Päiväkoti ja sosiaalisuus

[vieras]

Kun puhutaan että lapset pitää sosiaalistaa.

Mietin mitä se oikein on.

Kun sanotaan että lapsen pitää olla ikäkavereiden kanssa.

Mutta eikö se ole aika helppoa.

Vaikeampi on olla eri ikäisen kanssa, ymmärtää, että toinen on pienempi/isompi ja silti osata olla toisen kanssa.

päiväkodissa ei mielestäni opi sosiaaliseksi. Sosiaaliseksi oppii, kun kokee itseään kohdeltavan hyvin, (tiukat rajat tottakai, ketään ei saa satuttaa, rangaistuksia on oltava ja tiukkoja, jos lapsi meinaa nenille hyppiä). ja kun näkee esimerkistä, että vanhemmat kohtelevat muita hyvin. Erialisia ihmisiä pidetään yhtä arvokkaina, kenestäkään ei kotona puhuta pahaa. Kaikkien kanssa voidaan olla.

Päiväkodissa taas oppii joka päivä kilpailemaan siitä, kuka on kenenkin kanssa. Minusta se on kaikkea muuta kuin sosiaalisuutta. Päiväkodissa oppii jopa röyhkeästi pitämään puolensa. Ei mitään muuta. Mutta onko se sama asia kuin sosiaalisuus? Minusta ei.

Usein kuulee sanottavan, että kotona kasvaneiden on oltava aina eka ja eivät ossaa odottaa. Minun kokemus on täysin päinvastainen. Päiväkodissa olevat eivät jaksa kotona ollessaan ollenkaan odottaa vuoroa pihaleikeissä ja eivät halua tehdä mitään itse. (pyydetään apua helppoihinkin juttuihin)

 

[vierasv]

Puhut täysin totta ja asiaa.

 

[ei jaksa]

Jaahas. Taas joku kotiäiti on linjoilla.
Nämä asiat on puitu jo lukemattomia kertoja täällä.

 

[Otsoemo]

Kuulen mielelläni muidenkin ajatuksia tästä. Itse en ole vahvasti kummankaan puolella ja mietiskelen kovasti molempia vaihtoehtoja. Katsotaan sitten kun lapsi syntyy ja miten meidän kotielämä sujuu lapsen kanssa.

Se on varmaan niin että riippuu hyvin paljon päiväkodista, että kuinka siellä kasvatetaan tuohon sosiaalisuuteen. Toki voihan sitä kotiäitinäkin opettaa lasta ryhmässä toimimiseen, jos vie lasta vaikka johonkin kerhoon.

 

[suzyco]

Voi olla osa asiaakin, mutta kyllä se kotikasvatuskin vaikuttaa asiaan. Jos kotona lapsen annetaan olla sellanen. Kaikesta ei voi syyttää päiväkotia taikka koulua vaikka ne paljon elämään vaikuttaakin,osansa on myös sillä kodilla.

 

[kolmen äiti]

Mä olen täysin eri mieltä ap:n kanssa. Todella mustavalkoinen ajattelutapa.

 

[chrissy]

Kun puhutaan että lapset pitää sosiaalistaa.

Mietin mitä se oikein on.

Kun sanotaan että lapsen pitää olla ikäkavereiden kanssa.

Mutta eikö se ole aika helppoa.

Vaikeampi on olla eri ikäisen kanssa, ymmärtää, että toinen on pienempi/isompi ja silti osata olla toisen kanssa.

päiväkodissa ei mielestäni opi sosiaaliseksi. Sosiaaliseksi oppii, kun kokee itseään kohdeltavan hyvin, (tiukat rajat tottakai, ketään ei saa satuttaa, rangaistuksia on oltava ja tiukkoja, jos lapsi meinaa nenille hyppiä). ja kun näkee esimerkistä, että vanhemmat kohtelevat muita hyvin. Erialisia ihmisiä pidetään yhtä arvokkaina, kenestäkään ei kotona puhuta pahaa. Kaikkien kanssa voidaan olla.

Päiväkodissa taas oppii joka päivä kilpailemaan siitä, kuka on kenenkin kanssa. Minusta se on kaikkea muuta kuin sosiaalisuutta. Päiväkodissa oppii jopa röyhkeästi pitämään puolensa. Ei mitään muuta. Mutta onko se sama asia kuin sosiaalisuus? Minusta ei.

Usein kuulee sanottavan, että kotona kasvaneiden on oltava aina eka ja eivät ossaa odottaa. Minun kokemus on täysin päinvastainen. Päiväkodissa olevat eivät jaksa kotona ollessaan ollenkaan odottaa vuoroa pihaleikeissä ja eivät halua tehdä mitään itse. (pyydetään apua helppoihinkin juttuihin)

vastaan noihin boldattuihin kohtiin..

