Puran pahaa oloani

[Filioccus]

Siinähän se tuliki
Raskausdiabeetikkona syön säännöllisesti max. 3 tunnin välein, mutta tavallinen ruoka ei jotenkin tyydytä syömishimoa mitenkään.

Mulle riittää makeaksi vaikka appelsiinit mutta kun niidenkin syöntiä pitää perkele
rajoittaa! Ja sitten kun joku on kiellettyä, niin se on entistä herkumpaa ja
houkuttelevampaa. Lisäksi mua väsyttää koko ajan ja se on aina laukaissut mussa makeanhimoa. Päiväunia en kehtaa nukkua, koska sit valvon yöllä ja yksinäisinä yön tunteina ahmisin varmasti.

Synnytys pelottaa. Mä en tiedä pystynkö siihen ja nyt on tullut mieleen
että mitäs jos meistä jompikumpi kuolee siihen. Näen painajaisia ja herään yöllä
itkemään.
Mies ei halua tulla mukaan synnytykseen koska ei kuulemma halua. Siitäinnähden hän hermostuu jos itken kotona sitä pelkoa ja kysyy "no mikä ihme siinä nyt voi pelottaa, sitäpaitsi itsehän sä oot tätä halunnut".


Tämä nyt oli tällainen väsyneen odottajan kiukutteluviesti.
Helpottaa jo se kun sain kertoa tästä teille.

 

["vieras"]

No väsymykseen auttaa tietty nukkuminen ja D-vitamiini. Saatko muutenkin tarpeeksi vitamiineja? Tosiaan jos saisit oloa vähän virkeämmäksi, niin se makeanhimo vähän hellittää.

 

["tytsyjen äiti"]

Mä en osaa tuohon makeanhimoon yms.antaa neuvoja. Mutta yhden asian voin kertoa omasta kokemuksesta.. Mä jännitin, pelkäsin, stressasin, valvoin, itkin esikoista odottaessa kun synnytys pelotti ja tuntui ihan mahdottomalta asialta selvitä. Kävin pelkopolilla yms. Kuitenkin kaikki meni TOSI HELPOSTI, nopeasti ja oli ihan normaali synnytys, kun olin kuvitellut kaikki helvetilliset kivut ja repeämiset kun olen pienikokoinen ihminen ja pitäis saada lapsi ulos. Se oli kiva kun mieheni tuli mukaan, mutta en kokenut sitä mitenkään välttämättömäksi siinä tilanteessa. Kuitenkin vain sinä itse synnytät ja käyt sen läpi,mies ei voi siinä paljon auttaa. Onhan se isällekin varmaan mielenkiintoinen kokemus, mutta ei ketään saisi pakottaa mukaan jos tuntuu ylivoimaiselta. Vaikka voihan miehesi mieli vielä muuttua. Toinen synnytykseni oli vielä ensimmäistä helpompi, ja vaikka on totta että karmeitakin synnytyksiä tapahtuu, niin suurin osa sujuu ihan hienosti ilman suurta draamaa. Toivon sulle tsemppiä loppuraskauteen ja synnärille. Mulla on kolmas muksu masussa ja oikein odotan sitä hetkeä kun pääsen synnyttämään, ja loppuu tukala olo.