Mies ei ymmärrä mun pahaa oloa

[minttusuklaa]

En tiedä mitä tekisin. On kurja olo, olen raskaana puolessa välissä. Esikoinen lähti viikonlopuksi kaverilleen, ja olen ollut vähän hukassa yksin pitkästä aikaa. Ajattelin sitten että tapaisin poikaystäväni illalla. Ei olla ehditty mitään tekemään yhdessä pariin viikkoon.
Vastaus oli että toki sä voit tänne tulla, aattelin ottaa pari drinkkiä, ja ehkä lähden käymään jossain kaljalla. Mä sitten sanoin etten sitten tule, että ei se niin tärkeää ole. Jankutti vaan että tottakai sä voit tulla, jos haluat. En tiedä haluanko enää.

Kiva olla tän valtavan mahan kanssa siinä, toinen kännissä, ja itsellä supistelee kokoajan kun vähänkin liikkuu jonnekin suuntaan, ja levossakin. Seksi ei kiinnosta, varsinkin kun se on mennyt taas tasolle riisu ittesi ja räplää lämpimäksi niin mä kattelen tässä

Olisin kaivannut syliä, ja silitystä... Itku meinaa tulla kun tätä kirjoitan Pakko oli vaan purkaa ajatuksia jonnekin, mistä toivottavasti kyseinen ihminen ei tätä pääse lukemaan, ja kuulla muiden mielipiteitä.

 

[blackdress]

Haluaisin lohduttaa, mutta ensimmäinen kysymys on pakosti tämä. Miksi olet ko. miehen kanssa? Selitykseksi ei riitä, että on vauvan isä. Jos läheisyyden ja kiintymyksen osoitus on tuolla tasolla, mitä luulet, millaista elämänne on, kun vauva on syntynyt? Hohhoijaa, räplää ittes lämpimäksi.... miksi siedät tuota alkujaankaan?

 

[tuplasuklaa]

Kaikkea kanssa, siis ensinnäkin ettekö asu yhdessä? Kun vauvaa syntyy niin hoidatko hänet yksin? Vai että tulevan isän sitoutuminen sinuun on tuolla tasolla, että hän tekee pari drinksua ja lähtee kavereiden kanssa kaljalle ja toki voit tulla seuraksi istumaan iltaa jos haluat. Ja seksi tasoa räplää itsesi lämpimäks...

Ei apua, haluaisin kanssa lohduttaa sinua, mutta pakko kysyä samaa kuin edellinen että miksi olet tuon miehen kanssa? Mies ei ymmärrä paitsi sun pahaa oloa niin ei tunnu tajuavan edes sitä, että olet raskaana ja mitä se tarkoittaa.

Ei voi muuta sanoa kuin voimia!

 

[Samassa veneessä]

En tiedä, onko minusta neuvojaksi tai lohduttajaksi, mutta aika samanlaisissa olotiloissa olen itsekin. Olen viimeisilläni raskaana ja asumme myös erillämme vielä. Saamme yhteisen asunnon pian.

Olen yksin kotona ja oli tylsää. Niinpä soitin miehelle ja ehdotin yhteistä tekemistä. Hän oli selvästi pahalla tuulella ja tiuskaisi vaan että "en tiedä, katotaan..." Lopetin puhelun ja purskahdin itkuun.

Edelliset kirjoittajat keskittyivät ihmettelemään sitä, että miksi olla miehen kanssa, jos suhteessa on asioita, jotka aiheuttavat pahaa mieltä. Minä ymmärän sen oikein hyvin, nyt kun itsekin vauvaa odotan. Hetkittäin mies on ihana ja huomioiva ja välillä tuollainen kylmä paskiainen, jonka haluaisin hetkittäin vaan jättää sanaa sanomatta. Miehen jurotus aiheuttaa minulle pahaa mieltä. Mutta se, että odotamme tätä lasta yhdessä, tuo myös tuvaa ja hyvää mieltä. Jos nyt jättäisin mieheni, tiedän, että minulle tulisi vain entistä pahempi olo. Siihen loppuisi miehen jurotuksen sietäminen, mutta tilalle tulisi pelottava loppuraskaus yksin, kamala huoli tulevasta pienen vauvan kanssa ja lisäksi tähän loppuaskauden tunneherkkyyteen saisin käsiteltäväkseni sydänsurut päättyvästä suhteesta, enkä todellakaan ole valmis sellaiseen tässä tilanteessa. Siispä valitsen jäädä tähän suhteeseen ja toivon, että se muuttuu paemmaksi ja jos ei muutu, niin murehdin sitä sitten, kun olen vähän vahvemmilla vesillä.