Kyllä lapsen tulisi olla ikätovereiden kanssa se että onko se helppoa vai ei, niin ei oo ihan noi mustavalkoista.


Kyllä päiväkodissa oppii sosiaaliseksi, kun siellä rohkaistaan ottamaan kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin.

Tottakai opetettaan pitämään puolensa! kuka ei opettaisi lastaan pitämään puolensa??? jalkamatoksiko sitten???

enemmänkin toi on hyvä asia kuin huono!


Meillä kun neiti on ainokainen niin tarhan kehityskeskusteluissa tuli heti alussa esille se että kuinka neiti ei osaa odottaa vuoroaa, kuinka hänen täytyy saada aina ensin. Kuulemma on ollut kova koulu että on oppinut sen ettei hän voi saada kaikkea ekana.

Kotona kun ei ole sisaruksia kenen kanssa voisi harjoitella.

todella iloinen olen kun on tarhassa saanut oppia siitä että kaikkea ei saa ensin että täytyy joskus olla viimeinenkin.

 

[Tipu Topakka]

Totta tuokin, mutta kyllä sitä "kilpailuakin" on hyvä vähän oppia. Kun tuppaa tämä nykymeno olla aika julmaa :/
myöskin kotiäiti.

 

[v]

peesi ap:lle

 

[Kovajänis]

Onko päivähoidossa olevalla lapsella muutakaan vaihtoehtoa kuin tottua olemaan "sosiaalinen"??

 

[chrissy]

Totta tuokin, mutta kyllä sitä "kilpailuakin" on hyvä vähän oppia. Kun tuppaa tämä nykymeno olla aika julmaa :/
myöskin kotiäiti.

peesi!

eikö ap halua opettaa lapsiaa selviytymään maailmassa. Nyky-yhteiskunta on tälläinen et täytyy olla suht vahva luonne että pärjää! täytyy osata pitää puolensa että pärjää!

Niin ikävää kun se saattaa ollakkin niin kyllä mä haluan et mun tyttö tulee pärjäämään maailmassa ja osaa pitää pintansa ja puolensa ettei kävellä yli ja kohdella miten sattuu!

 

[kolmen äiti]

Totta tuokin, mutta kyllä sitä "kilpailuakin" on hyvä vähän oppia. Kun tuppaa tämä nykymeno olla aika julmaa :/
myöskin kotiäiti.

peesi!

eikö ap halua opettaa lapsiaa selviytymään maailmassa. Nyky-yhteiskunta on tälläinen et täytyy olla suht vahva luonne että pärjää! täytyy osata pitää puolensa että pärjää!

Niin ikävää kun se saattaa ollakkin niin kyllä mä haluan et mun tyttö tulee pärjäämään maailmassa ja osaa pitää pintansa ja puolensa ettei kävellä yli ja kohdella miten sattuu!

Samaa mieltä. Ei lasta voi kohdella silkki hansikkain ja suojata kaikelta. Kaverisuhteet on sellasia, että on hyvä opetella leikkimään erilaisten kavereiden kanssa. Silleen sitä oppii sitä sosiaalisuutta.

 

[Tipu Topakka]

Meillä esikoinen meni tarhaan 4v ja teki muuten tosi hyvää. Sitä ennen ei oikein osannut ottaa kontaktia muihin lapsiin ja puistossa ei edes halunnut leikkiä niiden kanssa. Nyt tarhassa on oppinut puolustamaan itseään ja leikkii ihan innoissaan melkein kaikkien lasten kanssa. Ja se että on oppinut olemaan ryhmässä. Jo ihan koulunkäyntiä ajatellen ainakin meidän pojalle on ollut tärkeää juuri tuo sosiaalistaminen, ettei ole kun kylmään veteen heittäis, kun ekalle menee. Sitähän se tarha myöskin, kouluun valmistautumista (ainka meilläpäin ajatellaan näin).

 

[vieras]

up

 

[vieras]

Meillä äiti oli kotona lasten kanssa (meitä 4, 3 vuoden välein syntyneitä). siihen aikaan ei ollut eskaria, kun menin kouluun, tunsin yhden lapsen entuudestaan ryhmästä. Ennen kouluun menoa leikin nuorempien sisarusteni kanssa ja serkkujeni, jotka olivat+-2v minun ikäisiäni. Koulussa olin erittäin hiljainen ja arka, tunsin olevani ulkopuolinen, suurinosa kun tunsi entuudestaan toisensa päiväkodista. aina mulla on kavereita ollut mutta olin hyvin epävarma ja arka, kaikenlainen esillä olo pelotti, esim vastaaminen tunnilla. Loukkaannuin helposti enkä osannut pitää puoliani, kun en uskaltanut sanoa vastaan, en ollu tottunut lasten keskiseen kilapiluun, sitä kun ei siinä eri-ikäisten porukassa ollut missä lapsuuteni vietin.
Tokihan tämä on hyvin yksilöllistä, mutta nämä oli mun kokemukset.

