kun toista ei kuulu

[stressaantunut]

Toista lasta ei kuulu vaan vaikka vuosi on yritetty, gynegologi ei ollut yhtään huolissaan´, sillä ensimmäinen lapsi tuli suurinpiirtein ekalla yrittämällä. Kaikki pitäisi siis olla kunnossa, käski olla ajattelematta asiaa, mutta mä en osaa olla ajattelematta asiaa se vaan on koko ajan ajatuksissa, ja se ei todellakaan helpota oloa et muutama kaveri on just alkanu odottamaan. Jotenkin on niin hajalla, ettei jaksa edes iloita asioista mitkä jo on. Onko yhtään kohtalo tovereita? miten se toisen lapsen tuleminen voi olla niin vaikeaa.!

 

[susa]

..kyllä se vaan voi olla niin vaikeaa,vaikka usein vedotaankin siihen että onhan teillä yksi jo!Meille lääkäri sanoi että eka on ollut varmaan "onnenkantamoinen",mutta silti hoidoissa käydään ja toista yritetään.On se lapsi niin ihana onnenlahja,että haluaisi heitä lisää,mutta se ei aina olekaan niin itsestäänselvää kuin luullaan! Itse olen aina jotenkin aavistanut/miettinyt että saankohan ikinä lapsia kun noita "vaivoja ja häiriöitä"kropassa on,mutta toivoa en silti ikinä ole kaivoon heittänyt vaikka se hiukan aina kuukausi kuukaudelta mureeneekin..Voimia sullekin!

 

[Demeter]

Ei meillekään ole toista lasta tullut vaikka yritetty on jo kohta 4 vuotta.. gyne kans ensin sanoi, että kun on kerran yks niin tulee toinenkin, mut muutti sit kyllä mielipiteitään kun aikaa vaan kului ja kului.. sit alettiinkin miettiä vasta-ainejuttuja ja allergioita jotka voi naisessa ilmetä synnytyksen jälkeen.. hormonit oli vähemmästäkin stressistä tietty sekaisin, mut se oli pienin murhe kun sit ku miehen sperma testattiin niin huomattiin, että suurin osa siittiöistä on epämuotoisia.. eli on vaan iso ihme, että on yksi lapsi saatu, toisesta ei ole takeita, mutta yritämme silti kaikesta huolimatta varmaan ikuisesti..

 

[elli777]

Meillä myös toista yritetty hieman reilu 2 vuotta, takana yksi keskenmeno, jossa raskaus saatiin alkamaan clomifen hoidolla. Kyllä tässä toivo alkaa mennä, eikä tosiaan osaa enää ajatella muuta kuin sitä raskaaksi tulemista, tuntuu että elämä menee kuukausi kuukaudelta hukkaan. Edelleen syön clomifenia ja joka kuukausi toivotaan parasta :/

 

[HuliHumppanpuli]

Meillä meni toisen lapsen saamiseen viisi vuotta, hoidoilla onnistui viimein. Toivottavasti teillä tärppää nopeammin.

 

[elli777]

\

Ei meillekään ole toista lasta tullut vaikka yritetty on jo kohta 4 vuotta.. gyne kans ensin sanoi, että kun on kerran yks niin tulee toinenkin, mut muutti sit kyllä mielipiteitään kun aikaa vaan kului ja kului.. sit alettiinkin miettiä vasta-ainejuttuja ja allergioita jotka voi naisessa ilmetä synnytyksen jälkeen.. hormonit oli vähemmästäkin stressistä tietty sekaisin, mut se oli pienin murhe kun sit ku miehen sperma testattiin niin huomattiin, että suurin osa siittiöistä on epämuotoisia.. eli on vaan iso ihme, että on yksi lapsi saatu, toisesta ei ole takeita, mutta yritämme silti kaikesta huolimatta varmaan ikuisesti..

Mitä hoitoja teille on tehty? kiinnostaa vaan, kun meillä joulukuussa olisi siirtyminen "rankempiin" hoitoihin, siis jos sitä vielä halutaan.

 

[Demeter]

\

\

Ei meillekään ole toista lasta tullut vaikka yritetty on jo kohta 4 vuotta.. gyne kans ensin sanoi, että kun on kerran yks niin tulee toinenkin, mut muutti sit kyllä mielipiteitään kun aikaa vaan kului ja kului.. sit alettiinkin miettiä vasta-ainejuttuja ja allergioita jotka voi naisessa ilmetä synnytyksen jälkeen.. hormonit oli vähemmästäkin stressistä tietty sekaisin, mut se oli pienin murhe kun sit ku miehen sperma testattiin niin huomattiin, että suurin osa siittiöistä on epämuotoisia.. eli on vaan iso ihme, että on yksi lapsi saatu, toisesta ei ole takeita, mutta yritämme silti kaikesta huolimatta varmaan ikuisesti..

