikeudenmukaisuutta. ja sitten taas toisaalta ollaan niin superonnekkaita, kun meillä tuo ihana tyttö on. Tämmöisillä mietteillä siis takaisin palstaelämään, jota olen vähän yrittänyt vältellä, kun eka hoitokierroksella jumiuduin tänne pahasti suremaan ihmiskohtaloita ja lukemaan surullisia tarinoita toisensa perään.

Tämä oli tällainen omanapavuodatus, palailen asiaan ja toivotan kaikille onnellista viikonloppua perheidenne kanssa.

 

Onnea Pipa!!! Mahtavaa :heart::heart: Te vatsakipuiset saitte kyllä onneksi molemmat kärsimyksistänne parhaan palkinnon. Kovasti tarrasukkia teidänkin alkiolle matkaan!!
Viulle tervetuloa Ja Annabellille :hug:sinne äidin kyyneleiden keskelle vieroitustaistoon. Toivottavasti pian helpottaa sekä pienen että äidin suru. Kyllähän se haikeaa oli, muistan kyllä, vaikka helposti meillä kävikin.

Kukka meillä on aina ollut hoitomuotona ICSI, johtuen miehen vähistä ja huonoista siittiöistä ja sitten niissä on jonkin verran DNA fragmentaatio koholla (vai mikäs hitto se nyt onkaan). Muuta vikaa ei olekaan onneksi löydetty. 3.ICSIssä josta siis raskauduin, yritettiin ivf:ää "ylimääräisille" munasoluille, jotka siis eivät olleet tarpeeksi kypsiä icsattavaksi, sama homma tehtiin nyt. Se on kait ollut ihan kokeiluluontoinen juttu, ICSIllä on aina menty pääasiassa. Mutta mutta...

Ei pitäisi ikinä riemuita vissiin yhtään mistään etukäteen, pienistäkään, kun sitten tuppaa tulemaan tuota lunta tupaan urakalla. Yleensähän siis vedän asenteella "pessimisti ei pety", mutta eilen sit sain jonkun ihme positiivisuuspuuskan ja tänään saikin taas olla tippa linssissä. Kato pyyhkäisi tällä kertaa urakalla, 10 hedelmöittyneestä jäljellä tänään 3.:'( No, päästiin sentään siirtoon. Kyytiin yksi 4-soluinen "oikein hyvä" alkio, ne kaksi spurgumpaa tapausta pakkaseen. Heitin jo pyyhkeen kehään heti kättelyssä, kun näitä oikein hyviä 4-soluisia on meikäläiseen siirretty jo vissiin 5, eikä niistä seuraa ikinä muuta kuin vuoto. :'( Nyt on taas niin jättimäinen vitutus ja kiukku päällä että AAAAARRRGH!!

Tiedän kyllä, että huonomminkin olisi voinut mennä ja kuulostaa hullulta tää kiukuttelu sekä luovuttaminen heti alkuunsa. Mutta kun tämä on meidän kohdalla NIIN nähty kuvio että... Alan siis haudata haaveita kesävauvasta ja otan taas askeleen kohti ajatusta, että meidän lapsiluku jää yhteen. Nyt just ei jaksa edes miettiä seuraavaa yritystä. Eikä tunnu siltä että osaisi edes piinailla.

 

Heippa Viu! Muistan sut edelliseltä kierrokselta, lueskelin taustalla omien hoitojen aikaan näitä keskusteluja ja nimimerkkisi kuulosti tutulta. Plussasit kun mun onnistumiskierto oli juuri alussaan. Samassa rytmissä mennään siis taas ja muutenkin samanlaisilla spekseillä, vähän alkioita, simppavikaa, ei mitään pakkasessa. Joten häntä pystyyn, tehdään sama kuin viimeksikin eli plussaa sä ensin niin tulen sitten perässä. Katsos ei se määrä vaan se laatu…

Ja Pipa, jes! :heart:

Eemiliina :hug: ei saa heittää kirvestä nurkkaan… tai saa, kunhan sen hakee sieltä taas viimeistään parin päivän päästä. Ja kiitti vastauksista.