 

[Kowalski]

Sosiaalisuus ja sen sellainen ei mun mielestä liity juurikaan siihen, onko lapsi kotihoidossa vai päiväkodissa. Se on ennen kaikkea luonnekysymys, mutta myös tottumiskysymys: jos lapsi ei koskaan saa olla ikätovereidensa kanssa, lapsiryhmässä, ilman äidin ja/tai iskän läsnäoloa, niin ei hän lapsiryhmässä toimimista opikaan. Sillä, missä tuota taitoa harjoittelee, ei ole merkitystä: se voi olla kerho, puisto, harrastus...tai päiväkoti.

Tuntemissani arkajaloissa ja sosiaalisesti taitamattomissa lapsissa on niin kotihoidettuja kuin päiväkodissa olevia lapsiakin, samoin tuntemissani sosiaalisissa ja ikäistensä kanssa hienosti toimivissa lapsissa. Oman vuoron odottamiseen tms hoitomuodolla on tuskin vaikutusta, vaan enemmän se on kiinni siitä, mitä vanhemmat opettaa: mun lapset tietää kotonakin, että kaikkea ei saa just sillä sekunnilla kun tahtoisi.

 

[Otsoemo]

Sosiaalisuus ja sen sellainen ei mun mielestä liity juurikaan siihen, onko lapsi kotihoidossa vai päiväkodissa. Se on ennen kaikkea luonnekysymys, mutta myös tottumiskysymys: jos lapsi ei koskaan saa olla ikätovereidensa kanssa, lapsiryhmässä, ilman äidin ja/tai iskän läsnäoloa, niin ei hän lapsiryhmässä toimimista opikaan. Sillä, missä tuota taitoa harjoittelee, ei ole merkitystä: se voi olla kerho, puisto, harrastus...tai päiväkoti.

Tuntemissani arkajaloissa ja sosiaalisesti taitamattomissa lapsissa on niin kotihoidettuja kuin päiväkodissa olevia lapsiakin, samoin tuntemissani sosiaalisissa ja ikäistensä kanssa hienosti toimivissa lapsissa. Oman vuoron odottamiseen tms hoitomuodolla on tuskin vaikutusta, vaan enemmän se on kiinni siitä, mitä vanhemmat opettaa: mun lapset tietää kotonakin, että kaikkea ei saa just sillä sekunnilla kun tahtoisi.

Oikein hyvä kommentti! Eipäs olla mustavalkoisia, nämä on monista asioista kiinni.

 

[vierailija]

Meidän esikoinen on todella arka, herkka ja kova jännittämään. Kerhoissa yms. hän istui sylissä eikä uskaltanut mennä ryhmään mukaan eikä pystynyt pitämään puoliaan. Kotona ja kylässä kyllä touhusi/touhuaa paljonkin tuttujen lasten kanssa. Hän ei myöskään puhunut vieraille sanaakaan.

Päiväkodista on todellakin ollut paljon apua. Poika on reipastunut ja oppinut leikkimään muiden kanssa. Hän puhuu vieraille ja uskaltaa katsoa silmiin. Näitä asioita en pystynyt kotona opettamaan, vaikka kerhoissa kävimme, harrastimme ja tapasimme kavereita. Poika vaan on luonteeltaan hitaasti lämpiävä ja hänen irtautuminen vanhemmista on vaatinut keskimääräistä enemmän.

Omiin kokemuksiini perustuen en allekirjoita ap:n näkemystä. Ihminen toki joko sosiaalinen, epäsosiaalinen tai jotain siltä väliltä. Oikeanlaiselle ohjauksella ja tukemisella lasta voidaan ohjata sellaiseen suuntaan, että hän pärjää elämässä. Päiväkoti on hyvä ja turvallinen paikka oppimaan näitä asioita, jos ne luonnostaan ei tule.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Päiväkodissa oppii oikein hyvin olemaan eri ikäisten kanssa. Sisarusryhmät ovat mainioita.

 

[sosiaalisuus päiväkodista?]

