Moi! Aattelin tänne purkautua muutamalla rivillä, jospa jollain muullakin on samanlainen olo. Lyhyesti: oon 3v lapsen yh ja kahestaan ollaan päivät kun oon työttömänä ja hermot on kireellä! Hermostun pienistäkin jutuista lapselle vaikka hän ei mitään normaalia pahempaa tee ja siitä tulee itelle kauhee olo jälkeenpäin :'( ! Nytkin oon ikävöiny häntä kun on isällään viikonlopun ja kaduttaa viime viikkoset purkaukset.. Ensin ootan että saan levätä kun isä-viikonloppu lähestyy ja sitten on kauhee ikävä kun hän ei oo kotona . Tiedän että tää mun paha olo johtuu työttömyydestä ja kotona olemisesta, päivät on kuiteski niin samanlaisia lapsen kanssa. Ohjattuun leikkitoimintaan olen häntä vienyt, siinä saa pari tuntia omaa aikaa käydä asioilla mutta sekin loppuu kohta. Syksyksi ilmoitin hänet jo päiväkerhoon jos ei töitä ala löytyyn. Työnhakukaan ei enää kiinnosta kun ei tärppää vaikka kuinka moneen paikkaan olen hakenu! Onko muilla samanlaista tilannetta? Olen jo miettinyt terapiaan hakemista mutta eihän sinne viikonloppuisin pääse ja arkena en saa lapselle hoitajaa.. Jospa sitten yritän kun kerhot alkaa.. Neuvolastako sitä keskustelu-apua kannattaa kysyä vai mistä? Kiitos