Mulle on uhkaavasti tulossa palsta-addiktio, mähän hillun täällä jatkuvasti vaikka hoidot ei oo ees alkaneet vielä. :ashamed:

 

Voi kukka,etpä arvaa kuinka piristit tuntemattoman ihmisen päivää muistamisella ja kivoilla sanoilla ja ihanalla asenteellasi,kiitos! Ja eemiliina, ymmärrän kirveen kaivossa,kova kato on käynyt teille. Mutta ihana et pääsitte siirtoon, ja jospa nelisoluinen siellä nyt jakaantuu ja tarrailee kiinni mammaan.
Paiju,muakin pelottaa ihan kamalasti ettei hoidot onnistu ja mitä sitten tapahtuu. Ja meillä ei edes ole vielä yhtään epäonnistunutta hoitoa takana. Musta vaan tuntuu, etten selviä. Ihan tyhmää että kirves on kaivossa jo ennen siirtoa, mutta jos saadaan vaan kaksi solua, niin eihän ne tsäänssit siirtoon pääsystäkään kovin häävit ole. Ihan hirvee ahdistus tulee,kun tätä kaikkea haudon.

Me on kerrottu hoidoista vain muutamalle läheiselle ystävälle ja tästä toisesta kierroksesta vain yhdelle. Jotenkin mulla olis kauhee tarve puhua,mutta ärsyynnyn ihan hirveesti kaikista hyvää tarkoittavista neuvoista ja ihmetarinoista, joten on nyt valittu vaikeneminen. Onneks on tämä palsta ja onneks tulin tänne, heti jotenkin helpottaa.. Tänään isketään viimeiset myrkyt paitsi huomenna vielä pregnyl. Huh huijaa.

 

Tänään taas testattu ja ihan selkeä plussa,josko sitä jo pikkuhiljaa uskaltais iloita :heart: Pahoinvointia on välillä aika kova ja rinnat on arat ja suurentunut

Tsemppiä muille! =)

 

Kiitos hirveästi tsempeistä Kukka ja Viu!

Kyyneleet on pyyhitty ja kirvestä alettu haeskella kaivon pohjalta. Yöllä asiaa vatvoessani (en saanut unta kun maha on vieläkin aika arka, eikä missään asennossa ollut hyvä olla) tulin järkiini ja rupesin ajattelemaan, että kaipa se tilastollisesti meni loppujen lopuksi ihan ok. Eikös niistä icsillä hedelmöittyneistä alkioista yleensäkin selviä vain noin puolet jatkoon? Eli meillä 7:stä 3, niin kait se on suht normi lukema. Olin kait vaan ladannut niin hirmusti odotuksia tähän hoitoon, kun edellinen icsi meni niin hyvin. Kait mulla vähän on sellainen ajatus, että me tarvitaan aina "huippualkio", jotta on edes toivoa. Vaikka kyllähän mä TIEDÄN että huonommistakin raskaus voi alkaa. Sitä on vain vaikea itselleen selittää, kun tätä kokemusta alkaa olla aika riittävästi siirtojen suhteen... Ja yleensähän siis meillä tuo alkioiden lukumäärä on toisena viljelypäivänä ollut suurempi. Ainoastaan 3.päivän siirrossa on ollut yksi ainoa jäljellä. En uskalla edes ajatella oltaisiinko saatu siirtoon mitään, jos olisi tällä kertaa 3.päivää viljelty. Tietty sitä toivoo myös salaa, että pääsisi "helpommalla" tällä kertaa. Ettei tarvitsisi kaikkia 3. hoitoa kahlata läpi.
Toivotaan, että alkiolla on siellä kohdussa mukavammat oltavat kuin laboratoriossa olisi ehkä ollut ja jaksaa sinnitellä eteenpäin. Sitä paitsi, ei kait me näissä hoidoissa jouduttaisi ramppaamaan, jos niissä alkiossa ei ikinä olisi mitään vikaa!

