muilla...?

Onko teillä muilla äipillä yhtä saamattomia ukkoja???
Muksu täyttää kohta vuoden ja äijä on tasan kerran antanu mun nukkua viikonloppu aamuna pidempää ja sillonkin huimat 1,5h. Se ei oo kertaakaan heränny muksun kanssa yöllä(koliikki kesti yli 6kk), se ei oo kertaakaan siivonnu, tehny ruokaa, pessy pyykkiä tai ollu muksun kanssa ulkona ilman et mä oon pakottanu sen lähtemään enkä sitäkään jaksais tehä kauheen usein. Ite ulkoilen muksun kanssa joka päivä, pidän ainakin mielestäni kodin siistinä ja käyn lisäks töissä. Oon yrittäny nyt puhua ukolle vuoden päivät ja oon aina miettiny että nalkutanko liikaa kun yritän puhua ja oon yrittäny vaikka mitä mutta mikään ei auta. Nyt sitten tekis mieli häipyä muksun kanssa koska nyt oon ainakin sitä mieltä että kahestaan ois helpompaa. Toisaalta en haluis kuitenkaan et lapsi kasvaa ilman isää. Onko kellään samanlaista ja mitä ootte tehny?Kun tuntuu vaan etten jaksais v****untua enää kertaakaan siihen äijään. Lisäks ei oo tällä hetkellä yhtään äippäkaveria joten äijä on oikeestaan ainoo kenen kanssa voi jakaa lapseen liittyvät asiat kun muut frendit on kaikki lapsettomia ja sellasia enemmän baarissa kävijöitä. Sitten äijä on käyny kymmeniä kertoja baarissa muksun syntymän jälkeen ja ottaa melkein joka viikonloppu ees jotain ja mä en oo kertaakaan ollu humalassa sen jälkeen kun muksu synty että senkin puolesta alkaa pää hajoomaan!!!
No tulipas taas valitettua. Kiitos niille ketkä jakso lukea koko jutun ja toivottavasti sais jotain vinkkejä

 

hello! Jotenki kuulosti tutulta toi teksti. Mä kyllä pääsen esim jumppaan jos haluun mut silti lasten hoito tuntuu olevan pakko pullaa miehelle. Omat menot on tärkeemmät kun perheen yhteiset ajat. Ja kalja myös maistuu meidän isille. Mä myös ajattelin ennen et ois helpompaa lähtee kotoa niin ei tarveis odottaa toiselta mitään mut kyl on vielä ainakin pysytty saman katon alla. On oma suhtautuminen mieheen muuttunu, en enää odota oikeestaan mitään apuja mieheltä (onneksi on isovanhemmat) niiin ei sitte tule mitään pettymyksiäkään. Mä suunnittelen lasten kanssa menot ja mies tulee mukaan jos huvittaa. Tsemiä sinne ja jaksamista :heart:

 

Lähteminen tuntuu varmaan aika helpolta ratkaisulta kun ottaa päähän ja onhan se hemmetin väärin ettei toinen tunnu kantavan vastuuta kotiasioista ollenkaan ja lapsihan on teidän yhteinen! Kyllä ainakin itselläni olisi äärinmäisen vaikeaa niellä tota tilannetta. Mutta voisiko ajatella niin että miehet menee siitä mistä on aita matalin? Mitäs jos antaisit ainakin kodinhoidon olla niin pitkään että toinenkin jo huomaa sen? Teet ruoan vaan itsellesi ja lapsellesi. Etkä sitten tiskaakaan kun ne teidän astiat? Tai sitten... mitä jos kertoisit miehellesi ajatuksistasi jättää se näiden asioiden takia? Kun ne miehet on vaan niin miehiä että tämän ongelman koko saattaa tulla sille ihan oikeasti yllätyksenä. Ehkä se pistää miehen miettimään asioita uudestaan. Ne miehet ei aina näe asioissa samalla tavalla ongelmaa kuin me naiset.

 

On tuttua mullekin. Isukilla oli niin kova vauvakuume, että minä tyhmä luulin, että hän hoitaisi vauvaa suunnilleen kaikki vapaa-aikansa. Pah! Todellisuus on toista. Kyllä niitä menoja löytyy samalla tavalla kuin ennenkin. Tosin miehen eduksi on sanottava, että saan käydä jumpassa kerran viikossa ja JOSKUS satunnaisesti, todella harvoin, pääsen yksin jonnekin, esim. lenkille. Näistä äidin menoista keskustellaan aina tarkasti, miehen menot tuntuu olevan jotenkin itsestään selvyys. Vauvan syntymän jälkeen myös kodin hoitaminen on jäänyt lähes yksistään minulle. Mies imuroi tai pesee vessan joskus harvoin. Ruokaa hän ei tee enää ollenkaan.

 

Meillä on onneksi toiset sävelet...ei äijille kuulu antaa liikaa valtaa, kyllähän ne nyt menee minne vaan jos ne päästää ja katsoo aina läpi sormien. Vakavaa keskustelua kehiin, että mikä tää meidän perheen juttu oikein on... tossa ois helpompaa olla yksihuoltajana, yksi lapsi vähemmän kaitsettvana, nimittäin se täysikäinen jonka kuuluis olla tasavertaisena kumppanina! On se vaan kumma kun monet miehet eivät kasva isäksi ja kypsy rooliinsa mikä on varsin tärkeää! Äitinä uupuu helposti totaalisesti jos ei saa minkäänlaista tukea kumppanilta. Minä uhkailisin vakavasti lähdöllä tossa vaiheessa...vaikka täysin vastuuton tyyppi toteais siihen varmaan, että tätä mä oon aina halunnut... kun ei toi perhearki kiinnosta...surettaa teidän puolesta! Jaksamisia teille kaikille, joiden miehet ei ota rooliaan perhe-elämässä!