Mitä hoitoja teille on tehty? kiinnostaa vaan, kun meillä joulukuussa olisi siirtyminen "rankempiin" hoitoihin, siis jos sitä vielä halutaan.

Meillä olis ollut vuosi sitten siirtymiset rankempiin tuon miehen spermatilanteen takia, mutta mun mies ei halua.. tulee kuulemma raja vastaan.. meillä on hoidettu mun hormoneja ja sit allergiaa, ja miehellä leikattiin ilmaantuneita kiinnikkeitä pois, eli tavallaan kai senkin voi laskea hoidoksi.. vaikka se nyt ei varsinaista ongelmaa ratkaisekaan ikinä.. Kuitenkin kai miehellä on mielessä se, että kun jos joskus sellainen normaali siittiö sattuiskin eksymään kohdalle..

 

[elli777]

\

\

\

Ei meillekään ole toista lasta tullut vaikka yritetty on jo kohta 4 vuotta.. gyne kans ensin sanoi, että kun on kerran yks niin tulee toinenkin, mut muutti sit kyllä mielipiteitään kun aikaa vaan kului ja kului.. sit alettiinkin miettiä vasta-ainejuttuja ja allergioita jotka voi naisessa ilmetä synnytyksen jälkeen.. hormonit oli vähemmästäkin stressistä tietty sekaisin, mut se oli pienin murhe kun sit ku miehen sperma testattiin niin huomattiin, että suurin osa siittiöistä on epämuotoisia.. eli on vaan iso ihme, että on yksi lapsi saatu, toisesta ei ole takeita, mutta yritämme silti kaikesta huolimatta varmaan ikuisesti..

Mitä hoitoja teille on tehty? kiinnostaa vaan, kun meillä joulukuussa olisi siirtyminen "rankempiin" hoitoihin, siis jos sitä vielä halutaan.

Meillä olis ollut vuosi sitten siirtymiset rankempiin tuon miehen spermatilanteen takia, mutta mun mies ei halua.. tulee kuulemma raja vastaan.. meillä on hoidettu mun hormoneja ja sit allergiaa, ja miehellä leikattiin ilmaantuneita kiinnikkeitä pois, eli tavallaan kai senkin voi laskea hoidoksi.. vaikka se nyt ei varsinaista ongelmaa ratkaisekaan ikinä.. Kuitenkin kai miehellä on mielessä se, että kun jos joskus sellainen normaali siittiö sattuiskin eksymään kohdalle..

Kuinka sä jaksat henkisesti tän asian kanssa? musta tuntuu että tää tilanne hallitsee koko elämää, ja joka kuukausi pettyy aina pahemmin. Varsinkin kun tuntuu että joka naapuri ja tuttava tulee raskaaksi toinen toisensa jälkeen.Mun mies kyllä varmasti on sitä mieltä että jatketaan hoitoja, mutta mä en enää tiedä itsestäni, että mitä haluan, jotenkin pelottaa että odotan niiltä hoidoilta enemmän ja sitten pettymys on taas astetta pahempi.

 

[Demeter]

\

\

\

\

Ei meillekään ole toista lasta tullut vaikka yritetty on jo kohta 4 vuotta.. gyne kans ensin sanoi, että kun on kerran yks niin tulee toinenkin, mut muutti sit kyllä mielipiteitään kun aikaa vaan kului ja kului.. sit alettiinkin miettiä vasta-ainejuttuja ja allergioita jotka voi naisessa ilmetä synnytyksen jälkeen.. hormonit oli vähemmästäkin stressistä tietty sekaisin, mut se oli pienin murhe kun sit ku miehen sperma testattiin niin huomattiin, että suurin osa siittiöistä on epämuotoisia.. eli on vaan iso ihme, että on yksi lapsi saatu, toisesta ei ole takeita, mutta yritämme silti kaikesta huolimatta varmaan ikuisesti..

Mitä hoitoja teille on tehty? kiinnostaa vaan, kun meillä joulukuussa olisi siirtyminen "rankempiin" hoitoihin, siis jos sitä vielä halutaan.