Näin jälkeen päin sitä vasta huomaa kuinka kovasti on taas näitä hoitoja stressannut ja pingottanut. Sitä ei vain siinä pyörityksessä huomannut, kun oli aikataulut, piikitykset ja ihan normaali arki lapsen kanssa. Nyt tuntuu että olen ihan poikki, eikä jaksaisi mitään. On enemmän aikaa miettiä just noita kaikkia pelkoja ja pettymyksiä, mistä Viu ja Paijukin kirjoittelivat. Toiveet on onnistumisen suhteen niin maltilliset, että en meinaa muistaa edes laittaa Lugeja aamuin illoin. No tulipa taas pitkä vuodatus, huh!

Viu pidän sormet ja varpaat ristissä että niistä pienemmistäkin folleista on jokunen kerinnyt kasvaa mukaan ja että saatte oikein huiput alkiot ainakin siirtoon, jollei pakkaseenkin! Omaa kirvestäni etsiessä koitan löytää sullekin uuden!!! Ja oviksen odottelijoille tsempit bongailuun!!

 

Onnea vielä Pipalle, ihania uutisia, jospa se olis tarttuvaa!

Eemiliina, nyt vaan laittelet lugeja ja paneudut lapsiarkeen, niin piinistelyt sujuu nopeasti. Tässä sylissä pyörivä pikkuneiti on just nelisoluinen kaks päivää viljelty alkio ollut aikoinaan Ja kiitos kirveen kaivosta etsiskely -avusta, laittele vaan tänne päin tulemaan.

Ollaan vietetty ihanaa lauantaita ulkoillen ja kirppiksiä kierrellen ja mieli on vähän parempi. Jotenkin jaksan uskoa, että siirtoon päästään, vaikka toisaalta jos icsatuille käy kato niin et puolet menee, niin ollaan aika tiukoilla. Lääkäri lupas jo että siirretään kaks, toivottavasti siirrettävää olis.

Mie haaveilen kolmelapsisesta perheestä, mutta nyt oon kyllä miettiny, että jos meille hoidoilla toinen lapsi suodaan, vois meidän hoitorupeama olla siinä. Ottaa henkisesti niin koville, että tuntuu epäreilulta lasta ja miestäkin kohtaan. Meillä mies siis yltiöpositiivinen viilipytty, joka uskoo vakaasti onnistumiseen - aina. Alettiin eilen illalla keskustella sijaisperheenä toimimisesta, ja innostuttiin siitä kovasti molemmat. Onkos muilla tämänsuuntaisia ajatuksia?

Onko ihmiset muuten julkisella vai yksityisellä hoidossa? Me ollaan yksityisen puolen malttamattomia asiakkaita, tuntui helpommalta mennä taas tuttuun paikkaan. Kukkaro siis kovilla, sekin mietityttää tietysti tässä samalla..muun ohella.

Positiivisia testejä, tuulia, ajatuksia kaikille :hug:

 

Hei kaikille.
Kysyisin sellaista asiaa että kuinka pian esikoisen syntymän jälkeen olette julkisella puolella ottaneet yhteyttä hoitavaan sairaalaan kakkosen merkeissä? Meillä siis pakkasessa muistaakseni kolme alkiota kaikki omissa oljissaan eli ihan alusta ei heti tarvitsisi lähteä.

 

Täällä taas ja punktiosta palattu. Saalis oli laiha, viisi rakkulaa tyhjennettiin, mutta vain kolme solua, eikä niistäkään tiedä, olivatko kypsiä. No,huomenna yhdeksän aikaan soittavat,miten hedelmöittymisen kanssa kävi. Yritän olla toiveikas, vaikka se vaikeaa onkin. Jos ei edes siirtoa suoda, edes mahdollisuutta...
Punktio itsessään oli nopea ja kivuton, mutta jälkeenpäin mulle tuli todella kova päänsärky ja etova olo ja olin pari tuntia tarkkailtavana. Nyt jo vähän helpottaa, mies hoitaa lasta ja tarjoilee mulle sänkyyn herkkuja.

Huomenna pitäis mennä mammakavereitten kanssa katsomaan ystävän viikon vanhaa vauvaa, ihanaa ja kipeää. Mitäs muille kuuluu, vai yksinpuhelnko vaan?

