Ovatko kaikki lapsesi sinulle yhtä rakkaita?

[ana]

Olen usein miettinyt, että mitä ajattelee esim. äiti pojastaan, jolla on paha alkoholiongelma, peliriippuvuus, velkaongelma, lapset otettu huostaan. Poika ,joka aina kulkee tyhmyydestä toiseen ja joka tuottaa vain huolta ja murhetta. Onko äiti yhtä iloinen ja onnellinen kun tämä poika tulee käymään kotona kuin kunnollinen veljensä? Toivooko äiti ihmettä vai haluaisiko hän peruuttaa poikansa syntymän?

Rakkaus omia lapsia kohtaan on pyyteetöntä. Toki lapsi voi käyttäytymisellään vaikeuttaa suhdetta.

 

[Edna Birch]

On ne.

 

[miumiu]

Minun lapseni eivät ole minun. He ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä.

Ilmeisesti yritit lainata Khalil Gibrania.

 

[miumiu]

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.

 

[mie]

Rehellisesti sanottuna eivät ole.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Olen usein miettinyt, että mitä ajattelee esim. äiti pojastaan, jolla on paha alkoholiongelma, peliriippuvuus, velkaongelma, lapset otettu huostaan. Poika ,joka aina kulkee tyhmyydestä toiseen ja joka tuottaa vain huolta ja murhetta. Onko äiti yhtä iloinen ja onnellinen kun tämä poika tulee käymään kotona kuin kunnollinen veljensä? Toivooko äiti ihmettä vai haluaisiko hän peruuttaa poikansa syntymän?

Ihan yhtä onnellinen on, ainakin mun äiti veljestäni joka on pahempi kuin se mitä tossa kuvailit. Ehkä vieläpä onnellisempi kuin meistä muista, koska ikinä ei tiedä millon tämän pojan näkee viimeistä kertaa. :hug:

 

[.]

Kyllä ovat.

Alkuun nuorimmainen ei niin läheiseltä tuntunut kuin esikoinen, mutta parissa kuukaudessa läheisyys tuli suuremmaksi. Missään vaiheessa rakkauden määrä ei kuitenkaan ollut erilainen kumpaankaan lapseen.

Mietin kaiken mitä lapsille annan niin, että molemmat saavat saman verran. Ei rahalla niin väliä, mutta sillä huomiolla jne..

Voin rehellisesti sanoa rakastavani lapsiani yhtä paljon. Ja hyvä niin.. He ovat minun aarteeni

 

[Sleepis]

Ovat. Kaikki kaksi :heart:

Lahjojen hintoja yms en mieti, mutta kumpaakaan en suosi tai sorra.

Peesi tähän.

 

[Tiimarinvihko]

Kyllä ovat. Vaikka raskausaikana mietin, että osaanko rakastaa tulevaa lastani yhtä lailla kun esikoista. Kun esikoinen oli (ja on tietty yhä edelleen ) niin rakas ja niin tuttu, kun taas tuleva 'tunkeilija' on ihan vieras tyyppi . Mutta kyllä mä vaan rakastan tota tunkeilijaa ihan yhtä tavalla

 

[näin]

Ja sit on syvästi kaks eri asiaa toisen lapsen selkeä suosiminen kuin rakkauden määrä =)

Mun äitini ainakin sanoo tunteidensa olevan suht saman vahvuisia kaikkia lapsiaan kohtaan, mutta erilaisia kuitenkin. Tiedä mitä se sitten meinaa...

Mä luulen, että varsinkin mun isällä on aika erilaiset tunteet mua ja mun siskoa kohtaan. Musta tuntuu, että musta ja "saavutuksistani" isäni on ylpeä, olen vahva, aikaansaava ja eläväinen luonne. Siskoani taas isäni varmaan puhtaasti rakastaa ja haluaa suojella, ehkä myös jakaa samantyyliset elämänarvot. Siskollani menee aika huonosti ja hän ei ole vielä aikuisiälläkään, kahden laspen äitinä oikeastaan kovin aikuinen mun mielestä. Mutta ehkä sitä rakkautta osoittaa eniten sille, jonka kokee sitä eniten tarvitsevan...

En siis kuitenkaan mitenkään epäile, etteikö isäni rakastaisi mua tavallaan yhtä paljon. Eri tavalla vaan.

 

[Rakkaita ovat]

Mielenkiintoinen kysymys. Kyllä ovat, ketään ei suosita ja kaikkia kohdellaan samanarvoisesti. Lapset nyt 6, 4 ja 2v.

Mutta juuri viime aikoina olen ollut tuon 4v:n kanssa helisemässä ja ihan oikeasti välillä olen ajatellut että vihaan sitä lasta. Tai ehkä en lasta mutta hänen käytöstään. Kun tuntuu että hän aina marisee, valittaa, kaikki on huonosti, kiusaa pikkusiskoa, kitisee, kätisee, ei tottele... Jotenkin lapsella tuntuu olevan niin kauhean negatiivinen asenne koko ajan. Nyt te sanotte että taitaa olla äitissä vika. No niin voi olla. Ehkä tuo keskimmäinen on nyt vähän sellainen väliinputoaja. Vaikka kaikkkia lapsia yritän ottaa huomioon, se kahden keskinen aika vaan meinaa olla kortilla tässä kiireisessä elämän menossa. Mutta ehkä tämäkin vaihe menee ohi...
Ja nyt avaan sateenvarjon...

 

[Fleur de Lis]

Eivät. Ovat kaikki rakkaampia kuin sisaruksensa. :saint:

Wau! Tällaisen asenteen voisin ottaa tavoitteekseni.