Meillä olis ollut vuosi sitten siirtymiset rankempiin tuon miehen spermatilanteen takia, mutta mun mies ei halua.. tulee kuulemma raja vastaan.. meillä on hoidettu mun hormoneja ja sit allergiaa, ja miehellä leikattiin ilmaantuneita kiinnikkeitä pois, eli tavallaan kai senkin voi laskea hoidoksi.. vaikka se nyt ei varsinaista ongelmaa ratkaisekaan ikinä.. Kuitenkin kai miehellä on mielessä se, että kun jos joskus sellainen normaali siittiö sattuiskin eksymään kohdalle..

Kuinka sä jaksat henkisesti tän asian kanssa? musta tuntuu että tää tilanne hallitsee koko elämää, ja joka kuukausi pettyy aina pahemmin. Varsinkin kun tuntuu että joka naapuri ja tuttava tulee raskaaksi toinen toisensa jälkeen.Mun mies kyllä varmasti on sitä mieltä että jatketaan hoitoja, mutta mä en enää tiedä itsestäni, että mitä haluan, jotenkin pelottaa että odotan niiltä hoidoilta enemmän ja sitten pettymys on taas astetta pahempi.

Henkisesti tämä on ollut rankkaa aikoinaan.. oli aikoja jolloin emme voineet mennä mihinkään missä oli pieniä lapsia tai raskaanaolevia ja aina pelkäsin että kohta joku ilmoittaa 'uutisia'.. Lisäksi inhosin uusia mummuja jotka kehuivat lapsenlapsillaan.. Parisuhteemme kävi melkoisia myllerryksiä.. mutta sit kun mieheni ilmoitti, että nyt tää loppuu, hän ei enää jaksa niin oli pakko muuttaa ajattelutapaa ja sit alettiin ajatella että ehkei koskaan, mut olkoon sit niin.. isona apuna on ollut pieni kummityttömme joka syntyi just tuossa vuosi sitten.. hän on hoidoilla aikaansaatu tyttönen joten olimme tavallaan jo mukana yhdessä hoidossa vaikka se olikin kaveriemme lapsettomuushoito! Kuitenkin se tuntui erittäin tärkeältä kun sai olla siinä mukana ja sai vielä omaksi kummilapsekseen tuon vauvan! Kummisedän silmäterä hän on aivan erityisesti! Nykyään me elellään hyvin tavallista perhearkea yhden lapsen kanssa. Etuja on paljon tietysti yhden lapsen kanssa, mut toisaalta vauvaa kyllä kaipaa. Pidämme sen haaveena ja toiveena, mutta emme kai kumpikaan usko siihen enää todellisella tasolla..

 

[phks- synnyttäjä]

samassa veneessä täällä soudetaan. tammikuussa 04 saatiin toi ihme, josta olemme ikionnellisia. toista on yritetty lokakuusta 04 asti, eli vuosi ja kuukausi tuli täyteen. joka kuukausi kuitenkin kohdataan sama pettymys..... ensimmäinen saatiin melko helposti, 4 kuukauden yrityksen jälkeen. tämä toinen onkin sitten vaikeampaa. viime kesänä on koettu kohdunulkoinen raskaus, joten ilmeisesti pystymme tulemaan raskaaksi..... nyt vaan meitä jostain syystä koetellaan. mihinkään hoitoihin emme ole lähteneet vielä.... jospa meille annettaisiin tänä vuonna maailman paras joululahja. toivotan onnea teille muille ja meille :hug:

 

[Pipari]

Tulee muistoja mieleen tuosta otsikosta. Se oli ensimmäisen täällä käyntini otsikko. Silloin vuonna ööö kun tämä vielä oli aivan toisenlainen.

Meillä ollaan painittu tuon toisen lapsen saantitoiveissa vuodesta -02 asti ja yhä painiskellaan. Tai meidän tapauksessamme se on muuttunut kolmannen lapsen haaveeksi, mutta elämme silti yksilapsista elämää.

Meillä ei pitänyt olla mitään vikaa. Gynen mielestä piti vaan hommailla useammin!!!! Jossain vaiheessa kävin sitten kunnon tutkimuksissa ja kaikki jälleen ok... kunnes itse ovistikuilla huomasin, etten ovuloi. Nähtävästi olin juuri laboratoriotesteissä ovuloinut. Keskenmeno on käyty läpi, ennenaikainen synnytys.

lääkkeillä saadaan munasoluirtoamaan, mutta lisäongelmaksi on nyt tullut vereen hyytymätekijöissä olevat omituisuudet.

Kyllä tämä on vaikeaa tämä lisääntyminen.


Onnea teille, toivottavasti olette onnekkaampia kuin me.