 

Toipumista punktiosta Viu!! Toivotaan että solut olisivat kypsiä ja hedelmöittyvät hyvin! Nyt vaan annat miehen passata. Koskas teillä on siirto suunnitteilla? Koita jaksaa pitää toivoa yllä!! Jokainen hoito on erilainen, ties vaikka hedelmöittyisivät kaikki solut ja saisitte kolme hyvää alkiota. Ei se määrä, vaan laatu, kuten meidänkin kohdalla huomattiin. Viis tilastoista!!

 

Eemiliina vuoristorataa, sitä tää nyt vaan on. Te saitte pakkaseenkin, kohtuullisen mainiota kuitenkin, mutta kyllä sitä tosiaan aina odottaa parasta (kumma kyllä!) noissa folleissa. Olen kuitenkin alkanut uskoa vähitellen, että hyviä soluja ei koskaan tule montaa, paitsi hyvin harvoille. Ja ne laatuarviot, joita niistä annetaan ovat summittaisia, koska ei vain tiedetä tarpeeksi. Meillä ei siis ns. top-alkioita ole koskaa ollutkaan, mutta yksi lapsi kuitenkin. Koska sulla on testipäivä?

Viu tervetuloa ja tosi paljon täältä peukkuja sinne labraan, että pääsisitte siirtoon!! Kyllä siellä on pakko olla mukavammat olot kuin meikäläisten kohdussa alkupäivinä, kun näitä lapsia on kuitenkin jo siunaantunut. Mekin ollaan yksityisellä, vaikka rahasta tekee tiukkaa. Mennään tosin arviokäynnille julkiselle, mutten usko, että aletaan puolta vuotta jonottamaan. Tuntuu ettei ikä annan myöten, eikä halua että onnistuminen jäisi liiasta odottamisesta kiinni kun on muitakin vaihtoehtoja.

Pipa jee! Yritetään seurata perässä, kun meidän pitäisi mennä samassa tahdissa..

ON: Meille siis laitettiin kyytiin tänään kaksisoluinen (!), eli vähän hitaammin jakaantunut, mutta kuulemma ihan hyvä (?) alkio. Toinen ei selvinnyt sulatuksesta.
Jos tästä tulee raskaus niin huhhuh. TÄytyy myöntää, että toiveet ovat hyvin matalalla, jos niitä on ollenkaan.

 

Viu tervetuloa mukaan ja pidetään peukkuja että pääsette siirtoon!

Paiju älä vielä heitä kirvestä kaivoon ,vaikkakin ymmärrän sua hyvin...Meidän alkiot oli myös hitaasti jakaantuvia ja muuten hyviä ja olin varma että ei tästä mitään tuu...

ON: Eli tänään pp14 ja kun kerta virallinen testi päivä on niin testasin vielä kerran.Soitin myös polille ja sain varhaisultra ajan parin viikon päähän.Sinne asti siis vielä jännitetään "lopullista tulosta" , no nyt kuitenkin yritän olla stressaamatta

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Onnea Pipa plussasta :flower:

Kylläpä Eemiliina teillä kävi katoa Onneksi pääsitte kuitenkin siirtoon ja pakkaseenkin riitti. Kyllä tuo kato tuntuu aina niin kauheen pahalta.

Tervetuloa Viu Me käydään myös yksityisellä, kun alkaa tuo 40 v olla ihan kulman takana. Onhan se kallista hommaa, meillä on ulkomaanmatkat vaihtunut porukoilta saatuihin ilmasiin Ruotsin risteilyihin. Toisaalta lapsen kanssa sitä viihtyy ihan kotonakin. Mäkin aluksi elättelin toiveita kolmesta lapsesta, mutta jos tästä toinen saadaan niin kyllä nää hoidot on sitten mun osalta ohi.

Tsemppiä piinailijoille.