Hyviä ajatuksia ap:lla! Kiva kuulla että joku muukin miettii tätä ihmeen sosiaalistamista. Ihan kuin kaikesta pitäisi tehdä mahdollisimman vaikeita asioita. Mulle on ollut alusta asti itsestäänselvää että lapset saavat kasvaa kotona jos mahdollista. Saavat nauttia lapsuudestaan eikä tarvi aamuisin repiä minnekään. Että sen takia tulis jotenkin sosiaalisempia.
Höpönhöpöä koko juttu mun mielestä! Itse olen lapsena SAANUT kasvaa kotona, ei ollut montaa kaveriakaan lähipiirissä. Sisarukseni olivat niin paljon vanhempia, että yksinäni paljon leikin. Olin ujohko lapsi, tarkkailevainen. Mikä minusta tuli kuitenkin: erittäin sosiaalinen ihminen joka tulee toimeen todella erilaisten ihmisten kanssa!

Lapseni ovat pienellä ikäerolla ja tykkäävät leikkiä nykyään paljon yhdessä. Mielikuvitus lentää ja niin lentää äidilläkin. Pihapiirissä ovat hyvin toisten kanssa toimeentulevia lapsia. Eivät hakkaa eivätkä töni toisia, eivät ilkeile. Sitä tekevät muut lapset, jotka ovat suurin osa päiväkodissa. Ainoa hyvinkäyttäytyvä ja todella kiva lapsi on yllätys yllätys hänkin kotona.

Veikkaan että suurin asia mikä vaikuttaa lapsen sosiaalisuuteen ja käyttäymiseen on se, miten häntä kohdellaan kotona! Saako lapsi tarpeeksi sitä vanhempien läsnäoloa, rakkautta, turvaa, aikaa jne. jne. vai ei. Jos päiväkoti vie ajan siltä mitä lapsi tarvitsisi vanhemmiltaan, voipi lopputulos olla kaikkea muuta sosiaalisesti hyvin käyttäytyvä lapsi.

Mua ollaan painostettu päivähoitoon ihan kyllästymiseen asti. Tuntuu että on se niin vaikea käsittää että se EI OLE meidän juttu!

Ennen ei ollut eskareita, vaan kouluun mentiin kylmiltään. Nyt on eskarit. Ja sitten ennen eskariakin pitäisi jo valmentautua päivähoidolla! What the f**k???? Jotenkin ei mee kaaliin tää systeemi. No mä olenkin poikkeava enkä kulje massassa...

 

[Kimppa]

Sosiaalisuus ja hyvät käytöstavat ovat vähän eri asioita, sekoitat niitä tekstissäsi ap. Hyvin ja huonosti käyttäyviä lapsia löytyy molemmista ryhmistä. Sosiaalisuus on toki meillä jokaisella osa luonnetta, mutta minusta myös asia, jota voi oppia vain olemalla toisten ihmisten kanssa.

Eikä sellainen, ettei anna toisten kävellä yli tarkoita, että olisi aina röyhkeä. Tätä pointtia aina vedetään esiin, enkä ole ikinä nähnyt hoidossa "röyhkeitä" lapsia. Hyvä itsetunto, avoimuus tai puoliensa pitäminen tarvittaessa on minusta eri asia kuin röyhkeys. Selvään kiusaamiseen pitää puuttua ja ainakin meidän hoitopaikassa puututaankin.

Ja että "kilpaillaan joka päivä kuka on kenenkin kanssa".. Musta tässä aikuinen ottaa vähän liiankin vakavasti lasten jutut. Tuo on vain tietyn vaiheen juttu, että kuka leikkii kenenkin kanssa. Jonain päivänä leikitään jonkun toisen kanssa ja jonain päivänä jonkun toisen. Ja tiettyjen kesken leikit vain sujuvat mukavammin. Ei siinä mitään sen vakavampaa.

Toinen ääripää on sitten kotona ja pumpulissa kasvattaminen, jotenkin kuin lapsi olisi lasista ja särkyy heti jos joku leikkikaveri vaikka sanoo sille poikittaisen sanan tai että hän leikkii jonkun muun kanssa. Tämä ääripää kotona kasvatetuista haluaisivat sitten itse määrätä miten tehdään ja kenen kanssa hän leikkii ilman että sitä kysytään vastapuolelta. Sitten kun hoidossa se onkin yhdessä sovittava asia, niin lapsen vanhemmat pelkäävät että lapsi saa siitä traumoja tai että hän kokee olonsa syrjityksi.

Kotiolot on mustakin se tärkein asia, mutta musta hoitotavasta ei voi vetää yhteyttä esim. käytöstapoihin.