No nyt tästä tuli vain oma vuodatukseni, enkä oikein osaa lohduttaa mitenkään... Ehkä neuvoisin sopivan tilaisuuden tullen keskustelemaan miehen kanssa. Älä nalkuta tai syytä, vaan yritä jotenkin sopuisasti kertoa, mitä toivoisit mieheltä ja yritä saada hänet ymmärtämään, kuinka nyt raskaana olet erityisen herkkä ja kaipaisit hellyyttä ja turvaa enemmän kuin koskaan. Voihan olla, että miehesi on vaan niin pöljä, ettei ole edes tajunnut ajatella koko asiaa.

Ehkä myös sellaisen neuvon voisin antaa, että yritä keskittyä elämäsi hyviin asioihin. Tapaa ystäviä ja tee asioita, joista nautit. Yritä tehdä itse itsellesi hyvä mieli, jos miehesi ei sitä osaa tehdä. Voi myös olla, että miehellä on paniikki lapsen tulosta ja siksi hän eagoi nyt ottamalla paljon omaa aikaa, kun kohta tulee vauva, joka vie kaiken ajan ja energian...

Voimia ja yritä nauttia omasta ajastasi! Lähde vaikka uimaan tai elokuviin tai keksi jotain mukavaa, joka saa ajatuksesi muualle. Niin minäkin teen.

 

[minttusuklaa]

Niin, muuten meillä menee niin hyvin. Tai siis lähinnä mun lapsi rakastaa tätä miestä. En haluaisi turhaan hajottaa tätä, kun lapsi aina kiintyy uuteen tyyppiin, haluaisin saada edes jonkun suhteen kestämään, ja nyt kun olen raskaanakin..Ennen raskautta meillä menikin hyvin, nyt tuntuu että kaikki on niin vaikeata. Ja toisekseen, en tosiaan jaksa eroa nyt, en halua heittää kaikkea hukkaan. Minä haluan yrittää!
En vaan tiedä miten ihmeessä saisin tämän taottua miehen päähän, että tarvitsen vähän enemmän kuin mitä hän tällä hetkellä antaa.
Olen toki itsekin muuttunut raskauden myötä, en ole se sama hurjapää johon mieheni ehkä silloin rakastui. Olen raskauden ja pikkulapsiajan enemmän äiti kuin nainen. En tiedä miksi. Viimeksi olin yksin, nyt tässä suhteessa jossa ei syystäkään seksi enää voisi vähempää kiinnostaa.

Juteltiin taas puhelimessa, rupesin itkemään kesken puhelun. Kyllä se kyseli että mikä nyt on ja yritti lohduttaa mutta en mä osannut kertoa sille...

 

[voi herrantähden]

Niin, muuten meillä menee niin hyvin. Tai siis lähinnä mun lapsi rakastaa tätä miestä. En haluaisi turhaan hajottaa tätä, kun lapsi aina kiintyy uuteen tyyppiin, haluaisin saada edes jonkun suhteen kestämään, ja nyt kun olen raskaanakin..Ennen raskautta meillä menikin hyvin, nyt tuntuu että kaikki on niin vaikeata. Ja toisekseen, en tosiaan jaksa eroa nyt, en halua heittää kaikkea hukkaan. Minä haluan yrittää!
En vaan tiedä miten ihmeessä saisin tämän taottua miehen päähän, että tarvitsen vähän enemmän kuin mitä hän tällä hetkellä antaa.
Olen toki itsekin muuttunut raskauden myötä, en ole se sama hurjapää johon mieheni ehkä silloin rakastui. Olen raskauden ja pikkulapsiajan enemmän äiti kuin nainen. En tiedä miksi. Viimeksi olin yksin, nyt tässä suhteessa jossa ei syystäkään seksi enää voisi vähempää kiinnostaa.

Juteltiin taas puhelimessa, rupesin itkemään kesken puhelun. Kyllä se kyseli että mikä nyt on ja yritti lohduttaa mutta en mä osannut kertoa sille...

No jos aiot saada tuon kuvion toimimaan niin kerro hyvä ihminen ainakin miehelle miltä sinusta tuntuu. Eihän mies välttämättä tiedä miten paljon kaipaat tukea, jos hänkin on hämmentynyt tästä tilanteesta. Ole avoin. Ja mielestäni tuo oli viisasta puhetta mitä sanoit että olet lapsiajan enemmän äiti kuin se rämäpää johon miehesi ehkä ihastui. Puhukaa tästä kaikesta kerro miehelle mitä ajattelet.

Hyvin mahdollista, että miehesi osaa tukea sinua, mutta sinun täytyy pyytää tukea ja kertoa tunteistasi. Oikeasti ja voimia raskauteen.

 

[Naapurin-Timppa]

Täällä aina lukiessa näitä saa hävetä suunnattomasti sitä, että on mies.