Itse kävin tänään klinikalla ultrassa ja ovulaatiota odotellaan loppuviikkoon ja siirto olisi ensi maanantaina. Pakkasessahan odottelee heikko viisisoluinen. Odotuksia ei oikein ole. Fiilikset on aika sekavat, en oikein saa mitään kirjoitettua. Töissä käytiin vähän tulevia projekteja läpi ja tilanne näyttää mun osalta hyvältä

 

Onnea paiju kyytiläisestä kumminkin, jospa vaikka yllättäisikin ja löytäis oikein hyvän paikan. Meillä siirto olis tulossa keskiviikkona, tai mahdollisesti jos saatais kolme alkiota vois olla et viljeltäis pidempään ja siirrettäs torstaina. Todennäköisesti keskiviikkona kumminkin. Olo on jo ihan kohtalainen ja mielikin ok, jos ei päästä siirtoon niin sit katsotaan eteenpäin.

 

Mestarimuumi hienoa, että työjutut on ok! Ja kivasti muotoiltu nuo lomakuviot, kuulostaa hyvin tutulta :kieh: , mutta ei haittaa. Meilläkin riittänee jaksamista enää yhden lapsen yritykseen ja toivottavasti saamiseen. Kaksi tuntuisi tällä hetkellä OIKEIN hyvältä.

Viu teille tehdään pidemmät viljelyt sitten? Selvisikö ovatko kasvaneet? Peukkuja!!

Pipa kiitos kannustuksesta. Sanotaanko, että yritetään!!

 

Kiitokset tiedustelusta paiju, puoli ysiltä tuli soitto, että solut oli kypsiä, kaksi hedelmöittyi oikein hyvin ja oli oikein kauniita, kolmannessa jotain häikkää, poistosoluja ym, meni vähän ohi. Ilmeisesti silläkin vielä pieni mahdollisuus. Nyt vaan toivotaan että jakaantuvat ja huomenna 9.30 siirto, eli kaks päivää viljely.

Eilen tuli levättyä, mutta tänään on ollu vauhtia, aamupäivä meni mammakerhossa. Aikalailla juilii tuo tytön nostelu, pitää yrittää relata. Niin ja nähtiin viikon ikäinen tyttönen, itkuhan siinä pääsi. Voi kun vielä sellaisen tuhisevan käärön saisi, niin olishan tää hoitojen tuska sen arvoista.

 

Paiju hienoa että saitte alkion kyytiin! Niinhän se on, vuoristorataa tämä hoidoissa käyminen. Ja jokainen hoito on erilainen. Meillä on kaikissa neljässä hoidossa ollut erilainen saalis solujen suhteen. Tietty toiveet oli tässä siinäkin mielessä varmaan korkeammalla, kun edellisestä tuoresiirrosta tuli se onnistunut kerta. Ajattelee, että pitäisi mennä samalla kaavalla, että tulee sama tulos. Mulla on testipäivä pe 12.10, jos sinne asti päästään ilman vuodon alkamista. Sä tuut pari päivää jäljessä, eikös??
Viu kuulostaa lupaavalta alkioiden kanssa. Toivottavasti jatkavat jakaantumistaan reippaasti! Uskotaan että huomenna on siirto ja pääset piinailemaan.
MestariMuumi hyvä että työkuviota ei sentään tarvitse stressata enää! Kyllä näissä hoidoissa on tarpeeksi miettimistä ja jännittämistä. :/ Jospa se pakkasessa oleva olisi kuitenkin sitkeä tapaus ja sinnittelisi sulatuksesta siirrettäväksi asti. Mutta ei varmaan osaisi itsekään hirveästi toiveita yhden alkion varaan laskea. Mut hei, näistähän ei koskaan voi etukäteen tietää! Toivotaan siis parasta teidänkin kohdalla. Ei kai sitä olis pakastettu, jos se olisi ihan toivoton tapaus! =)

