pakko purkaa pahaa oloa

Missäs olet, liekö kesälaitumilla vielä??
Kuinka sulla on mennyt?
Mä kävin hakemassa tänään apteekista clomit ja terolutit, ja meinasian p*****lle lentää, siis 2 kk pakkaukset ja hinta oli vähän vajaa 70 egee!! Mä en todellakaan ollu kuvitellu, että ne on oikeasti NOIN hintavia. Tai siis eihän se ole kuin rahaa, mut mun pienestä palkastani se on aika iso summa. Ja pienihän se hinta on jos niiden avulla tähän huusholliin saadaan pikkukäärö.
Mun on pakko vähän hehkuttaa! Mä piiiitkästä aikaa tunsin oviksen, ja just sit oli sopivasti säpinää lakanoiden välissä. Voi että mä toivon, että nyt alkais luomuraskaus, niin mun ei tartteis alkaa syömään niitä lääkkeitä, ja saatais kevätvauva... Katkeran suolaiset kyyneleet kuitenkin valuu kun taas odottaa et raskaus alkaisi, ja sit se unelma taas sortuu...

Muille tiedoksi, että itsetuhoiset ajatukset ei auta ketään. Vaikka kuinka ahdistaisi, niin ÄLKÄÄ YSTÄVÄT ARMAAT TEHKÖ MITÄÄN AJATTELEMATONTA!!!
Ajatelkaa niitä teidän rakkaita puolisoitanne, vanhempianne ja ystäviänne! Itsari EI auta ketään, eikä se ole ratkaisu mihinkään!
Itse olen just ja just selvinny takaisin tähän elämään hyvien ystävien avulla. Siis PUHUKAA, PUHUKAA, JA PUHUKAA!! Ja täältä sitä vertaistukea saa, mikä on yksi parhaista asioista, mitä ihminen voi toinen toiselleen tarjota!

 

Tietenkään aio tehdä mitään. On vain usein niin väsynyt. Vaikka toisaalta olen onnellinen siitä että saamme yrittää uudestaan, seuraava alkionsiirto 14.8 jos limakalvo kasvaa tarpeeksi. Sitä vain miettii että montako pettymystä yksi ihminen jaksaa? Jotenkin tuntuu että liika on liikaa.
Vaikka sanotaankin että Jumala antaa jokaiselle vain sen verran taakkaa kuin jaksaa kantaa, niin tuntuu että aikalailla vääristynyt huumorintaju on. En ole aktiivinen uskovainen, mutta aina joskus tulee rukoiltua erilaisten asioiden puolesta...

 

LT82: 70 egee! Älytön hinta! Ne clomitko siinä niin paljo makso vai..? Kun mä kävin hakeen terot (14pillerin paketti) se ei maksanu ees 5 euroa ja mä ihmettelin että miten se niin vähän...


Hiisi ku vois olla taas oikeesti onnellinen. Sillon ku miehen tapas ja kaikki eteni hyvin (vuoden sisällä oltiin naimisissa), sitä oli niin onnellinen. Voi kun vaan vois olla samanlailla onnellinen ja vielä onnellisempi... Tottakai oon miehestä onnellinen, on tuo niin ihanakin :heart: mut ei se auta tähä vaavin kaipuuseen..

 

Mun on pakko tulla tänne purkamaan ahdistusta. Olen itkenyt viime yönä silmät päästäni ja nyt on tarve kertoa jollekin, muullekin kuin omalle miehelleni, miltä musta tuntuu.

Olemme mieheni kanssa toivoneet vauvaa jo melko pitkään ja suurinpiirtein vuosi sitten jätimme ehkäisyn kokonaan pois. Pillereiden jälkeen kierto oli tosi sekaisin ja venyi pahimmillaan melkein 100 päivään. Tokihan silloin tajusi, että raskautuminen on aika epätodennäköistä, mutta silti kuitenkin toivoi ihmettä... Vauvaa ei kuitenkaan ole alkanut kuulua ja ensi kuussa meillä onkin edessä tarkemmat tutkimukset. Tutkimukset tuntuvat jo ajatuksena tosi raskaalta. Jotenkin tuntuu, että siinä vaiheessa täytyy todella tunnustaa; me kärsimme lapsettomuudesta.

Emme ole vauvatoiveistamme kertoneet kovinkaan monelle, koska emme ole halunneet ihmisten kyselevän onko tärpännyt, tms. Ainakaan enempää kuin jo nyt kyselevät. Toisaalta niin on ollut helpompaa, toisaalta ehkä sen takia joutuu kuulemaan ajattelemattomia kommentteja.