 

[Kowalski]

Eikä sellainen, ettei anna toisten kävellä yli tarkoita, että olisi aina röyhkeä. Tätä pointtia aina vedetään esiin, enkä ole ikinä nähnyt hoidossa "röyhkeitä" lapsia. Hyvä itsetunto, avoimuus tai puoliensa pitäminen tarvittaessa on minusta eri asia kuin röyhkeys. Selvään kiusaamiseen pitää puuttua ja ainakin meidän hoitopaikassa puututaankin.

Ja että "kilpaillaan joka päivä kuka on kenenkin kanssa".. Musta tässä aikuinen ottaa vähän liiankin vakavasti lasten jutut. Tuo on vain tietyn vaiheen juttu, että kuka leikkii kenenkin kanssa. Jonain päivänä leikitään jonkun toisen kanssa ja jonain päivänä jonkun toisen.

Tuota, että kuka leikkii kenenkin kaa, on nähtävissä ihan kaikkialla missä lapsia on koolla. En osaa ajatella sitä kamalana asiana, kilpailuna tai kiusaamisena.

Ja tuo tummentamani kohta on niin totta. Mun tytöstä on sanottu, että hän tietää omat oikeutensa erittäin hyvin, ei suostu olemaan kenenkään kynnysmattona, mutta pitää hienosti heikompien puolta, ja huolehtii että kaikki saavat tasapuolisesti vaikkapa karkkia tai osallistua johonkin leikkiin . On kaikkien kaveri.

 

[Peppari]

Todellakin toivon että lapseni oppii röyhkeästi pitämään puolensa, eikä tule kiusatuksi, kun ei osaisi olla muiden lasten kanssa.

 

[Kimppa]

Eikä sellainen, ettei anna toisten kävellä yli tarkoita, että olisi aina röyhkeä. Tätä pointtia aina vedetään esiin, enkä ole ikinä nähnyt hoidossa "röyhkeitä" lapsia. Hyvä itsetunto, avoimuus tai puoliensa pitäminen tarvittaessa on minusta eri asia kuin röyhkeys. Selvään kiusaamiseen pitää puuttua ja ainakin meidän hoitopaikassa puututaankin.

Ja että "kilpaillaan joka päivä kuka on kenenkin kanssa".. Musta tässä aikuinen ottaa vähän liiankin vakavasti lasten jutut. Tuo on vain tietyn vaiheen juttu, että kuka leikkii kenenkin kanssa. Jonain päivänä leikitään jonkun toisen kanssa ja jonain päivänä jonkun toisen.

Tuota, että kuka leikkii kenenkin kaa, on nähtävissä ihan kaikkialla missä lapsia on koolla. En osaa ajatella sitä kamalana asiana, kilpailuna tai kiusaamisena.

Ja tuo tummentamani kohta on niin totta. Mun tytöstä on sanottu, että hän tietää omat oikeutensa erittäin hyvin, ei suostu olemaan kenenkään kynnysmattona, mutta pitää hienosti heikompien puolta, ja huolehtii että kaikki saavat tasapuolisesti vaikkapa karkkia tai osallistua johonkin leikkiin . On kaikkien kaveri.

"Tuota, että kuka leikkii kenenkin kaa, on nähtävissä ihan kaikkialla missä lapsia on koolla. En osaa ajatella sitä kamalana asiana, kilpailuna tai kiusaamisena."

En mäkään. Juuri tuota tarkoitin. Ja jos vanhemmat suhtautuvat tuollaiseen lasten normaaliin touhuun hirveän varauksella ja huolestuneina, niin voihan se tarttua lapseenkin, että hän alkaa vetäytyä syrjään.

 

[Kowalski]

[
"Tuota, että kuka leikkii kenenkin kaa, on nähtävissä ihan kaikkialla missä lapsia on koolla. En osaa ajatella sitä kamalana asiana, kilpailuna tai kiusaamisena."

En mäkään. Juuri tuota tarkoitin. Ja jos vanhemmat suhtautuvat tuollaiseen lasten normaaliin touhuun hirveän varauksella ja huolestuneina, niin voihan se tarttua lapseenkin, että hän alkaa vetäytyä syrjään.

Tai siten, että lapsesta tulee kamala drama queen/king: "Jenna ei leikkiny mun kaa tänään, se leikki Nooran kaa!" ja sitten koko perhe voivottelee yhdessä sitä, kuinka lasta on taas mukamas kiusattu. Vaikka lapsi sai leikkiseuraa silti, eikä jäänyt yksin, eikä oikeastaan edes huomannut ettei Jenna leikkinyt hänen kanssaan. Ja muksu käyttää tuota joka kerta, kun haluaa vähän huomiota.