Mulla on lapsiluvun suhteen ihan samat ajatukset kuin teillä muilla: Kolmesta haaveilin aikoinaan, mutta jos kaksi suotaisiin, niin kiitos riittää enemmän kuin mainiosti!! Nytkin miettii jo, kuinka monta hoitoa vielä jaksaa taivaltaa läpi...
Yksityisellä ollaan mekin hoidossa.
Tänään on menossa pp 4 ja vaikka aluksi taas kiukuspäissäni pääätin unohtaa koko siirron ja raskaushaaveet, IHME JA KUMMA, tänään eka kertaa on taas alettu kuulostelemaan kaikenmoisia tuntemuksia kropassa: Ettei vaan ois vähän tissit arat, ettei ehkä hieman vatsaakin jomottele... Oikeestihan kaikki johtuu vaan Lugeista. Ainoa ihmeellinen oire on sellainen hengenahdistuksen tunne eilen ja tänään aamulla. Pari tuntia lugejen laiton jälkeen. En muista kuolemaksenikaan, onko sellaista ollut muiden siirtojen jälkeen. Kaipa sekin johtuu lääkkeestä, ei raskaushormoni ainakaan vielä voisi mitään tuntemuksia tehdä. Eli kyllä tää kunnon piinailuksi näyttää taas muuttuvan, halusin tai en.

 

Eemiliina ja Paiju, pitkää pinnaa piinailuun, ja muille sitä pinnaa kanssa tietty. Lehmän hermot taitaisi soveltua kaikkiin vaiheisiin.

Viu, peukkuja pystyssä teidän kasvatusprosessille ja onnea matkaan siirtoon! Laitetaanko teillä yksi vai kaksi kyytiläistä?

Täällä apteekissa käyty ja piikit tanassa odotellaan menkkojen alkua.

 

Pikainen omanapainen päivitys vain tähän väliin. vuoto vihdoin loppui 7 pitkän päivän jälkeen, ensi viikolla ultraan, ja toivottavasti sitä seuraavalla viikolla siirtoon. Masentaa ja on täysin sellainen olo, ettei nämä PASsit voi onnistua :'( Ensi viikolla ajattelin myös keskustella jo lähetteestä julkiselle. Kai se on pakko asennoitua siihen, että uusi piikitysrumba vielä voi olla edessä...

 

Annabell minustakin nämä PASit tuntuu niin epävarmoilta, mutta kai se olo muuttuisi jos plussaisi . Hyvä, että jo vihdoin loppui vuoto!

Kukka hienoa että on piikit tanassa, taisteluasenteella.

Viu toivottavasti olet paraikaa siirrossa, että pääset nauttimaan piinailusta. Lupaavalta kuulosti nuo hedelmöittyneet!! Ja todentotta Eemiliina, jostain ne raskaushaaveet nostaa kuitenkin päätään. Eilen vähän vihloi mahaa ja mietin, että nytkö se pieni elämänalku luovutti (ei varmaan kannattaisi tuon tyyppisiä ajatuksia kauheasti, elämänalku kuolee, ei ainakaan helpota omaa oloa)

 

Kukka, hyvällä asenteella nyt eteenpäin, piikit terävinä!
Annabel, tuleehan niistä passeista onnistumisiakin, joten tsemppiä ja positiivisen mielen kaivelua, vaikka se usein meiltä hoitolaisilta taitaa kateissa ollakin.
Paiji, ehkä vihlonta on jo niitä kohdun muutoksia, kun siellä pieni elämänalku sisustaa uutta kotiaan:kiss:
Ja on: siirtoon päästiin, se kolmas rupukka oli luovuttanut, mutta meitä odotteli kaksi nelisoluista hippusta. Molemmissa oli kuiteskin fragmentaatiota, eli laatuluokkaa 2, ei ihan toppeja. Kuiteskin kuulemma ihan kauniita, ei kai ne niitä ihan russakoiksi siinä rupee haukkumaan. Molemmat livautettiin kyytiin ja nyt haudotaan. En nyt ole yltiöpositiivinen, lapsihan meille tuli top-alkiosta, et onko noilla kakkosluokkalaisilla edes mahdollisuutta... No enköhän tässä ihan kunnon piinat saa aikaiseksi. Tukena luget ja aspirin 100mg.

 

Niin ja piti vielä lisätä että miehen näyte oli yllättäen ollut paras ikinä, hyvälaatuisten siimahäntien määrä kolminkertainen verrattuna aiempaan pesun jälkeen... Hmm... Mies jo intoili,että laitetaan luomuyritys käyntiin, jos ei nyt tärppää, muhahaa!