Täällähän sattuua ja tapahtuu. Onnea Pipa!:flower: ja Eemiliina, hieno homma, tota vauhtiahan sieltä tulee luomuplussa ensi vuonna..Nyt kyllä hyvin menee monella!
Annabell oi kun kuulostaa kurjalta lapsen suru yöllä. Itse mietin aina kurjuuksien kohdalla, että 'vanhempien tehtävä on kasvattaa lasta kohtaamaan pettymyksiä', ihan hyvä juttu joo kunhan ei itse tunteilisi niin paljoa. Meillä kyllä imetykset loppui iloisissa tunnelmissa vuoden kohdalla. Muistan olleeni todella helpottunut, koska ekoina kuukausina synnytyksen jälkeen olin kahden pahan rintatulehduksen takia aivan poissa pelistä, kerran sairaalassakin, ja puoli vuotta meni paniikissa seuraavaa odotellessa. Vähensin imetystä puolivuotiaasta noin millilitra kerrallaan, koska muuten heti alkoi oireilla uudestaan, joten oli niin turvallisen tuntuista päästä siitä vihdoin eroon (tosin rinta on vieläkin välillä kipeä). Mutta vaikka oli tällaiset tunnelmat, oli se silti niin haikeaa, joten sulla varmaan on tosiaan aika surullista. Ja meillä on edelleen jatkettu aamu- ja iltamaitoja sylistä tuttipullosta, ehkei kovin oikeaoppista, mutta niin mukavaa.
Hoitojen jatkamisesta: Minulla on ensisijaisesti olo, että pelottaa, ettei hoidot onnistu. Jotenkin pystyn sisäistämään, että piikittelyjä ja rahanmenoa voi olla tiedossa, ainakin hoito kerrallaan kuten Mestarimuumi tuumasi, mutta en ole ollenkaan valmis jättämään haaveita toisesta lapsesta, ja tuntuu hurjalta, että yrittäisi pitkään eikä siltikään tulisi lopulta mitään. Meillä olisi siis kolmas IVF, ellei nyt tuleva PAS jotenkin ihmeellisesti onnistuisikin, ja ikää alkaa tosiaan olla, nyt 37. Ja jollain tasolla myös pelottaa, ettei lapsi oli terve. Raskaaksi tulemisessa pelottaa rintatulehdukset. Tästä ei tullutkaan juttua hoidoista vaan peloista :kieh:
ON: PASia varten kävin ultrassa tänään ja lääkäri oli jotenkin niin kannustava, kyllä on kaunis limakalvo (?!), ja kyllä hänen mielestään ehdottomasti kannattaisi jatkaa yritystä, jos ei tämä PAS onnistu. Tuli jotenkin positiivinen olo, koska hän on ollut niin järkevän oloinen tyyppi kaiken aikaa, että tuntui kuin tässä touhussa olis sittenkin aika paljon järkeä ja tarkoitusta, eikä vain epätoivoista toivomista, niin kuin piinaillessa tuntuu.. Ensi viikolla siis katsotaan selvisivätkö alkiot, ovista vielä odotellaan. Kukka aika tosiaan mataa välillä, kun ottaa huomioon, että tänään löysin itseni katsomasta imetysmekkoja kaupasta! Hohhoijaa, vähän jarrua.