Istuin eilen iltaa yhden kaverin kanssa, jota en ole hetkeen nähnyt. Kaverini on eronnut keväällä. Illan mittaan hän alkoi kertoa huomanneensa eron jälkeen olevansa raskaana ja tehneensä abortin. Totesi minulle, että "en voi suositella, se sattuu aivan s****nasti". Lähinnä hän vain kuvaili niitä kipuja joita abortti oli aiheuttanut eikä puhunut vauvasta mitään. Itse abortista kuuleminenkin toi vedet silmiin, mutta hänen tunteettomuutensa oli jo liikaa. Yritin pitää pokan koko illan ja murruin vasta kotona. Miksi elämä on niin epäoikeudenmukaista? Miksi sellaiset naiset tulevat raskaaksi, jotka eivät lapsia halua? Miksi meille ei suoda omaa kääröä, vaikka me niin hartaasti toivomme ja lastamme suunnattomasti rakastaisimme?

Kiitos kanssasisaret, jos jaksoitte lukea tuskaisen tarinani. Tiedän itsekin millaisia epätoivoisia ajatuksia mielessä joskus risteilee ja miten välillä tuntuu, että elämällä ei ole edes tarkoitusta.Toivon kaikesta sydämestäni, että meidän kaikkien toiveet täytetään ja saamme vauvat pian syliimme. Voimia teille ja kumppaneillenne!

 

Bayan Fare: Terolut-tabuja 30kpl ja clomeja 20kpl, yhteishinta oli 68.52 euroa!!
Onhan se aika kallis hinta, kun se riittää 2 kuukauden hoitoihin...

 

LT82: Lomat pidetty ja töitä taas täytyisi jaksaa tehdä...Ei vaan ole jotenkin kyennyt tänne viime viikkona. On niin tuskallista lukea näitä surullisia juttuja ja kotona syvä kriisi menossa ja kaikki tuntuu tosi pahalta. Meni tämä kuukausikin ihan hukkaan riitelyn takia. . Työmotivaatio ontuu. Vapaa-ajalla ainoa hyvä puoli että yrittänyt olla sosiaalisempi ja saada muuta ajateltavaa sitä kautta.. Välillä onnistuen välillä en.
Noista kustannuksista: En tahdo masentaa mutta...Odottakaa vaan kun "pääsette" "järeämpiin" hoitoihin...Piikit maksaa satoja euroja ja se
se on paljon maksaa ennen kuin maksukatto on täynnä!Paremmillakin tuloilla konkurssi uhkaa. Rahaahan se vaan on mutta jostain ne pitäisi repiä jos miele hoitoja jatkaa. Puhumattakaan yksityiselle menosta.
Jaksamista kaikille!

 

... johan se emäntä, Nobaby, palasi linjoille!
Mikä nyt niin kovasti mättää? Haluatko kertoa, vai olla mieluummin kertomatta...? :/ Täälllä ollaan, jos haluat puhua.

Mulla jatku kans työt toissapäivänä. Pikkusen on ollu motivaatio hukassa ekat päivät, mutta kai se tästä. Ja ens viikolla jo sit mukavampaa, kun "pääsen oikeasti hommiin".
Mä tiedän sen, että hoidot on kalliita. Mä vaan yllätyin, että pari purkkia pillereitä maksaa NOIN paljon. Ja on me miehen kans keskusteltu asiasta, että yhdessä sit maksetaan, JOS joudutaan menee pidemmälle hoitoihin. Ja toiseksi kun mun kk-palkka on 1/4 miehen kk palkasta. Että mä "elelen" miehen siivellä... No, eikä, aina meillä on ollu yhteinen talous.
No, talous meinaa kaatua jo nyt. Ei kylläkään sen 70 euron takia, vaan kun meiltä löyty vesivahinko viikko sit. Ja nyt on todellakin laskettu budjettia, että tehdäänkö keittiöremontti vai ei. (Meillä on vanha omakotitalo, ja keittiöremppa olisi joka tapauksessa tulossa, mutta ei me näin nopealla tahdilla sitä suunniteltu...)
Että ollaan taas sit lisälainan kans pankin parhaita kavereita. :kieh:

 

Vähän nyt heitti aiheesta sivuun tuo viimenen kappale, mutta haitanneko tuo...?